Otetaanpa tällainen kirjoitus: Naiseus on händikäppi. Kirjoituksessa pyritään yhden faktan ympärillä, ja fakta kuuluu: sadan eniten tienaavan suomalaisen joukossa on vain neljä naista. Otetaan tämä nyt annettuna.
Me emme kuitenkaan näe sukupuolisina kysymyksinä sellaisia asioita kuin asunnottomuus (80% miehiä), itsemurhat (78% miehiä), väkivallan uhriksi joutuminen(70 - 90% tilastosta riippuen *), työttömyys (>60% miehiä), vankeudet (94% vangeista on miehiä), työtapaturmat (73% uhreista miehiä). Emme kuitenkaan edelleenkään näe kirjoituksia, joiden mukaan "yhteiskunta tappaa nuoria miehiä, ajaa heidät kaduille ja sulkee vankilaan". Eikä meidän pitäisikään: on mielekästä, että etsimme syitä näille ilmiöille, emme sukupuolesta, vaan siitä, miksi ihmiset ovat vankilassa, miksi he ovat vailla asuntoa tai miksi he tappavat itsensä.
Näitä asioita ei kuitenkaan saa kysyä silloin, kun tarkastellaan yritysjohtajia jne. Silloin ainoa kelpaava vastaus on "koska sukupuoli". Jotkut ihmettelevät, miksi yli puolet naisista ei pidä itseään feministeinä.
Minä ihmettelen, miten yksikään kehtaa?
(*) irvokasta kyllä, väkivallan uhriksi joutuminen on sukupuolikysymys silloin, kun uhri on nainen, mutta ei silloin kun uhri on mies. Tätä en ole koskaan ymmärtänyt.
14 kommenttia:
Miksi Googlen kartta on miehen keksimä, miksi iPhone on miehen keksimä, miksi Angry Bird on miesten tekemä (uskoisin) ? Miksi miehet keksi Ruandassa että tutsit pitää tappaa ja miksi naiset olivat sitten innostuneina mukana vähintäänkin vaatimassa että heidän miehensä osallistuvat ? Miksi Esa Saarinen oli mies ja miksi hänen kuuntelijansa naisia. Miksi joogatunteja pitää mies ja miksi joogan harrastajat ovat lähinnä naisia ?
Sitä nyt vaan on kaikenlaisia säännönmukaisuuksia joiden takana ei ole sen suurempaa sortoa tai salaliittoa.
Sitä nyt vaan on kaikenlaisia säännönmukaisuuksia joiden takana ei ole sen suurempaa sortoa tai salaliittoa.
Jep, esimerkiksi se, että suomenruotsalaisten elämä on kaikkien objektiivisten mittarien mukaan parempaa. Kyse ei ole etuoikeuksista, vaan siitä, että objektiivisesti parempi nyt vain on objektiivisesti parempaa ja objektiivisesti huonommat ovat siitä kateellisia. ;)
Suomenruotsalaisten parempi menestys johtuu uskoakseni tehokkaasta verkostoitumisesta.
Etuoikeuksien kuten perityn rahan ja kiintiöiden merkitys on varmaan aika pieni.
Ihmettelen tosin mitä se objektiivinen paremmuus olisi.
