tiistai 30. marraskuuta 2010

Kannustimet.

Kuuntelin tänään radiossa, miten seuraavaan hallitusohjelmaan halutaan Kelalle velvoite kustantaa pienituloisten lasten harrastuksia. Samaan syssyyn todettiin, miten erityisesti pienituloisten lapsiperheiden määrä on kasvanut viime vuosikymmeninä, huolimatta juuri pienituloisille kohdennetuista tuista.

Yksi perusmaksiimi kannattaisi kuitenkin ottaa huomioon kun julkisen vallan toimenpiteiden vaikutuksia tarkastellaan, ja se on se, että jos jostakin toiminnasta yksilöille koituvia kustannuksia julkisen vallan toimesta alennetaan, ihmiset tekevät tätä toimintaa enemmän. Jos taas kustannuksia lisätään, ihmiset tekevät tätä vähemmän. Toisin kuin makkaratukat ja vasemmistoideologit lähes poikkeuksetta väittävät, tämä mekanismi ei todellakaan perustu käsitykseen ihmisestä täysin rationaalisena toimijana. Se ei vaadi rationaalisuutta nimeksikään. Koirakin istuu, jos sille annetaan makkaraa istumisesta, ja se välttää kenkätelinettä, jos sitä suihkutetaan vedellä aina kun se lähestyy kenkiä. Kukaan ei kuitenkaan väitä, että koirankoulutus perustuu homo oeconomicus-oletukseen.

Jos kerjäläisille annetaan rahaa, kerjäläisiä on lopulta enemmän. Toisin kuin humanistisina ja myötätuntoisina itseään pitävät - ja myönnän, itsellänikin tämä myötätunto on usein voimakas - usein ajattelevat, tämä on tosiasia, johon ei liity mitään ideologista tai vahvaa ihmiskuvaan liittyvää oletusta. On toki mahdollista, että "enemmän" on yksinomaan tulosta siitä, että ilman almuja kerjäläiset yksinkertaisesti kuolevat. Mutta koska kerjäläinen ei ole vain kerjäläinen, vaan myös ihminen, kaikkine inhimillisine ominaisuuksineen ja piirteineen, mahdollisuus elää almuilla vähentää niitä kustannuksia, joita kerjäläisyydestä seuraa.

Jos lapsiperheille annetaan tukevat tuet, useammat vähätuloiset ihmiset tekevät lapsia. Toisin kuin dysgeniasta huolestuneet tahot, en pidä tätä sosiaalista ongelmaa yhteiskunnan geneettisen tms. pitkäaikaisen väestönlaadun kannalta mitenkään erityisen huolestuttavana. Sensijaan pidän huolestuttavina niitä konkreettisia ongelmia, joita vähätuloisten lapsiperheiden elämään keskimäärin useammin liittyy.

Yhteiskunnassamme on kuitenkin vahva poliittinen tabu, joka liittyy erityisesti lapsien saamiseen. Lasten ja lapsiperheiden etujen takaaminen tuntuu olevan kaikille poliittisille ryhmittymille, kautta linjan, täysin pyhä asia. Enkä voi kiistää, etteikö itseäni kauhistuttaisi ajatus lapsilisien, maksuttoman koulutuksen ja subventoidun päivähoidon lakkauttamisesta. Näiden toimenpiteiden arvioimisen tulisi kuitenkin tapahtua täysin samoilla kriteereillä kuin kaikkien muidenkin poliittisten toimenpiteiden: niiden hyödyt, haitat, ja dynaamiset vaikutukset tulee voida arvioida. Jos Kela hoitaisi lapsille harrastukset ja lelut, niin miksei meidänkin perheessämme toinen voisi jäädä kotiin: jo nyt päivähoitomaksun porrastuksen, progressiivisen verotuksen jne, vuoksi nettohaitta olisi verrattain pieni. Jos vielä tällä pääsisimme pienituloisten kategoriaan, ja Kelalta saisi rahaa lumilautoihin, jääkiekkovarusteisiin jne, niin hommahan toimisi loistavasti.

