lauantai 3. huhtikuuta 2010

Älymystöä etsimässä.


Sain lopultakin Valtaojan "Avoimen tien" luettua kiireistä huolimatta. Loppuosaa kohden mielikuvani ei muuttunut oikein miksikään. Diamondin "Romahdus" sensijaan on aika tiukkaa settiä. Minusta on jotenkin hellyyttävää, että suomalaisessa sfäärissä länsimaiden rappiota korostavaan retoriikkaan kuuluu usein Diamondin leimaaminen poliittisen korrektiuden mannekiiniksi.

Jälleen kerran syntyy täysin jakomielinen mielikuva paitsi argumentaatiosta, myös käsityksistä tosiasioista. Ihmiset tyypillisesti kieltäytyvät hyväksymästä tosiasioita. Ns. virallinen totuus voidaan tässä yhteydessä ymmärtää yksinkertaisesti inertiaksi sen suhteen, miten evidenssi ja erilaiset poliittiset muotivirtaukset vaikuttavat yleisesti hyväksyttyyn argumentaatioon ja relevantteina pidettyihin tosiasioihin.

Virallisen totuuden sisällössä on varmasti kaikenlaista korjattavaa, ja mekanismit, joilla ne korjautuvat ovat usein tuskallisen hitaita. Lisäksi niissä on erilaisia takaisinkytkentöjä, jotka aiheuttavat ylikompensaatiota ja bias kääntyy usein päinvastaiseksi. Yksi syy tähän on polarisaatio, joka juontaa ihmisten luontaisesta taipumuksesta jakaa ihmiset "meihin" ja "muihin", ja kun kyse on mielipide-eroista, kuvitella, että "meidän" täytyy erottua myös sen suhteen, mitä pidetään tosiasioina.

Huvittavinta tietysti on tällöin se, että kun ihmiset jakautuvat muutaman kysymyksen suhteen kahteen leiriin, tämä jaotteluntarve saa erilaiset jaot korreloimaan keskenään. Suomalaisessa blogosfäärissä ja yleensäkin esimerkiksi suhtautuminen maahanmuuttoon, ilmastomuutokseen, ympäristönsuojeluun, ydinvoimaan, feminismiin jne. ovat usein ennustettavissa toisistaan.

Mikäli näiden välillä ei ole mitään tosiasiapohjaista kytköstä, voidaan puhua hörhöilystä täysin riippumatta kysymyksestä. Henkilöä, jonka käsitys asioista on tarkalleen ennustettu - täysin riippumatta vastauksen sisällöstä - voidaan hyvin perustellusti nimittää hörhöksi. Ilmiöstä sinänsä on kirjoitettu jo aivan riittävän hyvä tutkielma, joten en käy sitä referoimaan.

Tietyssä mielessä on mielekästä nimittää intellektuelliksi henkilöä, joka riittävän monessa kysymyksessä pohtii näkemyksensä riippumattomasti, so. ei asemoi itseään suhteessa johonkin yleiseen kokonaisuuteen, jota voidaan pitää "virallisena totuutena". Kun joskus kirjoitin, ettei suomalaisessa mediassa esiintyvä "sivistyneistö" ole älymystöä sanan varsinaisessa merkityksessä, tavoittelin jotain tällaista.

Tässä merkityksessä sekä Valtaojaa voidaan pitää intellektuellina. En esitä tällaista arviota arvostellakseni vaan löytääkseni mielenkiintoisia suomalaisia kirjoittajia. Suosituksia otetaan vastaan. (Uschanovin "Mikä vasemmistoa vaivaa?" on vieläkin lukematta, joten en sano hänen kirjastaan mitään)

36 kommenttia:

IDA kirjoitti...

Jukka Hankamäen kirjat kannattaa lukaista.

Tiedemies kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Tiedemies kirjoitti...

Sori. Siis: eroaako Hankamäki muista rappioretoriikan hehkuttajista?

Kumitonttu kirjoitti...

...maahanmuuttoon, ilmastomuutokseen, ympäristönsuojeluun, ydinvoimaan, feminismiin jne. ovat usein ennustettavissa toisistaan.

No totta ihmeessä, koska ne ovat asioita, joihin ihminen ottaa oman arvomaailmansa perusteella kantaa. Hyvä esimerkkihän olet sinä: kunnioitat naisia kuten miehiäkin omina yksilöinään mutta et halua naisten ehdoilla tehtävän yhteiskunnallista politiikkaa. Arvostat länsimaista elintasoa, joka edellyttää halpaa energiaa. Uskot tieteelliseen ja näyttöön etkä poliittiseen julistukseen ilmaston lämpenemisestä - ja niin edelleen. En oikein ymmärrä, miten älykäs ja johdonmukainen ihminen muuta voisikaan [/hirtehishuumoria].

Sitten on tietysti nämä vampyyri-ituhipit, joiden maailmankuva on sekoittuu kuin kaleidoskooppi joka kerta kun ravistelevat päitään.

