Kultainen 90-luku (jatk.)

Kuten kaikki hyvät asiat, myös 1990-luku meni tavallaan "liian pitkälle". Siinä vaiheessa kun raidat klubeilla ja bileissä alkoivat olla pääsääntöisesti niin korneja, että niiden kuunteleminen vähän nolotti, alkoi minullakin selkäranka murtua. Ehkä aloin tulla vanhaksi, en tiedä.

Ei kaikki musiikki silloinkaan tietysti ollut huonoa. Ruotsissa tehtiin kyllä hyvää musiikkia, niinkuin aina. (Eka raita vaan, ja sitäkin on vain pätkä, sori.)

Vuosituhannen vaihteessa olin jo valmistumassa yliopistosta, mennyt töihin, eikä promootiohomma enää kiinnostanut. Teknologia oli ajanut ohi, eikä hommassa ollut oikein enää minulle mitään. Muutin nykyisen vaimoni kanssa yhteiseen kotiin. Oikeasti se selittää kaiken. Kaikki se muu taisi olla oikeasti vain sublimaatiota.



Vaimoni laulaa tätä usein laittaessaan uunikasviksia, lisätessään rosmariinia ja timjamia.