maanantai 8. marraskuuta 2010
Loppu häämöttää.
Lähden taas keskiviikkona kotiin, ja palaan viikonlopun jälkeen Oxfordiin vielä kerran kahdeksi viikoksi. Sen jälkeen reissu on ohi.
Aivan rehellisesti sanoen, reissun olisi pitänyt olla lyhyempi. Tuottavuuteni koki huiman piikin ensimmäisten kahden kuukauden aikana, mutta kolmas kuukausi oli jo vähän heikko, ja nyt tuntuu, että hyöty on jo otettu irti. Viimeisellä pätkällä täytyy vielä tehdä yhteenveto ja raportti sekä rahoittajille että isäntäväelle täällä, mutta siinä se. Kolme potentiaalista uutta yhteistyökontaktia on hankittu. Lisätutkimusaiheita on takataskussa ainakin vuodeksi, ja jos sattuisin saamaan Akatemialta rahaa, niin kolmen vuoden ajalle on takuulla riittävästi hommaa.
Aion pitää reissun jälkeen enemmän tai vähemmän lomaa loppuvuoden. Palaan kyllä töihin pariksi päiväksi paperityöt tekemään, mutta sitten lähden lomareissulle ja vietän sen perheen kanssa täysin internetpimennossa. Onneksi vanhemmalla pojalla ei enää ole putkia korvissa, ja hän oppi jossain määrin uimaan kesällä, joten voinemme pulikoida ja nauttia vedestä noin yleensä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
OT: Kysynpä sinulta, mitä arvelet, kannattaako Fedin 600 miljardin dollarin elvytys (amerikkalaistane omalta kannalta)? Talous"tieteilijät" ovat taas eri mieltä tästä niin kuin lähes kaikesta ei-triviaalista. Jos ymmärrän oikein (ja tämä jos isolla j:llä näissä asioissa) tämä raha menee ensin pankeille, joiden pitäisi sitten lainata rahaa ihmisille ja amerikkalaisille yrityksille. Mutta miksi pankkien kannattaisi sijoittaa rahat USA:n eikä ulkomaille? No, ehkä he ovat kaukaa viisaita, osa pitää Aasiaan ja Etelä-Amerikkaan sijoittamista liian riskialttiina.
Minua sinänsä ei tuo keino haittaa (jolla siis pyritään inflaatioon, jos Euron hinta ei nouse pilviin) josta voisi olla Suomelle ongelmia. En ole oikein koskaan ollut nykyistä kovempaa inflaatiota vastaan, koska minulla ei ole säästöjä, eikä suomalainen yhteskunta oikein kannusta säästämiseen, mutta jos olisin amerikkalainen perheenisä, joka säästäisi rahaa lastensa collegeopintoihin, voisin olla eri mieltä pienistä koroista ja inflaatiosta.
Suoraan sanoen minua kauhistuttaa suuresti koko tälläinen maailmantilanne. Joku Fedi tai joku muu vastaava taho heiluttelee valtavaa taloudellista taikasauvaa ja ohjaa taloutta, eikä tiedetä oikein mikä auttaa mihin. Mutta mitä jos Amerikan taloudenongelmat ovatkin rakenteellisia? Silloin mitkään finassipoliittiset teot eivät auta, niin kuin joku Krugmannin kommenttiosastolla sanoi. Oikeastaan tälläinen "suunnitelmatalouskikkailu" inhottaa ja oikeastaan pelottaakin minua syvästi.
Olen samoilla linjoilla. Ns. "great moderation", joka alkoi joskus 80-luvulla ja päättyi, enemmän tai vähemmän, 2000-luvun alun IT-kuplaan, oli ensimmäinen vastaava pätkä USA:n historiassa, jossa talous kasvoi tasaisesti ilman suurempia ongelmia, ja inflaatio pysyi kohtuullisissa rajoissa.
Matala inflaatio mahdollistaa matalat korot ja matalat korot tuotavat asset-kuplia (asunnot, osakkeet jne). Tavallaan olisi ihan OK, jos inflaatio päästettäisiin jonnekin kolmen prosentin tuntumaan, ja korot olisivat vastaavasti muutaman prosentin korkeammat. Reaalitalous ei siitä älyttömästi kärsisi, ja säästöillekin saisi todennäköisesti vähän paremman tuoton.
Se, mitä itse pelkään on, että jos FED puskee rahaa markkinoille 600 miljardia, niin on vain kaksi paikkaa johon se voi mennä: Kiinan valuuttavaranto (Kiina ostaa ne, koska haluaa pitää RMB:n alhaalla) tai joku asset-kupla. Asuntokuplaa ei tule, mutta seuraava kuplan paikka voi olla vaikkapa niinkin outo instrumentti kuin kulta. Kulta on jo nyt 1000 euroa unssi, ennätyskorkealla.
Lähetä kommentti