Olen ajatellut olevani feministi, koska globaalissa kontekstissa naisten asema (viimeisimpänä uutisena intialaisten tyttövauvojen kohtalo, kyllä sellaisesta tulee melkein salaliitot mieleen) on näyttäytynyt huonona. Ehkä olen median sokaisema? (Mutta jos kyse on siitä, että miehistä ei kirjoiteta samaan sävyyn, niin eihän se ole mikään ihmekään, että ihmiset eivät tule ajatelleeksi asiaa laajemmin, eli kehtaamiseen on selityksensä.) Ja pidän suurena vääryytenä, että miesten työnantajat eivät maksa äitiyslomista. Suomen kaltaisessa maassa juuri työelämään liittyy epätasa-arvoisuutta. Tietyt rakenteet mahdollistavat miehille menestyksen naisia helpommin. Ja ne koskee periaatteessa kaikkia. Asnnottomuus, vankilatuomio ja itsemurhat sen sijaan koskevat todennäköisemmin riskiryhmiä. Onko siis niin, että samalla tavalla kuin rakenteet mahdollistavat miehille menestyksen, ne myös mahdollistavat, että nimenomaan miehet ovat suuremmassa vaarassa syrjäytyä? "Maailma" on siis miehille vaativampi. Naiset eivät menesty eivätkä päädy vankilaan yhtä todennäköisesti, mutta tässä mielessä sukupuolet ovat lähentyneet toisiaan. Ehkä ei kuitenkaan riitä, että puhutaan vain ihmisistä, vaan sukupuoli pitää huomioida. Nainen saa edelleen itkeä helpommin, mutta ehkä häntä pidetään työelämässä liian pehmona jne.
Iines,
mistä "rakenteista" tässä puhutaan? Tämä on juuri feminismin ja oikeastaan kaikkien vastaavien ongelma. Mitä jos naiset eivät halua yhtä usein ottaa riskejä, ja mitä jos tällä ei ole mitään tekemistä "rakenteiden" tai "kulttuurin" kanssa?
Feministit hyväksyvät täysin muitta mutkitta selityksen, että miehet ovat väkivaltaisempia, mutta eivät esimerkiksi sitä, että miehet ovat kunnianhimoisempia. He hyväksyvät muitta mutkitta sen, että miehet ovat keskimäärin taipuvaisempia oppimisvaikeuksiin, lukihäiriöön, jne, mutta on majesteettirikokseen verrattava teko todeta, että miehissä on myös enemmän toisen ääripään ihmisiä.
Melkein mikä tahansa mitta otetaankaan ihmisten "pärjäämisessä" alalla kuin alalla, naiset pärjäävät keskimäärin suunnilleen yhtä hyvin kuin miehet, mutta miesten hajonta on vain valtavan paljon suurempi.
Miksi ainoa sallittu selitys on siinä, että on jokin "rakenne" - ja vieläpä miesten tekemä ja miesten salaliiton tms. ylläpitämä - joka aiheuttaa tämän eron? Mitä jos syy on biologinen?
Asenteita syytetään tavan takaa, mutta tosiasiat ovat paljon karummat kuin väitetään: naista ei käytännössä koskaan hylätä sukupuoliasenteiden vuoksi kun johtoasemaan valitaan henkilöä, vaan naisten todennäköisyys saada hakemansa paikka on suurempi kuin miesten.
Sensijaan asenteet kyllä vaikuttavat esimerkiksi huoltajuuspäätöksissä, vankilatuomioissa jne.
Asenne- ja rakenneongelmia toki on, mutta ne ovat täysin päinvastaiset kuin väitetään. Tosiasiassa naisella on kaikki mahdollisuudet toteuttaa itseään ja toimia juuri niinkuin haluavat. Naiset nyt vain eivät yhtä usein halua mahahaavaa tuottavaa esimiesasemaa, jne, mutta halutessaan heillä on siihen jo nyt monin verroin paremmat mahdollisuudet kuin miehillä.
Jokaista "menestynyttä" miestä kohden on monta kymmentä, jotka eivät menestyneet vaikka yrittivät ja olisivat halunneet, mutta jokaista naista kohden heitä on vain muutama.
Kuten Jukka sanoi, tämän takana ei, oikeuslaitosta ja sosiaalitointa lukuunottamatta, ole mitään salaliittoa tai sortoa. Jos naiset saisivat oikeasti vähemmän palkkaa samasta työstä, he olisivat erittäin haluttua tavaraa työmarkkinoilla, firma, joka palkkaisi paljon naisia, pärjäisi keskimäärin selvästi paremmin kuin kilpailijansa.
