Eräs vahvimmiksi koetuista IPR- argumenteista on ns. kannustinargumentti. Kannustinargumentti sanoo, että IPR-lainsäädäntö on välttämätöntä, koska informaatiohyödykkeitä ja innovaatioita ei tuottettaisi ellei niiden suoralla myynnillä voisi hankkia tuloja. Käsittelen tässä asiaa siltä kannalta, että jopa tyystin ilman IPR-lainsäädäntöäkin, tilanne olisi parempi.
On nähtävä ensiksi, että IPR-ajattelussa yleensä vallitsee tietynlainen epärehellisyys vaihtoehtoisuuden käsitteen käytössä. Vaihtoehto postuloidaan ceteris paribus, eli oletetaan, että mikään muu ei yhteiskunnassa muutu kuin se, että rahahanat informaation myynnistä vain yht'äkkisesti sulkeutuvat. Tämä täytyy kumota siten, että kompensoivia mekanismeja todella tulee esiin, ei ainoastaan osoittamalla epärehellisyys.
Informaation tuottajalla on usein monta päällekkäistä kannustinta. Yksi näistä on IPR-lainsäädännön vallitessa mahdollisuus hankkia tuloja myymällä tai lisenssoimalla informaatiota. Tämä on keskiössä esimerkiksi kulttuurituotteiden, erityisesti musiikin, mutta jossain määrin myös elokuvien kohdalla. Myös suoraan käyttöön myytävien ohjelmistojen, kuten pelien, tekstinkäsittely-, taulukkolaskenta-, jne. ohjelmien kohdalla tämä kannustin on usein keskeinen.
Yleisestiottaen tämä on kuitenkin kaikkein vähiten ongelmallinen IPR-ajattelun karsimisen kohdalla ja ceteris paribus-argumentti on helpoin kumota. Esimerkiksi musiikista ylivoimaisesti suurin osa tuotetaan nykyisin sellaisten ihmisten toimesta, jotka eivät koskaan saa siitä penniäkään. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö tuotetun musiikin määrä ja laatukin voisi vähentyä, ainoastaan, että väite "kaikki loppuu" on täysin älytön. Olen itsekin levyttänyt musiikkia täysin tietoisena siitä, etten koskaan saa siitä penniäkään tuloja. Lukuisat muusikot keikkailevat ja vuokraavat studioaikaa itselleen, jakavat levyjään ilmaiseksi PR-tarkoituksessa. Heidän suurin motivaationsa on yleensä jokin ihan muu kuin rahan tekeminen levyjä myymällä.
IPR-vapaan musiikin aikakaudella erilaiset sisällön kierrätykset ja toisaalta Internet-pohjaiset kuuntelulistat jne. tekisivät levy-yhtiöiden markkinointikoneistoista turhia. Tämän vuoksi levy-yhtiöt lobbaavat IPR-ajattelun ja -lainsäädännön puolesta. Täytyy kuitenkin ymmärtää, että tämä verraten suuri (tosin kutistuva) teollisuudenhaara on pitkälti tarpeeton ja aivan erityisesti tehoton: valtavat määrät luovaa työtä, resursseja ja rent-seekingillä ansaittua rahaa käytetään vain sen olemassaolon ylläpitämiseen ja julkisuuden floodaamiseen yhtiöiden valitsemien artistien tuotteilla. Valinnanvara on nykyoloissa kapeampi kuin se olisi vapaan musiikin ympäristössä.
Toinen kannustin on usein se, että informaatiolla sinänsä on käyttöarvo ja se on välillinen ansaintakeino, ei myytävä tuote sinänsä. Tämä tulee kyseeseen erilaisissa teknisissä innovaatioissa, mutta myös esimerkiksi osa TV-ohjelmista on tällaisia. TV-yhtiön oma sarja tuottaa usein hyvin korkeiden katsojalukujen vuoksi, mutta ei siksi että katsojat maksaisivat, vaan siksi, että mainostajat arvostavat korkeita katsojalukuja. Useiden suosittujen TV-sarjojen tuottajat jakavatkin jaksoja (tosin heikkolaatuisina) verkossa jälkikäteen. Käsittääkseni erilaiset DVD-boxien myyntitulot yms. ovat useimmiten vähäisiä verrattuna alkuperäisesitysten mainostuloihin.
Teknisten innovaatioiden kohdalla kyseeseen tulee jokin oman fyysisen tuotteen parannus, joka tekee tuotteesta haluttavamman. Tällaista informaatiota suojellaan patenteilla, mallisuojalla ja tavaramerkillä. Näistä oikeastaan ainoastaan tavaramerkki voidaan perustella IPR-ajattelusta riippumatta siten, että tavaramerkkirikkomusta voidaan pitää jonkinlaisena kuluttajan petkuttamisena. Tärkein ominaisuus tässä on kuitenkin se, että tämä kannustinvaikutus ei katoa mihinkään sillä, että IPR-lainsäädännöstä luovutaan vaikka sitten kokonaan.
Kolmas kannustin liittyy kilpailuetuun, jonka IPR-lainsäädäntö mahdollistaa. Teknisen innovaation patentoiminen tai tuotteen vetävän ulkonäön suojeleminen rajoittavat kilpailua ja mahdollistavat epätäydellisestä kilpailusta hyötymisen. Tästä syntyy aina väistämättä hyvinvointitappio, joka on luonteeltaan samanlainen kuin se, että monopoli asettaa hinnan liian korkeaksi. Itseasiassa tämä hyvinvointitappio on kannustinvaikutuksen kääntöpuoli.
Lääketeollisuus
Tärkein tämän kannustimen ilmenemismuoto ja tärkein argumentointikohde on ilmeisistä syistä lääketeollisuus. IPR-ajattelun vastustajien kohteena lääketeollisuus on mieleinen, koska mainitun monopolisoinnin tuoma hyvinvointitappio voidaan usein mitata ihan ihmishenkinä ja elinvuosina. Toisaalta se on argumentointikohteena myös mieleinen IPR-ajattelun puolustajille, koska lääkekehityksen pysähtymisen seurauksista on helppo vetää myös hyvin synkkiä ennusteita.
Siksi onkin erityisen tärkeää argumentoida ja perustella asia huolellisesti nimenomaan lääkkeiden osalta. Lääkkeen tuotekehityskustannukset ovat kalliit useammasta eri syystä. Ehkä yllättäen, missään nimessä suurin kustannuserä ei ole uusien molekyylien innovointi. Laboratoriot, joissa uusia lääkemolekyylejä kehitellään, ovat toki kalliita, mutta niiden kustannuksia mitataan muutamissa miljoonissa, kun koko apteekin hyllyä edeltävän kehityskaaren kustannukset voivat liikkua sadoissa miljoonissa, jopa miljardeissa.
Pfizerin asiantuntijan kirjoittamassa artikkelissa käsitellään prosessia hieman.
Industry scientists searching for a new drug typically must sort through 5,000 to 10,000 new chemical inventions that look promising, in order to identify a pool of 250 compounds that then enter into preclinical laboratory and animal testing. Of those 250 unique compounds, fewer than 10, on average, will show enough potential to qualify for Phase I human testing to establish basic safety.Tässä vaiheessa ei kulu vielä paljoa rahaa, kustannukset ovat siis mitattavissa miljoonissa, mutta molekyylit patentoidaan usein jo tässä vaiheessa.
Kliininen testaus muodostaa Pfizerin mukaan 60% kaikista lääkkeen kehityskuluista. En heti löytänyt viitettä, kuinka suuri osa kehityskuluista on itseasiassa lainopillisia kuluja, mutta olen nähnyt väitteitä joiden mukaan luku vaihtelee viidestä prosentista kolmannekseen.
Siis lääkkeen kehityskustannuksista vain muutama prosentti on itseasiassa innovaatioon liittyviä kustannuksia; jos otetaan huomioon, että kustannukset jakautuvat epätasaisesti ja iso osa innovaatioista ei koskaan päädy testausvaiheeseen innovaation kustannus kehitysprosessissa on vain promilleluokkaa.
Lääkkeeseen liittyy vahva julkishyödykkeen rooli, koska siihen on investoitu paljon informaation tuottamista; myös kliiniset testit ovat informaation tuottamista. Olen kuitenkin kahdesta syystä täysin vakuuttunut, että nykyinen järjestelmä tuottaa vahvasti vinoutunutta informaatiota ja voi olla jopa vahingollinen. Molemmat liittyvät kannusteisiin.
Ensiksikin, koska kliininen tutkimus on kallista ja sitä kalliimpaa, mitä pidemmälle tutkimus etenee, on lääketehtaalla vääristynyt kannuste tuota pitkälle tutkimuksissa edennyt lääke kaikesta huolimatta markkinoille. Näin kävi esimerkiksi jossain määrin cox-2-estäjien kanssa. (Tämä esimerkki ei ole erityisen hyvä, mutta siinä ilmenee kuitenkin tämän kannustinvaikutuksen ongelma)
Toiseksi, kliiniseen tutkimukseen kannattaa ottaa vain molekyylejä, jotka voi patentoida. Kun kliininen tutkimus ylipäätään maksetaan pääosin lääketehtaiden patentoiduista lääkkeistä saamien monopolivoittojen avulla, ei jo tunnettujen molekyylien uusia lääkinnällisiä ominaisuuksia kannata tutkia. (On kolmaskin, mutta se liittyy IPR;ään yleensä ja se on ns. Biopiratismi, eli kansanomaisten yrttien lääkinnällisten ominaisuuksien patentointi. )
Tässä kohtaa tietysti sosialismia kavahtava lukija huomaa, että jos kerran yksityiset kannustimet lääkekehityksestä poistetaan, näyttäisi ainakin pintapuolisesti siltä, että kannatan kehitystyön sosialisointia. Se on tietysti yksi vaihtoehto ja myönnän, että pitäisin sitä jossain määrin parempana kuin nykyistä tilannetta. Jos lääkekehitys olisi normaalin tieteellisen prosessin mukaista tutkimusta, kannustinvaikutusten vääristymät rajoittuisivat yksittäisten tutkijoiden ja tutkimusryhmien sosiaalisiin motiiveihin ja kunnianhimoon. Rent-seeking aspekti kuitenkin katoaisi ja tieteentekijöiden vertaiskontrolli - joka tietenkään ei ole täydellistä sekään - korvaisi suuryritysten markkinointistrategisen tiedonpimityksen.
Käsittelen myöhemmin yleisempien teknologisten innovaatioiden patentoimista.