Näin siis "köyhyys" lisääntyisi.

Tämä on kaiken vastikkeellisen, tuloista riippuvan, "köyhille" suunnatun sosiaaliturvan ja tuen ongelma: Se että tuemme köyhyyttä, lisää köyhyyttä. Tämä ei yksin ole argumentti näitä tukia vastaan: Voi olla, ettemme piittaa köyhyyden lisääntymisestä, tai voi olla että tähän liittyvä kustannus on mielestämme siedettävä, verrattuna vaihtoehtoon. Voi olla. Mutta jos näitä ideologisia valintoja ei arvioida tosiasioiden pohjalta, niin teemme päätöksiä sokkona ja ilman mitään mielekästä käsitystä niiden seurauksista.

Suomessa on laaja, konservatiivien ja vasemmiston jakama konsensus nykyisen sosiaaliturvan perusperiaatteiden muodosta. Yleensä on väärä dikotomia esittää kysymys, onko joku tyhmä vai paha, mutta tässä kohtaa en oikeasti näe mitään muuta vaihtoehtoa. Oma käsitykseni on perinteisesti ollut, että tyhmät päätyvät vasemmistoon, pahat konservatiiveiksi.

26 kommenttia:

IDA kirjoitti...

Henkilökohtaisesti en konservatiivina näkisi mitään ongelmaa perustulouudistuksessa. Toisaalta suhtaudun kyllä avoimin mielin kaikkiin malleihin työvelvollisuudesta reiluun perustuloon asti. Varsinaisesti sellaista kuin konservatiivinen sosiaalipolitiikka ei taida ollakaan vaan konservatiivien näkemykset jakautuvat aika tasaisesti.

Jukka kirjoitti...

Hieno analyysi. En ollut tuota köyhyyden lisääntymis-mekanismia koskaan ennen kuullut.

MariaK kirjoitti...

Pidän itsekin kannustinloukkujen olemassaoloa ikävänä tosiasiana ja kannatan perustulojärjestelmää nykyisen sosiaalitukiviidakon sijaan. Silti mietin lukiessani, johtuuko se köyhien lapsiperheiden lisääntyminen oikeasti jostain kannustimista.

Kun tiedämme, että suomalainen köyhyys on suhteellista eli köyhyysraja määritellään %-osuutena mediaanitulosta ja että palkkojen noustessa ja työllisyyden parantuessa mediaanitulo on kasvanut, niin voidaan olettaa monen aiemmin rajan ylittäneen perheen vain joutuneen uuden, korkeamman köyhyysrajan alle. Tämä mekanismi toimii toiseenkin suuntaan eli jos perheet päätyisivät siihen, että toinen puoliso jääkin kotiin, mediaanitulo laskisi. Perheestäsi ei siis tulisikaan köyhää vaan pysyisitte keskituloisina, mikäli muutkin noudattaisivat samaa logiikkaa ja reagoisivat kannustimiin.

Pitäisi siis tietää myös, mitä lapsiperheiden määrälle, työllisyydelle ja tulotasolle on tapahtunut, millaiset ihmiset ovat saaneet lapsia aikaisempaa enemmän (syntyvyys on tosiaan muistaakseni jonkin verran noussut) jne.

Kerjäläisyys on erityyppinen ongelma - sehän on ollut varsin vähäistä täällä, koska sitä absoluuttista köyhyyttä ei ole ollut, eikä romanikerjäläisten tulo tänne tietenkään ollut seurausta suomalaisten lisääntyneestä anteliaisuudesta vaan rajojen avautumisesta EU:n laajentuessa. Jos ihmisellä ei ole työtä eikä sosiaaliturvaa, hän kerjää tai (jollei saa niitä almuja) varastaa pysyäkseen hengissä. Työpaikka on työkykyiselle parempi ratkaisu kuin sosiaaliturva, sosiaaliturva parempi kuin kerjääminen, kerjääminen parempi kuin varastaminen.

