maanantai 17. tammikuuta 2011

Rauta II.


Kolmas perättäinen viikko lihaskuntotreeniä on jo tuottanut sen verran tulosta, että lihakseni eivät enää kipeydy, eli en kärsi enää lainkaan DOMS-oireista. Vastoin yleistä harhaluuloa, venyttely ei ehkäise DOMSia, vaan itseasiassa pahentaa sitä. Tämä on tiedetty tutkimustulosten perusteella[1] vuosikausia, mutta silti lihaskivun välttämiseksi suositellaan venyttelyä.

Toinen suunnattoman ärsyttävä myytti - jonkinlainen urheilun oma "kaalihuijaus", jos sallitte - on sitkeä uskomus siitä, että maitohappo on syyllinen lihaksen väsymiseen ja kipeytymiseen. Kyseisen myytin taustalla on varhainen tulkinta maitohapon määrän lisääntymisestä harjoituksen yhteydessä, ja päättelynä se on samankaltainen kuin että paloautot pahentavat tulipaloja: Mitä vakavampi tulipalo on kyseessä, sitä useampia paloautoja on paikalla. Todellisuudessa maitohapon laktaatin ruiskuttaminen lihakseen saattaa jopa parantaa sen suorituskykyä [2].

Maitohappo- ja venyttelymyytit ovat tietysti vain esimerkkejä siitä, miten yleisestiottaen ihmiset suhtautuvat todellisuuteen ylenkatseella, jos se on ristiriidassa heidän ennakkoluulojensa kanssa. Erityisen alttiita tällaiselle ongelmalle ovat asiat, jotka liittyvät melko suoraan ihmisten omaan kehoon tai "biologiaan": ihmiset muodostavat kultinomaisia koulukuntia ravitsemuksesta, raskausajan ruokavaliosta, uskomuslääkinnästä, urheilusta, vanhemmuudesta, ja niin edelleen.

Joku tietysti voisi väittää, etteivät ihmisten poliittisetkaan mielipiteet - ja siinä samalla niitä sivuavat käsitykset maailman toiminnasta noin ylipäätään - ole tästä riippumattomia. Pinkerin The Blank Slate voidaan nähdä joidenkin tällaisten jumiutumien ruotimisena. Aihetta sivutaan toistuvasti Less Wrong blogissa, jonka materiaali sijaitsi ennen Robin Hansonin nykyisen Overcoming Bias-blogissa. Jälkimmäinen käsittelee aihetta edelleen jossain määrin. Olen lukenut näitä viimeaikoina aika vähän.

Miksi ja miten tällaiset myytit jatkavat elämäänsä niinkin neutraaleissa asioissa kuin siinä, onko lihaskivun syynä venyttelyn laiminlyönti tai johtuuko lihaksen väsyminen maitohaposta? Otin nämä esimerkit siksi, että niihin ei liity mitään poliittista relevanssia, ja siksi niiden pitäisi kuvastaa ihmisen taipumusta pitää kiinni virheellisistä käsityksistä täysin riippumatta mistään ryhmäpaineesta tai henkilökohtaisesta sitoutumisesta virheellisen käsityksen ylläpitämiseen.

Voimme toki postuloida, että maitohappo- ja venyttelymyyttiä pitävät yllä kaiken maailman venyttelyopettajat ja uskomuslääkitsijät, mutta tämä ei ole tyydyttävä vastaus. Voimme sanoa, että syy on siinä, että ihminen nyt vain ei halua vaihtaa käsityksiään. Tämä on jo uskottavampaa, mutta se ei silti vastaa kysymykseen miksi näin on. Oma kokemukseni on, että esimerkiksi lämmittelyn jälkeen tehtävä pieni venyttely ennen rankkaa harjoitusta (josta ei ole hyötyä) on osa eräänlaista rituaalia, ja tämän rituaalin rikkominen voi olla hyvin raskasta ja synnnyttää jopa syyllisyydentunteita. Ihminen varjelee tämän rituaalin rationalisointia pitäytymällä uskomuksessa, että se on "tarpeellinen".