48 kommenttia:
Lääketeollisuuden lobbauksessa käyttämällä retoriikalla ei ole hirveästi tekemistä sen kanssa miten ala oikeasti toimii.
Eräs ex-tyttöystävä tutki aihetta, ja esim. USA:ssa (jossa suurin osa tuotekehityksestä tapahtuu), tyypillinen järjestely innovaatiovaiheessa oli että tutkijat perustavat oman startupin, ja kun idea on kehitetty tarpeeksi pitkälle, se myydään isoille lääkefirmoille.
Lääkefirmat siis vastaavat pikemminkin isoja musiikkituotantoyhtiöitä (EMI, Sony BMG jne.) kuin mitään innovaatioyksiköitä, vaikka jaksavatkin kohkata omasta innovatiivisuudestaan.
Yrityksen insentiviit ovat kuten sanot, mutta oikeastaan pahempi ongelma on, että ison lääkefirman sisällä on mahdotonta rakentaa insentiivijärjestelmiä jotka eivät tukisi yksilöitä huijaamaan tuolla tavalla.
Sinänsä johtopäätöksistä olen täsmälleen samaa mieltä.
Se, mitä sanot, ei oikeastaan edes mitenkään kumoa sitä, mitä yllä kirjoitin. On loppujen lopuksi aika vähän merkitystä sillä, perustetaanko startuppeja ulkopuolisella riskirahalla ja sitten myydään BigPharmalle, vai riskeeraako BigPharma omia rahojaan jo starttivaiheessa.
Se, että lääkefirmat muistuttavat isoja musiikintuotantoyhtiöitä, vain vahvistaa johtopäätöstä, koska silloin ei tarvitse käsitellä niitä erikseen, riittää kuvata mekanismi, jolla nuo startupit saadaan rahoitettua kun "lottovoiton" mahdollisuutta ei ole.
Se, mitä sanot ison lääkefirman sisäisestä elämästä, liittyy monopolivoittojen dynaamiseen hyvinvointitappioon. En tarkoituksella puuttunut kirjoituksessani tähän, koska vaikka uskon sen olevan erittäin merkittävä, se on alttiimpi lepsulle päättelylle ja tulkinnalle kuin se, mitä yllä kirjoitin.
Ei sillä periaatteellista eroa olekaan, mutta käytännön poliittinen ero on suuri.
Harva vastustaa sitä, että se joka keksii musiikin tai lääkkeen saa siitä asianmukaiset korvaukset.
Mutta erilaiset välimiehet ja helppoheikit (musiikkiyhtiöt, lääkefirmat) jotka ovat pöhöttäneet itsensä ja vängänneet itsensä asemaan, jossa ainoa tavoite on riistää sekä tuottajaa että kuluttajaa mahdollisimman paljon saavat paljon vähemmän sympatiaa.
Olet(te)ko tuota lukeneet:
http://www.shirky.com/weblog/2009/03/newspapers-and-thinking-the-unthinkable/
Sanomalehtien tulevaisuudesta. Mainio.
Nämä Vaihtoehdottumuus-kirjoitukset ovat olleet erinomaisia. Kiitos näistä. Henkilökohtainen näkemys on varsin tarkkaan sama kuin sinun mutta en kyllä osaisi noin hyvin sitä argumentoida.
Mitä tulee Kasvin ja Vihreiden tukemiseen niin tämä http://piraattiliitto.org/uutiset/2009/06/vihreat-aanestivat-sormenjalkirekisterin-puolesta ei taida kovin hyvää luvata?
Irtohuomiota:
- Nämä keskustelut tuppaavat pyörimään liikaa musiikkiteollisuuden ympärillä. Sillä ei ole ainakaan viimeiseen parinkymmeneen vuoteen ollut sellaista laajempaa yhteiskunnallista (mukaanlukien taloudellinen) vaikutusta, että sen romahtaminen olisi mikään isompi ongelma. Tämä ei päde esimerkiksi tiedonvälitykseen tai IT-alaan.
- En oikein ymmärrä millä perusteella erotat toisistaan lääketutkimuksen ja -testauksen. Vrt. ohjelmointi ja testaus.
- Kannustinargumentti on ihan sama argmentti kuin haittaveroillakin, ulkoisvaikutukset tulee sisäistää hintoihin. Tässä on myös tehokkuusaspekti, esim. lukijoiden preferenssit tulevat tehokkaammin esiin jos he maksavat suoraan lehdestään eikä välillisesti mainosten kautta vaikka maitopurkin hinnassa. Minusta se järkevä vastaväite tähän on että IPR-koneiston tapa laskuttaa hyötyjiä on tehoton, koska se tuottaa niin suuria haittoja että ne ylittää laskutetut summat. Tämä ei kuitenkaan poissulje sitä että jonkinlainen laskutusmekanismi voisi olla tehokas, eli kysymyksestä tuleeko IPR-oikeuksia myöntää tulee empiirinen ja tapauskohtainen.
- Herra Harmaa, vihreitä voi ja tulee hiillostaa siitä, että oppositiossa ryhmän enemmistö äänesti tekijänoikeuslain puolesta. Hallituspuolue on eri asia.
- Piraattipuolueesta noin yleensä, mihin sillä pyritään? Fakta on se että bittiliberalismilta puuttuu ymmärtäjiä, kannatusta voi odottaa vasta sitten kun tavis ymmärtää mistä puhutaan, ja paras arvaus luontaisesta kannatuksesta on valitettavasti Kasvin äänisaalis. Jos strategia on että PP nousee eduskuntaan ja neuvottelee siellä RKP-tyylisesti itsensä hallitukseen tasan yhdellä kynnysasialla, niin en jaksa uskoa että äänet lähimainkaan riittää. Jos strategia on muodostaa kuitenkin pienten marginaalien vaaleissa käytännössä kai kokoomukselta ja vihreiltä ääniä syövä uhka, joka sitten pakottaa puolueet suhtautumaan agendaan vakavasti, niin tämä voisi ehkä onnistua pienelläkin äänimäärällä. (Kts. Suomen Sisu). Riski tuossa jälkimmäisessä vaan on että syödään eri puolueiden liberaalisiipien äänet, eli saadaan käytännössä lisää konservatiiveja valtaan. (Kts. Ralph Nader.)
Teemu, olet väärässä. Monet näistä asioista oikeasti välittävät eivät äänestäneet Kasvia koska se olisi ollut strategisesti huono veto.
Piraattiliitto tulee saamaan merkittävästi ääniä, ihan kuten Ruotsisakin. Edes sinä et pysty estämään sitä pelottelullasi.
Mikko, relaa. Minulla ei ole mitään halua estää PP.ä saamasta ääniä. Minusta kuulostaa hyvältä että suomessa olisi jonkinlainen bittipuolue, mietin vaan kuinka realistisista se on ja mitä ko. puolueen on tarkoitus tehdä.
Mikko:
Piraattiliitto tulee saamaan merkittävästi ääniä, ihan kuten Ruotsisakin. Edes sinä et pysty estämään sitä pelottelullasi.
Suomessa uusien poliittisten puolueiden rantautuminen on vaikeaa Ruotsiin verrattuna. Suomalaiset ovat äärikonservatiivisia hyvässä ja pahassa. Ei tänne ole syntynyt maahanmuuttokriittistäkään puoluetta. Pariinkymmeneen vuoteen ei uusia puolueita ole tosiasiassa noussut. Tämä perussuomalaisiinkin kanavoitunut poliittinen protesti on täysin yhtä tyhjän kanssa. Persut on DDR:n talonpoikaispuolueen kaltainen näennäinen oppositiopuolue.
En osaa oikein ottaa kantaa kumpi on oikeassa Teemu vai Mikko/TM tässä tekijänoikeuskysymyksessä - TM:n esitys menee ehkä minulta osin yli hilseen.
Sympatiosin kyllä Teemun mielipiteen kanssa:
Tämä ei kuitenkaan poissulje sitä että jonkinlainen laskutusmekanismi voisi olla tehokas, eli kysymyksestä tuleeko IPR-oikeuksia myöntää tulee empiirinen ja tapauskohtainen.
Vaikea sanoa.
Teemu: Voin haistaa kaltaisesi ihmiset kilometrin päähän. Esitetään "neutraalia" "analyysiä" jostain muutoksesta, ja lopulta päädytään kätevästi joka kerta "analyysissä" siihen että status quo on kuin onkin paras vaihtoehto.
Tähän liittyy, että teeskennellään muutoksen ymmärtämistä, ja retoriikassa väitetään että kannatetaan sitä.
Mutta koska muutosta harvoin tapahtuu ellei sille ole hyvää syytä, pohjimmiltaan kyse on muutosvastarinnasta ja faktojen vääristelystä. Joskus faktojen vääristely on erittäin räikeää, kuten tässä.
Tunnistan tuollaisen niin hyvin koska olen itse samanlainen. Ihmistä ärsyttää muissa eniten omat heikkoudet.
Samasta syystä en ilmeisesti voi enää sietää Vihreitä tai Kasvia, koska nämä ympäristö-, demokratia- ja tekijänoikeuskysymykset ovat minusta tärkeimpiä kysymyksiä, mutta Vihreiden puheet ja teot ovat räikessä ristiriidassa.
Saattaisin äänestää jopa perussuomalaisia todennäköisemmin (no en kyllä oikeasti, jätin äänestämättä) vaikka ne eivät edusta mitään ajamaani asiaa, koska ovat ainakin rehellisiä siinä mitä ajavat.
Jos oikeasti symppaisit piraattiliittoa toimisit sen kannatuksen lisääntymisen puolesta, etkä yrittäisi viljellä tappiomielialaa pohjautuen valheisiin.
Jukka: Joo, toi voi hyvinkin pitää paikkaansa. Lisäksi on muitakin todellisia syitä, mutta en viitsi mainita niitä tässä koska täällä on läsnä demokratianvastustajia jotka saavat siitä vain lisää ruutia, ja niille asioille on lisäksi mahdollista tehdä jotain.
Jukka, on vielä sellainen kolmas vaihtoehto jolla on kannatusta. Tuosta ulkoisvaikutusargumentista on vulgaariversio joka menee jokseenkin näin:
IPR-tuotteilla on positiivisia ulkoisvaikutuksia, eli mikä tahansa niiden omistusoikeuksien laajentaminen on hyvä asia. Muistaakseni esim. Posner on tuota mieltä, samoin moni muu markkiliberaali. Keskiverto kyltyyrijärjestön kanta on sama, semmoista oikeuksien laajennusta ei olekaan mitä he eivät kannattaisi. Vrt. kääntäen ajatus että koska autoilulla on negatiivisia ulkoisvaikutuksia, sitä voi verottaa ihan miten paljon ja millä tavoin tahansa.
