Vaihtoehdottomuus.

Ulkoisvaikutuksella tarkoitetaan kustannusta tai hyötyä, joka aiheutuu toiminnasta tai transaktiosta jollekin muulle kuin transaktion osapuolille. Esimerkkinä positiivisesta ulkoisvaikutuksesta voi olla vaikkapa henkilökohtaiseen hygieniaan panostaminen, josta syntyy muille hyötyä. Negatiivinen ulkoisvaikutus syntyy naapureilleni silloin, kun rakennan omaan pihaani ruman autotallin.

Vaihtoehtoiskustannuksella taas tarkoitetaan kahden toisensa poissulkevan tapahtuman vertailussa lopputulosten hyötyjen eroa. Jos puhelimen Mustasta Pörssistä 100 eurolla vaikka Gigantissa sama puhelin olisi maksanut 50 euroa, on puhelimeni vaihtoehtoiskustannus näiden erotus, eli 50 euroa. Monimutkaisempi esimerkki: Arvostan jääkiekkopeliä 20 euron arvoiseksi ja elokuvaa 10 euron arvoiseksi ja minulla on elokuvalippu jo kädessä, eikä sitä voi myydä tai vaihtaa. Jos saan jääkiekkopeliin ilmaisen lipun, on jääkiekkopeliin menemisen vaihtoehtoiskustannus 10 euroa. Peli ei siis ole minulle ilmainen, vaan joudun luopumaan 10 euron elokuvasta.

Tekijänoikeuksien kohdalla puolustellaan maksullista informaatiota l. kiristystä sillä, että informaation käyttäminen maksutta synnyttää hinnan suuruisen vaihtoehtoiskustannuksen tuottajalle. Jos äänilevy maksaa 15 euroa ja kopioin sen ostamisen sijaan, olen synnyttänyt vaihtoehtoiskustannuksen, joka minun pitäisi kompensoida. Tämä argumentti on kuitenkin väärä ja perustuu väärään dikotomiaan. Itse en esimerkiksi koskaan osta äänilevyjä. Jos kopioisin sellaisen, ei tästä syntyisi mitään kustannusta, koska en moraalisista syistä koskaan kuitenkaan sellaista ostaisi.

Moni muu saattaisi kuitenkin ostaa ja olisi ehkä valmis maksamaan 5 euroa, mutta koska hinta ylittää maksuvalmiuden, ei transaktiota synny. Sensijaan syntyy 5 euron suuruinen hyvinvointitappio, vaihtoehtoiskustannus toteutumattomasta potentiaalisesta transaktiosta.

Keskeinen syy siihen, miksi vastustan nykyisenkaltaista tekijänoikeutta ja ylipäätään IPR-ajattelua on yhtäältä komparatiivis-staattinen uskomus, että syntymättömien transaktioiden hyvinvointitappio ylittää moninkertaisesti sen potentiaalisen hyödyn, joka järjestelystä on, ja toisaalta uskomus, että järjestely synnyttää myös dynaamisen haitan.

Dynaamisella haitalla viittaan siihen, että informaation uudelleenkäyttö on erittäin kömpelöä. Ihminen on loppujen lopuksi aika huono tuottamaan "originaaleja" ajatuksia. On jonkinlainen romanttinen virhepäätelmä ajatella, että sisällöntuottaja tekee jotain "omaa" ja "luovaa" ikäänkuin jumalaisen inspiraation vallassa ja toisaalta kovalla työllä tekee siitä omansa ja omannäköisensä. Ihmisaivo on tähän oikeastaan tavattoman huono.

Sensijaan ihminen on hyvä muokkaamaan, liittämään, suodattamaan ja varioimaan informaatiota, jonka hän on jo omaksunut. Esimerkiksi iso osa nykypäivän kirjallisuutta on sellaista, että sitä olisi sisällöllisesti mahdotonta kuvitella ilman viittauksia aiempaan ja jopa suoria lainauksia. Sama pätee elokuviin ja elokuvallisen kerronnan keinoihin. Kuvitelkaa esimerkiksi, että elokuvan The China Syndrome tekijät olisivat voineet patentoida idean kuvata tärinää kahvimukissa esiintyvällä värähtelyllä. (En tiedä, oliko tämä edes elokuvassa ja oliko se ensimmäinen elokuva, jossa ilmaisua käytettiin, mutta tämä on epäolennaista; korjatkaa, jos olen erehtynyt.)