Minua tämä asia ei henkilökohtaisesti mitenkään ihmeemmin koske, mutta olen hieman vihainen lasteni puolesta, koska minusta yhteiskunta jota tietoisesti rakennetaan sortamaan jotakuta sukupuolen, rodun, tms. perusteella, on huono yhteiskunta. En halua, että lapseni kasvavat tällaisessa vihan ja sorron ilmapiirissä, ja jossa pojilleni sanotaan, että he ovat huonompia kuin muut siksi, että he ovat poikia.
Ärsyynnyin lisää, kun näin kaupungilla mainoksia, joissa oli tyttöjen kuvia, ja niissä selitettiin kuinka nämä ovat köyhiä, koska ovat tyttöjä. Tällainen kyyninen valehtelu, jota feminismin nimissä harjoitetaan, on todella sairasta. En ymmärrä, miten tällainen vihan ja sorron kulttuuri on päässyt huomaamatta syntymään.
"Jos naiset saisivat oikeasti vähemmän palkkaa samasta työstä, he olisivat erittäin haluttua tavaraa työmarkkinoilla, firma, joka palkkaisi paljon naisia, pärjäisi keskimäärin selvästi paremmin kuin kilpailijansa."
Ja jos maahanmuuttajia syrjittäisiin työmarkkinoilla muihin kuin pätevyyteen liittyvin perustein, maahanmuuttajia palkkaava firma olisi etulyöntiasemassa.
On kuitenkin selvää, että maahanmuuttajia syrjitään työmarkkinoilla.
Ihmiset eivät ole täysin rationaalisia eivätkä tavoittele vain taloudellista voittoa. Markkinatkaan eivät toimi täydellisesti.
Naisten palkka nousisi tehokkaamin, jos naisvaltaisilla aloilla siirryttäisiin markkinoiden käyttöön. Työvoimapula hoitoalalla johtaisi palkkojen nousuun.
Tasa-arvopuheiden sijasta kannattaisi keskittyä valtion roolin supistamiseen, jos päämääränä todella olisi palkkaerojen supistaminen.
Todellisuudessa puheiden päämääränä on perustella kontrollin lisäämistä yritysten toimintaan, valtion roolin kasvattamista, tulonsiirtojen lisäämistä, mikä merkitsee käytänösä valtavaa rahansiirtoa miehiltä naisille.
Millä lailla on selvää, että maahanmuuttajia syrjitään, ja että tämä syrjintä perustuu muuhun kuin siihen, että maahanmuuttajien tuottavuuden uskotaan olevan alhaisempi?
En kiistä sitä, etteikö syrjintää tapahtuisi, mutta ongelmalliseksi tilanne muuttuu jos meillä on virallinen uhrihierarkia, ja "syrjintää" ovat kaikki ne tilanteet, jossa hierarkiassa alemmalla portaalla oleva ohittaa ylemmällä portaalla olevan työnhaussa, saa parempaa palkkaa jne., tai jos näiden välillä on jokin tilastollinen ero, niin eroa pitää selittää syrjinnällä yhteen suuntaan, mutta ei saa selittää toiseen suuntaan.
Se, että ihmiset eivät ole rationaalisia, ei vielä todista syrjintää. Minusta syrjintä pitäisi osoittaa jotenkin muuten kuin tilastoilla, joissa ei ole mitään suoraa evidenssiä syrjinnästä. Kausaalisuutena voi eroissa olla mikä hyvänsä.
Itseasiassa miesten ja naisten palkkaero katoaa kokonaan, kun mukaan faktoroidaan työtehtävät ja työaika, jolloin naiset saavat enemmän palkkaa samasta työstä, ts. saman palkan pienemmällä työmäärällä. Tämä ei kuitenkaan kiinnosta, tai, kuten kävi kun tieto julkistettiin, sen esittäjä teilataan ja haukutaan täysin.