Selkeyden vuoksi, tuo on eettisesti, taloudellisesti ja käytännössä idioottimainen ajatus.
- En oikein ymmärrä millä perusteella erotat toisistaan lääketutkimuksen ja -testauksen. Vrt. ohjelmointi ja testaus.
En varsinaisesti erota niitä; Mutta perusteena sille, että lääkkeille pitää myöntää patentteja aina vaan pidemmälle, käytetään sitä, että lääkkeiden kehittäminen on kallista. Tämä perustelu on väärä; kalleus on myös lainsäädännön tulos, testit eivät olisi kalliita, jos niitä ei säädeltäisi niin paljon.
Eli lainsäätäjä on viisaassa käsittämättömyydessään ikäänkuin päättänyt, että on tehokasta a) kieltää lääkkeiden kopiointi, jotta niitä kehitettäisiin lisää b) asettaa lääkkeiden kehittämiselle valtavat esteet, jotta niiden kehittäminen olisi kallista.
Tällä tavalla luodaan monopoleja.
Kannustinargumentti on ihan sama argmentti kuin haittaveroillakin, ulkoisvaikutukset tulee sisäistää hintoihin.
Jos käytettäisiin ulkoisvaikutusta argumenttina, niin pitäisi vaihtaa etumerkkiä: informaation ulkoisvaikutus on positiivinen; siksi informaation myyntiä pitäisi subventoida, eli hinnan pitäisi olla rajakustannusta alhaisempi. Koska rajakustannus on nolla, niin tätä on hieman vaikeaa toteuttaa.
Ymmärrän mitä haet; katsot, että informaation tuottajan saaman korvauksen pitää olla rajakustannusta suurempi. Tästä en ole sinänsä eri mieltä. Nykyinen keino vain on väärä ja vääristää kysyntäpuolta mielestäni enemmän kuin IPR:n poisto tarjontapuolta.
Tässä on myös tehokkuusaspekti, esim. lukijoiden preferenssit tulevat tehokkaammin esiin jos he maksavat suoraan lehdestään eikä välillisesti mainosten kautta vaikka maitopurkin hinnassa.
Tämä on tietyssä mielessä totta. Mainosrahoitteisen lehden tuottama palvelu ei suinkaan ole "tekstiä ilmaiseksi". Lukijoiden hankkiminen on ilmaisjakeluille kustannuserä, samoin kuin mainostelevisioille. He tarvitsevat lukijoita, jotta saisivat rahaa mainostajilta. Lukijoiden tai katsojien preferenssin toteutuminen on hinta, joka heille maksetaan siitä, että he katsovat mainoksia.
Tehokkuusaspekti ei siis ole tässä mitenkään kovin olennainen argumentti maksun puolesta. On ihan sama millä kuluttaja maksaa; maksaako hän lukemisella vai rahalla. Tehokkuustarkastelussa pitää ottaa huomioon myös rahan vaihtoehtoiskustannus eli aika.
Se on tietysti totta, että mainostaminen on tietyn rajan jälkeen negatiivissumaista peliä. Väitän kuitenkin, että mainosrahoitteinen media ei häviä tehokkuustarkastelussa maksupohjaiselle.
Tämä ei kuitenkaan poissulje sitä että jonkinlainen laskutusmekanismi voisi olla tehokas, eli kysymyksestä tuleeko IPR-oikeuksia myöntää tulee empiirinen ja tapauskohtainen.
Myönnän, että IPR-oikeuksien tarkastelu tapauskohtaisesti voisi olla parempi vaihtoehto verrattuna sekä nykyiseen että täysin IPR-vapaaseen maailmaan. Tämä on kuitenkin tietyssä mielessä yhdentekevää.
Jatkan tätä kirjoitussarjaa myöhemmin kun ehdin, pyrin argumentoimaan ja esittämään evidenssiä sen puolesta, että täysin IPR-vapaa järjestely olisi Kaldor-Hicks-parannus nykyiseen järjestelyyn verrattuna. Mutta tietenkin väittämiin sisältyy kohtia, joissa voi olla väärässä.
Evidenssi on minusta kuitenkin riittävän vahvaa sen toteamiseen, että nykyinen trendi on ehdottoman väärä. Se on oikeastaan ainoa asia, joka näissä on olennaista, koska ainoa taho, joka tosissaan ajaa nykysuunnan vastaista kehitystä on Piraattipuolue. Siksi pidän entistä todennäköisempänä, kaiken lukemani valossa, että ensi eduskuntavaaleissa kehotan äänestämään nimenomaan piraattipuoluetta.
Ja olen myös taipumassa Mikon linjalle; Vihreät ovat puolueena pahin este suunnan muuttamiselle, koska he pelaavat kaksilla korteilla tässä asiassa.
Nopeat kommentit, mulla loppuu kohta luppoaika kun yksi testaus alkaa...
"Tämä perustelu on väärä; kalleus on myös lainsäädännön tulos, testit eivät olisi kalliita, jos niitä ei säädeltäisi niin paljon."
Testauksen kustannukset ei ole peruste patenteille sinänsä, ne voitaisiin periaatteessa rahoittaa vaikka lääkeverolla kollektiivisesti, mutta ne on peruste sille että jotain rahoitusta tarvitaan. Jos lainsäätäjä ei säätelisi testejä, niin niitä säätelisi kirjava joukko vakuutusyhtiöitä, alan yhdistyksiä, jne. mikä tuottaisi monimutkaisempia standardeja eli kalliimpia testejä.
"Jos käytettäisiin ulkoisvaikutusta argumenttina, niin pitäisi vaihtaa etumerkkiä: informaation ulkoisvaikutus on positiivinen; siksi informaation myyntiä pitäisi subventoida, eli hinnan pitäisi olla rajakustannusta alhaisempi. Koska rajakustannus on nolla, niin tätä on hieman vaikeaa toteuttaa."
Tuotannon rajakustannus ei ole nolla. Ajattelen, ilmeisesti samoin, niin että subventio mallia jakelumonopoli on huono, koska se syö ulkoishyödyt mikä on subvention peruste...
"Nykyinen keino vain on väärä ja vääristää kysyntäpuolta mielestäni enemmän kuin IPR:n poisto tarjontapuolta."
Juu, tekisi vain mieli sanoa että nuo on kaksi eri ongelmaa. Perustelut jälkitoimituksena.
"On ihan sama millä kuluttaja maksaa; maksaako hän lukemisella vai rahalla. Tehokkuustarkastelussa pitää ottaa huomioon myös rahan vaihtoehtoiskustannus eli aika."
Hyvä pointti tuo aika, en ollut tullut ajatelleeksi asiaa noin.
"Väitän kuitenkin, että mainosrahoitteinen media ei häviä tehokkuustarkastelussa maksupohjaiselle."
Väitän että häviää. Case in point: verkkolehtien otsikointi. Se on mahdollisimman raflaavaa, jotta lukija saataisiin klikkaamaan auki juttu, eli lisää silmiä mainostajille. Lukijan intressi ei ole kuitenkaan viettää mahdollisimman paljon aikaa uutispalvelun kanssa.
"Myönnän, että IPR-oikeuksien tarkastelu tapauskohtaisesti voisi olla parempi vaihtoehto verrattuna sekä nykyiseen että täysin IPR-vapaaseen maailmaan."
Minusta se perusongelma on se että esim. saman tekijänoikeuslainsäädännön alla on kaikki sun blogista Harry Potteriin ja Microsoft Windowsiin. Esimerkiksi, jos Disney haluaa pitää sen Mikki Hiirensä niin pitäköön, tehdään vaikka joku trademark-tyyppinen järjestely, minua kiinnostaa niiden muutaman miljoonan muun teoksen kohtalo jotka Disneyn lobbauksen takia eivät päädy public domainiin.
"Evidenssi on minusta kuitenkin riittävän vahvaa sen toteamiseen, että nykyinen trendi on ehdottoman väärä."
Nykytilanne on ehdottoman väärä, trendistä en olisi niinkään varma.
"Se on oikeastaan ainoa asia, joka näissä on olennaista, koska ainoa taho, joka tosissaan ajaa nykysuunnan vastaista kehitystä on Piraattipuolue.... Ja olen myös taipumassa Mikon linjalle; Vihreät ovat puolueena pahin este suunnan muuttamiselle, koska he pelaavat kaksilla korteilla tässä asiassa."
Vihreissä ongelmana on tekijänoikeuksien kannalta se että puolueessa on iso kulttuurisiipi (samoin kuin vasemmistossa) joka ymmärrettävistä syistä vastustaa tekijänoikeuden modernisointia. Oikealla on sitten taas EK:n lobbarit. Yksityisyysasioissa vastassa on toisaalta konservativiit ja nettialarmistit oikealla, toisaalta vaikkapa viranomaisten välistä tiedonvaihtoa ihan käytännön syistä ajavat vasemmalla ja oikealla.
Jotkin noista väärämielisistä ryhmistä pitää joka tapauksessa suostutella mukaan, taivutella näkemään uudistusten hyvät puolet itsensäkin kannalta, ostaa jotenkin, neuvotella, jne. eli niiden kanssa pitää tehdä politiikkaa. Se tapahtuuko tämä jonkun puolueen (malli all hail Kasvi!), puolueiden sisällä (malli Effin lista), ja/tai puoluiden välillä (malli Piraattipuolue) on minulle tarkoituksenmukaisuus- eikä periaatekysymys.
Pirattipuolueen ilmaantuminen poliittiselle kentälle heikentää näin ollen voimakkaimmin pieniä ja keskisuuria puolueita.
Potentiaalinen Piraattipuolueen äänestäjä on todennäköisimmin tällä hetkellä nukkuva, vihreä tai propellipää persu. Hajaääniä löytynee vielä pikkupuolueilta ja Vasemmistoliitolta.
Kolmen ison puolueen kannattaisi siis rahoittaa Piraattipuoluetta. Yhdysvalloissa republikaanien paras ystävä on vihreät, koska jokainen ääni vihreille on demokraateilta pois.
