Illallinen.

Vuokraemäntäni on melko tyypillinen ylemmän keskiluokan keski-ikäinen englantilainen rouva. Eilen hän ja hänen miesystävänsä (rouva on joko leski tai eronnut aiemmasta miehestään; en ole kysynyt) tarjosivat illallisen. Keskustelimme useammastakin eri asiasta. Mies nyökytteli ja pudisteli päätään vuorotellen, toistellen usein, kuinka tämä tai tuo oli "extraordinary" ('a' sanan 'extra' lopussa ei tietenkään ääntynyt).

Englantilaiset ilmentävät luokka-asemaansa puhetavalla huomattavasti suomalaisia enemmän. Alaluokkainen aksentti on karkea ja epäselvä, eikä puhe sisällä juurikaan ranskasta lainattuja sanoja, tai sellaiset sanat on usein lyhennetty tai väännetty tunnistamattomiksi. Ylempien sosiaaliluokkien puhetapa on huoliteltu, ja sisältää ehkä hieman esoteerisen ääntämyksen/kirjoitusasun omaavia sanoja ja fraaseja. Jälkiruoaksi nauttimistamme juustoista yksi oli emännän mukaan maultaan insipid. Ihmettelin termin käyttöä, koska se oli selvästi pejorative; hämmennyksekseni "pejorarive" ei ollut edes sanana tuttu isäntäväelle, vaikka rouva toimii ammattimaisena englanninopettajana. Vedän siis takaisin aiemman kauhisteluni eräiden lukijoideni sivistymättömälle hämmästelylle käyttämäni anglismin "pejoratiivi" merkityksestä.

Juusto kieltämättä muistutti maultaan kuivattua raejuustoa.

Minulla on taas tänään tekosyy, jonka varjolla pääsen käymään Blackwellillä. Ostin eilen vanhemmalle pojalle matematiikankirjan. Nuoremmallekin on syytä hankkia jotain kiinnostavaa, ehkä jotain kaloista tai hyönteisistä - poika on kovasti innoissaan ötököistä ja kaloista. Lisäksi tarvitsen kahvia; kaikki kahvilat olivat aamulla kiinni, ja Comlabin keittiötä remontoidaan, joten en voi keittää siellä kahvia.