H. kirjoitti...

Köyhien perheiden tukemisella voi hyvinkin olla köyhyyttä vähentäviä vaikutuksia. Esimerkiksi harrastukset ja niiden mukana tulevat normaalit ihmissuhteet ehkäisevät syrjäytymistä ja katkeroitumista.

On siis mahdollista, että tuilla on ollut aktivoiva ja köyhyyttä vähentävä vaikutus, mutta yhteiskunnassa on ollut samanaikaisesti muita, köyhyyttä lisääviä ilmiöitä.

Antti kirjoitti...

Nyt en kykene hyvällä tahdolla ymmärtämään, miksi olet kirjoittanut tämän. Jotta saisit ivata vasemmistoa ja konservatiiveja? Tai makkaratukkia ja vasemmistoideologeja? Esittääksesi, että poliittisten päätösten tulee perustua parhaaseen saatavilla olevaan tietoon? Tai että paras mahdollinen tieto ihmisen käyttäytymiseen vaikuttavista tekijöistä nojaa behavioristiseen malliin?

Vaikka olisi väärin väittää, että ”pienituloisten lapsiperheiden määrä on kasvanut viime vuosikymmeninä, huolimatta juuri pienituloisille kohdennetuista tuista”, tuskin köyhien (lapsiperheiden) määrä on kasvanut kovinkaan merkittävästi juuri näiden sosiaalietujen vuoksi. Toki myös nämä sosiaaliedut ovat saattaneet edistää perheiden köyhtymistä. Kuitenkin pienituloisille kohdennetuista tuloista huolimatta melko harvat valitsevat työttömyyden. Vaikka esittämäsi maksiimi varmasti pääpiirteissään pitää paikkansa, koirankoulutusmallikaan ei ole täydellinen. Jos Kela maksaisi teille kaikki lasten harrastukset ja hilavitkuttimet, jäisikö toinen teistä kotiin?

Makkaratukat ja vasemmistoideologit ovat tietenkin väärässä, jos he väittävät, että kuvaamasi maksiimi perustuu sille, että ihminen on täydellisen rationaalinen toimija. Silti homo oeconomicus on paljon parempi metafora ihmisen käyttäytymisestä kuin koira: kyllä ihminen kohtalaisen tietoisesti arvioi, kannattaako hänen käydä töissä vai nostaa Kelan tukia. Jotkut saattavat jopa raapustaa laskelmat paperille. Koira sen sijaan syöksyy makkaran kimppuun kuola valuen.

Aikaisemminkin olet ollut huolestunut siitä, että kaikki saavat hankkia lapsia. Niin, kaikista ei ole hyviksi vanhemmiksi. Koska olet herätellyt aihetta, epäilen, että sinulla olisi tästä enemmänkin sanottavaa. Mahdatko peräti kannatta pakkosterilisointien palauttamista?

Tiedemies kirjoitti...

Jos köyhyyttä subventoidaan, köyhyys lisääntyy. Tämä on niin päivänselvä tosiasia, että en edes ymmärrä, miten joku viitsii siitä vääntää.

Efektiivinen veroprogressio on lapsiperheillä aivan eri luokkaa kuin mitä se on muilla. Siinä missä yksinelävän veroprosentti kipuaa maltillisesti - muutamia lokaaleja hyppäyksiä lukuunottamatta - lapsiperheillä tuloloukut ovat todellisia gravitaatiokuoppia. Kun vaimoni ei ollut vielä töissä, perheemme nettotulot vähenivät huimat 200 euroa kuussa siitä, että minä jäin vanhempainvapaalle. Tienasin silloin vähän reilut 2500 euroa. Siis: ansitulojen kasvaessa 2500 eurolla, käteen jää 200 euroa. Vitsi, kyllä kannattaa olla olematta köyhä.

Kahden 2--6 vuotiaan lapsen päivähoitomaksut ovat keskituloisilla palkansaajilla noin 500 euroa. Jättäytymällä pois duunista maksut putoavat nolliin. Jos tähän lisätään vielä lapsille ilmaiset harrastukset ja kaikenlaiset muut tukiaiset, niin mitä muuta tämä politiikka on kuin köyhäksi tekeytymisen subventio?

