Opetus käynnistyi viime viikolla. Yksi paperi meni läpi, ja pari on tekeillä. Joskus ihmettelen, miksi vaivaudun, kun ottaa huomioon millaista signaalia meidän arvostamme työntekijöinä lähetetään. Yliopisto on asiantuntijaorganisaatio ja me tutkijoina ja opettajina todennäköisesti tiedämme, mitä työnkuvaamme kuuluu. Hallinnon "tehokkuus" tuntuu merkitsevän sitä, että se kuppaa entistä enemmän resursseja ja hoitaa entistä vähemmän niitä hallinnollisia tehtäviä, jotka ovat omassa työssäni epäolennaisia. Byrokratiasta on tullut puhdasta Rent-seekingiä, ja yliopiston muuttuminen enemmän yksityiseksi vain lisää tätä.
Minulla on vaihtoehtoja. Ne eivät ole helppoja eivätkä mieluisia, mutta niitä on. Yksi on lähteä ulkomaille pysyvästi. En ole huippututkija tai maailmanluokan opettaja, mutta nykyisen materiaalisen elintason kykenisin varmasti saamaan muualla. Ne, jotka näitä yliopistouudistuksia ajavat, ovat ilmeisesti täysin sokeita sille, että henkilöstöpolitiikka on täysin avainasemassa tässä suhteessa. Ei näillä palkoilla - ja vielä tästä alati heikkenevillä työoloilla - houkutella todella kovia tekijöitä periferian yliopistoihin. Jos linja ei muutu, niin tämän lafkan suuruudenpäivät ovat takana, eivät edessä.
Kaiken lisäksi öljysäiliö oli aamulla tyhjä ja kattila kylmä. Öljyn määrää säiliössä ilmaiseva mittari oli jumittunut näyttämään neljännestankkia. Onneksi tämä ei sattunut viikko sitten. Nyt yksi vuorokausi lämmittämättä ei vielä pudota talon sisälämpötilaa montaa astetta, semminkin, kun lämmitän tulisijalla. Joten en päässyt aamulla suihkuun. Onnekseni kävin eilen iltapäivällä, hikisten lumitöiden päätteeksi.
EDIT: Pannu pysyi kylmänä, öljyä ei toimitettu eilen. Jos tilanne on sama vielä illalla, täytyy mennä muutaman kanisterin kanssa huoltoasemalle, mikä ei ole mikään mieltä ylentävä vaihtoehto.
13 kommenttia:
Lainaan mukaillen omine lupineni työtoveriani, kun muistutan, että yliopistolaitoksen kolme perustehtävää Suomessa ovat toiminnan tehostaminen, rahan säästäminen ja hallinnointi.
Itsekin kuulun hallintoportaaseen ja ihmettelin kovasti, kun hallintoa tehostettiin luomalla yksi uusi hallintotaso, jonka ainoa tehtävä tuntui olevan kaikkien työntekijöiden nykyisten tehtävien perinpohjainen selvittäminen (sadannen kerran) ja sen toteaminen, että kaikkien hommat jatkuvat entisellään. Ainoa ero entiseen on, että olen ollut jo kaksi kuukautta duunissa tietämättä lähiesimiestäni.
Hallinnon tehtävän pitäisi käsittääkseni pitää huoli siitä, että hommat toimivat järkevästi ihan konkreettisella tasolla: Tentissä on paperia, luennoille on salit, palkat maksetaan ihmiset saavat todistuksensa kun opinnot ovat kasassa jne.
Nyt tuntuu olevan niin, että hallinnosta yritetään tehdä jotenkin tulosvastuullista. Tämä hoituu palkkaamalla kaikenlaisia suunnittelijoita keksimään, miten hallinon tehtävät, kuten salivaraukset, tenttipäivien allokointi, erilaisten papereiden pyöritykset, yksiköiden välinen laskutus jne jne., voidaan teettää opetus- ja tutkimushenkilökunnalla ja samaan aikaan kupata mahdollisimman suuri osa resursseista.
Eikä tämäkään riitä, vaan tärkeää tuntuu olevan myös keksiä kaikenlaisia uusia byrokraattisia koukeroita ja renkaita, joiden läpi opetus- ja tutkimushenkilökunnan pitää hyppiä.
Kyllä olet pehmeä jätkä, kun ei kylmä suihku kelpaa! Palasi elävästi vuosien takainen kylmä suihku -kokemus mieleen. Kävi nimittäin sama juttu, eli öljy loppui. Putkistossa oli kuitenkin sen verran lämmintä vettä jäljellä, että sain shampoot päähän. Ei sitten auttanut muu kuin hoitaa huuhtelu jääkylmällä vedellä.
Säästötoimenpiteistä: Toiminnan tehostaminen ei tuota säästöjä, se mahdollistaa ne. Mikäli ostot tai henkilöstö ei vähene tehostamisen jälkeen vähene, ei säästöjä synny. Tämä jää aika usein näissä hallinnon tehostamishankkeissa huomaamatta.
