perjantai 30. heinäkuuta 2010

Malthus homo est.

Naturen pääkirjoitus kysyy kuinka ihmiset ruokitaan. Artikkeli on lukemisen arvoinen, mutta huomioni on eräässä sivujuonteessa. Otetaan lainauksena ensimmäinen virke:
With the world's population expected to grow from 6.8 billion today to 9.1 billion by 2050, a certain Malthusian alarmism has set in: how will all these extra mouths be fed?
Lihavointi on omani. Pari vuotta sitten The Economist julkaisi artikkelin Malthus, the False Prophet (artikkeli vaatinee kirjautumisen) Sen alaotsikkona on "The pessimistic parson and early political economist remains as wrong as ever".

Thomas Malthus oli englantilainen pappi, ekonomisti, väestötieteilijä jne. Hänen "pääteoksenaan" voitaneen tässä kontekstissa pitää hänen esseetään An Essay on the Principle of Population, jossa Malthus esittää yksinkertaisen abstraktion: Ruoan tuotanto voi kasvaa vain korkeintaan sitä mukaa kun uutta maata otetaan viljelykäyttöön ja populaatio kasvaa eksponentiaalisesti, jos nettofertiliteetti on riittävän suuri. Näinollen ennenpitkää joudutaan tilanteeseen, jossa syntyvyyden on laskettava, ja jos se ei laske, on tultava nälähätää, tauteja tms., siten että kuolleisuus kasvaa ja leikkaa "ylimääräisen" populaation.

Kuten niin usein on asianlaita, kun jokin teoria käsittelee ihmistä, olemme hyvin hanakoita julistamaan jonkin teorian "vääräksi". Tällainen kovin inhimillinen halukkuus on ymmärrettävää. Malthusin tapauksessa sen tekee entistä ymmärrettävämmäksi se, että hänen argumenttinsa olivat hyvin spesifisiä, ja hänen käyttämänsä parametrit ravinnontuottannolle ylen pessimistisiä. Malli ei tietenkään ole täysin "oikea" millään partikulaarisella parametrien valinnalla. Mutta sen julistaminen "vääräksi", ja Malthusin nimeäminen vääräksi profeetaksi, ja hänen teoriansa "alarmistiseksi", on yliampuvaa.

Sillä, kuten niin usein, malli on täysin oikea niillä oletuksilla, jotka sen pohjalla ovat. Talouskasvu ja teknologia tietysti voivat muuttaa parametreja, jolloin esimerkikiksi maasta saatava sato voi kasvaa merkittävästikin, mutta siitä saatava energiamäärä on ylhäältä rajattu: Se on fotosynteesin hyötysuhteen ja auringon tuottaman energian tulo. Mikään mahti maailmankaikkeudessa ei voi tuottaa ravintoa maapallon pinnalla tämän enempää.

Malthusilainen argumentti on siis täysin validi oletuksella ceteris paribus: Jos teknologia ja viljelykelpoinen pinta-ala minä tahansa ajanhetkenä otetaan annettuna, tämä asettaa rajat sille, kuinka paljon ihmisiä voidaan ruokkia. Tällöin argumentin mekanismi täytyy kuitenkin ymmärtää oikein: Se sanoo, että joko viljellyn pinta-alan pitää kasvaa, viljelytekniikan parantua, tai populaation koon rajoittua tietylle tasolle. Nämä kolme ovat toisiinsa kytköksissä tavalla, jota ei voi mitenkään kiertää.

Yksi Malthusin argumenteista oli toki väärä pintapuolisesti, ja se oli väite, jonka mukaan populaatio kasvaa aina, kun saatavilla olevan ravinnon määrä kasvaa. Tämä piti paikkansa niin kauan, kun populaation kasvun rajoittavana tekijänä oli ravinnon määrä. Mutta jo Malthus itse esitti, että ihmisten valinnat siitä, tehdäkö lapsia vai ei, ovat ainakin osin informoituja ja perustuvat ainakin osittain jonkinlaisiin hyötynäkökohtiin. Huomatkaa, että Malthusin aikana ei ollut tehokkaita ja hyväksyttäviä ehkäisyvälineitä, joten avioparin lastenhankintapäätös oli toisenlainen kuin nykypäivänä. So. lapsettomuuden vaihtoehtoiskustannus oli suurempi. Malthus myös puhui yleisluontoisesti väestönkasvua rajoittavista tekijöistä (checks), joiden puuttuminen johtaa populaatioräjähdykseen, joka taas lopulta johtaa nälänhätään. Huomatkaa, tämäkin argumentti on täysin validi; Malthus ei tuntenut muita rajoittavia tekijöitä kuin taudit, nälkä, ja köyhyyden tuoma haluttomuus tehdä lapsia, mutta hänen argumenttinsa ei tästä muutu epäpäteväksi.