Näin pääsiäisen teemaan liittyen suosittelen paria kotimaista kirjaa. Toinen on Ilkka Pyysiäisen Jumalten keinut ja toinen Aino Kuusisen Jumala syöksee enkelinsä. Ensimmäinen vertaa mm. vasemmistolaista maailmankatsomusta uskonnolliseen ilmiöön ja jälkimmäinen tarkastelee omakohtaisesti vasemmistolaista yhteiskuntaa niin sen arvojärjestyksen ylä- kuin alapäästäkin.

IDA kirjoitti...

"Sori. Siis: eroaako Hankamäki muista rappioretoriikan hehkuttajista?"

Eroaa aika vahvasti. Tarkoitan lähinnä näitä kirjoja, jotka eivät ole verkossa: Dialoginen filosofia, Enkelirakkaus ja Suomalaisen nykyfilosofian historia.

Siis en itsekään kyllä mitenkään jaa niiden näkemyksiä, mutta mielenkiintoisia ja perusteltuja ne ovat.

Tiedemies kirjoitti...

Kiitos vinkeistä. Tavoittelen tässä juuri jotain tällaista.

En väännä kättä "tieteellinen näyttö"-kysymyksestä yllä Kumiksen kanssa, vaikka korkeammalla abstraktiotasolla olenkin samaa mieltä.

Panu kirjoitti...

Onhan siinä oma viihdearvonsa, että kaveri, joka on luonnontieteistä niin pihalla kuin Hankamäki, pääsee nuivan skenen inssipoikien hovifilosofiksi vain olemalla nuiva. :D

Tiedemies kirjoitti...

Onhan siinä oma viihdearvonsa, että kaveri, joka on luonnontieteistä niin pihalla kuin Hankamäki, pääsee nuivan skenen inssipoikien hovifilosofiksi vain olemalla nuiva.

:)

IDA kirjoitti...

Niin?

Hankamäkihän ei missään nimessä ole luonnontieteilijä, minkä hän tuo heti kättelyssä julki,

Mikäli kyse on jostain fanittamisesta, kuten edustamannalle klusterille on erittäin ominaista niin suosittelen suoraan:

http://www.youtube.com/watch?v=XyIMi3uTpBQ

Eiköhän tuolla brassaile pari päivää.

IDA kirjoitti...

Suosittelen Tiedemiehelle siis Nakke Nakuttajaa. Sitä lukemalla on hyvä mainostaa olevansa itse intellektuelli, pyydellä suosituksia ja olla ironinen vaikka ei edes osaa.

Tiedemies kirjoitti...

IDA, älä nyt vielä hiilly, enhän minä Hankamäestä sanonut edes mitään...

Nakke Nakuttaja on kyllä tietysti ihan hyvä lehti sekin.

tommi kirjoitti...

Näkisin, että nuo feminismit, ydinvoiman vastustamiset jne. kytkeytyvät yhteen niin, että ne syntyvät samasta juuresta.

Näen vasemmistolaisuuden jonkinlaisena kehityksen akanvirtana. Maailma muuttuu ja siitä on aivan selviä ja konkreettisia haittoja ja vaaroja. Niitä ei kiistä jäärä- tai sekopäisinkään teknokraatti (edes minä).

Vasemmistolaisuudessa niputetaan nämä kaikki modernismin, teknologian ja järkiuskon synnit ja nähdään (aivan oikein) niiden yhteinen syy. Uskon hyppäys vaaditaan siinä kohtaa kun oletetaan, että järjestämällä asiat jotenkin toisella tavalla (palaamalla luontoon, kollektivisoimalla, teokratialla jne.) asiat olisivat olennaisesti paremmin.

Yksi tapa lievittää tätä ristiriitaa on painottaa tiettyjä ongelmia, eli nostetaan meteliä modernin maailman uhreista ja vähemmän niistä, jotka kärsivät modernissa vähemmän kuin vaihtoehtoisissa skenaarioissa.

Utumies kirjoitti...

Näen vasemmistolaisuuden jonkinlaisena kehityksen akanvirtana. Maailma muuttuu ja siitä on aivan selviä ja konkreettisia haittoja ja vaaroja.

Uskon hyppäys vaaditaan siinä kohtaa kun oletetaan, että järjestämällä asiat jotenkin toisella tavalla (palaamalla luontoon, kollektivisoimalla, teokratialla jne.) asiat olisivat olennaisesti paremmin.

Mielenkiintoisia huomioita ja mielenkiintoinen metafora. Akanvirta tosin ei tuota mitään ja siten se on halventava.

Vastadiskursseja tarvitaan. Näin itsekin vasemmistolaisena kyllä ajattelen enemmänkin, että vasemmistolainen on se kelkkamiehistön jäsen, jonka ei ohjaa, vaan jonka tehtävänä on mutkissa heittää painoaan vastasuuntaan. Muuten vauhdin sokaisema kuski ohjaa koko kelkan nurin.