Tiedemies kirjoitti...

Vedot pakkosteriloinneista ovat juuri näitä tyypillisiä älyttömyyksiä. Olen toki kiinnittänyt huomiota siihen, miten on aivan ilmeistä, että kun jotkut piripäät tekevät muksuja, niin jälki on karmaisevaa.

Tämä on tosiasia. Pakkosterilointifantasiat tulevat ääliöiltä vasemmistolaisilta, koska he kuvittelevat että tosiasioiden kieltäminen on jotenkin moraalisen toiminnan edellytys.

Kumitonttu kirjoitti...

Antti on ihan oikeilla jäljillä tämän väitteensä kanssa, tai sanoisinko jopa, että Antti on just oikeassa tässä väitteessään

Kuitenkin pienituloisille kohdennetuista tuloista huolimatta melko harvat valitsevat työttömyyden.

Ongelma on siis siinä, että kun valtio ottaa asiat hoitaakseen, sen on pakko verottaa entistä hurjemmin saadakseen kulunsa maksettua. Kuten Tidari toteaa, tämä johtaa köyhyyden lisääntymiseen. Sen vaihtoehtona on tietenkin vähentää tukia, alentaa verotusta ja pakottaa/kannustaa ihmisiä tekemään omalta ja yhteisön kannalta järkeviä ratkaisuja ja siten vaurastuttamaan yhteiskuntaa.

Tidarin lähestymistapa on varsin poikkeuksellinen, mutta se on looginen ja tarvitaan todellakin jotain muuta sen kumoamiseksi kuin perinteisiä hokemia, joita vasemmisto (lue: konservatiivit) esittää. Jos tukien jakaminen ja korkea veroaste olisi ratkaisu hyvinvointiin, olisi Neukkula ja Kuuba EU:n tavoin jo todistanut ne toimiviksi ratkaisuiksi. Sen sijaan ollaan ajauduttu verohelvettiin ja velkakierteeseen, jotka ratkeavat vain ja ainoastaan vapailla markkinoilla, joskin pakon edessä. Mieleen nousee Jyrki Käteisen lausahdus Kreikan kriisin yhteydessä, että "olemme ottaneet niskalenkin markkinoista". WAU, mitä älykkyyttä!

kpkoskin kirjoitti...

"Efektiivinen veroprogressio on lapsiperheillä aivan eri luokkaa kuin mitä se on muilla."

Sanoppas muuta. Eräällä puolitutulla sattuu olemaan suurperhe, eli kuusi lasta. Vaimo ei ole töissä, eikä tämän tutunkaan kuulemma (taloudellisesti) kannattaisi; "harrastelua", kuten hän sanoo. Bruttoliksa on tietääkseni jossakin neljän ja viiden tonnin välissä per kuukausi.

Antti kirjoitti...

Vitsi, kyllä kannattaa olla olematta köyhä.

Palasitpa kuitenkin töihin. Mutta ok, varmasti on perheitä, joista toinen puoliso jää kotiin, koska etuudet sen mahdollistavat. Olisi hyvä tietää, kuinka laajasta ilmiöstä on kyse.

Mainitessani pakkosteriloinneista toivoin, että tavoittelemani ironia olisi välittynyt. Ehkä se välittyikin. Olet vain huolissasi pakkosteriloinnin esiin nostamisesta natsikortin tavoin, kun joku epäilee, että kaikista ei ole vanhemmiksi.

Siitä huolimatta, että et kannata pakkosterilointia, ajattelin, että sinulla on jotain lisää sanottavaa tästä aiheesta. Olet kuitenkin jo useamman kuin yhden kerran esittänyt, että kaikilla ei ole kykyä huolehtia lapsistaan. Tulkitsen siis, että tarkoituksesi on kertoa blogin lukijoille tästä tosiasiasta ilman taka-ajatuksia.

Kumitonttu: En saa ajatuksenjuoksustasi kiinni hatarien taloustieteenopintojeni kanssa. Siis siitä, miten kommenttisi liittyy sitaattiin, jota minulta lainaat.