Moni tuhahtaa ylimielisesti, ja toteaa, ettei abstrakti argumentti ole minkään arvoinen, jos sen mukana ei esitetä kaikkia olennaisia mekanismeja. Oikeastaan kaikki merkityksellinen historiallinen keskustelu siitä, oliko Malthus "väärässä", voidaan ymmärtää tällaisena tuhahteluna. On toki muunkinlaista ns. argumentaatiota, jonka mukaan "ihmistä ei sillee niinq voi teorioiden avulla kahlita", mutta en tällaiseen ota kantaa. Mutta jos pysähdymme hetkeksi miettimään Malthusin perintöä, Economistin kaltaisessa asia- ja argumenttipainotteisessa älylliseen keskusteluun painottavassa, ja varsinkaan Naturen kaltaisessa tieteen näkyvimpiin julkaisuihin kuuluvassa lehdessä, ei pitäisi olla sijaa ylimieliselle tahalliselle väärinymmärrykselle.

Mistä siis kumpuaa halu tuhahdella Malthusin täysin validille argumentille? Siis halu ivata ja lytätä validi argumentti vain siksi, että se on alunperin esitetty epätarkoituksenmukaisella abstraktiotasolla? Olen tässä blogissa käsitellyt argumenttikoneita ennenkin, ja moni esittää, että keskustelussa nimenomaan argumenttien tahallinen väärinymmärrys on sääntö pikemmin kuin poikkeus. Näin voi olla, mutta se ei poista ihmetystäni siitä, että maailmanhistorian viimeiset kaksi vuosisataa, merkittävä osa älyllisen keskustelun parhaimmistoa - tai sellaisena pidettyä - on käyty tässä suhteessa asian vierestä. Ja kuitenkin väitän, että jokainen ymmärtää Malthusin argumentin ja näkee sen oikeaksi. Ja, mikä naurettavinta, kun tähän päästään, ja tämä myönnetään, argumentti lytätään siksi, että se on pelkkä typerä tautologia.

Homininae, siis simpanssit, ihmiset, ja gorillat ovat kehittyneet pääosin laumaeläiminä. "Älykkyytemme" on kaksijakoista: työkalujen käyttö ja sosiaalisten suhteiden ymmärtäminen ovat kehittyneet ainakin jossain määrin eri reittejä. Niissä on jotain samaa, ja esimerkiksi ympäristön analyyttinen ymmärtäminen, abstraktiot jne. vaativat todennäköisesti useampien erilaisten ymmärtämisen lajien yhteispeliä. Näiden manifestaatio fenotyypissä on kuitenkin takaisinkytketty lopulta lisääntymismenestykseen. Halu osoittaa dominanssia, yhteenkuuluvuutta jne. ohjaavat suhtautumistamme kaikkeen kommunikaatioon. Homo homini homo.

7 kommenttia:

Eeko kirjoitti...

Viljelysalan joustovara ei sinällään anna vielä erityisen hyvää käsitystä maapallon kantokyvyn rajoista. Ruuan prosessointiaste on myös hyvä huomioida. Vaikkapa (teollisessa) lihantuotannossa hyötysuhde on käsittääkseni alle 10%.

Kun hyvinvoivan kansanosan ruokatottumuksia katselee ja miten vaikkapa Kiinan lihan- ja petrokemikaalituotteiden ravintokäyttö lisääntyy, voisi helposti arvioida pallon ravintotuotantokyvyn skaalautuvan vielä jopa kymmeniä miljardeja pienen järkeistämisen myötä. Luottaisin enemmin luonnonvahinkoihin, resurssiniukkuuteen ja poliitikkoihin kuin varsinaisen ravintomäärän loppumiseen väestönkasvun hillitsemisessä.

Kumitonttu kirjoitti...

Soininvaarahan on kova Malthusin kannattaja (Lakko-oikeus ja tulonjako), mikä jo itsessään saa minut varovaiseksi. Lester Brown, Worldwatch-instituutin johtaja, on tunnetuin malthusin kannattaja. Kun muistetaan, että Worldwatchin tavoite on ajaa "kestävän kehityksen" politiikkaa, alkaa ympyrä jo sulkeutua.

On aika surkeaa väittää Malthusin teorian, jos sitä edes sellaiseksi kehtaa kutsua, olevan "oikea annetuilla alkuoletuksilla", tai miten tuon sinun puolustuspuheesi oikein tiivistäisi pariin sanaan. Yhtä hyvin voit puolustella marxin teorioita, että "ne on niillä alkuoletuksilla ihan oikeat".