Tiedemies:
Esimerkiksi musiikista ylivoimaisesti suurin osa tuotetaan nykyisin sellaisten ihmisten toimesta, jotka eivät koskaan saa siitä penniäkään. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö tuotetun musiikin määrä ja laatukin voisi vähentyä, ainoastaan, että väite "kaikki loppuu" on täysin älytön. Olen itsekin levyttänyt musiikkia täysin tietoisena siitä, etten koskaan saa siitä penniäkään tuloja. Lukuisat muusikot keikkailevat ja vuokraavat studioaikaa itselleen, jakavat levyjään ilmaiseksi PR-tarkoituksessa. Heidän suurin motivaationsa on yleensä jokin ihan muu kuin rahan tekeminen levyjä myymällä.
Minun on täysin mahdotonta ymmärtää tätä argumenttia. Siis siksi että osa musiikista tehdään ilman ansaintatarkoitusta _kaikki_ musiikki pitäisi tehdä ilman ansaintalogiikkaa?
Vaikka määrällisesti musiikkia varmaankin tallentavat amatöörit vailla ansaintalogiikkaa, on _kuunnellusta_ musiikista ylivoimaisesti suurin osa "IPR-musaa".
Kaiken musiikin loppumista tuskin kukaan on koskaan väittänytkään. Musiikkiahan loivat jo neanderthalilaiset, jolloin tietääkseni ei teosto-korvauksia tunnettu. Ilman tekijänoikeuksia merkittävä osa nyt julkaistusta musiikista jäisi kuitenkin tuottamatta.
Mielestäni _kulttuurimme_ voittaa silloin kun uutta musiikkia julkaistaan mahdollisimman paljon. On melkoisen puusilmäistä tarkastella kulttuurin tekijänoikeuksia ja niiden vaikutuksia pelkästään taloudellisesta näkökulmasta.
IPR-vapaan musiikin aikakaudella erilaiset sisällön kierrätykset ja toisaalta Internet-pohjaiset kuuntelulistat jne. tekisivät levy-yhtiöiden markkinointikoneistoista turhia. Tämän vuoksi levy-yhtiöt lobbaavat IPR-ajattelun ja -lainsäädännön puolesta. Täytyy kuitenkin ymmärtää, että tämä verraten suuri (tosin kutistuva) teollisuudenhaara on pitkälti tarpeeton ja aivan erityisesti tehoton: valtavat määrät luovaa työtä, resursseja ja rent-seekingillä ansaittua rahaa käytetään vain sen olemassaolon ylläpitämiseen ja julkisuuden floodaamiseen yhtiöiden valitsemien artistien tuotteilla. Valinnanvara on nykyoloissa kapeampi kuin se olisi vapaan musiikin ympäristössä.
No voi hyvää päivää. Että tässä meidän maailmassamme ei tarvittaisi enää markkinointikoneistoja uusien tuotteiden lanseeraamiseen jos vain tekijänoikeuksista päästäisiin? Aikamoinen väite.
Millä ihmeen tavalla tekijänoikeudet kaventavat valinnanvaraa? Kyllä se, että ihmiset voivat tuottaa ammattimaisesti tallenteita _lisää_ tuotteita markkinoilla eli lisää valinnanvaraa eikä vähennä sitä.
"IPR-vapaat musiikkimarkkinathan" ovat lisäksi jo olemassa. Tervemenoa mikseri.netiin. Katsotaanpa pitkäänkö jaksat sitä kuunnella. Tekijänoikeuksien olemassaolo ei myöskään estä musiikintekijöitä halutessaan toimimasta täysin vapaasti tai vaikkapa CC-lisenssillä. IPR-vastainen linjasi vähentää tätä "markkinoiden monimuotoisuutta", joka jo on olemassa.
Lääketeollisuus -kohtaan en uskalla laajemmin kommentoida, sen verran huonosti tunnen patenttilainsäädäntöä. Silti peruslogiikkasi siitä että innovaation osuus on vain muutamia prosentteja uuden lääkkeen tuotantokuluista ja näin ollen niiden tulisi olla vapaita on erikoinen. Eihän kliinisten testien kustannusta voi irroittaa innovaation kustannuksista. Uusi molekyyli ilman testausta kun on täysin arvoton.
Siis siksi että osa musiikista tehdään ilman ansaintatarkoitusta _kaikki_ musiikki pitäisi tehdä ilman ansaintalogiikkaa?
En väittänyt mitään tällaista. Suurin osa musiikista tehdään ilman ansaintatarkoitusta, joten musiikki ei katoa, jos yksi ansaintalogiikka poistuu.
No voi hyvää päivää. Että tässä meidän maailmassamme ei tarvittaisi enää markkinointikoneistoja uusien tuotteiden lanseeraamiseen jos vain tekijänoikeuksista päästäisiin? Aikamoinen väite.
Puhdasta vääristelyä. Sanoin, että IPR-ajattelua ajavat voimakkaimmin tahot, jotka käyttävät siitä saadut rahat lähinnä markkinointiin. Teollisuus, jonka olemassaolo perustuu pelkkiin massiivisten markkinointikustannusten kattamiseen rent-seekingillä, on minusta aika tehoton.
Musiikkia kuunneltaisiin ilman, että nämä markkinointikoneistot floodaisivat radioasemat ja televisiokanavat omalla musiikillaan.
Valinnanvara lisääntyisi niille, jotka eivät musiikista halua maksaa ja niille, joiden mielestä musiikista maksaminen on väärin.
Silti peruslogiikkasi siitä että innovaation osuus on vain muutamia prosentteja uuden lääkkeen tuotantokuluista ja näin ollen niiden tulisi olla vapaita on erikoinen. Eihän kliinisten testien kustannusta voi irroittaa innovaation kustannuksista. Uusi molekyyli ilman testausta kun on täysin arvoton.
Testauksen kustannusrakenne on lainsäädännön tuote. Tilanne on se, että lainsäädäntöä, jolla luovutetaan monopoleja, puolustellaan sillä, että monopolilla pitää tienata hyvin, koska se on kuitenkin velvoitettu maksamaan paljon tuotteen markkinoille saamiseksi.
Sekä maksumies että rahan saaja ovat vääriä. Asiakas laitetaan maksamaan monopolihintoja tuotteesta, jonka tuominen markkinoille on maksanut paljon koska entry on tehty vaikeaksi.
Testaamisen tarpeellisuutta en kiellä. Mutta jos nyt IPR:ää käytetään, niin miksi IPR:ää ei myönnetä niille, jotka testaavat, vaan aineet voi patentoida jo ennen testausta?
Tämä on sukua sille, että joku julisti taannoin kuun omaksi omaisuudekseen ja alkoi myydä tontteja sieltä.
kattoratsastaja: "Kolmen ison puolueen kannattaisi siis rahoittaa Piraattipuoluetta. Yhdysvalloissa republikaanien paras ystävä on vihreät, koska jokainen ääni vihreille on demokraateilta pois."
Yhdysvaltojen polittiinen systeemi on hyvin erilainen kuin täällä meillä eikä Piraattipuolueen vaikutusta poliittisen kenttään voi siksi verrata jenkkien vihreiden vastaavaan. Lisäksi luulen että ainakin Kokoomuksesta löytyy potentiaalisia piraattien äänestäjiä, mahdollisesti myös SDP:stä.
Tm, väitit, että jos "lääkekehitys olisi normaalin tieteellisen prosessin mukaista tutkimusta, kannustinvaikutusten vääristymät rajoittuisivat yksittäisten tutkijoiden ja tutkimusryhmien sosiaalisiin motiiveihin ja kunnianhimoon."
Höpsistä pussiin. Kyse on mittakaavoista. Jos tieteenteon kohde on taloudellisesti marginaalista, se säilyy "kunnianhimoon" perustuvana toimintana. Jos taas tuloksena on taloudellisesti ja inhimillisesti merkittäviä ideoita, härpättimiä tai molekyylejä, mukaan tulevat taloudelliset kannustimet. Ellei sitten yhteiskunta kiellä näitä johdonmukaisesti kaikessa toiminnassaan. Kaikki tieteenalat ovat yhtä lailla altiita tälle kehitykselle. Kyse on ihmisten motivoinnista, jossa taloudellinen palkkio on keskeinen. Se on valitettavaa, mutta palkkion poistaminen ei myöskään vie onnelaan.
IPR-keskustelussa ne, jotka ovat valmiita heikentämään ajatustyön tekijän oikeuksia saada korvaus työstään tuntuvatkin suhtautuvan kovin optimistisesti ihmisluonteeseen. Sosialisoitu tiede (tai taide) olisi altis omille vääristymilleen, joista esimerkkejä löytyy.
Jos tieteenteon kohde on taloudellisesti marginaalista, se säilyy "kunnianhimoon" perustuvana toimintana.
Uusien molekyylien tutkiminen ja "spekulatiivinen farmakologia" ei ole kauhean kallista hommaa. Se tulee kalliiksi vasta, kun täytyy tehdä kattavia kliinisiä tutkimuksia. Nyt IPR patentteineen astuu kehiin päivänä nolla, kun koeputkessa keitetään uusi molekyyli. Patenttisuojaa ei siis saa sillä, että tekee jotain kallista.
Jos taas tuloksena on taloudellisesti ja inhimillisesti merkittäviä ideoita, härpättimiä tai molekyylejä, mukaan tulevat taloudelliset kannustimet.
Tämä on nolla-argumentti. Taloudelliset kannustimet ja taloudellinen merkittävyys ovat olemassa, mutta jostain syystä myös geneerisiä lääkkeitä valmistavat firmat tekevät voittoa, vaikka eivät voi monopolisoida tuotteitaan.
Kyse on ihmisten motivoinnista, jossa taloudellinen palkkio on keskeinen. Se on valitettavaa, mutta palkkion poistaminen ei myöskään vie onnelaan.
Kyseessä on olkiukko. Taloudellinen palkkio ei poistu vaikka se heikkenee. Osa mekanismeista voi vaatia kompensaatiota, enkä sitä ole kieltänyt. Monopolin myöntäminen on äärimmäisen tehoton keino, koska siinä luodaan kannusteet paitsi tuotekehitykselle, myös sen viivyttämiselle.
Lääkefirmat esimerkiksi tuovat uusia ja parempia lääkkeitä markkinoille myöhemmin kuin olisi mahdollista maksimoidakseen vanhojen patenttiensa tuoton. Nykyinen ansaintalogiikka sisältää todella paljon tällaisia tehottomia ja kieroja kannustinvaikutuksia.