Tämä kuulostaa älyttömältä, mutta käytännössä tällaista torpedointia tehdään patenttien kanssa ainakin ohjelmistojen ja lääketieteen puolella. Siis estetään kilpailijoita käyttämästä jotakin aivan ilmeistä ratkaisua. Argumentti tämän kumoamiseksi tietenkin on, että jos kerran ratkaisu on ilmeinen, miksi sitä ei ole keksitty itse. Tämä on kuitenkin epärehellinen argumentti. Teknologian ja kulttuurin kehittyessä monet ideat ja sovellukset syntyvät luonnostaan, kun jo vakiintuneet on omaksuttu. Järjestelmän luonteen vuoksi patentoiminen ja jossain määrin myös kulttuurituotteiden tekijänoikeuksien haaliminen on isoksi osaksi vain lakiteknistä peliä eli Rent seekingiä.

Pidän perustavalla tavalla epärehellisinä myös argumentteja, joiden mukaan pitäisi jotenkin esittä korvaava ansainta- ja toimeentulomalli nykyisille sisällöntuottajille. On tietenkin totta, että tekijänoikeuksista luopuminen johtaisi jonkinlaiseen rakennemuutokseen, mutta sama pätee kaiken teknologian kohdalla. Tällaiset rakennemuutokset synnyttävät omalta osaltaan aina rent-seekingiä ja muuta manipulointia. Esimerkiksi teleoperaattorit manipuloivat markkinoita pyrkien luomaan jäykkyyksiä, koska niiden ansaintalogiikka vaarantuu VOIP:in vuoksi. Ne myös harrastavat klassista rent seekingiä ihan EU-tasolla. En olisi yllättänyt, jos EU-lakeihin pahamaineisen Telecoms Packagen kylkeen yritettäisiin jossain vaiheessa hivuttaa mukaan pykäliä, joiden ainoa tarkoitus on hidastaa VoiP-pohjaisten sovellusten leviämistä.

Yhteiskunta koostuu ihmisistä, ei esimerkiksi yrityksistä tai elinkeinonharjoittajista. Ihmisten oikeudet harjoittaa elinkeinoa vapaasti ovat tärkeitä paitsi jonkinlaisen abstraktin vapauden käsitteen, myös utilitaristisesti ajatellen koko yhteiskunnan kannalta. Tämä vapaus on kuitenkin ymmärretty pitkälti väärin jonkinlaisten erivapauksien ja muille asetettavien velvollisuuksien kautta. Joskus se ymmärretään jopa oikeutena menestyä elinkeinossaan täysin riippumatta siitä, haluaako joku tuotettuja palveluita tai tuotteita hankkia. Itse ymmärrän tämän myös sitä kautta, ettei oman toiminnan kustannuksia voi kevein perustein eikä yksipuolisella päätöksellä sälyttää muille.

Vaihtoehtoiskustannus ei kuitenkaan ole oikea kustannus. Vaihtoehtoiskustannus on kustannuksen kokijan omien valintojen seuraus. Vaihtoehtoiskustannuksesta ei voi lähettää kenellekään laskua. Jos minulla on yllä mainittu 10 euron elokuvalippu ja saan ystävältäni vapaalipun jääkiekko-otteluun, minulle koituu 10 euron suuruinen vaihtoehtoiskustannus. Minulle ei synny kuitenkaan missään järkevässä tulkinnassa oikeutta lähettää 10 euron laskua vapaalipun lahjoittajalle.

Vaalien tulos oli epäselvä, mitä pelkäsin. Kasvi sai vain noin 16 000 ääntä, mikä oli hiukan alle prosentti kaikista annetuista äänistä ja selvästi alle 10 prosenttia Vihreiden koko äänimäärästä. Se toki oli selvästi enemmän kuin esimerkiksi Halla-ahon äänet testamenttina saaneen Sampo Terhon äänisaalis, mutta pelkään ettei se tarkoita sellaista signaalia Vihreille politiikan suunnasta tulevaisuudessa, jota toivoin.

Pidän siis nyt erittäin paljon todennäköisempänä, etten seuraavissa eduskuntavaaleissa tule äänestämään Vihreitä, vaan jotakin muuta puoluetta. Asia ei mitenkään ole varma, koska asiakysymyksissä ítselleni tärkeät asiat voivat vielä nousta keskiöön; puolue ei ole vahvasti sitoutunut myöskään romuttamaan (kaikkia) niitä asioita, joita pidän tärkeinä. Aion tarkkailla tilannetta vielä jonkin aikaa.