Pitää erottaa lausumien retoriikka ja arvopohja. Ei järjestelmän uhrien oikeuksien penäämisessä ole mitään vikaa, semminkin kuin jokaisella järjestelmällä niitä on. Toinen asia on sitten kaikenlaiset utopistiset visiot. Jos niihin alkaa uskoa objektiivissina vaihtoehtoina, mennään metsään. En kuitenkaan ole kovinkaan varma, voiko näin sanoa joakisesta vasemmistolaisesta. Kaipa tosin jokaiselle armeijalle tarvitaan propagandaa, jonka rivimieskin ymmärtää.

Ehkä tärkein vasemmistoalisuuden tehtävä on purkaa kehitysretoriikkaa osoittamala, ettei mitään yhtä loistokasta menosuuntaa ole edes olemassa. Kehitys voi kehittyä hyvään ja huonoon suuntaan. Välillä tulee kohtia, joissa pitää pujotella erilaisten vaihtoehtojen välistä. Kokonaisuus pysyy kasassa vain jatkuvilla ohjausliikeillä.

Kumitonttu kirjoitti...

Näen vasemmistolaisuuden jonkinlaisena kehityksen akanvirtana.

Täysin samaa mieltä.

...vasemmistolainen on se kelkkamiehistön jäsen, joka ei ohjaa, vaan jonka tehtävänä on mutkissa heittää painoaan vastasuuntaan.

Tommi, olet mahtava. Tuo on hyvä yhteenveto vasemmistolaisuudesta.

Gc kirjoitti...

On kummallista, että juuri vasemmisto kyseenalaistaa edistyksen, sillä eikö kyseessä pitäisi olla juuri edistyksellisyyttä ajava aatesuunta? Edistyksen ensimmäisinä kyseenalaistivat intellektuellit olivat aikoinaan oikeistolaisia: Dostojevski jne. Nämä kaikkein oikeistolaisimmat ajattelijat ovat yleensä nykyvasemmistonkin suosikkeja, jos vain karismaa löytyy. Jotkut ranskalaiset vasemmistopostmodernistit ja Suomessa Teemu Mäki ja blogistanissa Rauno Räsänen ovat sanojensa mukaan nietzscheläisiä, mutta en voi ymmmärtää miteen kukaan vasemmistolainen voi olla nietzscheläinen. Juuri siksi en ole vasemmistolainen tai "liberaali", koska pääkoppani ei kestä paljoa ristiriitoja :)

Kumitonttu kirjoitti...

On kummallista, että juuri vasemmisto kyseenalaistaa edistyksen, sillä eikö kyseessä pitäisi olla juuri edistyksellisyyttä ajava aatesuunta?

Niinhän sitä äkkipäätään luulisi. Siksi Tommin kommentti olikin niin loistava, koska se onnistui niin hyvin purkamaan paloiksi tuon ristiriidan. Asian, joka häiritsee niin usein. Asian, josta on ollut hankala puhua, koska ei ole ollut sanoja. Mutta nyt on. Turha lukea mitään u.s.s. chanoveja, koska tuo on vasemmiston ongelma.

Utumies kirjoitti...

On kummallista, että juuri vasemmisto kyseenalaistaa edistyksen, sillä eikö kyseessä pitäisi olla juuri edistyksellisyyttä ajava aatesuunta? [...] Teemu Mäki ja blogistanissa Rauno Räsänen ovat sanojensa mukaan nietzscheläisiä, mutta en voi ymmmärtää miteen kukaan vasemmistolainen voi olla nietzscheläinen.

Jotenkin ajattelisin, että nykymaailmassa, jossa talousajattelua pidetään yhteiskunnan metatasona, 'kehityksestä vastaa liberalistinen ideologia. Valitettavasti jatkuvan kasvun idea on kestämätön. Vasemmistolaisuuden ideana on tässä mallissa kyseenalaistaa vallitsevat 'totuudet'.

Aiemmin mainitsemasi vastakkainasettelu oli edistysmielisten ja konservatiivien välillä. Vasemmisto ajoi älyllisiä ja etenkin sosiaalisia uudistuksia. Nykyään konservatiivit ovat lähinnä maailman menoon sopeutumattomia änkyröitä, eikä heistä ole muuhun kuin populistiseen äänten kalasteluun. Mitään todellista merkitystä heillä ei ole - he vain kanavoivat muutospelkoa poliittiseksi voimakentäksi. Markkinaliberalistisessa maailmassa yksilön vapaus ei ole kynnyskysymys. Siten vasemmiston yhteiskunnallinen uudistamistehtävä suppeasti ymmärrettynä ei ole kovinkaan tärkeä.

Vasemmistolaisuus ei siis itselläni jäsenny muutos/vastustus -akselilla, vaan se on enemmänkin jonkinlainen yleinen annettuan otettun vastustamisen positio. En oikeastaan näe niitseläisen elämän affirmoimisen ja laajasti ymmärretyn 'liberaalin vasemmistolaisuuden' välillä mitään perustavanlaatuista ristiriitaa. Nietsczhehän oli juuri voimauttamisen airut ja aikanasa luutuneen ajattelun kriitikko.

