perjantai 11. joulukuuta 2009

Yksiavioisuudesta.

90-luku loppui omalta kohdaltani hyvin onnellisella tavalla, kun tapasin nykyisen vaimoni. Tästä on jo kohta 11 vuotta ja olemme edelleen onnellisia yhdessä. Modjon "Lady" oli vuoden 2000 kesän iso hitti. Minulla on selvä mielikuva tilanteesta, jossa tein päätöksen että pyydän häntä vaimokseni, ja siinä tilanteessa soi tämä kappale.

Tiesin jo tuossa vaiheessa, että motivaatiorakenteeni vuoksi olen yksiavioinen ja mikäli asia minusta mitenkään riippuu, aion viettää lopun elämääni saman ihmisen kanssa. Tällaista ajattelumallia ei kohdallani voi oikeastaan pitää edes moraalista kumpuavana. Kokemukseni tällaisesta asiasta on niin vahvasti kytköksissä siihen, miten motivaatiorakenteeni tuntuu toimivan, että en pidä kysymystä yksiavioisuudesta edes moraalisena kysymyksenä.

Tämä kirjoitus syntyi, koska keskustelimme kahvipöydässä tänään Tiger Woodsin tapausta ja siihen liittyviä kysymyksiä.

30 kommenttia:

Markku kirjoitti...

Tiger's got wood.

Moniaivoisuudesta puheenollen: tavallisilla cylon-"centurioneilla" on yhdet aivot, kullanvärisillä johtaja-cyloneilla kahdet aivot, niillä jojon näköisillä tukialuksilla hengailevilla diskovalopäillä kolmet aivot ja vain ylimmällä johtajalla peräti neljät aivot.

Anonyymi kirjoitti...

Yksiavioisuus näyttäisi olevan itsellenikin luonnollinen valinta. Ehkä ihmisiä on tässäkin suhteessa monenlaisia.

Pyrkimys useamman lisääntymiskumppanin haalimiseen tuntuu ajatuksena vaivalloiselta ja lievästi luotaantyöntävältä. Toki irtoseksi kiehtoo ajatuksena, kuten varmasti kaikkia terveitä aikuisia.

Avioliitto-instituutio on syntynyt takaamaan yhteiskuntaelämän tasaista soljumista. Toisaalta ehkäisyvälineiden aiheuttama seksuaalinen vallankumous ei ole tuhonnut kyseistä instituutiota (vaikka jotkut niin luulevatkin), joten tilanteeseen vaikuttanevat muutkin kuin moraaliset tekijät.

Anonyymi kirjoitti...

On mukavaa, että on olemassa extremeurheilijoita seksuaalisuudenkin saralla. Maailmassa on monta Mount Everestiä valloitettavana. Minä pidän kuitenkin lempeästi kumpuilevasta maastosta raikkaine kosteikkoineen.

Kartoittakoon toiset inhimillisen kokemuksen rajoja. Minä havisen nyansseja.

IDA kirjoitti...

Utumies ja Tiedemies ovat katolilaisia ytimeltään. Arvasin tämän.

Dr. Doctor kirjoitti...

Tässä "en ole konservatiivi mutta..." rakenteessa on jotain tuttua....

Jouluja

Juha kirjoitti...

Leikitään, että joku, en tosin sano kuka :-P , olisi nolla-avioinen. Pyörittelisi päätään muiden kutematouhuille ja kavahtaisi ajatustakin useammasta kuin nollasta aviopuolisosta. Mistäs tällainen ajattelumalli voisi kumpeutua... kummuta... juu nou?

Tiedemies kirjoitti...

No, osa ihmisistä on tietty erakkoluonteisia, eikä siten halua hakeutua minkäänlaisiin parisuhteisiin. Itselläni oli jo aina nuorena jotenkin selvää, että haluan perheen. Jossain vaiheessa kyseenalaistin tämän kysymyksen, mutta vaihe ei kestänyt montaa vuotta.

Minä en ole konservatiivi, koska ymmärrän, että tämän elämäntavan hyvyys johtuu minun henkilökohtaisesta tavastani kokea asiat. Konservatiivit uskovat, että tämäntyyppiset asiat ovat jotenkin universaaleja ja että ihmisissä, jotka kokevat asian jotenkin toisin, on jotain vikaa. So. heidän mielestään kyse on ensisijaisesti moraalista.

