Ciencia Y libertad.

Edellinen merkintä sivusi sananvapauden käsitettä. Jos riisun kaiken tekopyhyyden omista mielipiteistäni ja olen brutaalin rehellinen, en ole oikeasti niinkään huolissani toisten sananvapaudesta, demokratiasta tai oikeastaan mistään muustakaan kovin ylevästä. Pystyn kyllä generoimaan argumentteja näiden sinänsä toivottavien instituutioiden puolesta. En kuitenkaan tosiasiassa tunne mitään henkilökohtaista tunteen paloa puolustaessani erilaisten nurkkamörköjen oikeutta änkyröidä.

Se, mistä olen huolissani, on Tatu Vanhasen kaltaisten tutkijoiden vapaus muodostaa ja tutkita poliittisesti arkaluontoisia hypoteeseja. Oma alani on pliisun korrekti, mikään oma tutkimustulokseni ei voisi olla poliittisesti kyseenalainen (ellen sattumalta onnistuisi todistamaan, että P=NP, mikä ei ole oletettavissa, koska se ei ole totta). Omaan kuitenkin käsityksen, että mikään yleisluontoinen tosiasiaväittämä ei voi olla sellainen, että sen totuusarvon tutkiminen on kiellettyä. Sanon "yleisluontoinen" rajatakseni ulos esimerkiksi yksittäisten ihmisten pankkitunnusten tai terveystietojen urkkimisen.

Koska rasismikysymys on arkaluontoinen, eikä siten ole oletettavissa, että sen parista esitetyt argumentit voitaisiin ottaa huomioon ilman kiihkoilua puolin ja toisin, otan toisen eri tavalla arkaluontoisen kysymyksen tarkasteluun. Kuuntelin nimittäin eilen radiosta keskustelua metyleenidioksipyrovaleronin laillisesta statuksesta. Toimittaja ja eräs poliisi keskustelivat asiasta, ja ilmassa oli selvästi sellainen ajatus, että kaikki on kiellettyä, ja jos ei ole, niin se on porsaanreikä. Toimittaja ihan vakavissaan ihmetteli, että onko laki tosiaan niin typerä, että poliisi ei voi takavarikoida summittaisesti kaikkea epäilyttävää, mitä ihmisiltä sattuu löytymään, ja joutuu jopa palauttamaan takavarikoimansa, jos se nyt ei satu olemaan laitonta. Poliisi totesi, että onneksi näin ei ole, vaan Suomessa poliisi todella saa takavarikoida summittaisesti mitä tahansa ihmisiltä löytyvää, eikä sitä tarvitse palauttaa, jos kyseessä on esimerkiksi aine, jolla ei ole mitään tunnettua mielekästä käyttötarkoitusta.

Edelleen, en ole tippaakaan huolissani joidenkin festarinuorten oikeudesta vetää nuppi sekaisin jollakin kemikaalilla, riippumatta siitä, mikä tällaisen kemikaalin koostumus tai laillinen starus on. Sensijaan olen huolissani Alexander Shulginin tai Rick Sttrassmanin kaltaisten tutkijoiden oikeudesta tutkia ihmisen osan, sanoisinko esoteerisempia puolia.

Rehellisesti sanoen, minä en vain yksinkertaisesti piittaa siitä, millaisen "signaalin" tällaisten tutkimusten tulokset lähettävät. Ei ole sattumaa, että koen konservatiivit ja erityisesti kristilliset konservatiivit ideologiseksi päävihollisekseni. Heidän perisynnin käsitteensä nojaa kokonaan ajatukselle, että on olemassa jonkinlaista transgressiivista tietoa, jota ihmisen ei pidä tavoitella. On siksi irvokasta, että ne tahot, joita kohtaan olen tästä syystä ollut kaikkein myötämielisin, ovat juuri ne, joilla pyrkimykset tällaisen jaottelun institutionalisoimiseen ovat kaikkein voimakkaimmat. Siksi, ties kuinka monennen kerran, elokuvahistorian hienoimmat vuorosanat:

The line must be drawn here! This far, no further!