Tai jotain.

tommi kirjoitti...

Yleisesti kehitys tarkoittaa sitä, että elämä teknistyy. Se lisää individualismia vähentämällä ihmisten riippuvuutta toisistaan, pakottaa uudistamaan organisaatiot (jolloin monen asema on uhattuna) ja yleensä muuttaa aiemmin tärkeitä asioita merkityksettömiksi ja päinvastoin.

Kehityksestä on aina haittansa, ja erityisesti se haittaa kaikenlaisia yhteisöjä ja instituutioita tai ainakin niitä, jotka ovat sitkeästi kiivenneet johonkin asemaan ja toivovat ettei vaiva ole jäänyt turhaksi. Koneistus poistaa säännöllisesti ainakin väliportaan satraappeja sekä hävittää tarvetta erilaisille palveluille ja niistä eläville instituutioille.

Kolmanneksi kehitys on perinteisesti johtanut esteettisesti karumpaan ja meluisampaan ympäristöön, saastumiseen ja totuttujen sinänsä ihan toimivien toimintatapojen turhalta tuntuvaan hylkäämiseen (tyyliin tehdäänkö heti vai tietokoneella) joten kärsivien väliinputoajien ja idyllisten maisemien väliin on ollut helppo vetää yhtäläisyydet (tämä ei enää pidä täysin paikkaansa: kirjoituskoneet pitivät pirullista meteliä ja nyt niin sympaattisen ja orgaanisen näköiset vanhat autot pörisivät ja jättivät kamalan katkun.)

Vasemmistolaisuuden suunta on siksi selvä, koska kehityksen kärsijöiksi on helppo poimia äidinvaistoja ja muuta sentimentaalisuutta herättävää aineistoa ja toisaalta tekninen edistys uhkaa erilaisia hierarkioita, jolloin asemaa saaneet ovat kärkkäitä liittoutumaan kodittoman bambin itkettämien kanssa.

Utumies kirjoitti...

Mielenkiintoista. Jos ajatellaan, että vasemmistolaisuus edustaa Tommin listaamana sitä, että vastustetaan

1) elinympäristön teknistymistä ja kasvavavaa individualismia,

2) yhteisöjen ja instituutioiden modernisoimista termin saneerausmerkityksessä ja

3) sinällään toimivien perinteiden hylkäämistä ja elinympäristön rumenemista,

en voi oikeastaan sanoa olevani vasemmistolainen lainkaan. Tästä listasta kannatan kaikkia muita kohtia, paitsi kehitystä epäesteettisyyden suuntaan. Ongelmanahan tosin ei oikeasti ole estetiikka, vaan se, että poltamme luonnovaroja loppuun ja tuhoamme ekosysteemiä lyhyen edun nnimissä surutta.

Olen silti sitä mieltä, ettei ole olemassa mitään yhdensuuntaista, teknis-tieteelliseen kehitykseen yhdistyvää, automaattisesti positiivisesti arvotettavaa kehitystä. Erilaisia sosiaalisia ja teknisiä keksintöjä voi käyttää yhtä lailla ihmisen ja ympäristön eduksi ja haitaksi.

Missä vasemmistolaisuus astuu kuvaan on se, että osoitetaan, missä esimerkiksi uudet sovellukset palvelevat yleisen hyvinvoinnin kannalta haitallisia taloudellisia toimijoita ja edistävät lyhytnäköisesti kulutuskeskeistä elämäntapaa. En näe nykyisessä elämänmuodossamme mitään luonnollista kehityssuuntaa huonommasta hyvän. Pikemminkin olemme vaihtaneet vanhoja ongelmia uusiin. Ongelmaa on hyvin vaikeaa korjata markkinamekanismeilla (paitsi jälkijättöisesti, jonkin ongelman jo räjähdettyä käsiin ja korjaustoimenpiteiden kustannuksien ollessa hyvin suuria).

En aja mitään totalitarismia tässä. Haluan vain osoittaa, että kehityssuitsutus sisältää täysin kestämättömän ajatuksen liikkeestä hyvästä parempaan. Todellsien kehityksen saavuttaminen on vaikeampaa kuin pelkkä sokea luottamus tieteen ja markkinoiden liittoon.

Utumies kirjoitti...

Tikistin tällaisen joskus aiheesta.

Olenko vihreä? Mutta eikö sekin ole vasemmistolaisuutta?

Tiedemies kirjoitti...

Minusta koko se kieltämättä vähän väsynyt retorinen viitekehys, jossa jako vasemmistoon ja oikeistoon on aikansa elänyt, perustuu enemmän tai vähemmän sille ristiriidalle, jota Utumies ja tommi yllä sovittelevat.

Jos ajatellaan maltillisen vasemmiston ohjelmaa joskus 1900-luvun alkupuolelta, niin ei sitä voi oikein nähdä teknisen kehityksen jarruttajana. "Marxilaisen" ajattelunkin pääjuonne oli vielä tuolloin enemminkin tämän teknologialähtöisen kehityksen vauhdittaminen.