Myönnän toki, että myös henkilökohtainen moraalini on linjassa tämän elämäntapani kanssa, mutta tavallaan siinä ei ole mitään ylevää, koska en joudu ponnistelemaan sen vuoksi. En ole koskaan joutunut.

Juha kirjoitti...

Jep. Kerrottakoon kuitenkin, että sattumalta tunnen erittäin hyvin sekä yhden erittäin konservatiivin että yhden erittäin libertaarin, joista molemmat ovat yhtä nolla-avioisia. Pelkkä poliittinen filosofia ei siis näyttäisi selittävän sitä, kuinka monessa aviksessä ihminen haluaa sähläillä (mitä sinällään et toki suoraan väittänytkään).

Tiedemies kirjoitti...

Yllättäen ideologia ei selitä temperamenttia. :)

Ideologia kyllä usein laittaa ihmiset ajattelemaan, että jokin itse hyväksi koettu asia on sitä jotenkin automaattisesti muille. Esimerkiksi uskonnolliset konservatiivit ajattelevat, että heteroseksuaalisuuden täytyy olla hyvä juttu. (Erakkoutta he eivät kai sinänsä tuomitse)

Esimerkiksi kristityt ottavat suhtautumisensa muka "raamatusta", mutta valikoivat sopivat palat ja selittävät asian parhain päin milloin milläkin ad hoc- selityksellä. Tosiasiassa kyse on ihan tyypillisestä autoritaarisen maailmankuvan omaavan ihmisen halusta pakottaa kaikki muutkin syömään samaa maksalaatikkoa mistä itse tykkää.

Evojeesus kirjoitti...

Epäilen että Tiger pitää seksiä intohimoisena harrastuksenaan ja urheiluna (love is a contact sport). Tällaisen ihmisen on mahdollisuus valita monogamia mutta seksuaalisessa mielessä se on tietysti yhtä rajoittavaa kuin golfaaminen samalla hienolla kentällä koko ikänsä. Veikkaan että tällaiset ihmiset yleensä järjestävät itselleen avoimen suhteen ja rupeavat swingereiksi mutta jostakin syystä Tiger nyt sitten valitsi (lasten takia?) perinteisen avioliiton ja vieläpä ihmiseen jonka kanssa seksi ei ole Tigerin vaatimalla tasolla.

Mikko kirjoitti...

Yllättäen ideologia ei selitä temperamenttia. :)

Mutta temperamentti voi selittää ideologian, ainakin osittain.

Markku kirjoitti...

Epäilen että Tiger pitää seksiä intohimoisena harrastuksenaan ja urheiluna (love is a contact sport).

Minä taas epäilen, että Tigerille ei paljon herunut ennen kuuluisuutta ja rahoja, mistä syystä hommat menivät niin nopeasti ns. reisille, kun toosaa alkoi tulla oikein Porvoon mitalla ovista ja ikkunoista. Tigerin menetelmällä eli siten, että pannaan jotain satunnaisia tyrkylle asettuvia rahanahneita saalistajia, jotka paljastavat kaiken iltapäivälehdille, tulee yhdelle laakille välillisten vaikutusten (sponsorien menetys, avioero) kautta aivan järjettömästi hintaa. Tigerin olisi kannattanut rajoittua joko huippuammattilaisiin, jollaiset pitävät suunsa kiinni, tai valikoida ainakin rakastajattarensa todella huolella.

Panu kirjoitti...