IPR-keskustelussa ne, jotka ovat valmiita heikentämään ajatustyön tekijän oikeuksia saada korvaus työstään tuntuvatkin suhtautuvan kovin optimistisesti ihmisluonteeseen. Sosialisoitu tiede (tai taide) olisi altis omille vääristymilleen, joista esimerkkejä löytyy.
Informaatio on julkishyödyke: sen käyttö ei rajoita muiden käyttöä ja sen käytön rajoittaminen on teknisesti mahdotonta (so. se onnistuu vain pakottamalla)
Yritykset tehdä siitä privaattihyödyke ovat toki tuottaneet liki siedettävän tilanteen, mutta mitä nopeammaksi tiedonvälitys on muuttunut, sitä hankalampi matoja on pitää purkissa. Siksi tarvitaan yhä rankempia rangaistuksia ja kovempia uhrauksia järjestelmän ylläpitämiseksi. Tämä on aina merkki siitä, että jokin on pahasti pielessä.
IPR-puolustajat eivät suostu ymmärtämään tätä.
Julkishyödykkeiden tuottamiseen liittyy aina tavattoman paljon ongelmia, joista suurin on vapaamatkustaminen. Esimerkiksi maanpuolustus on hyvä esimerkki ikiaikaisesta julkishyödykkeen ongelmasta, ja se on Suomessa hoidettu yhtäältä verottamalla ja toisaalta pakko-osallistumisella.
Informaation julkishyödykerooli on korostunut teknologian myötä, mutta sensijaan että keinoja olisi muutettu tarkotuksenmukaisemmiksi, niitä on koko ajan pyritty tekemään tyhjäksi. Tässä on onnistuttu aika hyvin siinä mielessä, että IPR-puolustajia on yhteiskunnassa paljon. Myös niiden joukossa, joiden mielestä esimerkiksi suomalaistyyppiset jokamiehenoikeudet ovat ihan hyvä idea.
Lisäksi kielenkäytön ja suoranaisen aggression määrästä tähän asiaan liittyen voi päätellä jotain. IPR-puolustajat tyypillisesti suuttuvat sitä enemmän mitä asiallisemmin asiasta yrittää puhua.
Tm, se on nolla-argumentti kun vertaa geneeristen lääkkeiden myyntiä ja lääkekhitystä.
Toisekseen, taloudellisella mittakaavalla en tarkoittanut tutkimuksen tekemisen hintaa, vaan sen tulosten taloudellista merkittävyyttä.
Kirjoitit pitkästi, mutta huomioitko motivaatiota? Ymmärrän hyvin, että yleisen hyödyn nimissä monia asioita voisi ajatella sosialisoitavaksi. Ongelmaksi koituu ihmisten motivointi, jos uusi järjestelmä ei palkitse tai luo unelmaa mahdollisesta palkkiosta yksilölle. Jos ei ole kannustetta, ei ole myöskään syytä tuoda julki. Jos en motivoidu yleisestä edusta riittävästi, jätän keksinötöni pölyttymään.
Kirjoitit pitkästi, mutta huomioitko motivaatiota? Ymmärrän hyvin, että yleisen hyödyn nimissä monia asioita voisi ajatella sosialisoitavaksi.
Motivaatio on toissijainen; uusien molekyylien kehitteleminen ei ole älyttömän kallista. Siihen löytyy motivaatiota ja resursseja kyllä jo ihan geneeristen lääkkeiden valmistajilta. Hehän haluavat tietysti uusia tuotteita myytäväksi ja se olisi pieni panostus silloinkin, kun vapaamatkustaminen on uhkana.
Motivaatio-ongelma syntyy vasta kliinisen testauksen kohdalla. Kliiniseen testaukseen otetaan nyt vain omia jo patentoituja potentiaalisia lääkkeitä.
Ihan lähitulevaisuudessa lääkeaineiden vaikutusten tutkiminen simuloinneilla[1] ja informaation leviäminen[2] muutenkin tulee tosin laskemaan myös testaamisen hintaa.
[1]
[2]
En ole missään vaiheessa kiistänyt, etteikö motivaatiokysymys olisi ongelma. Se on aina ongelma silloin, kun vapaamatkustaminen on mahdollista. Ihmisiä voidaan kuitenkin motivoida ja palkita muutenkin kuin antamalle heille oikeus päättää siitä, saavatko muut käyttää vai eivät ja mihin hintaan.
Vaikka itse en mitenkään erityisemmin kannata sellaista järjestelyä, niin jo yksinkertainen hintakatto informaation lisenssoinnille olisi selkeä parannus nykyiseen. Väite, jonka mukaan on "kannustinvaikutuksen" ylläpitämiseksi tvälttämätöntä estää köyhimpiä saamasta sinänsä halvalla valmistettavissa olevia lääkkeitä, on viimekädessä moraalisesti täysin kestämätön.
Nykyinen järjestelmä lisäksi vääristää toisella tavalla lääkekehitystä. Malarialääkkeiden kehittämiseen kulutetaan vähemmän rahaa kuin laihdutuslääkkeisiin, koska malarialääkkeitä tarvitsevilla on heikompi maksukyky. Edelleen, en väitä, että tilanne automaattisesti paranisi absoluuttisessa mielessä jos IPR poistettaisiin, mutta ainakin lääkkeitä kehitettäisiin enemmän sellaisilla painotuksilla, jotka liittyvät hoidettavan sairauden vakavuuteen kuin pelkkään maksukykyyn.
Vaikka vasemmistolainen retoriikka on pääsääntöisesti vastenmielistä, niin tässä kohtaa minun tekee mieleni käyttää sitä. Minusta tällainen ajatus, että elämä on peli, jonka voittaa se, jolla on kuollessaan eniten rahaa, on sairas.
TM,
Miten voi siis oikeastaan päätellä, että julkishyödykkeen tuottamiseen liittyvät ongelmat on helpompi ratkaista (informaation osalta) kuin jukkishyödykkeen privaattihyödykkeksi tekemiseen liittyvät ongelmat.
Arvaan että näin hyvinkin voi olla mutta miksi ?
Lisensoinnin hintakatto ja pakkolisensointi ovat käytännöllisiä ratkaisuja (ja siksi osin jo käytössä).
Suojausmahdollisuuden poistaminen menee paljon syvemmälle, yksilötason toiminnan moottoreihin. En oikein ymmärrä miten näistä hienoista yhteiskunnan etua ajavista lauselmista päästään käytännön järjestelmään joka kannustaa yksilöitä, jos immateriaalisen suojaa hyvin ratkaisevasti rajoitetaan.
Markkinaliberalistinen retoriikka on erittäin vastenmielistä, enkä suinkaan puolusta IP-oikeuksia koska haluaisin maailman olevan vahvimpien temmellyskenttä. AIDS-lääkkeiden pakkolisensointi on ollut oikeutettua. Mutta siihen en usko, että ottamalla lääkekehityksen yhteiskunnan huostaan saataisiin kehittyä ratkaisuja maailman terveysongelmiin yhtään sen oikeudenmukaisemmin. Ei ennen maailmanhallitusta ainakaan.
IP-oikeuksiin liittyvä keskustelu on paljolti musiikkilähtöistä. Siellä yhtenä argumenttina on käytetty harrastemusiikkia, ts. että musiikin tekeminen ei kuitenkaan lopu. Analogisesti lääkkeidenkään kehitys ei loppuisi, mutta siirtyisi joko valtiojohtoiseksi (poliittisen valinnan alaisuuten) tai mesenaateille (harrastepohjaiseksi). Miksi nämä olisivat nykyistä järjestelmää varmemmin oikeudenmukaisia ja tehokkaita, erityisesti jos työn tekevillä yksilöillä olisi työhönsä sama suhde kuin konekirjoittajalla?
Vielä motivaatiosta: tarkoitan yksilön motivaatiota, en yrityksen. IP-oikeuksien rajoittaminen kaikilla toimialoilla johtaisi aktiviteetin laskuun ennen muuta yksilön aktiivisuuden laskiessa. Yritykset toki jatkavat toimintaansa luoduissa raameissa. Lääkepuolella tämä tarkoittaisi geneerisiä lääkkeitä, kuten itsekin olet todennut vetäessäsi geneeristen tuottajat esimerkiksi. Mikäli sinulla on dataa siitä miten innovaation _laatutaso_ pysyy samana yksilön immateriaalioikeuksien heikentyessä, tutustuisin siihen mieluusti.
Miten voi siis oikeastaan päätellä, että julkishyödykkeen tuottamiseen liittyvät ongelmat on helpompi ratkaista (informaation osalta) kuin jukkishyödykkeen privaattihyödykkeksi tekemiseen liittyvät ongelmat.
En väitä sinänsä, että ongelmat on helpompi ratkaista, vaan että ongelmat ovat pienemmät. Vapaamatkustaminen on ongelma sillä puhtaassa peliteoreettisessa muodossa julkishyödykkeen tuottaminen on kollektiivinen vangin dilemma: Jokaisella on yllyke vapaamatkustaa, joten kukaan ei tuota.
(Tätä argumenttia en muodollisesti kiistä, mutta määrällisesesti se ei ole "kaikki tai ei mitään".)
Julkishyödykkeeseen liittyvä vapaamatkustamisen ongelma on tavallaan moraalinen ongelma. Mutta se on tarkkaan rajattu moraalinen ongelma: se on kuitenkin ongelma vain ex ante, ennen kuin tuote on olemassa, ei niiden ongelma, jotka saavat julkishyödykkeestä sen ulkoishyödyn.
(Erottelu on vähän ongelmallinen näillä käsitteillä; Yhtä lailla julkishyödykkeen ja ulkoisvaikutuksen voi määritellä niin, että kaikki julkishyödykkeen hyödyt ovat ulkoishyötyjä)
Privaattihyödykkeeseen taas ei sinänsä liittyisi mitään muuta ongelmaa, mutta kun informaatio ei ole privaattihyödyke. Sen monistamisen rajakustannus on käytännössä nolla. IPR-ajattelu on kieroa, koska se siirtää tuottajan koordinaatio-ongelman moraalisen ulottuvuuden ex post monistajalle, joka tuottaa lisäarvoa.
Ei minulla mitään sellaista illuusiota ole, että maagisesti kaikki muuttuu hyväksi, jos IPR-oikeuksista luovutaan.
Katson kuitenkin, että kehityksen pitäisi olla siihen suuntaan, ja tällä hetkellä suunta on pikemminkin poispäin. Uskon myös, kuten yllä sanoin, että nykymuotoinen IPR-ajattelu on mennyt niin pitkälle, että täysin IPR-vapaa järjestelykin olisi parempi.
