keskiviikko 25. marraskuuta 2009
Kova koulu.
Aamulehden mukaan Tampere aikoo pistää kouluja kiinni oikein urakalla. Ensimmäinen uutinen puhui kahdeksasta koulusta, joista ensimmäiset pistävät lapun luukulle jo 2012, siis samana vuonna kuin vanhempi poika menisi peruskoulun toiselle luokalle.
Koulutusjärjestelmä on eräs merkittävimpiä yhteiskunnan rakennusosia. En tarkoita tällä sitä, että koulujen pitäisi olla valtion tai kuntien hallinnassa, vaan että se, millaisen koulutuksen ihmiset saavat, vaikuttaa merkittävissä määrin siihen, miten yhteiskunta toimii, koska yhteiskunta koostuu ihmisistä.
Suomessa toimii joitakin yksityisiä kouluja, mutta perustulain nojalla maksuton perusopetus on pakko järjestää. Tämän vuoksi kuntien taloudessa koulutus on näkyvä osa, muistaakseni menoista luokkaa 10 prosenttia menee opetustoimeen. (Korjatkaa jos olen väärässä, en löytänyt nopeasti tarkkaa tietoa) Opetus koetaan myös tärkeäksi noin yleensä, joten ei ole ihme, jo (suomalaisittain) ison kaupungin rankat säästöt koulutoimesta herättävät äänekkäitä protesteja.
Käsittääkseni meneillään on myös prosessi, jossa erityiskouluista pyritään eroon ja saamaan kaikki oppilaat saman katon alle kuin osaksi yhtä suurta perhettä. Oma käsitykseni peruskoulusta ei ole ihan sellainen, että siellä oppilaat suvaitsevat erilaisuutta ja tulevat toimeen, oppien ymmärtämään toisiaan. Pelkään pahoin, että todellisuudessa nettomääräinen kiusaaminen moninkertaistuu, lahjakkaimmat oppilaat turhautuvat ja korkeassa syrjäytymisriskissä olevien nuorten ongelmat pahenevat dramaattisesti tällaisen kehityksen myötä.
Epäilen, että jo suoraan se raha, joka näillä toimenpiteillä ja erityisesti erityiskoulut sulkemalla säästyy, menetetään dynaamisten negatiivisten vaikutuksien kautta muutamassa vuodessa. Tämän lisäksi tulee negatiivisten sosiaalisten vaikutusten tuoma elämänlaadun heikentyminen. Nyt erityiskouluissa kohtuullisen hyvin pärjäävät oppilaat kokevat onnistuvansa edes jossain. Tällä on monella tavalla hyödyllinen vaikutus nuoren kokemukseen itsestään, mikä puolestaan vähentää kaikenlaisia riskejä joutua ns. pahoille teille. Normojen keskellä peruskoulussa tällainen lapsi leimataan sekä oppilastovereiden että opettajien taholta epäonnistujaksi, jolla ei ole mitään annettavaa yhteiskunnalle. Se rohkaisee vähän toisenlaiseen toimintaan.
En sen tarkemmin käsittele vaikutusta jakauman toisessa ääripäässä oleviin lapsiin, koska suomalaiseen poliittiseen diskurssiin kuuluu, ettei heidän olemassaoloaankaan saa mainita, eikä varsinkaan käyttää argumenttina mistään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Suomessa ratsastetaan korkeatasoisella koulutuksella, todellisuus on kasvavasti jotain ihan toista. Hiukan tulee sellainen tunnelma, että nyt kehutaan NMT-puhelimella. Olihan se aikamoinen. Aikoinaan.
En ota kantaa tasapäistämiskehitykseen, mutta tuskinpa millään mittarilla on hyötyä laajoista säästötoimista. Tietenkin jos oikein kovastileikataan, saadaan tuotettua entistä enemmän sitä paskaduuniväkeä, josta on joka tapauksessa kohta kova pula.
En ota kantaa tasapäistämiskehitykseen,...
Minusta kyse ei edes ole tasapäistämisestä, vaan oikeastaan vaan kurmottaamisesta. Eivät ne oppimisvaikeuksista tms. ongelmista kärsivät kuulu tavalliseen peruskoululuokkaan: He eivät saa opetuksesta tarpeeksi irti ja toisaalta heidän erityistilanteeseensa keskittyminen heikentää muiden mahdollisuuksia.
jos oikein kovastileikataan, saadaan tuotettua entistä enemmän sitä paskaduuniväkeä, josta on joka tapauksessa kohta kova pula.
Edes "paskaduunien" tekijöiden lisääntyminen ei olisi huono idea, jos sitä ei tehtäisi niin, että samalla syrjäytetään iso osa porukasta kokonaan.
Edes "paskaduunien" tekijöiden lisääntyminen ei olisi huono idea, jos sitä ei tehtäisi niin, että samalla syrjäytetään iso osa porukasta kokonaan.