Esimerkiksi uskonnolliset konservatiivit ajattelevat, että heteroseksuaalisuuden täytyy olla hyvä juttu. (Erakkoutta he eivät kai sinänsä tuomitse)

Tästä muuten olen hieman eri mieltä kanssasi. Uskonnollista konservatiivisuutta on hyvin moneen junaan, mutta on se tietty osasto tai strain, joka suhtautuu yksinjäämiseen hyvin negatiivisesti, koska sen ajatellaan johtavan siihen kauhistuttavaan hirmutekoon, joka tunnetaan nimellä itsesaastutus. Esimerkiksi Järvi-Pohjanmaan Sanan ja Ylistyksen jonkinasteista kulttimainetta saavuttaneissa saarnoissa paheksutaan evankelisluterilaista kirkkoa "homojen ja runkkarien suosimisesta pappeina". Tämän tietyn herätyskristillis-vapaakirkollisen osaston asenne on se, että miesten on oltava aika perinteisesti miehisiä ja naisten naisellisia (jos olisit käynyt esim. Kansan Raamattuseuran tilaisuuksissa paritteluikäisenä, olisit varmasti järkyttynyt siitä, miten leimallisesti siellä ollaan nimenomaan komeita, miehekkäitä poikia ja kauniita tyttöjä), ja kuvioon kuuluu se, että naimisiin mennään nuorina ja aika pinnallisista syistä (koska suurin piirtein ensipanetus riittää naimisiinmenon perusteeksi, kun seksiä ei saa olla ennen avioliittoa). Siinä miljöössä yksin jäädään, sitä ei valita, ja yksinjääminen on aina merkki jonkinasteisesta seksuaalisesta poikkeavuudesta - ja kaikenlainen seksuaalinen ruodusta eksyminen on paheksuttavaa, myös yksinäiseksi runkkariksi jääminen. Niilo Paasivirta ei ollut ihan väärillä jäljillä irvaillessaan Niilopediassa, että "homoseksuaalisuus ja itsesaastutus ovat perversioina täysin verrattavissa toisiinsa". Uskovaispuolella paine pariutua on vähintään yhtä vahva kuin synnintekijöiden lihatiskillä.

Tiedemies kirjoitti...

Panu, usko tai älä, tiedän kyllä osapuilleen minkälaista porukkaa ns. kräsäläiset ovat. Syistä, joita en itsekään ymmärrä, tuttavapiirissäni oli jossain vaiheessa tavattoman paljon sensuuntaista porukkaa. Karakterisointisi on karkea, mutta samansuuntainen oman kokemukseni kanssa.

MSandt kirjoitti...

Evojeesus:
mutta jostakin syystä Tiger nyt sitten valitsi (lasten takia?) perinteisen avioliiton

Eiköhän tuo johtunut niistä odotuksista, mitä häneen kohdistui. Julkkiksethan ovat aika heikkoa ja selkärangatonta porukkaa.

Ottaa kyllä päähän, että mies on nyt sitten mennyt nöyrtymään ja nähtävästi sallii sen, että media pitää häntä jonkinlaisena hirviönä.

Tiedemies kirjoitti...

Ottaa kyllä päähän, että mies on nyt sitten mennyt nöyrtymään ja nähtävästi sallii sen, että media pitää häntä jonkinlaisena hirviönä.

En oikein ymmärrä libertaaria eetosta tässä suhteessa. En ole konservatiivi, enkä katso että yksiavioisuutta tai seksuaalisuutta yleensä olisi syytä yhteiskunnallisesti varsinaisesti valvoa. Kuitenkin, "aviorikos" voidaan nähdä sopimusrikkomuksena ja siten tietynlaisena petoksen siinä, missä mikä tahansa muukin sopimusrikkomus.

Sopimuksien rikkoja on tietynlainen hirviö.

En tosin tiedä Woodsin avioliittosopimuksen sisällöstä mitään, esim. onko hänellä avioehtoja ja jos on, niin minkälaisia. En edes tiedä, miten hänen vaimonsa asiaan suhtautuu, mutta usein tällaisessa tilanteessa vaimo lähtee ja ottaa mukaansa ison summan rahaa. Mikä on vähintä.

Markku kirjoitti...

Siinä miljöössä yksin jäädään, sitä ei valita, ja yksinjääminen on aina merkki jonkinasteisesta seksuaalisesta poikkeavuudesta - ja kaikenlainen seksuaalinen ruodusta eksyminen on paheksuttavaa, myös yksinäiseksi runkkariksi jääminen.

Koska yhteisössä on pakkomonogamia, siinä ei toisaalta tunneta käsitettä ATM. Kaikki nuoret miehenalut paritetaan, samoin nuoret tytöt.