Tämä nivoutuu saumattomasti viimeaikaisiin pyrkimyksiini yrittää ymmärtää uskonnollisia käsityksiä. Niissä on jotain samanlaista: voimme olla täysin varmoja, että ne ovat vääriä, mutta silti niihin uskovat monet sellaiset ihmiset, jotka ovat muutoin täysin rationaalisia ja mieleltään ehjiä. Ajattelin aiemmin, että uskonnollinen ihminen ei voi olla luotettava, koska hän on eräänlaisella tavalla mielisairas. Nyttemmin ymmärrän, että kyse on todennäköisesti omasta neurologisesta poikkeavuudestani. Coping-mekanismini kognitiivisen dissonanssin suhteen ovat alikehittyneet, joten en kykene omaksumaan uskomuksia, jotka tiedän vääriksi. Ihmiset ovat erilaisia hyvin perustavanlaatuisella tavalla, ja osalle meistä - sanoisin "ääripäiden", mutten oikeasti ole vakuuttunut, että olen niin poikkeava - tässä suhteessa erot tekevät toistemme piirteistä jokseenkin käsittämättömiä.

Siksi pidänkin omituisena ja epäonnistumaan tuomittuina kaikenlaisia omien uskonnollisten käsitysten tueksi kasattuja rationalisointeja: ne ikäänkuin "iskevät takaisin" aina. Mitä toivoa minulla olisi vakuuttaa ihmisiä väittämästä, jonka tueksi on vain epäsuoraa evidenssiä, kun useimmat ihmiset pitävät täysin naurettavana jopa maitohappo- ja venyttelymyyttien kaltaisten empiirisesti virheellisiksi osoitettujen käsitysten kyseenalaistamista?

[1] Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports, Volume 8, Issue 4, pages 216–221, August 1998
[2] Sports Medicine, Volume 36, Number 4, 2006 , pp. 279-291(13)

23 kommenttia:

Sidemiete kirjoitti...

@TM Todellisuudessa maitohapon ruiskuttaminen lihakseen saattaa jopa parantaa sen suorituskykyä

Todellisuudessa laktaatti-ioni syntyy reaktiossa pyruvaatti + 2H eikä maitohapon hajoamisessa. Mekanismi toimii siis toisena vetypuskurina hiilidioksidin tuottamisen lisäksi rasituksessa. Hapen lisääntyessä sitten reaktion tasapaino siirtyy pyruvaatin suuntaan.

Rasituksessa laktaatin määrä on siis korreloitunut lihasten vetyionikonsentraatioon, eikä koko prosessi ole ikinä nähnytkään maitohappoa.

Huvittavaa asiassa on se, että 2000-luvulla kirjoitetut oppikirjat fysiologiasta kirjoittavat asian päin honkia, vaikka jokaikinen kuva sitruunahappokierrosta näyttää miten asia on.

Tiedemies kirjoitti...

Joo. olet oikeassa. Kirjoitin huonosti. En nyt löytänyt viitettä, mutta siis, se, mikä parantaa suorituskykyä, ei ole tietenkään maitohappo, vaan laktaatti.

Tomi kirjoitti...

Syy maitohappo myytin elämiseen on kenties se, että ihmiset eivät ole oikeasti asiasta kiinnostuneita.
He tietävä, että anaerobinen työskentely aiheuttaa lihaskipua, ja ovat kuullet jostain (koti, koulu, kaverit), että kivun aiheuttaa maitohappo ja tämä on omaksuttu ilman sen suurempaa selvittelyä pitääkö se paikkansa.

Tiedemies kirjoitti...

Tomi; tietenkin se on näin, mutta kun olen tätä käsitystä koettanut oikaista, ihmiset ovat suhtautuneet siihen pääasiassa joko huvittuneesti tai vihamielisesti. Vihamielisimmin ovat suhtautuneet urheilua kovasti harrastavat.

Pointti on siis se, että kun ihminen omaksuu minkä tahansa "tiedon", siitä tiedosta tulee ihmiselle jotain, mistä hän pitää kiinni vaikka evidenssiä kasautuisi sitä vastaan. Ja mitä enemmän ihminen on tätä tietoa "käyttänyt" (niinkuin urheilijat), sitä herkemmin sitä puolustetaan ja sen kiistämiseen suhtaudutaan negatiivisesti.

Sidemiete kirjoitti...