Karkeasti voidaan hahmotella niin, että siinä missä kapitalismin voittokulku teki yrityksistä (ja kapitalisteista) yhä isompia ja mahtavampia, niin työväenliikkeen nähtiin ikäänkuin olevan työn tarjontapuolella samantapainen kehityssuunta.

Gc kirjoitti...

"En oikeastaan näe niitseläisen elämän affirmoimisen ja laajasti ymmärretyn 'liberaalin vasemmistolaisuuden' välillä mitään perustavanlaatuista ristiriitaa. Nietsczhehän oli juuri voimauttamisen airut ja aikanasa luutuneen ajattelun kriitikko.

Tai jotain."

Enpä tiedä. Nietzsche mm.halveksi demokratiaa ja sääliä heikkoja kohtaan.

Utumies kirjoitti...

Enpä tiedä. Nietzsche mm.halveksi demokratiaa ja sääliä heikkoja kohtaan.

Totta tämäkin. Enkä kyllä lähde Nietzscheä puolustelemaan, semminkin kun kyseessä on, kuen sanot, oikeistolainen ajattelija.

Toki pitää ymmärtää hänen sanomisensa historiallisessa kontekstissa. Demokratian pyhyys on 1900-luvun keksintöä. Ennen tosiat maailmansotaa koko järjestelmää epäiltiin niin oikealla kuin vasemmallakin. Ja säälin arvon kyseenalaistaminen taas liittyy paljon kristillisen agape-käsitteen keskeisyyden kyseenalaistamiseen.

Käsittääkseni N. keskitti huomionsa niin täysin yksilöön, ettei muille pohdinnoille ollut yksinkertaisesti sijaa. Oman moraalin luominen otettiin tietenkin sittemmin keppihevoseksi. Nietzscheläinen vuorikiipelijä ja liikemies Reinhold Meissner on todennut hyvin osuvasti pohjois-italialaisen kotikylänsä sodanaikaisista natsisymppaajista, että he olivat ärsyttäviä liehakoijia, perskärpäsiä.

Todellinen supemies etsii omia rajojaan eikä uhraa voimiaan heikompiensa tukemiseen - kuten Meissner, jonka intohimo huippujen valloittamiseen on tuhonnut hänen terveytensä ja johtanut hänen kiipeilijäveljensä kuolemaan. Vastuuta M. ei tosin viimeksi mainitusta ota; veli tuli mukaan vapaaehtoisesti.

Jotenkin itse ajattelen, että 'poliittinen minäni' ajaa mahdollisimman reilua yhteiskuntaa - jossa 'yksityinen minäni' on vapaa keskittymään itseensä. Vasemmistolaiseksi minut tekee se, etten välitä materiaalisen hyvän tasaamisesta. Todelliset huiput, joita tavoitellaan muualla, eivät ole kiinni laajasta julkisesta sektorista. Haluan olla poliittisesti reilu, jotta voin olla muuten itsekäs mulkku :)

Tai jotain. ;)

Kumitonttu kirjoitti...

Hämmästyttävä kyky kääntää asiat päälaelleen Utumiehellä:

Enkä kyllä lähde Nietzscheä puolustelemaan, semminkin kun kyseessä on, kuten sanot, oikeistolainen ajattelija.

Pikainen googlettelu, kun en ole Nietzscheäni aikoihin lukenut, paljasti hänet kiivasluontoiseksi (kristin)uskon vastustajaksi, jota varsinkin sääty-yhteiskunnassa pidettiin vasemmistolaisuutena. Syntyperänsä puolesta hän kaiketi oli oikeistolainen, mutta menetelmät (hajottaa olemassa oleva moraali ja lainsäädäntö) ja tavoitteet (ateistinen yhteiskunta) olivat tuolle ajalle tunnusomaisia sosialistisia tavoitteita. Todellisuudessa hän lienee puhunut kaikkea mahdollista laidasta laitaan (mm. piti darwinismia epäonnistuneena uskonnon korvikkeena), mikä teki hänestä oivan kohteen Saksan sosialisteille propagandamielessä.

Demokratian pyhyys on 1900-luvun keksintöä. Ennen toista maailmansotaa koko järjestelmää epäiltiin niin oikealla kuin vasemmallakin.

Demokratia on muuttanut muotoaan pitkin historian kulkua, mutta olihan se jo antiikin maailmassa hyvissä voimissa. Sitten 1700-luvulla Amerikassa ja 1800-luvulla Ranskassa. 1900 Suomessa ja niin edelleen.

Demokratiahan ei ole sitä, että kaikki päättävät kansakunnan varojen käytöstä; se on sosialistinen utopia eli proletaarin diktatuuri (eli fasistinen vähemmistödiktatuuri, kuten Arvo Tuominen kuvaili Neuvostoliittoa). Demokratia on sitä, että ne jotka kantavat taloudellisen taakan, päättävät asioista. On tyhmää kuvitella, että toisten rahoista huolehditaan yhtä hyvin kuin omista. Nykyisinhän veronmaksajia on vähemmän kuin äänioikeutettuja ja kaikki länsimaat pahasti velkaantuneita.