Markku kirjoitti...

En edes tiedä, miten hänen vaimonsa asiaan suhtautuu,

Raivoistui silmittömästi ja alkajaisiksi heitti Tigeriä kännykällä niin, että Tigeriltä halkesi hammas. Raivoaminen jatkui niin intensiivisenä, että Tiger katsoi parhaaksi kaasuttaa pois autollaan kotipihaltaan niin vikkelään, että törmäsi puuhun. Siitä tapahtumastahan tämä koko juttu lähti purkautumaan julkisuuteen.


mutta usein tällaisessa tilanteessa vaimo lähtee ja ottaa mukaansa ison summan rahaa. Mikä on vähintä.


Elin muutti pois kotoaan ja nyt ilmeisesti Tiger laittoi golf-uransa katkolle voidakseen keskittyä kotiasioidensa hoitamiseen.

Tiedemies kirjoitti...

Raamattuseuroissa ja vastaavissa on lisäksi sellainen ominaisuus, että niissä on käsittääkseni selvästi enemmän naisia kuin miehiä. Tästä - ja näiden ilmeisestä pariutumismentaliteetista - johtuen sieltä poikamieheksi jäävässä nuoressa miehessä on "jotain vikaa".

Veikkaan, että markkinat toimivat tässäkin aika odotetulla tavalla. Jos etsii vaimoa, ja on itse sopivan ikäinen, niin uskonnollisuus on hyvä pariutumisstrategia.

Se on korkean riskin strategia siinä mielessä, että koska nämä hurskaammat porukat todellakin sitten menevät nuorena naimisiin, niin sika on ostettava ns. säkissä. Tämä pätee kumpaankin sukupuoleen. Mutta, jos uskonnollisuus ei kiinnosta ja toisaalta jos ei halua mennä heti ensimmäisen seurustelukumppanin kanssa naimisiin, niin tuollaiset ympyrät eivät tarjoa oikein mitään.

Veikkaan, että tämä selittää melko tyhjentävästi, miksi noissa a) miehet ovat "komeita" (no, suhteessa ainakin) ja b) miksi siellä on vähemmän miehiä.

Minusta ilmiö on yhteiskuntaa ajatellen kokolailla positiivinen. En katso, että sellaisessa pariutumisessa on mitään vikaa. Ihmisillä on siellä jo valmiiksi jokin yhteinen kiinnostuksenkohde (raamattu tms.) ja toisaalta sen harrastuksen parissa pääsee tutustumaan ihmisiin ennen kuin täytyy mitään säätää.

Itselleni esimerkiksi erilaiset iskupaikat jne. ovat olleet aina täysin käsittämättömiä, so. en ole koskaan harrastanut sellaisia. Syystä, jota en täysin hahmota, olen ollut jotenkin aina naisten mieleen, mutta en silti ole koskaan kokenut tarvetta olla mikään naistenmies.

Esimerkiksi erilaiset "pick-up-artist"- genren läpät eivät ole koskaan kiinnostaneet minua pätkääkään, mutta syy voi olla se, ettei ole ollut toisaalta tarvetta sellaiselle.

Panu kirjoitti...

Esimerkiksi erilaiset "pick-up-artist"- genren läpät eivät ole koskaan kiinnostaneet minua pätkääkään, mutta syy voi olla se, ettei ole ollut toisaalta tarvetta sellaiselle.

Merkittävä osa PUA-läpästä on tervettä sosiaalista järkeä, ja on selvää että suurin osa siitä kannattaisi nörttikömpelöiden ATMien opetella vaikka eivät edes haluaisi suuriksi naisenkaatajiksi. Mutta on selvää, että jos on sosiaalistunut normaalisti, PUA-läppä on kaikilta osin informaatiosisällöltään luokkaa 2 + 2 = 4.

Markku kirjoitti...

Syystä, jota en täysin hahmota, olen ollut jotenkin aina naisten mieleen, mutta en silti ole koskaan kokenut tarvetta olla mikään naistenmies.

Esimerkiksi erilaiset "pick-up-artist"- genren läpät eivät ole koskaan kiinnostaneet minua pätkääkään, mutta syy voi olla se, ettei ole ollut toisaalta tarvetta sellaiselle.


