Syytän isoksi osaksi McKennaa siitä, etten aikanaan jatkanut erilaisten tekoälyprojektien parissa. Vaikka McKenna eksplisiittisesti sanoutui monessa haastattelussa irti hörhöilystä eli meemiklusterien kunnioittamisesta, hänen vaikutuksensa näkyi kyllä siinä opiskelijamateriaalissa, joka näistä asioista oli mitä ilmeisimmin kiinnostunut. Tämä ilmeni esimerkiksi niin, että monet opiskelutoverini ajattelivat, että erilaisten huumeiden vetäminen on ihan hyvää tekoälytutkimusta.
(Luulen, että se sekoittivat sekoälyn ja tekoälyn)
McKenna on kuitenkin oikeassa siinä, että kulttuuri, joka - ja varoitus, tämä on todellista makkaratukkien sekoilua - on eräänlainen ihmisen käyttöjärjestelmä, on viallinen ja puutteellinen. En jaa McKennan ja vastaavien etnobotanistien uskomusta siitä, että tryptamiineilla voisi vapautua kulttuurista - teoria on mielestäni älytön. Laajemmassa mielessä käsitys on kuitenkin järkevä. McKennan käsitys on vaikuttanut omaani siinä mielessä, että esimerkiksi jaan hänen käsityksensä relativismista:
It's the live and let live, laid back approach to doing intellectual heavy lifting.Kannattaa kuunnella tuo pätkä huolella, koska siinä kiteytyy melkein kaikki se, mitä olen asiasta sanonut tai yrittänyt sanoa. Se liittyy myös siihen, miksi relativismi ja tehokkuuden hyväksyminen korkeimmaksi arvoksi eivät ole ristiriidassa keskenään.
Kulttuureissa on virheitä, ja ne virheet esiintyvät eri konteksteissa eri tavoin. Esimerkiksi länsimaiden kulttuureissa talousjärjestelmä tuottaa ulkoisvaikutuksia - niin positiivisia kuin negatiivisiakin - joita markkinatalous allokoi huonosti. Talousjärjestelmän ymmärrys on myös usein puutteelinen ja sen kontekstissa esiintyy epätarkoituksenmukaisia reifikaatioita ja toisaalta päämäärien korvautumista toisilla (ns. goal displacement).
Esimerkkinä voidaan tässä pitää työllisyyttä. Työllisyys on mittari, joka kertoo, kuinka suuri osa periaatteessa työntekoon kykenevistä ihmisistä on työssä. (Työttömyys ei ole täysin komplementti tälle käsitteelle; osa työvoimasta voi olla tekemättä työtä, olematta kuitenkaan työttömiä) Työllisyys kertoo, kuinka paljon työvoiman potentiaalista on käytössä. Työttömyys puolestaan kertoo työn kysynnän ja tarjonnan kohtaanto-ongelmasta.
Mittarista on tullut tässä kuitenkin päämäärä poliitikoille. He haluavat mahdollisimman suuren osan työvoimaresurssista markkinoiden käyttöön. Työllisyys on reifikoitunut, se on ikäänkuin jokin konkreettinen asia, jolla on jokin operationaalinen relevanssi.
Toisena esimerkkinä voidaan käyttää vaikka bruttokansantuotetta. Ceteris paribus, se kertoo "kansan" tuottamien palveluiden, tavaroiden jne. realisoituneen vaihtoarvon summan. Se on hyvä proxy taloudelliselle toimeliaisuudelle ja sen muutokset esiintyvät usein yhdessä muiden merkittävinä pidettyjen ilmiöiden kanssa. McKenna ja hänen makkaratukkaiset sielunveljensä usein puhuvat siitä, miten talousjärjestelmä tuottaa kauheita määriä turhaa krääsää ja romua.
Tässä kritiikissä on tietysti paljon perää, mutta todellinen vika ei ole "kapitalismissa" tai "markkinoissa", vaan yhtäältä reifikaatiossa, siinä, poliitikot tukevat mielellään tällaista romun kulutttamista koska se tukee työllisyyttä ja toisaalta tavoitteiden korvautumisessa, koska sensijaan että tavoiteltaisiin tehokkuutta, tavoitellaan bruttokansantuotteen kasvun kaltaisia mittareita.