Erilaisten syrjivien asenteiden ja rakenteiden olemassaolon kyllä huomaa, jos elää silmät ja korvat auki. Ehkä niiden asenteiden ja rakenteiden havaitseminen on helpompaa, jos on itsekin esimerkiksi ei-stereotyyppisenä naisena saanut sellaisen roolin, johon ei mahdu. Tiedän toki, että tämä roolin rikkominen on minulle ollut hyvin helppoa verrattuna pari vuosisataa sitten syntyneisiin naisiin, naisellisiin miehiin tai vaikkapa maahanmuuttajiin.
En nykyisin kannata feminismiä, koska nuoruuden naivismin jälkeen olen tajunnut, ettei siinä nykyversiossa enää olekaan kyse pelkästään tai edes etupäässä naisten vapaudesta valita roolinsa itse. Kun suurimmat syrjivät rajoitukset on poistettu noin vuosisata sitten ja tärkeimmät tavoitteet on saavutettu, on siirrytty sukupuolten sotaan ja kummalliseen kilpailuun siitä, kenellä on kurjinta.
Maskulistit pyrkivät todistelemaan, ettei naisilla ole mitään ongelmia - ainakaan miehiin verrattuna. Feministit puolestaan pyrkivät mitätöimään miesten ongelmat - oma vika ja ihan oikein sortajille. Mitä jos otettaisiinkin kaikkien ihmisten kokemukset todesta ja yritettäisiin kiistelyn sijasta yhdessä kehittää ratkaisuja niihin ongelmiin?
Olen jotenkin MariaK:n kanssa samalla linjalla. Ongelmien olemassaoloa ei voi kiistää, mutta eiköhän olisi jo aika siirtyä eteenpäin sellaisesta ajaatelutavasta jossa jokainen ero joidenkin ryhmien välillä selitetään sillä, että joku vähemmän uhri-ryhmä sortaa enemmän uhri-ryhmää, ilman että tätä saa lainkaan kyseenalaistaa?
Puupäiden kruunaamaton kuningatar Rosa Meriläinen toteaa:
Lähes mikä tahansa tilasto joka kertoo sukupuolierosta, kertoo myös tasa-arvo-ongelmasta. Jos tasa-arvo vallitsisi, asiat menisivät pitkällä aikavälillä sattumalta tasan.
Siis tällainen täydellinen älyttömyys niellään aivan kyseenalaistamatta. Tämä voi toteutua vain, jos tasa-arvo määritellään niin, että kaikkien pitää haluta keskimäärin samoja asioita.
Rosa Meriläisen ja muiden feminatsien mielestä se, että joku poika haluaa palomieheksi tai nuori mies haluaa insinööriksi, on tasa-arvo-ongelma. Siis voi *****.
http://www.hs.fi/juttusarja/johannakorhonen/artikkeli/Naisten+tuhoamisesta/1135262046623/?cmp=tm_etu_kolumni
Toi osui tänään silmiin, mistä palautui mieleen tämä keskustelu. Mitä tähän sanovat siis feminismiä kaihtavat? Voisiko nuo luvut poimia myös miehiä koskevasta sorrosta, eli ovatko kirjan kirjoittajat ja Korhonen ihan hakoteillä? Kannatan ilman muuta miehet on pahoja -feminismin kyseenalaistamista. Olen miettinyt, kuinka paljon feminismistä on tätä, koska itse olen törmännyt sellaiseen, jossa myös miesten ongelmia pidetään todellisina. Mielestäni MariaK viittaa suurimpien syrjinnän muotojen poistamisella länsimaihin. Monia kuitenkin kiinnostaa asiat globaalilla tasolla ja maahanmuuttajat tuo näitä kysymyksiä sieltä kaukaa tänne lähelle.