Tiedemies kirjoitti...

Olen huolissani siitä, tosiasiasta että kaikilla ei ole kykyä huolehtia lapsistaan, kyllä. Olen myös huolissani siitä, että lasten hankkimisen trahallinen tukeminen kannustaa monia sellaisia hankkimaan lapsia.

En kannata pakkosterilointeja, koska mikään virkamies tms. ei ole pätevä päättämään, kuka kykenee ja kuka ei kykene huolehtimaan lapsista. En kuitenkaan kannata myöskään sitä, että luodaan järjestely, joka palkitsee vanhempia suhteettoman paljon siitä, että näillä ei ole taloudellisia resursseja elättää perhettään. Kun tästä palkitaan, ihmiset valitsevat sen useammin.

Kumitonttu kirjoitti...

miten kommenttisi liittyy sitaattiin, jota minulta lainaat.

Tarkoitan sitä, että ihmiset HALUAVAT tulla toimeen omillaan. Kun tähän yhdistetään Tidarin esittämä väite, että sitä saa mitä tuetaan (köyhyyttä), niin yhtälö on edessäsi.

Arawn kirjoitti...

Antti: Se, menevätkö vanhemmat töihin, riippuu aika paljon siitäkin, mitä töitä heille on tarjolla. Tiedemies on koulutettu ja hän tekee työtä, joka on hänelle mielekästä - "harrastelua", kuten joku tuolla kommentoikin. Sen sijaan monien köyhien tilanne on se, että vanhempi (puhun nyt yksinhuoltajista, mutta helposti tämä pätee molempiin tai ainakin usein siihen kotiin jäävään) ovat suhteellisen kouluttamattomia eikä heille olisi tarjolla kuin niitä yksinkertaisimpia hommia, siivousta, tarjoilua, kassatöitä jne. Jos tekemällä "paskaduunia" ei tienaa juurikaan enemmän kuin jäämällä kotiin, on aika selvää, että suuri osa valitsee sen kotiin jäämisen. Minä ainakin valitsisin, myönnän ihan suoraan. Mieluummin leikkisin muksuni kanssa hiekkalaatikolla kuin siivoaisin jotain tehdashallia.

Tiedemies kirjoitti...

Asia on juuri niinkuin Arawn sanoi. Vaikka on mielekästä, että tietyntyyppisten akateemisten jne. alojen ihmisille järjestetään mahdollisuus olla kotona pienten lasten kanssa, ei se näille ihmisille yleensä ole mikään "ansaintamalli".

Joillekin ihmisille lasten tehtailu on keino selvitä taloudellisesti. Tällainen ei voi minusta olla mielekäs sosiaalipolitiikan tavoite. Minusta koulutetun keskiluokan vasemmistolaisessa ajattelussa sivuutetaan se, että merkittävä osa ihmisistä ei oikeasti tykkää työnteosta. Tottakai minä menen töihin joka päivä, koska tykkään siitä, mitä saan tehdä. Olen hiton jäävi sanomaan yhtään mitään työn kannustimista, koska a) tienaan reilu tonnin vähemmän kuin tienaisin, jos olisin pari vuotta sitten mennyt yksityiselle töihin b) katson että trade-off on sen arvoinen, koska työnkuvani on mikä se on.

Kuten Arawn sanoi, usein erityisesti hieman heikommin palkatuista aloista puhuttaessa myös työt ovat vähemmän mielekkäiksi ja mielenkiintoisiksi koettuja. Tällöin rahallisen kannustimen merkitys korostuu entisestään.

Antti kirjoitti...

Arawn: Juuri tuota ajoin vihjailuillani takaa. Ihmiset eivät tee työtä pelkästään rahan takia.