Varoituksen sananen on tässä paikallaan, sillä ylläolevaa ei pidä lukea nyt väärin jonkinlaisena vasemmistolaisena tai sosialistisena komentotalouden ylistyksenä. Maailman suurin halvan romun tuottajamaa on komentotalous Kiina. Sen talousjärjestelmän anomaliat mahdollistavat kiinalaisten tuottaa käsittämättömän halvalla tavaraa, joka ei "todellisilla" tuotantokustannuksillaan menisi koskaan kaupaksi. Eräs keinoista on valuuttakurssimanipulaatio, mutta muitakin syitä on, esimerkiksi se, että kiinalaiset tuhosivat talouden 1970-luvun alkuun mennessä ja maassa on valtava työvoimareservi. Kiinan kansantalouden isot toimijat eivät myöskään joudu kantamaan toimintansa ulkoishaittojen kustannuksia, vaan saavat melko vapaasti saastuttaa kaupunkeja, jokia ja meriä. Kiinan johto siunaa tämän, koska heidän tavoitteenaan on bruttokansantuotteen kasvattaminen.
15 kommenttia:
McKennan tyylisten retorikkojen ansio on siinä, että heidän kauttaa voidaan tarkastella vallitsevia olosuhteita vieraannutettuina. Ei välttämättä oikeasti vaihtoehtoisesta näkökulmasta - ei McKennakaan tarjoa mitään konkreettista vaihtoehtosuunnitelmaa - mutta siten, että otettuna annetun savuverho hälvenee hetkeksi. Eräänlaista psykedeliaa siis, tosin kemiallisen sijaan verbaalista.
Itse kyllä olen mielelläni mukana kaikessa, jossa vastustetaan rakentavasti vallitsevia olosuhteita. Mutta tällaiset visionäärit ovat showtaiteilijoita. Todelliset muutokset lienevät huomattavasti hienovaraisempia. Yksi tapa päästä kiinni niihin on jutella yhtä sukupolvea vanhempien kanssa. Kyllä paradigmat ovat vaihtineet vanhojen tuttujen diskurssienkin sisällä huomattavsti.
Olen samaa mieltä siitä, että McKenna on retorikko, mutta hän on taitava sellainen. Jopa niin taitava, että kaikenlaiset pilviveikot ja happopäät alkoivat varmaan aikanaan uskoa että McKenna sanoo jotain todella "diippiä".
Mutta McKennalla oli hyviä metaforia ja tulkinta-avaimia. Lisäksi hänellä oli jotain sellaisia operationaalisia ehdotuksia, joita muut eivät oikein ymmärtäneet ja minusta tuntuu, että minäkin vähän niitä paheksun. Siis se, että päättäjien pitäisi lähinnä syödä sieniä ja rummuttaa samaanirumpua.
Jos tarkemmin ajatellaan, niin en ole varma olisiko se lopulta niin huono idea kuitenkaan.
Medvedjev diggaa kyllä Pink Floydia. Alku sekin.
Okei, minäkin diggaan McKennaa. Myönnän näin nimimerkin takaa. Yksi ihmisten suurimmista ongelmista on se, että heillä (meillä?) on pakonomainen tarve kokea kontrolloivansa elämäänsä, hallitsevansa tätä kaikkea. Tämä on neuroottinen valhe, johon takerrutaan väkisin. Ja ihan turhaan. Moinen kouristelu vie voimia.
Onni syntyy siitä, että tajuaa olevansa loppujen lopuksi hallitsemattomalla tripillä. Tai ainakin sellaisella, josta selviää parhaiten virtaamalla mukana.
Enkä nyt puhu politiikasta.
Animaatiosarjoista ja tietokonepeleistä saa saman hyödyn kuin psykedeelisistä aineista, ilman aivojen käristymisen vaaraa.
Animaatiosarjoista ja tietokonepeleistä saa saman hyödyn kuin psykedeelisistä aineista, ilman aivojen käristymisen vaaraa.
Sinänsä en ole eri mieltä, mutta tietokonepelien maailma on aina suppea ja ennakoitava ja lisäksi kaikki eivät kykene sellaiseen immersioon, jonka psykedeelit tarjoavat. (Itse en ole mitään tryptamiineja tai LSD:tä koskaan harrastanut.)