Vasemmistolaiseksi minut tekee se, etten välitä materiaalisen hyvän tasaamisesta.

Kuten jo totesin, vasemmistolaisuus on tulontasaamista. Kenties tarkoitit, että et ole kiinnostunut materiasta? Kulutusvastaisuus on kiinteä osa vasemmistolaisuutta. Ei varmaan tarvitse selittää, mistä se johtuu?

Utumies kirjoitti...

Demokratia on muuttanut muotoaan pitkin historian kulkua, mutta olihan se jo antiikin maailmassa hyvissä voimissa. Sitten 1700-luvulla Amerikassa ja 1800-luvulla Ranskassa. 1900 Suomessa ja niin edelleen.

Haluan tarkentaa kantaani: tulkinnassani historiasta käytän nimenomaan nietszcheläis-väyrysläis-trotskilaista hermeneuttista viitekehystä. Tässä viitekehyksessä demokratia keksittiin tarkalleen ottaen vasta Pompeijissa 500-luvulla sikafarmarina ja humoorikkona elääkseen toimineen uusantiikkisen ajattelijan Plagiuksen toimesta (ks. erit. hänen harvoin ymmärretty ja vielä harvemmin oikeasti luettu de rerum publicum googlensis) ja se nousi esiin vasta ns. viktoriaanisen, morsekoodille perustuneen Internet-renessanssin myötä 1800-luvulla - keskiajallahan kirjekyyhkyjen toimintaan perustunut panroomalainen viestikenttä oli lakannut toimimasta ja nettisivistys uinui tuhatvuotista untaan). Joten minun viitekehyksessäni olet väärässä ja muutenkin huono. Lisäksi haluan huomauttaa ad hominem, että kumiantti on tyhmä nimerkki.

Vasemmistolaiseksi minut tekee se, etten välitä materiaalisen hyvän tasaamisesta.

En luovu taistelusta - en vaikka hylkäisitte! Seison vakaasti huojahdellen anglismini takana!

Kumitonttu kirjoitti...

Lisäksi haluan huomauttaa ad hominem, että kumiantti on tyhmä nimerkki.

Hah...

Ja kun minä olen moittinut Tidaria luetun ymmärtämisestä, sorry... Ylpeys ja lankeemus, vai mitä ne nyt olikaan...

Tiedemies kirjoitti...

Itse en pidä tulontasausta minään mielekkäänä poliittisena päämääränä. Ihmettelen toisaalta kyllä tietynlaisen oikeistolaisen ajattelun juonnetta, jonka kantava ajatus tuntuu olevan, että on parempi kieltää kuin verottaa.

Esimerkiksi siis huumeet on syytä yksinkertaisesti kieltää, niiden verottaminen olisi jotenkin pahempi asia. Tämä on kuitenkin epätyydyttävä lähestymistapa esimerkiksi ulkoisvaikutuksiin.

Tommin näkökohta yllä erilaisista ongelmista on jotenkin validi ja selittää miksi ympäristökysymyksessä ongelmien esiinnostaminen nähdään usein vasemmistolaisena.

Näkökulma on minusta kuitenkin kapea, koska ympäristökysymykset voidaan yhtälailla nähdä omistusoikeuksien epäselvyyksinä ja näiden (epäselvien) omistusoikeuksien loukkauksina, so. eräällä tavalla oikeistolaisesta näkökulmasta. Äärimmilleen vietynä näkökulma johtaa jonkinlaiseen paranoidiin katsontakantaan, jossa esimerkiksi kultakaivosten syanidipäästöjen kritisoiminen tms. esitetään "sosialistisena propagandana".

Diamondin kuvaus Montanan ympäristökysymyksistä, yhteismaan ongelmista, ulkoisvaikutuksista ja hänen rehellinen kritiikkinsä luonnonsuojelijoita kohtaan - esimerkiksi sen tuominen esiin, että hakkuita, jopa harvennushakkuita, vastustetaan täysin järjettömällä intensiteetillä - teki minuun vaikutuksen.

Se tuo esiin sen, miten ongelmien tarkoituksellinen "omiminen" poliittisiin leireihin on haitallista ihan oikeille poliittisesta katsontakannasta riippumattomille ongelmille. Kumis ja hänen "viiteryhmänsä" edustaa yhtä ääripäätä, tietyn linjauksen vihreät toista. Kuvittelin joskus, että kyse on "hyvät vs. pahat" jaottelusta ja - vaikka en pidä itseäni vasemmistolaisena - että tämä oikeistolainen näkemys on harhainen ihan vain kiusallaan ja silkasta halusta tuhota kaikki. Että oikeistolaiset ja erityisesti oikeistokonservatiivit yksinkertaisesti haluavat nähdä maailman palavan.