Sen sijaan en hyväksy väittämääsi siitä, että kotivanhempana oleminen olisi lähinnä autuaita hiekkalaatikkoleikkejä. Kenties voisi yleistää, että mitä vähemmän sidottu vanhempi kokee lapsiinsa olevan sitä kivempaa kotivanhemmuus voi olla. Mikäli puoliso tukee lastenhoidossa, on aikaa harrastaa ja nähdä vertaisiaan kavereita, kotivanhemmuudesta voi varmasti nauttia paljonkin. Yksinhuoltaja, joka viettää kaikki päivät kotona yksin kolmen lapsen kanssa, sen sijaan voi olla hyvinkin ahdistunut.

Varsin tunnetussa The Time Bind -teoksessa Arlie Russell Hochschild kirjoittaa muun muassa siitä, kuinka monet vanhemmmat nimenomaan haluavat käydä töissä, koska siellä on huolettomampaa kuin kotona, jossa on ongelmia puolison ja lasten kanssa ja heihin liittyviä ikäviä velvotteita. Kirja kertoo tietenkin Yhdysvalloista, jossa ei esimerkiksi käytetä samanlaisia köyhyyttä tuottavia tukimekanismeja kuin meillä. Siitä huolimatta rohkenen väittää, että monet suomalaiset tykkäävät käydä töissä myös nimenomaan siksi, että saavat olla pois kotoa.

MariaK kirjoitti...

Tiedemies: Minusta koulutetun keskiluokan vasemmistolaisessa ajattelussa sivuutetaan se, että merkittävä osa ihmisistä ei oikeasti tykkää työnteosta. Tottakai minä menen töihin joka päivä, koska tykkään siitä, mitä saan tehdä.
&
Antti: Ihmiset eivät tee työtä pelkästään rahan takia.

Aivan. Työtä tekevä on myös sosiaalisesti arvostetumpi kuin sosiaalituilla elävä ja ihmisillä on yleensä tarve tuntea itsensä jotenkin hyödyllisiksi yhteisönsä jäseninä. Tosin pienten lasten kotivanhemmat tekevät melko yleisti arvostettua ja mielekästä hommaa huolehtiessaan omista lapsistaan itse, joten tämä ei ehkä saa juuri heitä menemään mieluummin palkkatyöhön. Toisaalta ei ehkä ole pelkästään huono asia, jos vanhempi haluaa olla pienten lastensa kanssa ja yhteiskunta mahdollistaa tämän köyhemmillekin vanhemmille (eivät ne kaikki köyhätkään kuitenkaan ole stereotyyppisen päihdeongelmaisia ja väkivaltaisia).

Sen sijaan en hyväksy väittämääsi siitä, että kotivanhempana oleminen olisi lähinnä autuaita hiekkalaatikkoleikkejä.

Kotivanhempana olemiseenhan kuuluu lastenhoidon lisäksi siivousta ja ruuanlaittoa eli juuri niitä samoja hommia, joita on eniten matalasti koulutettujen naisten matalapalkka-aloilla. Rankkaa raatamista rahapalkkiota vastaan, mutta mukavaa puuhastelua kotosalla?

(Sanavahvistus: fling)

Tiedemies kirjoitti...

rohkenen väittää, että monet suomalaiset tykkäävät käydä töissä myös nimenomaan siksi, että saavat olla pois kotoa.

Ei tässä mitään erityisen rohkeaa ole. Oma kokemukseni on, että erityisesti pienten, 0--3-vuotiaiden lasten hoitaminen on verrattain rankkaa. Sen jälkeen kun ne osaavat käydä vessassa ja pukea itse, riittää että vahtii etteivät leikit mene överiksi ja että niillä on ruokaa ja tarkoituksenmukaiset vaatteet. Tämän päälle pystyy jopa aika hyvin vuorovaikuttamaan ja se on melko mielekästäkin.

Itse olisin mielelläni kotona 3½- ja 6-vuotiaiden poikieni kanssa, koska ne ovat mukavaa seuraa. Sensijaan kun pojat olivat 6kk ja 3v, kotona oleminen oli niin raskasta, että kun nuorempi poika täytti 1½ vuotta, molempien töihinmeno oli selviö kaksi vuotta sitten.