Jos käytetään McKennan kieltä, niin erilaiset loogiset partaveitset on syytä pitää erittäin terävinä ja mielikuvitus elävänä myös näin vanhemmalla iällä. Sarjakuvat auttavat jälkimmäiseen, mutta ensimmäiseen en tiedä oikein mikä auttaisi. Itse yritän pitää mielen terävänä laaja-alaisemmin kirjoittamalla blogia.
En oikein jaksa innostua McKennasta videon alkupuolen tai wikipedian yhteenvedon perusteella. En vain saa kiksejä tuollaisesta hörhöilystä enkä jaksa polttaa ruutia tämän enempää.
loogiset partaveitset on syytä pitää erittäin terävinä ja mielikuvitus elävänä myös näin vanhemmalla iällä. Sarjakuvat auttavat jälkimmäiseen, mutta ensimmäiseen en tiedä oikein mikä auttaisi. Itse yritän pitää mielen terävänä laaja-alaisemmin kirjoittamalla blogia.
Pienet, jokapäiväiset asiat, kuten kirjoittaminen auttavat. Samoin lukeminen, väitteleminen (kirjallinen tai suullinen, mikä kullekin parhaiten sopii), satunnainen shakinpeluu, vaikeat ja paljon opittavaa sisältävät tietokonepelit jne. Ainakin toivoakseni!
Mä tiedän mikä hoitaa tuon kaiken, mutta en viitsi sanoa, koska en kannata käännyttämistä ;)
Itse diggaan Sheldrakea ja sitä kautta tutustunut tuohon McKennaan. Sheldrakeakin oikeastaan vain siksi, että hän on fiksu tyyppi, jonka herättämä vastustus oli aivan kohtuutonta. Ja morfinen resonanssi on hörhöilynäkin huomattavasti mielenkiintoisempaa kuin joku meemihörhöily.
Juha: McKenna on paradoksaalinen hahmo. Toisaalta hän on pihalla kuin lumiukko ja suoltaa uskomatonta hörhöilyä, mutta tiosaalta siinä hörhöilyssä on kuitenkin paljon enemmän järkeä kuin juuri kenenkään muun vastaavan hipin jutuissa ja selvästi enemmän kuin ensinäkemältä vaikuttaa.
McKenna ajattelee ja puhuu hyvin abstraktisti ja käyttää paljon metaforia, joten kirjaimelliseen tulkintaan mieltynyt kuulija tai lukija ärsyyntyy nopeasti. McKennan jutut ovat parhaimmillaan silloin, kun hän puhuu erilaisista metakognitiivisista strategioista, jos vain suodattaa ne huumejutut pois.
Kuten sanoin, McKenna on oikeassa abstraktilla tasolla, kulttuuri ei ole ihmisen "ystävä", vaan se on verho, joka on vedetty silmien päälle, niinkuin hevosten silmälaput, jotta emme keskittyisi "epäolennaiseen". Laput on joskus hyvä riisua silmiltä, jos haluaa säilyttää luovuutensa.
Itse tutustuin McKennan ajatuksiin vasta kun olin jo ollut pitkään totaalisen kypsynyt mainitunkaltaiseen hörhöilyyn.
"Animaatiosarjoista ja tietokonepeleistä saa saman hyödyn kuin psykedeelisistä aineista, ilman aivojen käristymisen vaaraa."
No ei kyllä taatusti saa, ulkoiset ärsykkeet eivät järisytä persoonan ja olemisen perustuksia ollenkaan samalla intensiteetillä - ero on kuin tykärillä ja ydinpommilla. Tietoisuudella leikkiminen on jossakin määrin riskaabelia puuhaa, siitä ei pääse mihinkään.
Minä en ole ikinä sietänyt McKennanin kaltaisia tyyppejä, joita kaikenlaiset hipit ja salaliittoihin menevät ihmiset pitävät jonkinlaisina guruina. (Vielä vähemmän siedän guru-hahmoja jatkuvasti etsiviä ihmisiä, jotka tuossakin videossa transsinomaisesti hurraavat McKennanin jutuille.) Sinänsä ymmärrän, miksi heikoilla älynlahjoilla varustetut yksilöt kuuntelevat McKenannin kaltaisia guruja: heiltähän saa kätevästi vastaukset kaikkiin kysymyksiin, vielä jopa hienoon nonsense-sanastoon puettuna. Minuun eivät McKennanin jutut tai retorinen tyyli pure.