Eikä tämäkään riitä, vaan tärkeää tuntuu olevan myös keksiä kaikenlaisia uusia byrokraattisia koukeroita ja renkaita, joiden läpi opetus- ja tutkimushenkilökunnan pitää hyppiä.
Katsos, jokaisen itseään kunnioittavan hallintojohtajan meriittilistalla pitää olla vähintään yksi hallintouudistus. Pitää olla muutosjohtaja.
No, jos olisin riittävän hikinen ollut, niin kyllä sitä olisi voinut suihkunkin ottaa.
Pelkään pahoin että yksityisissä yrityksissä on sama rent-seeking ongelma. Ainakin NSN:ssä oli.
Kirjoitetaan erilaista strategiaa ja tyhjänpäiväistä paperia.
Suurempi ongelma on kuitenkin se, että ajetaan läpi tuotepäätöksiä, vaikka jos oltais rehellisiä, ymmärrettäisiiin että ei ole business casea.
Tämä liittyy Markun havaintoon julkiselta puolelta, että jokaisen itseään kunnioittavan hallintojohtajan meriittilistalla pitää olla vähintään yksi hallintouudistus. Pitää olla muutosjohtaja..
Yksityisellä puolella on olemassa yksi hyvä ratkaisu rent seekingiin eli konkurssi.
Niin, siis yliopiston muuttuminen enemmän yksityiseksi on lisännyt tätä rent-seekingiä. Se on kaikenlaisessa isojen organisaatioiden toiminnassa esiintyvä piirre, ei pelkästään julkisen talouden.
"Se on kaikenlaisessa isojen organisaatioiden toiminnassa esiintyvä piirre, ei pelkästään julkisen talouden."
Samassa muodossa ongelma on lähinnä terveydenhoidossa ja yliopistoissa, ( ja lisäksi myös kirkossa) eli yleishyödyllisissä laitoksissa, jotka ovat olleet tähän asti verovaroin tuettuja ja ilman selvää maksavaa asiakasta.
Usassa ongelmat eivät ole samoja, koska näiden maksavat asiakkaat haluavat laatua ja yliopistot ja terveydenhuolto tuottavat mitä asiakkaat haluavat.
Suomessa tutkijoiden, lääkäreiden ja sairaanhoitajien oletetaan olevan kutsumusammatissa ja heille ei tarvitse maksaa paljoa. Lisäksi heidän tuottamalleen työlle ei ole selvää markkina-arvoa Suomessa.
Koska työlle ei ole selvää arvoa, niin tehostaminen tarkoittaa vain kustannusten karsimista ja toivotaan että kutsumustyössä olevat jaksavat kutsumuksensa ansiosta.
Sanoisin, että Suomen helvetillisimpiä työpaikkoja ovat juuri nuo kolme sektoria. Yksityisellä puolella pelastus on siinä, että työntekijän tuottama lisäarvo voidaan suhteellisen helposti laskea, mutta terveydenhuollossa, yliopistomaailmassa ja kirkollisella sektorilla työntekijät ovat kustannuksia, joiden työnarvoa on vaikeaa arvioida.
Oma ratkaisuni on, että kaikki kolme sektoria tulisi yksityistää ja niillä tulisi olla omat maksavat asiakkaansa. Tietenkin on oma järkytys on sitten verrata kuinka paljon terveydenhuolto, koulutus ja häät, hautajaiset ja muut maksavat USAssa tai Japanissa. Yksi japanilainen tuttava sanoi, että perinteiset, mutta tavalliset hautajaiset maksavat n. 30,000 euroa.
Kuitenkin Suomen malli on tullut tiensä päähän ja kustannukset tulee jättää laatua haluavalle asiakkaalle näilläkin sektoreilla.
Hannu,
Sanoisin kyllä, että aivan sama koskee joitain yksityisiä sektoreita.
On harhaa että yksityinen sektori aina toimisi tehokkaasti. Markkinat kyllä kostavat tehottomuuden mutta usein hyyyyyyyyvin hitaasti.
Näin varsinkin silloin kun pitkään on eletty hyvien tuottajen aikaa. Teleala - sekä infravendorit että operaattorit - kauhoivat 90-luvullla rahaa. Marginaalit olivat runsaita.
2000-luvun alussa yrityksissä oli vielä paljon irtonaista rahaa, mikä tarjosi mahdollisuuden rent-seekingiin.
Jos äänestää äärioikeistoa, saa äärioikeistolaista politiikkaa. Siihen kuuluu julkisten palveluiden tuhoaminen, jotta ne korvataan yksityisillä.
Hämmästelen, että ihmiset ensin toimivat lyhytnäköisesti äänestäen uusliberalistista äärioikeistoa (SDP, Vasemmistoliitto, Vihreät, Keskusta, Kokoomus) ja sitten kun omien äänestystekojen seuraukset alkavat kantaa "hedelmää", aletaan suunnitella itsekkäästi maasta karkaamista.