Totta. jos suunnitellusti ajettaisiin alas osa siitä, että kaikkien pitää (korkea)kouluttaa itseään pitkälle keski-ikään (ja sitten kuitenkin tehdä paska- ja pätkätöitä), olisi siitä hyötyjäkin.
Nythän on juuri pula sellaisten alojen työntekijöistä, joihin koulutus on lyhyt ja käytännönläheinen. Monet hankkivat tällaisen osaamisen korkeakouluopintojen jälkeen . Mielestäni tässä, eikä siis summitatisesti kokonaiskustannuksissa, voisi säästää: suunnattasiin ihmisiä jo aiemmin oikeasti eri suuntiin.
Olikohan tämäkin poliittisesti epäkorrekti kommentti?
... en nyt tarkoita että lyhyen, käytännönläheisen koulutuksen kautta ajaudutaan paskaduuniin. Päin vastoin. Niillähän juuri kännykänkokoamislinjalta vältytään, monesti jopa pelkän satunnaisen korkeakoulututkinnon hankkineen asemasta poiketen.
Suuri kysymys on, missä vaiheessa ihmisiä aletaan ohjaamaan eri suuntiin. Olettaisin että Tiedemies hahmottelee parhaan aloittamisjakohdan aiemmaksi kuin mitä itse tekisin.
Niin no, nythän meillä on jo selvä jakolinja peruskoulun lopussa. Minusta se on yleiselle populaatiolle ihan tarkoituksenmukainen, ei kaikkia tarvitse tunkea väkisin lukioihin.
Mutta noiden erityiskoulujen kohdalla on kyse lapsista, jotka eivät usein edes kykene suorittamaan peruskoulun oppimäärää. Se, että nämä lapset laitetaan väkipakolla samoihin kouluihin kuin muut, on haitallista sekä näille lapsille että niille, jotka ovat tavallisessa peruskoulussa: molempien opetus kärsii ja lisäksi tulee käytöshäiriöitä jne.
Ikäänkuin otetaan askel taaksepäin kohti aikaa, jolloin lukihäiriöisiä hakattiin, koska he olivat vain kovapäisiä.
Tietoni ksvatustieteestä ovat kauniisti sanoenkin puutteellisia, mutta olen käsittänyt, että erityiskoulujen sijasta huonompia erityisoppilaita (ärsyttävä eufemismi muuten) pyritään sijoittamaan tavallisiin kouluihin, koska tutkimusten mukaan se on heidän oppimisensa ja yhteiskuntaan integroitumisensa kannalta selvästi parempi vaihtoehto.
Erityiskoulut kun ovat alku laitostumisputkelle, jossa erityiskoulusta päädytään toiseen erityiskouluun ja sieltä hoitokotiin ja eläkkeelle loppuiäksi. Vaikka kykyjä itsenäiseen (tai ainakin itsenäisempään) elämään olisikin. Puuttuu malli muulle kuin laitoselämälle, puuttuu kannustus ja puuttuu näköalat.
Tietysti jossain kohti tulee raja, että kuinka paljon yksilöä tilastollisesti hyödyttäviä toimia voidaan tehdä muiden kustannuksella. Koska tosiaan jos jää muista liikaa jälkeen, sotkee se kaikkien oppimista. Pystyisiköhän (perus)koulua kehittämään suuntaan, jooka antaa enemmän vapautta oppia eri tahtia, niin ettei kaikkien tarvitse edetä hitaimman mukaan; en tiedä.
Erityiskoulut kun ovat alku laitostumisputkelle, jossa erityiskoulusta päädytään toiseen erityiskouluun ja sieltä hoitokotiin ja eläkkeelle loppuiäksi.
En oikein voi paljastaa tietolähteitäni, mutta voin vakuuttaa, että tämä on suuresti liioiteltu tulkinta. Erityiskoulujen oppilaista suurin osa ei suinkaan ole mitään laitostumiskamaa - osa tietysti on - vaan erilaisista oppimiseen liittyvistä vaikeuksista kärsiviä.
Varsinaiset kehitysvammaiset tms. ovat yleensä asia erikseen. Ainakaan Tampereella lakkauttamisuhan alla olevassa koulussa ei käsittääkseni edes ole sellaisia oppilaita.
Tragedia liittyy siihen, että sellaisten koulujen sanotaan paras 20 prosenttia pärjännee ihan hyvin tavallisessa työelämässä. Ei heistä tietenkään mitään raketti-insinöörejä, lakimiehiä tai lääkäreitä tule, mutta ihan kelvollisia bussikuskeja, tarjoilijoita, jne.
Väitän ihan pystyyn, että asiaa ei ole edes tutkittu kunnolla ja jos on, niin tulos ei ole tuo. Muutan käsitystäni, kun tutkimustulos lyödään pöytään, mutta siihen asti väitän, että kyse on poliitisen korrektiuden kaappaamisesta säästöjen perusteluksi, minkä vuoksi se kelpaa sekä ns. oikeistolle että ns. vasemmistolle.
Lähetä kommentti