Tämä on yksi niitä harvoja asioita, joista olen periaatteessa tiettyä mieltä (siis että IPR-ajattelusta on luovuttava) mutta valmis myöntämään, että jonkinlainen kompromissi voi olla tehokkaampi eli eettisempi kuin periaatteeni mukainen järjestely.
Mitä tulee innovaatioiden laatuun, niin tässä minusta sivuutetaan se, että kilpailu toimii oikeasti aika hyvin myös silloin kun kilpailijat voivat hyödyntää muiden innovaatioita. Lääketeollisuus voi ilmeisistä syystä olla tästä poikkeus (ja se on syy siihen, että yllä käsittelin sitä ihan muilla tavoilla ja muista näkökohdista).
Kirjoitan asiasta tarkemman ja perustellumman kirjoituksen myöhemmin.
Voitko kertoa tästä tarkemmin:
"Mitä tulee innovaatioiden laatuun, niin tässä minusta sivuutetaan se, että kilpailu toimii oikeasti aika hyvin myös silloin kun kilpailijat voivat hyödyntää muiden innovaatioita." En kiellä, mutta siis millä aloilla?
Kuten sanoin, kirjoitan asiasta erikseen myöhemmin.
Kovin vahvaa empiiristä esitystä ei tietenkään voi antaa, koska nykyjärjestelmän oloissa sellaista ei tietenkään yleisellä tasolla voi olla; Jos jokin innovaatio voidaan suojella, niin se yleisestiottaen suojellaan.
Tässä IPR-ajattelu on kehitetty epärehellisyydessään pisimmälle, eli vaaditaan todisteita, joita on tietenkin mahdotonta antaa. Siksi voin vain esittää mekanismeja ja analogioita sellaisista järjestelyistä, joissa IPR-suojaa ei nykymuodossaan täysin käytetä.
Avoimen lähdekoodin ohjelmistot tulevat ensimmäisenä mieleen. Niiden käyttöön argumentteina liittyy kuitenkin tiettyjä ongelmia. Siksi esitän asian erillisessä kirjoituksesa.
B2
- Tupakka - mieluiten ei
- Lapset - voivat asua kanssasi
- Tulot - ei väliä
- ikä: 50-63
- Ammatti: mieluiten älykäs kuin toimeentuleva
- Sydän vai järki; molemmat
- En maksa minnekään mitään netissä ikinä
- Helsinki
- Tositarkoituksessa
vaihtoehto: don't worry - be happy
¿mitvit?
Jos IP-oikeudet haluaa nollata, täytyy pystyä kohtuullisen vakavalla naamalla esittämään, että maailmassa ilman immateriaalioikeuksia on edelleen yksilöitä, jotka tekevät keksintöjä ja tuovat ne julkiseksi. Tämän todisteen pyytäminen ei ole epärehellistä, vaan välttämätön vaatimus IP-oikeuksien karsimista ehdottavien ajatusketjun järkevyyden todistamisessa.
Totesit, että lääketeollisuuden tapauksessa olet valmis kompromissiin periaatteesi ja toivotun lopputuloksen välille. Minä en olisi. MIkä arvo on periaatteella, joka ei johda toivottuun lopputulokseen? Jos tavoitteenani on yhteiskunnan hyvinvoinnin edistäminen henkisen työn avulla, olen valmis antamaan sen tekijöille kohtuullisen - siis nykyisen suuruisen - palkkion heidän työstään.
Tästä syystä analogia avoimen lähdekoodin ohjelmistojen ja lääketeollisuuden välillä ei aukene minulle lainkaan. Jos analogiaa kuitenkin on, niin meille ilmestyy avoimen koodin lääkefirmoja jotka tuottavat _uusia_ molekyylejä. Analogian mukaan ne pitkän päälle voittaa IP-oikeuksiin luottavat perinteiset firmat. Jään odottamaan.
Softapatentit Yhdysvalloissa ovat patologinen esimerkki siitä miten nykyisenkaltaiset IPR-lait estävät tehokkaasti innovaatiot. Onneksi niiden tulo Eurooppaan on onnistuttu toistaiseksi estämään.
Olen ollut jonkun verran patentti-insinöörien kanssa tekemisissä. He kuvaavat patentteja usein jonkinlaisena alueena, ja tavoitteena on vallata mahdollisimman paljon aluetta kanssapelaajilta. Esimerkiksi alueen ääriviivoissa on poukamia, ja muutamalla patentilla jotka ovat juuri poukaman suulla voi vallata enemmän aluetta kuin patenteilla jotka on ripoteltu ympäri aluetta.
Patenteilla on alettu käydä sotaa
ja patenttisalkuista on tullut multilateraalinen ydinasepelote isoilla softafirmoille. Pienet softafirmat voivat toimia vain niin kauan kuin liiketoiminta on niin pientä, etteivät isojen firmojen lakimiehet kiinnostu siitä.
Kun asiaa miettii hetken, niin ymmärtää että musiikkiala on tämän kanssa analoginen.
Täytyy olla aika naiivi ja todellisuudesta vieraantunut, jos kuvittelee, että tämä on jotenkin hyväksi kokonaistaloudella ja lisää innovaatioita.
* * *
Puheessa siitä, kuinka oikeasti patenttiasiat pitäisi käsitellä tapauskohtaisesti Teemu osoittaa jälleen kuinka paljon oikeasti vihaa piraattiliiton agendaa. Jos peräänkuuluttaa strategista ajattelua, niin sitä pitäisi soveltaa erityisesti silloin kun se edistää asiaa jota väittää ajavansa.
Tietenkin tapauskohtaisuus on aika järkevä lopputulos ja ehkä todennäköinen sellainen. Mutta reaalipolitiikassa asioita pitää ajaa kärjistetyllä agendalla ja IPR on kokonaisuutena sellainen.
Teemu yrittää vain saada
uudistusmieliset antamaan tavoitteistaan periksi jo etukäteen ja samalla pyrkii hajoittamaan leirin osiin. Klassinen poliittinen liike, joka ei onneksi tule onnistumaan.
Ties vaikka Teemu olisi jonkun IPR-firman palkkalistoilla.
Jos IP-oikeudet haluaa nollata, täytyy pystyä kohtuullisen vakavalla naamalla esittämään, että maailmassa ilman immateriaalioikeuksia on edelleen yksilöitä, jotka tekevät keksintöjä ja tuovat ne julkiseksi.
Haluan periaatteessa nollata IP-oikeudet, mutta tämä karakterisointi on kovin yksioikoinen. Kuten sanoin, minulla ei ole mitään illuusiota siitä, että ihmiset muka tekisivät innovaatioita silkasta innovoimisen ilosta.
Senisjaan väitän, että IP-oikeuksien nykymuoto on peräti haitaksi isolle osalle innovaatioita. Väitän siis, että isossa osassa innovatiivisimpia teollisuudenaloja - softa-ala tulee ensiksi mieleen - IP-oikeudet eivät turvaa, vaan päinvastoin haittaavat innovoimista. Mikko yllä esitti perusmekanismin siitä, miksi näin on.
Softa-ala ja lääketeollisuus eivät ole yksi yhteen aloja, mutta niissä on samankaltaisuutta. Open Source- tyyppistä lääkekehitystä ei ole syntynyt siksi, että lääkekehitys ei ole modulaarista samalla tavalla kuin softan kehitys. Siksi uusiin lääkkeisiin liittyvä kiinteä kustannus on vaikeaa hajauttaa samalla tavalla kuin vaikka käyttöjärjestelmän kehittämiseen tarvittava kustannus. Siihen, ettei lääketeollisuuden rinnalle ole muodostunut open-source- tyyppistä kehitystä johtuu isoksi osaksi tästä, mutta se ei ole ainoa syy.
Lainsäädäntö myös estää lääkkeiden ekstensiivisen beta-testauksen ja tämä voi olla tai olla olematta hyvä asia. Sellaiset lait on tietenkin luotu suojelemaan kuluttajia, mutta niillä on se kääntöpuoli, että lääketestaus tulee tavattoman kalliiksi.
Pointtina on, että suurin osa näistä ongelmista on luotu lainsäädännöllä - ei kaikkia, mutta iso osa kylläkin - ja siksi on tavattoman epärehellistä väittää että ne olisivat jonkinlainen luonnonlaki. Asia on selvittämisen arvoinen, mutta jotta selvittäminen olisi edes mahdollista, täytyy nykyinen IPR-kehitys vähintään pysäyttää ja mieluummin saattaa toiseen suuntaan.
Tämä siksi, että uhka tulevien IPR-etuoikeuksien menetyksestä pakottaisi innovaatioista riippuvaisia teollisuudenaloja kehittämään jo etukäteen menetelmiä ja ansaintalogiikoita.
Vaatimus, että yksittäisellä ihmisellä - kuten vaikka minulla - pitäisi olla heti kaikki vastaukset valmiina, jos pyrkii edes vähän kritisoimaan nykymenoa, on järjetön. Yhteiskunta koostuu ihmisistä.
Mutta yksi hyöty tästä keskustelusta on ollut. Tuomasjukka on saanut minut argumenteillaan vakuuttuneeksi siitä, ettei minun ole mitään järkeä kannattaa vihreitä enää edes nimellisesti tai pitää tätä vaihtoehtoa millään tavalla avoimena.
Hyvänen aika sentään. Voisitko kertoa, mistä noin suutuit? Jos sinulla ei ole vastausta yksilön motivointiin sosialisoidussa luovuusteollisuudessa, ei siinä muuta mene kuin pohja esittämältäsi IP-oikeuksien rajoittamiselta osassa taloutta.
Jos taas lääketeollisuuden ongelmat johtuvat markkinoille tuotaville tuotteille asetetuista turvallisuusmääräyksistä, joita haluaisit ilmeisesti lieventää, olen jyrkästi eri mieltä.
Pyydän vielä saada huomauttaa, että en ole väittänyt, etteikö kehityksen suuntaa pitäisi muuttaa. Kritiikkini kohdistui vaihtoehtoisen systeemin ansaintalogiikkaan ja yksilön kannustavuuteen.
Tämä oli muuten ensimmäinen kerta kun kaikki Vihreät saivat minun mielipiteistäni leiman otsaan. Olen hieman yllättynyt, että se lyödään blogissa joka pyrkii analyyttisyyteen.