Malthusin keskeinen oppi väestönkasvun rajoittamiseksi oli matalimman sosiaalisen luokan pysyttäminen selibaatissa. Malthus ansaitsee ehkä sen kunnian, että häntä voi pitää ensimmäisenä vihreänä. Ehkä jopa jonkinlaisena esilinkolalaisena?

Teemu kirjoitti...

Vaihteen vuoksi en nillitä mitään, kun oli niin hyvin kirjoitettu.

Tiedemies kirjoitti...

Malthusilla oli tosiaan erilaisia ideoita siitä, miten väestönkasvua voi hillitä poliittisesti, ja pappismiehenä selibaatti varmaan oli hänestä jotenkin luonnollinen. Kannattaa muistaa, että hänen aikanaan ei ollut toimivia ehkäisyvälineitä.

Malthusin esitys siitä, miksi juuri alempien sosiaaliluokkien tulisi pidättäytyä lisääntymästä liikaa, perustui pääosin siihen havaintoon, että nälänhädät ja taudit iskevät yleensä kaikkein pahimmin juuri näihin ihmisryhmiin.

Jukka kirjoitti...

Hyvä kirjoitus.

Malthus oli tavallaan tietysti vihreä niin kuin Kumitonttu väitää samalla lailla kuin eugeenikko Pearson oli sosialisti. ja mitäpäs pahaa siinä. Tai pikemmin hän oli ekologi ja hänen työnsä eräs jatkaja Garret Hardinkin on nimenomaan ekologi.

Malthus ei oikeastaan nykypäivään sovellettuna sano siitä mitään, onko meitä nyt tällä hetkellä liikaa vai ei. (Samoin kuin ei Tainter sano siitä mitään, onko joku tietty yhteiskunta jo liian kompleksinen ja onko rajahyöty laskemassa ja yhteiskunta romahtamassa.)

Malthus tarjoo teorian tai näkökulman tarkastella väestönkasvua.

Tiedemies kirjoitti...

Malthusin ajatus oli uusi omana aikanaan. Ennen Malthusin aikaa, populaatiodynamiikkaa ei ollut mallinnettu juuri lainkaan, eikä sen ymmärtämiseen tähtäävää tiedettä ollut vielä olemassakaan.

Malthusin malli on tietysti liian yksinkertainen ollakseen realistinen, mutta mallin yksinkertaisuus ei tee siitä väärää, vaan se on kattoabstraktiona täysin oikea: eksponentiaalisella kasvulla on aina rajoittavia tekijöitä.

Päällisin puolin Malthusin "virhe" oli se, että hän oletti ravinnon olevan tällainen rajoittava tekijä aina. Mutta tämä tulkinta on minusta väärä. Malthus kyllä sanoi, että mikäli syntyyttä ei mikään muu rajoita (ja tässä hän ei puhunut mistän poliittisesta tahosta) eikä kuolleisuus ole jotenkin poikkeusellisen korkea muuten, niin melko pian tulee nälkä, koska ravinnontuotantoa ei voida lisätä samaa tahtia.

Mutta tämä oli hänen teksteissään toteamus sen ajan ja siihenastisen maailmanhistorian ilmiöistä. Euroopassa aina uudelle ajalle asti oli todellakin käynyt niin, että jos ei ollut kulkutauteja tms., niin ruoan määrä oli väestönkasvua rajoittava tekijä. Mustan surman kaltaiset väkilukua pudottavat muut tekijäthän tunnettiin, ja niiden vaikutus esimerkiksi reaalipalkkoihin jne. oli kait jo tuolloin tiedossa.

Malthusin jälkeisellä ajalla kuitenkin maatalous koneistui ja tehostui ennenäkemättömällä tavalla, mikä moninkertaisti maapallon ravinnontuotannon alle 200 vuodessa. Mutta taas: Malthushan oli oikeassa, hitto vie: Katsokaa väkilukua nyt ja verratkaa sitä vuoden 1800 väkilukuun!

Jukka kirjoitti...

Nälkäkuolema ja sairaudet purivat köyhiin tietysti paljon enemmän kuin rikkaisiin.

Esimerkiksi Perhon kunnassa säätyläiset ihmettelivät vuonna 1868, että miten on mahdollista että Perhossa ei enää ole köyhiä.

Säätykierto ja väestönkasvu pitivät tietysti huolen siitä, että uusia köyhiä syntyi ja 1918 nälkä loi perustan sisällissodalle.