Vaikka jouduin luopumaan ajatuksestani, että vihreät edustaisivat "hyviksiä" näissä kysymyksissä, niin en valitettavasti ole löytänyt paljoa evidenssiä siitä, että tämä "paskaksi ja palamaan" asenne olisi ollut pelkästään mainitun poliittisen vastakkainasettelun tuote. Yllättävän moni oikeistolainen on oikeasti halukas kusemaan kylän kaivoon vain siksi, että yhteismaa = sosialismia.

tommi kirjoitti...

Tuo Tiedemiehen esimerkki on hyvä esitys siitä, miten vasemmistolaiset näkevät itsensä.

Vasemmisto on ominut tiettyjä aatteita. Tasa-arvoa, oikeudenmukaisuutta jne. Kun vasemmisto kannattaa niitä ja on omaksuttu ajatus, että oikeisto ja vasemmisto ovat vastakkain, he päättelevät, että oikeisto vastustaa näitä. Kuitenkin jos katsoo asiaa toiselta puolelta, oikeistolaiset kannattavat ja vastustavat aivan samoja asioita, mikä ei johdu mistään henkilökohtaisesta hyvyydestä vaan jo siitä, että nämä korkeimman tason ihanteet eivät ole konkreettisia päämääriä vaan jonkinlaisia mittapuita, joiden mukaan moraalista keskustelua yleensä käydään.

Oikeistolaiset pääsääntöisesti arvostavat vasemmistolaisten tavoitteita mutta katsovat, että keinot joita vasemmisto tarjoaa ovat vääriä. Erityisesti niin, että liian vallan antaminen valtiolle tai muille ulkoisesta tulosvastuusta vapaille korporaatioille johtaa väistämättä korruptioon ja vallan hyväksikäyttöön.

Itseäni hämää vasemmiston retoriikassa tämä hyvyyden omiminen. Se näkyy myös vasemmiston omassa julkilausutussa itsekritiikissä, missä yleensä esitetään, että vasurit ovat hyväntahtoisia hölmöjä, silkkää puhtauttaan höntitettävissä kun taas oikeistolaiset ovat kieroudessaan älykkäämpiä (tämä jonkinlaisena täkynä että älystään imarrellut oikeistolaiset nielisivät tämän itsekritiikin seurauksineen ja hyväksyisivät vastedes keskusteluavaruudessa kiltisti sarvipäärooliinsa vähemmin mukinoin.)

(Tämä siis tasolla, jossa ohitetaan myös se ajatus, että vasemmistolaisilla olisi takana jotain omia inhottavia intrigejä vaan oletan, että vasurit tarjoavat kollektivismia ja valtion puuttumista liike- ja yksityiselämään koska ajattelevat vilpittömästi sen olevan paras ratkaisu. Keskustelua likaisesta politiikasta voidaan käydä tämän rinnalla tai mukana, mutta esitin asian näin yksinkertaisuuden säilyttämiseksi.)

Utumies kirjoitti...

... Tommi, kieltämättä tuo vasemmiston hyvyysretoriikka tökkii toisinaan. Se muistuttaa uskonnollista ajattelumaailmaa, jossa pieni oikeamielisten yhteisö asettuu yleistä moraalittomuutta vastaan langenneessa maailmassa. Kuten Tiedemies edellä taisi todeta, politiikkaa on mukava lähestyä kiihkotta. Mihin taas äärilaidat harvoin paranoialtaan pystyvät.

hullu poro kirjoitti...

'Vasemmisto on ominut tiettyjä aatteita. Tasa-arvoa, oikeudenmukaisuutta jne.' (Tommi)
Kuten Tiedemies yhdessä taannoisessa postauksessaan viittasi, nämä ovat historiallisesti vasemmiston aatteita, Ranskan vallankumouksen satoa, jota edelsi oikeistolainen monarkia ja sääty-yhteiskunta. Historialliselle oikeistolle oli erittäin kova paikka, että paskasakki nostettiin tasa-arvoisiksi kansalaisiksi, ja eliitti menetti lailliset etuoikeutensa.
Tämän päivän sisäsiisti oikeisto on ominut eilispäivän vasemmiston aatteet. Kumitonttukin esittää tuossa yllä omat demokratianvastaiset argumenttinsa demokratian nimissä. Tässä rehellisen libertaarin argumentti valtiovallan yksityistämisen (monarkian) puolesta: http://www.lewrockwell.com/hoppe/hoppe23.1.html

tommi kirjoitti...

Rojalismi on hyvä esimerkki. Tämän päivän Suomessa sen kannatus on käytännössä nolla.

Joskus kuulee enemmän tai vähemmän vakavissaan esitettyjä monarkian puolustuksia, ja ne ovat säännöllisesti sellaisia, että kansa saisi purkaa kruunupäihin alamaisuuden- ja symbolismintarpeensa, jolloin varsinainen politiikka voitaisiin puhdistaa niistä lopullisesti.