Ei kyse ole "sinusta", vaan siitä, että ymmärsin ettei vihreät ole puolueena se, jota minun on järkevää kannattaa. Se ajaa asioita, joita edelleen pidän hyvin tärkeinä, mutta näiden asioiden ajamisen lisäksi se ajaa asioita, joita en voi hyväksyä. Tämä keskustelu on ollut vain katalyytti ajatuksilleni, kyse ei ole oikeastaan siitä, että vika olisi sinun argumenteissasi tai että ne "edustaisivat" minulle vihreitä.
Äänestin eurovaaleissa Kasvia ja kehotin muitakin niin tekemään. Kun olen tämän jälkeen miettinyt - ihan muista syistä - suhdettani näihin asioihin ja selvitellyt, niin Kasvin äänestyskäyttäytyminenkään ei ole sellaista, kuin toivoisin ja hän on sentään näiden asioiden suhteen ääritapaus hyvässä mielessä.
Kyse ei ole siitä, että yleistäisin nämä argumentit tai että edes olettaisin niiden takana olevan yhteiskunnassa vallitsevaa "yleistä IPR-ajattelua", jota haluan siis muuttaa. Oivalsin vain tätä keskustelua käydessäni, että tarvitaan jokin selkeä ja säväyttävä signaali, kuten Piraattipuolue, jotta nämä ajatukset otetaan vakavasti. Se ei riitä, että ihmiset äänestävät Kasvia, koska Kasvikaan ei ole näissä asioissa riittävän kovalla linjalla ja hänen kannatuksensa pääosa tulee melko varmasti puolueen kovan ytimen ulkopuolelta.
On ollut osaltani jonkinlaista haihattelua ja hörhöilyä kuvitella, että Vihreiden linja jotenkin maagisesti muuttuu kun vain toivon sitä kovasti. Se on koko ajan kehittynyt ei-toivottavaan suuntaan, siitä lähtien - tai oikeastaan jo jonkin aikaa sitä ennen - kun Soininvaara jätti puheenjohtajuuden.
Eli ei kannata ottaa henkilökohtaisesti; en ole ollenkaan suuttunut tai vihastunut.
Toteat, että nimenomaisesti minun argumenttini saivat sinut vakuuttuneeksi, ettei Vihreitä pidä äänestää. Myöhemmässä kommentissa perustelet tätä sillä, että ymmärrät Kasvin toimet nyt toisin kuin aiemmin.
Toimin mieluusti katalysaattorina aivokoppa ananaksen surinalle.
Kommentillasi tarkoitat yksiselitteisesti sitä, että jokin minun sanomani sai sinut muuttamaan käsitystäsi Jyrki J Kasvin esittämistä ajatuksista tai hänen toimistaan. Voitko perustella yhteyden?
Kommentillasi tarkoitat yksiselitteisesti sitä, että jokin minun sanomani sai sinut muuttamaan käsitystäsi Jyrki J Kasvin esittämistä ajatuksista tai hänen toimistaan.
Argumenttisi olivat sellaista muotoa, että niissä puolustettiin IPR-ajattelua ja lainsäädäntöä niillä perusteilla, joita usein käytetään silloinkin kun ollaan, kuten sinä ilmaisit yllä, sitä mieltä että nykyisessä järjestelmässä on puutteita.
Esimerkiksi, tulkitsin ennen Kasvin tätä lausuntoa sensuuntaisesti, että siinä ajetaan tekijänoikeuksien rajoittamista nykyisestä. Kuitenkin kun tekstin lukee uudelleen, niin siinä ollaan kuitenkin siinä määrin diplomaattisia, että sen voi katsoa olevan suoraa tukea status quo:n ylläpitämiseksi, kun ottaa huomioon ne argumentit, joita esitit.
Kasvi esimerkiksi ilmaisee pitävänsä tekijänoikeuslakia jonkinlaisena "tietoyhteiskunnan perustuslakina", mutta ei ota kantaa siihen, millainen sen perustulain tulisi olla. Minulle jäi ainakin sellainen käsitys, että nykyinen tekijänoikeuslaki - siis käytännössä Lex Karpela - on hänestä ihan hyvä. (Toki Kasvi vastusti nykylakia aikanaan, ja se hänen edukseen laskettakoon)
Pointtini ei suinkaan ollut se, että Kasvi olisi jotenkin huono ehdokas tai edustaja; ei hän minun mielestäni ole. Mutta hän on vain yksi edustaja ja puolueessa alueella, jossa en edes voi häntä eduskuntavaaleissa äänestää. Lisäksi hän voisi olla nykyistä vielä räväkämpi.
Ei pidä ymmärtää tätä väärin; on periaatteita ja on periaatteita. Katson asioita pidemmällä aikahorisontilla kuin yksittäisiä vaaleja. Nämä EU-vaalit olivat jonkinlainen taitekohta, mutta nyt niistä on jo pari viikkoa, eikä mitään selkeää signaalia siitä, miten Kasvin suosiota - joka oli pienempi kuin odotin - tultaisiin tulkitsemaan puolueessa.
Puolue pitää tosiasiassa Kasvin äänestäjiä samalla lailla "propellipäinä" kuin perussuomalaiset halla-aholaisia. Äänet kelpaavat, mutta linjaan tämä ei vaikuta.
Puolueen makkaratukat eivät näistä asioista välitä, eivätkä oikeastaan kauheasti myöskään luonnonsuojelusta. Ydinvoiman vastustus, turbaanit ja bongorummut ovat tärkeämpiä kuin linnut tai metsät. Ilmastonmuutoksen puolue ottaa eniten "tosissaan", mutta siinäkin keinovalikoimasta puuttuu yksi tärkeimmistä (ydinvoima).
Minusta Tiedemies kirjoittaa niin hyvin asiaa ettei voi muutakuin kompata täysin.
Kiitos selvennyksestä. Olisiko kuitenkin varminta kysyä Jyrkiltä itseltään mitä hän tarkoitti?
Ydinvoiman ja Vihreiden suhde ei ole ihan niin yksinkertainen kuin esität. Kolmannes Vihreiden kannattajista ei vastusta ydinvoimaa ideologisesti. Tampereen toivo O. Tynkkynen on lausunut neutraaleja kantoja ydinvoimasta.
Tässäkin on kyse periaatteista: sellainen periaate jonka lopputulos ei ole toivottu on arvoton. Ydinvoiman vastustaminen on perustunut sekä varovaisuusperiaatteeseen että haluun ehkäistä energiankulutuksen lisääntymistä. Näiden molempien takana on varsinainen tavoite, ts. pyrkimys ekologiseen kestävyyteen.
Edellinen argumentti on heikentynyt ajan myötä turvallisuuden parantuessa (mutta ei ole muuttunut merkityksettömäksi). Jälkimmäinen argumentti ei todennäköisesti ole perusteltu maailmassa, jossa ilmasotnmuutos pakottaa muuttamaan kulutustottumuksia.
Keinot ovat alisteisia päämäärille. Jos ydinvoima parantaa ihmiskunnan mahdollisuuksia selviytyä ilmastokriisistä, se voi olla Vihreillekin mahdollinen vaihtoehto. Soininvaara totesi jo kauan sitten, että hän voi kannattaa ydinvoimaa jos sillä korvataan fossiilisia eikä tähdätä kulutuksen kasvuun. Pätee yhä.
Kolmannes Vihreiden kannattajista ei vastusta ydinvoimaa ideologisesti.
Ei niin. Olen tästä huomauttanut ja koettanut tivata, miksi tämä ei näy kuitenkaan edustajien tai edes (vakavastiotettavien) ehdokkaiden ilmaisemissa kannoissa.
Tampereen toivo O. Tynkkynen on lausunut neutraaleja kantoja ydinvoimasta.
Pidän Tynkkystä erittäin fiksuna kaverina ja olen hänen kanssaan jonkin verran asiasta keskustellut. Tulin siihen tulokseen, että hän on todellakin suhteellisen neutraali asian suhteen, mutta edes tätä neutraaliutta hän ei ilmaissut kovin suoraan. Keskustelun voi lukea täältä. Olin ehkä tarpeettoman provokatiivinen, mutta tyydyin kantaan.
Tynkkynen äänesti kuitenkin Lex Nokian puolesta. Ymmärrän syyt tähän, mutta en silti hyväksy päätöstä.
Tässäkin on kyse periaatteista: sellainen periaate jonka lopputulos ei ole toivottu on arvoton.
En ymmärrä periaatetta näin. Ymmärrän periaatteen sellaisena asiana, joka toimii lähtökohtana tarkastelulle ja kuvailee "toivottavaa" ideaalitilannetta. Lopputuloksena tämä ideaalitilanne voi kuitenkin olla ei-toivottava sen vuoksi, että sen saavuttamiseksi täytyy tehdä muita uhrauksia.
Esimerkiksi tasa-arvo on hyvä periaate, mutta se voidaan ymmärtää monella tavalla. Tasa-arvo voi toteutua täysin vain silloin kun kaikki ovat samanlaisia, mutta homogeenisyys ei ole silti toivottavaa. Väite, ettei tasa-arvo tarkoita tätä, on kysymyksen väistämistä ja jonkinlainen "no true scotsman".
Ydinvoiman vastustaminen on perustunut sekä varovaisuusperiaatteeseen että haluun ehkäistä energiankulutuksen lisääntymistä. Näiden molempien takana on varsinainen tavoite, ts. pyrkimys ekologiseen kestävyyteen.
Ydinvoiman vastustaminen on perustunut ydinvoiman vastustamiseen, nuo ovat syitä, joita on keksitty jälkeenpäin. Tästä olen täysin vakuuttunut keskusteltuani asiasta.
Vakuutuin tästä, koska pystyn kyllä itse löytämään perusteluja, joiden voi tulkita puhuvan ydinvoimaa vastaan, mutta ne ovat kvantitatiivisia ja niitä vastaan voidaan marssittaa toisia syitä, jolloin kanta pitäisi alistaa kustannus-hyötylaskelmalle.
Vihreiden kanta ei ole ollut, että laitetaan olennaiset luvut sisään ja katsotaan (tämä on oma kantani), vaan se on ollut, että "¡EI!".
Soininvaara totesi jo kauan sitten, että hän voi kannattaa ydinvoimaa jos sillä korvataan fossiilisia eikä tähdätä kulutuksen kasvuun. Pätee yhä.
Tarkalleen millä tavalla Soininvaara osallistuu vihreiden toimintaan hallituksessa ja eduskunnassa? Hän on käsittääkseni helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu, eikä hänkään ole tietääkseni ehdottanut että Helsingin öljyllä ja kaasulla toimivat voimalat korvattaisiin ydinvoimaloilla.