"Sanoisin kyllä, että aivan sama koskee joitain yksityisiä sektoreita. "
Yksityiset sektorit ovat tulorahoituksen varassa, kun taas julkiset ovat budjettirahoituksen varassa. Tämä muuttaa paljon organisaation sisäistä luonnetta.
Kun budjettirahoitus kiristyy niin yleishyödylliset laitokset politisoituvat koska niillä on monia ja ristiriitaisiakin tavoitteita.
Lisäksi en itse käyttäisi termiä "rent-seeking" kun firma tai muu tuotantolaitos riistää työntekijöitään, koska työntekijän tuottama tulos ei ole vuokraa taloustieteellisesti.
Julkisten yleishyödyllisten laitosten perusongelma on että hyödykkeen maksaja ja kuluttaja ovat eri osapuolija. Tätä ongelmaa yksityisillä ei ole.
Uutisten mukaan ulkomaalaiset opiskelijat eivät ole valmiita maksamaan suomalaisesta yliopisto-opetuksesta. Tämä on minusta erittäin paha signaali. Osaltaan tämä voi johtua siitä, että ohjaajat eivät jaksa keskittyä oppilaiden ohjaamiseen. USAssa muistaakseni hyvissä yliopistoissa on paljon enemmän opettajia oppilaita kohden kuin Suomessa. Suomessa päinvastoin saatetaan helposti lisätä opiskelijoiden määrää yhtä opettajaa kohden. Samoin kuin sairaaloissa potilaiden määrää hoitajaa kohden, koska se saa budjettirahoituksen käyttämisen näyttämään tehokkaalta, vaikka hyödykkeiden kuluttajat tuntevat laadun heikkenevän.
Tilanne ei korjaannut helposti koska yksityiset firmat eivät kykene kilpailemaan verovaroin tuotettuja "ilmaishyödykkeitä" vastaan. Jossakin vaiheessa hoitajat ja yliopisto-opettajat pakenevat joukoittain maihin joissa on paremmat työolot tai sitten hakeutuvat muihin hommiin.
Yksi japanilainen tuttava sanoi, että perinteiset, mutta tavalliset hautajaiset maksavat n. 30,000 euroa.
Eivät kai shinto-temppelin vuokra ja hautapaikka maksa noin paljon. Tuossa on pakko olla mukana peijaistenkin kustannukset. Ilmeisesti pienistä perheistään huolimatta japanilaiset juhlivat läheisensä kuolemaa isolla porukalla ja kunnolla.
Suomessa kirkollisvero on noin prosentti bruttotuloista. Mikäli haudattava on maksanut koko aikuisikänsä kirkollisveroa hän on maksanut noin 50 vuotta 200-300 euroa vuodessa eli 10000-15000 euroa. Kirkon jäsen tarvitsee omaan käyttöönsä kirkon kolmea ja ja puolta sakramenttia varten elämänsä aikana eli ristiäisiä (omiaan), rippikoulua, häitä (puolisokin yleensä kirkollisveron maksaja) ja hautajaisia. Kirkollis- ja yhteisöverojen tuotolla maksetaan siis nuo sakramentit ja siihen vielä jumalanpalvelukset sekä kirkon hallintorakenteet, koti- ja ulkomaanavut sun muut päälle. Tehokasta hommaa tämä kansankirkkotouhu japanilaiseen uskontoinfraan verrattuna.
En tiedä, miten Japaniassa ihmiset haudataan, joten en osaa sanoa, mistä kulut johtuvat, mutta jos se tehdään samalla lailla maan poveen pistämällä kuin täällä, niin se selittää paljon: Japanissa maa on järkyttävän paljon kalliimpaa kuin Suomessa, tai sitten se on vuoristossa, minne hautojen kaivaminen on epäkäytännöllistä.
Suomessa kirkko saa myös osuuden yhteisöverosta (luokkaa pari prosenttia), joka lienee kieppunut siinä jossain sadan miljoonan paikkeilla vuodessa, tämä on hiukan reilu kymmenes kirkon tuloista.
Kirkollisveron kantaminen ei ole ilmaista, vaikka sen maksaminen vapaaehtoista yksityishenkilöille onkin (tosin me kaikki maksamme yhteisöveron muodossa) ja tämän kustannuksen arvioiminen on hieman hankalaa. Verohallinnon toimintamenot ovat kai jossain 300- 400 miljoonan paikkeilla ja suoraviivaisesti jyvittämällä kirkollisvero määrien suhteessa, sen osuus kustannuksista olisi mitätön, pari miljoonaa. Sama pätee veroluokittain, enkä itseasiassa usko, että kirkollisveron suhteen tehdään edes mitään tarkastuksia tms.
Hautajaiset maksavat Suomessa joka tapauksessa jotain tuhannen ja parinkymmenen tuhannen välillä, riippuen peijaisten koosta, arkusta, krumeluureista tms.
Lähetä kommentti