Mahdollisia syitä: edullinen ulkonäkö ja tietoisuus omasta suosiosta (positiivinen kierre). Nainen kyllä haistaa miehestä, jos tällä on naisasioissa hyvä itsetunto.

Markku kirjoitti...

Mutta on selvää, että jos on sosiaalistunut normaalisti, PUA-läppä on kaikilta osin informaatiosisällöltään luokkaa 2 + 2 = 4.

Tuo pitää paikkansa vain karkeiden virheiden välttämisen osalta.

MSandt kirjoitti...

Kuitenkin, "aviorikos" voidaan nähdä sopimusrikkomuksena ja siten tietynlaisena petoksen siinä, missä mikä tahansa muukin sopimusrikkomus.

Kuten mainitsit, Tigerin sopimuksen sisältö on hämärän peitossa. Joko näitä sopimuksia tehdään maistraatissa tai sitten kirkossa/muussa uskonnollisessa paikassa. Käsittääkseni maistraatissa tehtävä sopimus on vain sopimus avioliitosta, eikä siihen välttämättä sisälly sen kummempia ehtoja. Kirkossa tehty sopimus on taas liian "seremoniallinen" minulle, jotta kykenisin mieltämään sen "sekulaarille" sopimukselle verrannolliseksi. Kirkossa tehty sopimus on enemmänkin lupaus, ja lupauksiahan tuleekin rikkoa varsinkin silloin, kun on luvattu vääristä syistä. (Tällöin olisi tietenkin ollut parempi olla lupaamatta mitään.)

onko hänellä avioehtoja ja jos on, niin minkälaisia. En edes tiedä, miten hänen vaimonsa asiaan suhtautuu, mutta usein tällaisessa tilanteessa vaimo lähtee ja ottaa mukaansa ison summan rahaa. Mikä on vähintä.

Harvemmin tällaisissa liitoissa taidetaan mitään avioehtoja solmia. Ihmisiä yleensä (mutta tämä on relevantimpaa miehille) vaivaa huomattava naiivius siinä vaiheessa, kun astutaan alttarille.

"Vaimolle kuuluu puolet" -käytäntö on tietenkin yksiselitteisesti väärin ja aikansa elänyt. Vielä 100-200 vuotta sitten olivat asiat tietenkin toisin, kun miehet eivät sallineet naisten omistaa oikeastaan mitään.

Tiedemies kirjoitti...

"Vaimolle kuuluu puolet" -käytäntö on tietenkin yksiselitteisesti väärin ja aikansa elänyt. Vielä 100-200 vuotta sitten olivat asiat tietenkin toisin, kun miehet eivät sallineet naisten omistaa oikeastaan mitään.

En ole sinänsä täysin eri mieltä, mutta maissa, joissa ei ole kokonaan sosialisoitua päivähoitoa ja koulutusta, niihin liittyy niin suuria investointeja, että lasten kasvattamiseksi useimmissa perheissä toisen vanhemmista - yleensä naisen - on käytännössä pakko jättää käyttämättä iso osa paitsi faktisesta työurastaan, usein myös koulutuksestaan.

Jos nainen tekee "sopimuksen" avioliitosta miehen kanssa, sopimuksessa on aina vähintään implisiittisenä taattu tietty elintaso. Meillä Suomessa tähän ei ole onneksi menty, mutta joissain maissa vaimolla on oikeus paitsi nykyiseen omaisuuteen, myös tulevaan. Lisäksi jos mies on opiskellut esimerkiksi lääkäriksi avioliiton aikana, vaimolla on joskus oikeus osuuteen potentiaalisista tuloista. Tästä on muistaakseni esimerkkejä.

En tietenkään hyväksy sellaisia sopimuksia oletusarvoisina, mutta nämä voi silti välttää tekemällä avioehdon. Niin makaa kuin petaa.

Markku kirjoitti...

En tietenkään hyväksy sellaisia sopimuksia oletusarvoisina, mutta nämä voi silti välttää tekemällä avioehdon. Niin makaa kuin petaa.