Ei kukaan sitä kiistä. Mutta edelleen, tämä pätee pääsääntöisesti vain a) pienten lasten ja b) sellaisten vanhempien kohdalla, joiden työ todella on mielekäs vaihtoehto raskaahkolle lastenhoidolle.

Subjektiivinen päivähoito-oikeus puolestaan tarkoittaa, että työtön vanhempi saa laittaa lapset hoitoon ilmaiseksi, ja sen päälle työn vastaanottaminen tarkoittaa hoitokustannusten pomppaamista sadoilla euroilla. Tämän kannustinloukun purkamista hallitus yritti, mutta se ei mennyt läpi.

Antti kirjoitti...

Väittäminen on aina rohkeaa.

MariaK kirjoitti...

Tiedemies: Subjektiivinen päivähoito-oikeus puolestaan tarkoittaa, että työtön vanhempi saa laittaa lapset hoitoon ilmaiseksi, ja sen päälle työn vastaanottaminen tarkoittaa hoitokustannusten pomppaamista sadoilla euroilla. Tämän kannustinloukun purkamista hallitus yritti, mutta se ei mennyt läpi.

Suurin ongelma on siis porrastetuissa päivähoitomaksuissa? Yksinkertaistutustihan perusvaihtoehtoja päivähoidon järkevään järjestämiseen on kaksi: yhteiskunnan kustantama päivähoito kaikille (kävisi vasemmistolle) tai yksityinen päivähoito omalla kustannuksella (kävisi oikeistolle). Porrastetut maksut ovat näiden järjestelmien välinen huono kompromissi.

Ehdotuksia:
1) alle kolmevuotiaiden vanhemmille lastenhoitoseteli, jonka perhe voi käyttää valintansa mukaan joko (perhe)päivähoidon maksuihin tai ruokaan ja muuhun välttämättömään (kotihoidon valinneet)
2) yli kolmevuotiaille ilmainen päiväkerho (pari tuntia) ja mahdollisuus maksulliseen aamu- ja iltapäivähoitoon.

Arawn kirjoitti...

Antti: Epäilemättä monet tykkäävät käydä töissä ollakseen poissa kotoa. Minäkin tykkään (en perheongelmien vuoksi, miehenikään ei ole päivisin kotona - se vain on tylsää pidemmän päälle hillua tekemättömänä päivät pitkät, etenkin kotona). Jaksan kuitenkin yhä väittää, että tämä riippuu myös työn mielekkyydestä. Minun työni ei ole kovin hyvin palkattua, mutta se on ihan rentoa ja mukavaa, joten mikäs siinä on puuhastellessa. Sen sijaan, jos minun pitäisi valita kotona makaamisen ja siivoamisen väliltä, valinta olisi selvä. Jotkut työt ovat niin kehnoja, että melkein mikä hyvänsä on vaihtoehto. Ja juuri nämä ovat niitä "paskaduuneja", joita on pääasiassa tarjolla vähän koulutetulle, köyhemmälle väelle.

Lisäksi, kuten Tiedemies sanoi, ei työttömän vanhemman tarvitse hillua kotona lasten kanssa, sen kun pistää lapset päiväkotiin, kun ne ovat kyllin vanhoja. Sitten työtön voi päiväsaikaan puuhailla ihan mitä lystää. Minä ainakin tekisin noin ennemmin kuin menisin siivoamaan tai tarjoilemaan nykypaljoilla. Ja ottaen huomioon, että siivous/tarjoilu/puhelinmyyntialoilla ja vastaavilla on jatkuva työvoimapula, vaikka työttömiä on vaikka kuinka, niin näemmä tekee moni muukin.

H. kirjoitti...

Mieluummin leikkisin muksuni kanssa hiekkalaatikolla kuin siivoaisin jotain tehdashallia.

Etkö nyt tässäkin katso asiaa vain omasta näkökulmastasi? Sinusta tehdashallin siivoaminen olisi jotain aivan sietämättömän tylsää ja kamalaa, mutta jollekin muulle, jolla ei ole koskaan ollut esimerkiksi älyllisiä kiinnostuksen kohteita tai huolta sosiaalisesta statuksesta tms. se voi olla ihan riittävän mielekästä työtä.