Tuossa muuten esiintyy samankaltaista taiteen ja tuotannon vastakkainasettelua mitä monen, itseään hieman liian tärkeänä pitävän, taideihmisen puheissa usein esiintyy. Tuotannon korvikkeeksi siitä ei ole, ellei sitten haluta nähdä nälkää. Taiteelle on sijaa vasta sitten, kun ensisijaiset tarpeet on tyydytetty. Vielä ironisempaa on se, että ainakin Suomessa moni taideihminen elää koko elämänsä kulutusyhteiskunnan vapaamatkustajana. Vähän niin kuin Trubadurix, joka ei tuota asuntoja, ruokaa tai osallistu taisteluun roomalaisia vastaan. Luovuus ei myöskään ole ominaisuus, joka voidaan nappia painamalla aktivoida. Joko sitä on tai sitä ei ole.
Hyvin sanottu, Mikko Sandt! Olen täysin samaa mieltä. Ja onpa näistä ajatuksista tehty jopa puhutteleva kevytmusiikkisävelmäkin!
Ain't dancing trance no thanks, no chance to t-t-tranquilise me.
Ain't sipping no smart bar drinks, that don't satisfy me.
Dosing up my dharma with a drop of gasoline,
I ain't down with Mr. McKenna, tantric mantra talkin' don't move me!
Siitäs saatte, hipit!
En siis pidä McKennaa minään guruna. Mikäli se ei tullut ylläolevasta esiin muuten, hän on minusta aika vastenmielinen makkaratukka ja paremmintietäjä.
Minusta hänen metaforansa ovat kuitenkin toimivia. Erityisesti käsitys relativismista, siis siitä, että kyse on lopulta vain siitä, ettei ole pakko pingottaa joka välissä, vaan että asioita voi ihan vaan pyöritellä, koska viimekädessä erilaiset loogiset partaveitset ja empiria jyräävät liian tyhmät ajatukset.
Terence McKennan kommentti guruilusta:
"I'm not trying to sign people up to a creed, I'm much more interested in the people that disagree. These ideas are powerful but this isn't mysticism in the ordinary sense to be protected by mumblings about faith and all that. This is the real thing."
"En jaa McKennan ja vastaavien etnobotanistien uskomusta siitä, että tryptamiineilla voisi vapautua kulttuurista - teoria on mielestäni älytön."
Miksi pidät tällaista näkemystä älyttömänä? Eihän McKenna puhu missään absoluuttisessa mielessä siitä, että psykedeelit pyyhkisivät kulttuurin vaikutukset kokonaan pois - enemmänkin, että ne voivat tarjota mahdollisuuden kurkistaa "verhojen taakse".
Itsekin psykedeelikkona voin ehdottomasti allekirjoittaa tämän - psykedeelit eivät todellakaan ole tehneet minusta täydellistä ihmistä, tai poistaneet kykyäni biaseihin tai ahdasmielisyyteen, mutta kyllä ne aivan ehdottomasti ovat sysänneet minut tarkastelemaan maailmankuvaani ja oletuksiani tavoin, joita en olisi osannut kuvitellakaan. Mitä ilmeisimmin en ole yksin tällaisen kokemuksen kanssa.
Psykedeelit pakottavat usein myös katselemaan hulluutta. Ymmärrän hyvin miksi psykedeelit voivat joissain ihmisissä katalysoida ties minkälaisia hurahduksia.
Minuakin kieltämättä ajoittain ärsyttävät tavat joilla McKenna hyökkää tiedettä ja "valtakulttuuria" vastaan, mutta herran tekemisiin laajalti syventyneenä, voisin olettaa tämänkin olevan vähintäänkin puolitietoista provokaatiota. Kukapa meistä ei ajoittain ottaisi ajatuksiaan tosissaan?
Monelta jää Terence McKennan jutuista huomaamatta miehen itseironisuus. Hän ymmärsi varsin hyvin oman hörhöyskapasiteettinsa, ja heitteli ilmoille paljon erilaisia toisensa kyseenalaistavia, keskenään täysin ristiriitaisiakin teorioita. Hän ei ollut niinkään kiinnostunut absoluuttisesta totuudesta kuin luovasta ajattelusta ja mielikuvituksen stimuloimisesta.
Tässä muuten suomeksi tekstitetty versio Kulttuuri on käyttöjärjestelmäsi -videosta.
Lähetä kommentti