Minua taas ihmetyttää, miten tämä löperyys säilyy J. of Sports jne. tiedeyhteisössä vuodesta toiseen.

Esim. viitteesi [2]:
"H+ is not formed during lactate production from pyruvate. Instead, they propose that H+ formation occurs dur- ing glycolytic reactions that involve ATP hydrolysis.[17,18]"

On täysin käsittämätön läppä. Heidän viitteensä [17] sanoo asian ihan selvästi ja minusta tuo lause osoittaa, että J of Sports -sarjoihin menee tästä aiheesta läpi ihan mitä sattuu.

Tiedemies kirjoitti...

Hyvä, että tämä tulee esiin; itse kuvittelin, että mainittu lähde on OK.

Perusväittämäähän onneksi tämä ei mitenkään kumoa, siis sitä, että "maitohapolla" tai siis oikeasti laktaatilla, ei ole sinänsä mitään tekemistä lihaksen väsymisen tai lihaskivun aiheuttamisen kanssa.

Tomi kirjoitti...

Väsyminen on helppo ymmärtää, kun energia loppuu, niin lihas väsyy.

Mutta kipu on ongelmallisempi.

Sidemiete kirjoitti...

@TM tietenkin se on näin, mutta kun olen tätä käsitystä koettanut oikaista, ihmiset ovat suhtautuneet siihen pääasiassa joko huvittuneesti tai vihamielisesti

Happamassa toimintaympäristössä lihas vaurioituu enemmän ja tulee pahempi lihaskipu. Jos treenailet pidempään, niin viemällä treenejä enemmän volyymitreenin suuntaan huomaat helposti tämän eron: hapottava treeni sattuu jälkeenpäin enemmän.

Sitten voidaan vääntää näistä aineenvaihdunnallista yksityiskohdista, mutta niillä on harvoin ollut vaikutusta siihen, että miten treenataan tehokkaasti. Harjoitusmenetelmät ja niiden evoluutio ovat ruokkineet ennemminkin tiedettä kuin toisinpäin.

Tiedemies kirjoitti...

Tuo maitohappo-läppä olisi ehkä pitänyt jättää pois. Olennaisempi on oikeastaan tuo juttu venyttelystä. Maitohapon osalta ihmiset ovat yleensä huvittuneita, mutta venyttelyn suhteen niitä kyrpiintymisiä on tullut vastaan.

Gc kirjoitti...

Eikä se ollut niin, että treenaaminen aiheuttaa pieniä vaurioita lihaksiin? Siitä kai se kipukin johtuu? Aktiivitreenajat pyrkivät nimenomaan pikkukipuihin,
koska lihakseen korjaantuessa se voi kasvaa.

Venyttely on kai muuten hyödyllistä? Voisi ajatella, että venyttelyssä nämä vauriot kasvavat ja siksi aiheuttavat lisää kipua.
Vielä + kymmenen vuotta sitten mistään ei saanut lukea, mikä oikeastaan kasvattaa lihaksia. Kiisteltiin siitä perustuuko steroidit placebovaikutukseen, koska vaikutusmekanismia ei tunnettu.

steinerlapsi kirjoitti...

Kuntoilen aktiivisesti enkä ole ikinä pitänyt venyttelystä. Koinkin vuosia huonoa omaatuntoa sen väliin jättämisestä kunnes vasta hiljattain törmäsin artikkeliin, jossa todettiin, että venyttelystä ei ole hyötyä lihaskipujen välttämisessä. Eli kohdallani kyse oli väärän tiedon omaksumisesta.

Kun olen tovereilleni asiasta huomauttanut, saan vastaukseksi selvityksiä, joiden mukaan venyttelystä lintsaaminen heidän oman kokemuksensa mukaan johtaa lihasten kipeytymiseen. Joten kai se kunkin kohdalla edellyttää tietoista empiiristä havainnointia asian tiimoilta.

Tiedemies kirjoitti...

Niin, siis ihmiset itse kokevat, että venyttely "auttaa" lihaskipuihin, koska venyttäessä lihakseen sattuu entistä enemmän.