Edellisestä kommentistani: tuo rakenne-sana tuli tosiaan yhtä automaattisesti kuin joiltain biologinen selitys. En henk.koht. osaa sanoa, kuinka paljon asiat selittyy ympäristön asenteilla (salaliitot? =) ja kuinka paljon puhtaasti biologialla. Hmm, mitä jos biologia edistää naisten laajamittaisempaa sortoa? Mielestäni meidän pitää vastustaa biologiaa, koska emme ole vain eläimiä, vaan älyllisesti ja henkisesti korkeammalla tasolla.
P.S. Luin sun juttuja jo sfnet.aikoina ja sattumalta osuin blogiisi. Vähän pistää silmään nää makkaratukka-piikittelyt verrattuna 10 vuoden takaisiin teksteihisi. Mietin ootko enää vege =).
Sanoisin, että suurin ongelma feminismissä, jos aivan rehellinen ja irvailematon olen, on, että retoriikassa sotketaan globaalit ongelmat ja lokaalit ongelmat skaalassa. Jotenkin niin, että jos Suomessa joku eläkeikää lähestyvä pomo on salaa sitä mieltä, että naiset eivät ole yhtä hyviä johtajia kuin miehet, niin tämän tasa-arvo-ongelman rinnalle nostetaan naisten kohtelu jossain täysin barbaarisissa maissa ja esitetään asia ikäänkuin suomalaiset miehet olisivat täysin talebaneihin verrattavia, vain vähän maltillisempia.
Ja kääntäen, näytetään surumielisen näköisiä tyttöjä jostain Intiasta, ja mukaan liitetään implisiittinen viesti, että koska tyttöjä sorretaan Intiassa, pitää naisten saada lisää palkkaa Suomessa.
Tämä on vain täysin irvokasta, mutta se on sitä arkipäivän feminismiä, jolle ihmiset altistetaan. Viimekädessä olen kiukkuinen tästä, koska mielestäni se tekee vahinkoa sille perimmäiselle arvolle, jota edelleen pidän tärkeänä, eli että sukupuolen tulisi kaikessa yhteiskunnallisessa kontekstissa olla jotakuinkin merkityksetön asia. Tämä strategia tuottaa vastakkainasettelua, jota pitäisi Suomessa jo pikkuhiljaa purkaa. Ei pitäisi enää pystyttää uusia rintamia.
Vastakkainasettulu oli ihan OK aikana, jolloin naisia oikeasti estettiin hakeutumasta joillekin aloille tai naisilla ei ollut oikeutta samaan palkkaan, mutta nykyään ei ole mitään tällaista.
Kulttuuri sinänsä on tietysti jo itsessään "taistelua biologiaa vastaan", mutta siinä on kyse arvoista. Jos feminismin keskeisenä arvona on tasa-arvoisten mahdollisuuksien sijaan se, että lopputulosten pitää olla samat tai - kuten näyttäisi - naisille selvästi paremmat, niin se on jo arvomaailmaltaan täysin mätä. Jos taas arvona on se, että kaikilla pitää olla tasavertaiset mahdollisuudet tavoitella omaksi kokemiaan päämääriä, sukupuoli voi vaikuttaa siihen, mitä päämääriä ihmiset haluavat tavoitella, eikä tämä ole mikään ongelma.
On totta, että kammoksun makkaratukkia ja ituhippejä, koska olen itsekin entinen sellainen. Luovuin vegetarismista jo pari vuotta takaperin.
TM, ryhdyin käymään lävitse lukematta jääneitä kirjoituksiasi kommentteineen, ja päätin reagoida niihin aivan kuin ne olisivat tuoreita (ja sellaisiahan ne ovatkin, hyvin säilyvää kuivamuonaa aiheittensa yleisluontoisuuden ansiosta).
Mitä mieltä olet sellaisista perusliberaalihumanisteista, jotka eivät itse ole "makkaratukkia" eikä "ituhippejä", mutta jotka viihtyvät sellaisten seurassa hetkittäin mainiostikin, sympatisoivat monessa asiassa eivätkä ainakaan kammoksu?
Lähetä kommentti