(Okei, viimeinen oli epäreilu veto. Tiedän, että Osmolla on järkeviä energiakannanottoja)
Pointtini on tämä: Vihreät edusti minulle ennen sitä, että älykkäät ihmiset kokoontuvat yhteen miettimään tärkeitä yhteiskunnallisia asioita laajasta näkökulmasta, joka ottaa erityisen tarkkaan luonnon huomioon. Tämä siis erotuksena palkansaajien, johtajien, kristittyjen, tms. erityisryhmien "omasta" puolueesta.
Käytännössä se on nykyään naisten etujärjestö, joka vastustaa ydinvoimaa ja demokratiaa ja toitottaa hornan tuuttiin miehet jotka ovat eri mieltä. Mitä järkeä minun on sellaista äänestää tai kannattaa?
Löytyihän se yhteinen sävel, ydinvoimassa.
Tarkennan: Vihreä nykykanta perustuu noihin kahteen argumenttiin. Ne ovat olleet mukana ydinvoiman vastaisen mielipiteen muodostumisessa Vihreiden (Euroopan-laajuisen) historian alusta lähtien. Mutta en kiellä sitäkään, etteikö joillekin Vihreille kyse olisi arvosta sinänsä. Maailmassa ilman ilmastonmuutosta en pitäisi tällaista ideologista ydinvoimavastaisuutta kovin haitallisena, mutta tässä todellisuudessa se voi olla tuhoisaa. En väitä etteikö ilman ydinvoimaakin saatettaisi selvitä, en vain halua kasvattaa riskiä hitusenkaan vertaa.
Se, että Vihreiden kanta ydinvoimaan ei ole vielä muuttunut kuvastaa ilmastonmuutoksen heikkoa läpäisevyyttä Vihreidenkin ajattelussa. Ylipäänsä Vihreä liike ideologisesti heikosti määriteltynä on altis sille, että keinoista tulee arvoja (esimerkkeinä mm. yksipuolinen aseistariisunta ja ydinvoima).
Tästäkin huolimatta minä äänestän Vihreitä. Mitä ne muut vaihtoehdot ovat?
Tästäkin huolimatta minä äänestän Vihreitä. Mitä ne muut vaihtoehdot ovat?
Se riippuu painotuksista. Useimmat muut puolueet ovat omaksuneet jo ilmastonmuutosliturgian (tämä ei ole viittaus siihen, että ongelma ei olisi vakava, vaan puhetapaan) ja niiden kannat ovat tyypillisesti hyvin kliinisiä. Jos pitää tätä olennaisena, niin Keskustaa kannattanee välttää, koska he alistavat kaiken maatalous- ja aluetuiksi. Muuten puolueet lienevät aika tasapaksuja. Kokoomuksesta löytynee hieman muita enemmän änkyröitä, mutta puolueen linja on kuitenkin ilmeisesti edes jonkin verran "virallisen totuuden" mukainen.
Jos diggaa tätä uusliberalismikritiikkiä, niin voi aina äänestää vasureita. Sieltä löytyy näitä "punavihreitä" ihan riittävästi. Itse en sellaiseen ryhtyisi, mutta jotkut saavat siitä kiksejä. En tiedä. Jos taas on iso mokufani tai ruotsinkielinen, niin aina voi äänestää RKP:ta.
Itse aion äänestää näillä näkymin piraattipuoluetta. Täytyy katsoa asiaa tarkemmin.
Jos äänestäjän arvot ovat ekologinen kestävyys, sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja yksilön kunnioitus, käteen jää Vihreät. Piraateista en tiedä, mutta muilla puolueilla aina jokin tökkii. Ero puheiden ja käytännön välillä kun tuppaa olemaan joskus merkittävä.
Mikko, en jaksa vastata henkilökohtaisuuksiin. Softapatentteihin on ihan yksinkertainen ratkaisu, niitä ei pidä myöntää. Piste. Kyse on yksinkertaisesti siitä, että ideoita ei tule patentoida.
Edesmenneen Peter D. Jungerin (Junger v. Daley) kantava argumentti että softa on yksinkertaisesti tekstiä, ja lainsäädännön tulisi kohdella sitä kuin tekstiä, on hyvä sekä teoriassa että käytännön seurauksiltaan.
Tästäkin huolimatta minä äänestän Vihreitä. Mitä ne muut vaihtoehdot ovat?
Haluaisin olla demari, mutta minkäs teet -- arvopohja on lähinnä vihreitä. Ongelma tällä hetkellä on uskottavan tyypin puuttuminen. Kasvi on liian oikealla, muut taas eivät noin persoonina iske. Ozmoahan fanitin kovasti, mutta kun se lähti muualle.
En oikeastaan allekirjoita Tiedemiehen puoluekritiikkiä yllä. Minusta se on hiukan kärjistetty kuva siitä normaalista puoluekärhämöinnistä ja blokkiutumisestakin, joka syntyy siitä että puolue koostuu ensisijaisesti ihmisistä ja vasta toissijaisesti ideologiasta tai vastaavasta (h)ajatelmakoosteesta.
Nythän on niin, että lähes kaikki suomalaispuolueet repeilevät sisäisesti kuvatulla tavalla - tai toisella tavalla. Se johtuu nähdäkseni siitä, että puoluekenttä ja ylipäätäänkin poliittinen ajattelu on organisoitumassa uudella tapaa, uusissa ympäristöissä.
Oikeastaan on positiivista, että entinen puoluekurin puuttumisesta hörhömaineen saanut puolue alkaa ottaa selkeämmin yhteistä linjaa. Kun saadaan porukka aksaan, bvoidaan sitten vauhdissa hienosäätää suuntaa.
Eli summa summarum pyrin suuntaamaan ääneni vihreisiin, koska jos olisi itse politiikassa, tunnustaisin kyseistä väriä. Parasta vain rakentaa vankkaa pohjaa messiaan toiselle tulemiselle -- on sitten seurakunta koossa ja valmiina, kun pasuunaan puhalletaan.
Parempi hiukan sivuun omasta kun hyvän äänestäjäkunnan repeäminen pienpuolueisiin.
Parempi hiukan sivuun omasta kun hyvän äänestäjäkunnan repeäminen pienpuolueisiin.
Tämä on kyllä hienoin perustelu äänestää jotain puoluetta ever.
"Pidän Tynkkystä erittäin fiksuna kaverina ja olen hänen kanssaan jonkin verran asiasta keskustellut. Tulin siihen tulokseen, että hän on todellakin suhteellisen neutraali asian suhteen, mutta edes tätä neutraaliutta hän ei ilmaissut kovin suoraan."
Energiakeskustelua pitäisi käydä niin, että mallinnetaan koko energiantuotanto ja -kulutus eri skenaarioissa, ja sen jälkeen puhutaan siitä miten tätä energiaa tuotetaan. Ja tukia vaativat tai muuten ikävät ratkaisut perustellaan sillä että parhaan tiedon mukaan ne kokonaisvaikutuksena ihan oikeasti vähentevät päästöjä Suomessa, tämä ei ole mitenkään itsestäänselvää.
Tätä keskustelua ei käydä näin koska (a) jostain minulla käsittämättömäksi jääneestä syystä keskustelu pyörii lähes ainoastaan eri tuotantomuotojen ympärillä ja usein infantiililla tasolla, ja (b) ydinvoimasta puhutaan puolin ja toisin niin kuin se olisi periaatekysymys.
En tiedä mitä asialle voisi tehdä. Minusta ne hallituksen kokonaisstarkastelut, joita Tynkkynen on mukana tekemässä, ovat kuitenkin askel oikeaan suuntaan.
Jos taas on iso mokufani tai ruotsinkielinen, niin aina voi äänestää RKP:ta.
Minä muuten sivumennen sanoen ihmettelen tätä, miten hyvin myytti RKP:n olemuksellisesta mokumyönteisyydestä on levinnyt natseista valtavirtakäsityksiin. Jan-Erik Enestam oli aikoinaan vihreille kirosana koska hän sisäministerinä 1990-luvun lopulla profiloitui melko tiukkana maahanmuuttopolitiikka-asioissa. Myös Astrid Thorsin muka poikkeuksellisen lepsusta politiikasta ei tosiasiassa ole muita todisteita kuin natsien liturgia. RKP on oikeastaan vasta ihan viime aikoina alkanut näyttää enemmän Vihreiden kuin Kokoomuksen ruotsinkieliseltä osastolta.
Itse asiasta sanon vain, että omasta mielestäni tekijänoikeusasiassa saataisiin aikaan jo paljon, jos ainakin perikuntien tai niihin verrattavien entiteettien tekijänoikeudet voitaisiin riitauttaa. Omassa taannoisessa blogikirjoituksessani mainitsin kirjailijan, jonka teosten tekijänoikeudet ovat osittain hämärän yhtiöittämisen vuoksi jääneet epäselviksi, ja toisen kirjailijan, jonka omassa maassaan merkittävänä kansallisomaisuutena pidettyjen teosten uudelleenjulkaiseminen on viivästynyt, koska hänen perikuntansa ei osaa kieltä, jolla teokset on kirjoitettu, eikä salli teosten uudelleenjulkaisua kielen uuden standardimuodon mukaiseksi toimitettuna. Ensimmäisessä tapauksessa ongelma on tekijänoikeuksien epämääräinen yhtiöittäminen. Toisessa tapauksessa ongelma on, että perikunta ei osaa hoitaa leiviskäänsä, vaan panttaa teoksia potentiaalisilta lukijoilta, koska isi sanoi, että uusi oikeinkirjoitus on paha ja huono.
Kohtuullista olisi, jos olisi jokin standardimenettely tilanteeseen, jossa tekijänoikeushämäryydet tai oikeudenomistajien konstailu estävät teosten jakelua uusille lukijoille.
Tarkoitan siis mahdollisuutta tekijänoikeuksien riitauttamiseen sillä perusteella, että niitä käytetään väärin. Oletetaan että Väinö Linnan oikeudenomistajat ihan vittumaisuuttaan päättävät kieltää Tuntemattoman ja Pohjantähden uudet painokset. Sellaisessa tilanteessa tulisi olla laki, jolla oikeudenomistajien oikeudet voisi panna hyllylle. Vaikkapa "Laki kulttuurihistoriallisesti merkittävien kirjallisten teosten saatavuuden turvaamisesta".
Lähetä kommentti