DOMS on eri asia kuin se pieni treenin jälkeinen jomotus, joka lihakseen tavallaan pyritäänkin saamaan. Minusta teoria siitä, että se johtuu vaurioista, on vähän huteran tuntuinen, koska DOMSia ei tule samasta treenistä kuin pari kertaa, jos treenaa säännöllisesti, mutta jo parin viikon tauon jälkeen aloitetusta treenistä se taas tulee.

Venyttely on muuten hyödyllistä, koska se lisää notkeutta. Tämä ei taida olla kuitenkaan mitenkään yhteydessä itse treenaamiseen. Enkä tiedä, onko notkeudesta sinänsä hyötyä.

Gc kirjoitti...

Kyllä jäykkyys on riskitekijä esimerkiksi loukkaantumiselle. Lisäksi se on minusta osa hyvää kuntoa niin kuin mikä tahansa muukin. Erityisesti punttitreeni jäykistää. Tiedän esimerkiksi yhden SM-tason nuoren painonnostajan, joka ei saanut yhtään vatsalihasta. Toinen tyyppi ei saanut selän takaa jalkapöydästään kiinni, niin että olisi voinut venytellä etureitensä. Kumpikaan näistä ei ollut yhtään ylipainoinen. Itse venyttelen vain ennen harjoittelua maksimissaan 10 sekuntia per liike ettei jännite lihaksista katoa.

Tiedemies kirjoitti...

No, kukaan ei kiistä sitä, etteikö ylenpalttisesta jäykkyydestä ole haittaa. Se on kuitenkin lähes täysin riippumaton liikunnasta. Venyttelemättömyydellä ja lihasten kipeytymisellä ei ole mitään tekemistä keskenään. Silti lihaskivusta kärsiville usein selitetään kuinka "olisi pitänyt venytellä". Se on täysin älytöntä.

Lisäksi venyttely ennen treeniä lisää loukkaantumisen riskiä, kun lihastonus vähenee.

Teemu kirjoitti...

No miten ihmiset ovat alunperinkään omaksuneet todenvastaisen käsityksen vaikkapa niistä maitohapoista (en tunne asiaa)? Tämä tuskin menee keskimäärin niin että tutustuttuaan alan silloin viimeisimpään tieteellisen kirjallisuuteen ja punnittuaan asiaa yksilö on tullut siihen tulokseen että lihakset kipeytyvät maitohapoista. Semminkin kun käytännön relevanssi asialle on useimpien kohdalla terminologinen, jos lenkkeilijä sanoo että lihakset ovat kipeät tai että ne ovat "hapoilla" niin asiasisältö on ihan sama.

Ihmiset nyt vaan on laiskoja, ja tiedon hankinta ja sisäistäminen vaatii vaivaa, se että ei haluta muuttaa käsityksiään on samaa laiskuutta. Sama pätee poliittisiinkin uskomuksiin, en esimerkiksi usko että markkinatalouden laaja kannatus perustuu juuri minkään asteisiin taloustieteelliseen tietoon tai edes kunnolliseen ymmärrykseen siitä mitä se tarkoittaa. Se nyt vaan on helposti omaksuttava eli yksinkertainen tarina siitä miten maailma toimii, ja se vakavan oloinen setä televisiossa sanoi että tämä nyt menee näin.

Kansalaiset kyllä usein kollektiivisti osaa havaita asiantuntijoita paremmin että joku ei toimi, tämän takia vaalit on tärkeitä. Mutta sikäli kun kansalaisilla on joku kollektiivinen käsitys siitä miten ko. epäkohta pitäisi ratkaista se on useimmiten järjetön ja toteuttamiskelvoton. Aina tämä ei ole ongelma, asiantuntijaosasto sitten vaan keksii ratkaisun, mutta kun usein törmätään tavoiteristiriitoihin. Esimerkiksi keskiverto suomalainen on varmaan sinänsä oikein sitä mieltä että sosiaaliturvajärjestelmän hyväksikäyttö on ongelma ja että työllistymisen pitäisi aina kannattaa, tämä on päätänyt usean puolueen ohjelmaankin, mutta kun ensimmäisen ratkominen käytännössä pahentaa toista.

Sidemiete kirjoitti...

@Teemu Ihmiset nyt vaan on laiskoja, ja tiedon hankinta ja sisäistäminen
vaatii vaivaa, se että ei haluta
muuttaa käsityksiään on samaa
laiskuutta.