Ei kokonaan. Tuomioistuimet voivat päättää, että alle kaksi vuotta kestäneen avioliiton tapauksessa köyhempi ei saa lainkaan tasinkoa, ja että yli 10 vuotta kestäneen avioliiton purkautuessa avioehto voidaan jättää osittain tai kokonaan huomiotta riippuen aviopuolisoiden panostuksesta ja uhrautumisesta yhteisen talouden hyväksi. Esimerkiksi kotirouva voi saada pitkäaikaisen avioliiton purkauduttua tasinkoa, vaikka avioehdon mukaan hän ei saisi mitään.

Jukka Aakula kirjoitti...

En ole varma olenko ns. luonnostaan yksiavioinen.

Mutta ajattelen niin, että

a) sopimuksista kiinnipitäminen on oikein ja arvokasta

ja

b) lapset tarvtsevat vanhempiaan

Minulle siis yksiavioisuus on moraalinen kysymys.

Tiedemies kirjoitti...

Jukka, moraalin tasolla ajattelen itsekin noin, mutta tarkoitin tässä, että tällainen moraali on omalta kohdaltani vähän raukkamainen, koska sen noudattaminen on itselleni jotenkin luonteenomaista.

Koska se selvästi ei ole monille muille ihmisille, en katso oikeudekseni moralisoida näiden ihmisten valintoja kovin voimakkaasti, kun en tiedä, kuinka vaikeaa sen noudattaminen mainituille ihmisille on.

Tiedemies kirjoitti...

Tätä voi verrata - analogiaa ei pidä tulkita kovin syvällisesti - siihen, että minulle on esimerkiksi hyvin vaikeaa jättää lakritsapussia syömättä, kun olen sen kerran avannut. Joillekin se taas on helppoa. Jos tällainen ihminen moralisoi minua ja nimittää minua ahmatiksi, närkästyn, koska kokemukseni lakujen syömisessä on, etten mahda itselleni mitään. Analogiaa ei pidä kylläkään viedä kovin pitkälle, koska toisaalta, syömällä pussillisen täytelakuja, minä en aiheuta mielipahaa muille, eikä sillä ole muutenkaan paljoa kauaskantoisia seurauksia, hienoista verenpaineen nousua lukuunottamatta.

Aivan samaan tapaan, minun kyllä tekisi mieleni moralisoida ja tuomita Tiger Woodsin tapaisia ihmisiä, mutta tässä voisi olla jotain tavattoman epäreilua, koska Tiger saattaa samaan tapaan kokea, ettei mahtanut itselleen mitään. Toisaalta, sekä seuraamuseettinen että sopimustarkastelu kyllä puoltaa näkemystä, jonka mukaan aviorikos on oikeasti pahempi asia kuin karkin syöminen.

Panu kirjoitti...

En oikein ymmärrä libertaaria eetosta tässä suhteessa.

Minä itse asiassa ymmärrän, ainakin intuitiivisesti. Libertaari eetos on sitä, että vapaus, siis mahdollisimman suuri vapaus kaikista individualistista itsensätoteuttamista rajoittavista normeista, on kaikkein korkein ja ehdottomin moraaliarvo. Libertaarinäkökulmasta se, että Tiger Woods pyytää anteeksi, on moraalittomuutta ja selkärangattomuutta, ja se, että hän on uhmakkaasti sitä mitä spontaanisti on, on arvostettavaa moraalista lujuutta; se, että hänen vaimonsa haluaa asettaa hänen spontaanille panemiselleen yhtään mitään rajoituksia, on merkki vaimon moraalittomuudesta (vaimo asettaa miehelleen hänen persoonallisuuttaan kahlitsevia rajoja eli loukkaa pyhintä arvoa nimeltä vapaus) ja sen voi tulkita myös rakkauden puutteeksi, koska vaimo ei hyväksy miehen spontaania, olemuksellista ominaisuutta sellaisena kuin se miehellä on.

Näin ainakin luulen libertaarin eetoksen toimivan. Korjatkaa, jos korjaamista on.

Panu kirjoitti...

Luullakseni muuten libertaarisen eetoksen voisi aika hyvin tiivistää sanoihin katso vain oma etusi, muut katsovat kyllä omansa.