Arawn kirjoitti...

H. : Jos se olisi mielekästä työtä, siivousalalla ei varmaan olisi työvoimapulaa, koska työttömiä on kyllä yllin kyllin täyttämään paikat.

LS kirjoitti...

Juuri näin. Kun jotain tuetaan, sitä saadaan lisää.

The whole of economics can be reduced to a single lesson, and that lesson can be reduced to a single sentence:

The art of economics consists in looking not merely at the immediate but at the longer effects of any act or policy; it consists in tracing the consequences of that policy not merely for one group but for all groups.

- Henry Hazlitt, Economics In One Lesson

Jaska Brown kirjoitti...

Todella painavaa asiaa, josta on tehnyt mieli kirjoittaa mutta en ole saanut sanottua. Tuen lisääminen jollekin toiminnalle lisää kyseistä toimintoa on fakta, jota useimmat päättäjät eivät näytä tajuavan. Kutsun tätä "jalkapalloefektiksi". Useinhan käy niin, että matsin voittaa joukkue, joka on itse pelissä selvästi alakynnessä. Siksi olisi oikeudenmukaisempaa, että ottelun voittajaksi julistettaisiin joukkue, joka on pitänyt palloa hallussaan enemmän eli hallinnut pelitapahtumia. Tällöin kuitenkin pelin luonne muuttuisi täysin, koska tavoite ei enää olisikaan maalinteko tai sen estäminen, vaan pallonhallinta. Mitään ei voi mitata absoluuttisella tarkkuudella ilman että mittausoperaatio vaikuttaa lopputulokseen (kuulostaako Heisenbergiltä).

Kannustinloukut ovat joskus aivan käsittämättömiä. Omakohtaisia kokemuksia:

1. Vuonna miekka ja kypärä olin jäämässä työttömäksi oltuani sitä ennen pari vuotta kohtuullisen isopalkkaisessa työssä. Sain yllättäen työtarjouksen, jossa palkka oli selvästi huonompi mutta uraputken kannalta lupaava ratkaisu. Suoritin joitakin laskutoimituksia ja lopputulos oli se, että ansiosidonnaisella tienaisin - no, muutetaan euroiksi - 60 euroa kuussa enemmän kuin töissä. Päätin kuitenkin maksaa siitä ilosta, että pääsen töihin sohvalla löhöämisen sijaan.

2. Aikoinaan naimisiin mennessä laskeskeltiin, että kyseinen operaatio maksaa meille euroina melkein 200 kuussa menetettyinä tukina. (En paljasta yksityiskohtia, mutta säädöksiin liittyi mm. opiskelijan virallinen asuinpaikka, jossa avioliitossa ollessa on tiettyjä rajoituksia.) No, sekä elämäntilanne että säädökset muuttuivat eikä tuo realisoitunut kuin parin kuukauden ajaksi. Mutta siinä vaiheessa emme sitä tienneet.

3. Laskettiin tuossa Sallin kanssa huvin vuoksi, mitä tapahtuisi jos ilmoitettaisiin eroavamme mutta käytännössä jatkettaisiin entiseen malliin. Silloin olisi tietysti pakko hommata nimellisesti vuokrayksiö, mutta senkin maksamisen jälkeen meidän yhteenlasketut nettotulomme kasvaisivat toistasataa euroa kuussa.

GM kirjoitti...

Joillekin ihmisille lasten tehtailu on keino selvitä taloudellisesti.

Vaikea niellä tätä väitettä sellaisenaan, mutta ennen vanhaan (ja vieläkin monissa osissa maailmaa) lapset takasivat vanhuuden elannon.

Timo kirjoitti...

Täysin irrelevantti sivuhuomautuksen sivuhuomautus: puhelinmyyntialan työvoimapula ratkeaisi sillä, että puhelinmyynti kiellettäisiin lailla. Harva jäisi kaipaamaan koko markkinointijippoa.