Taloudellista tilaa kuvaavien indikaattoreiden on havaittu käyttäytyvän kuten multifraktaalit, ts. aikasarjan x(t) tietyt korrelaatiofunktiot kasvavat säännönmukaisella tavalla. (Huom, väite ei ole kova sikäli, että en pysty puolustamaan sitä tiedemiehen tavalla, jos joku tähän tarttuu. Tämä perustuu ihan Mandelbrotin esitelmään, jota kuuntelin joitakin vuosia sitten.)

http://wiki.wstein.org/2008/simuw/refs/multifractals ja tästä Mirowskin paperi.

Tämä implikoi keskeisen raja-arvolauseen toimimattomuutta ja samalla falsifioi tietynnäköiset mallit. Luonnontieteellinen koulutus kehittää intuition sekä työkalupakin malleista, jotka eivät voi näissä tilanteissa toimia: hankaluus tulee esiin esimerkiksi maanjäristysten, lumivyöryjen ynnä muiden vastaavien ilmiöiden ennustamisessa.

Mistä sitten tulee ristiriita, että teknisessä analyysissä yleisesti käytetään menetelmiä, jotka tiedetään periaatteellisesti vääräksi? Laiskuutta?

Toisena viitteenä tämä ihan mielenkiintoinen keskustelu:
http://johncarlosbaez.wordpress.com/2011/01/08/mathematical-economics/

(Tässä keskustelussa esitetty sports-sci _tiedeyhteisön_ rasittava vääntö laktaatin roolista on samassa sarjassa tämän http://fliptomato.wordpress.com/2007/03/19/medical-researcher-discovers-integration-gets-75-citations/ kanssa.)

Tiedemies kirjoitti...

Rahoituksen oppikirjoissa kylläkin tekninen analyysi yleensä leimataan jonkinlaiseksi frenologiaksi

Tiedemies kirjoitti...

Hauskaa tässä on se, että tämä on saanut monta "sontaa" merkintää.

Sidemiete kirjoitti...

Teknistä analyysiä käytin siksi, että tein joskus erään ekonomiopiskelijan numeerisen harjoitustyön (muistaakseni) jonkun heidän teknisen analyysin oppikirjan perusteella.

BM:n esitelmä oli suunnattu fyysikoille. En tiennyt enenn tätä ketjua hänen kirjastaan (Mis)Behaviour of Markets, enkä esimerkiksi kritiikistä Black-Scholesia tai muita vastaavia riskiä arvioivia talousteorian töitä kohtaan.

Tiedemies kirjoitti...

OK. Minä tiesin, Mandelbrotin työ sai alkunsa nimenomaan yrityksistä mallintaa rahoitusmarkkinoita.

B&S (sic!) malli optioiden mallintamiseenhan perustuu rankanpuoleiseen normaaliusolettamaan, se taitaa olettaa, että osakkeen hinta on log-normaali Brownin liike tai jotain. (En tunne teoriaa kovin hyvin, olen yhden kurssin käynyt rahoitusta).

Gc kirjoitti...

"No, kukaan ei kiistä sitä, etteikö ylenpalttisesta jäykkyydestä ole haittaa. Se on kuitenkin lähes täysin riippumaton liikunnasta."

Tämä ei vastaa kokemuksiani. Ennemminkin tuntuu, että hyvänkin notkeuden voi menettää, eikä sitä saa enää takaisin. Punttitreeni ei ole muuten mikään tyypillinen liikuntamuoto, vaan eräänlainen ääripää.

Sidemiete kirjoitti...

Hörhöilyn historia on tässä:
http://ajpregu.physiology.org/cgi/content/abstract/287/3/R502

Mielestäni tarina on tieteenhistoriallisesti mielenkiintoinen, vaikkei itse aiheesta olisikaan kiinnostunut.

H-baari kirjoitti...

Eikös se mennyt niin että Mandelbrot aluksi tutki historiallisia kankaiden tjsp. hintojen vaihtelua ja huomasi ettei jakauma vastannut tieteellisen mallin oletusta. Muistelisin että tämä liittyi vielä jotenkin hänen sukulaisensa, ehkä isänsä, elinkeinoon kauppiaana vielä, Benoit oli avustanut nuorempana tai jotain.