Toisin sanoen nämä puolustuksetkin kaivavat perusteensa yksinvallan jäänteiden ja ajatustapojen nykyistä tehokkaammasta vastustamisesta, eivät kannattamisesta.

Siitä tietää, että jokin aate on totisesti kuollut ja käytännössä koko poliittinen kenttä on omaksunut kansanvallan periaatteekseen, ja eri suuntaukset poikkeavat siinä, mikä olisi tehokkain tapa edistää sitä.

Kumitonttu kirjoitti...

Tommi
Vasemmisto on ominut tiettyjä aatteita. Tasa-arvoa, oikeudenmukaisuutta jne. Kun vasemmisto kannattaa niitä ja on omaksuttu ajatus, että oikeisto ja vasemmisto ovat vastakkain, he päättelevät, että oikeisto vastustaa näitä.

Nämä ovat edelleen tämän blogin viisaimpia sanoja. Tommilla on kyky tiivistää asiat pitäen ne kuitenkin helppotajuisina.

Hullu poro
Kumitonttukin esittää tuossa yllä omat demokratianvastaiset argumenttinsa demokratian nimissä.

Mitäpä jos kokeilisit sitä sinun versiotasi demokratiasta joko lastesi tai taloyhtiösi/naapurisi kanssa: Sinä maksaisit viulut mutta äänestyksessä olisit vain yksi muiden joukossa. Demokratia on vain vaihtoehto yksinvaltiudelle - se ei ole syntynyt tasa-arvon vaan vapauden kaipuusta.

Ei demokratia sitä tarkoita, että luodaan järjestelmä, jolla laillisesti varastetaan niiltä, joilla on tuloja tai omaisuutta. Nykyinen pohjoismainen yhteiskuntamalli ei ole mikään demokratian mallimaa vaikka meillä on länsimaista kaikkein suurin tulontasausjärjestelmä.

Tidari
Kumis ja hänen "viiteryhmänsä" edustaa yhtä ääripäätä
Kuvittelin joskus, että kyse on "hyvät vs. pahat" että tämä oikeistolainen näkemys on harhainen ihan vain kiusallaan ja silkasta halusta tuhota kaikki. Että oikeistolaiset ja erityisesti oikeistokonservatiivit yksinkertaisesti haluavat nähdä maailman palavan.


Mitä ääripäätä mielipiteeni edustavat? Tuo "tuhota kaikki ja polttaa maailma" on aivan käsittämätöntä tekstiä. Mistä ihmeestä siinä on kyse?

Tiedemies kirjoitti...

Vastaan kahteen kohtaan. Ensiksikin, olen ihan samaa mieltä siitä, että demokratia ei tarkoita sitä, että yhdessä päätetään kaikkien kaikista asioista. Demokratialla tarkoitetaan yksinkertaisesti sitä, että kaikilla on yhtä paljon sanottavaa siinä, millaiset pelisäännöt tehdään tietyissä puitteissa.

Pohjoismaisessa mallissa nämä puitteet ovat kovin väljät ja monilta osin väljemmät kuin minusta on tarkoituksenmukaista. Libertaarimpi suuntaus on, että näitä puitteita pitää kiristää, ja valtion tms. mahdollisuuksia päättää yksilöiden asioista pitää rajata. Monelta osin olen näistä pyrkimyksistä samaa mieltä.

Sitten on tämä:
Tuo "tuhota kaikki ja polttaa maailma" on aivan käsittämätöntä tekstiä. Mistä ihmeestä siinä on kyse?

Kuten yllä viittasin, tämä on se tapa, jolla hyvät/pahat- jaottelussa tietyn suuntauksen oikeistolaisuus esitetään ja osin koetaan. Viittaan tällä kaikenlaiseen sellaiseen kuten CFC-yhdisteiden käyttökieltoihin, rikkidioksidin päästörajoituksiin, ryöstökalastuksen hillitsemiseen, kaivosyhtiöiden velvoitteeseen puhdistaa maaperä ja huolehtia, ettei raskasmetalleja pääse vesistöihin, jne.

Näitä kaikki vastustetaan tai on vastustettu tämän "oikeistolaisuuden" nimissä. Sovinnon hengessä jätän hiilidioksidikysymyksen tästä tarkastelusta pois ja totean vain että siitäkin on erimielisyyttä.

Tämä voidaan kaikki esittää "vapauden" retoriikassa ja näihin rajoituksiin ja velvotteisiin liittää "sosialismin" tms. leima, mutta ne voidaan aivan yhtä lailla nähdä yrityksinä suojella omaisuutta, eli aivan libertaarin näkökulman mukaisesti. Tällöin kiistaa on vain siitä, kenen omistusoikeudesta on kyse.

Se, että oikeistolaisen retoriikan nimissä puolustetaan esimerkiksi kaivosyhtiön oikeutta päästää syanidia vesistöihin, on paraatiesimerkki siitä, mitä nimitän "paskaksi ja palamaan"- asenteeksi. Ja vaikka ilmiö on todellisuudessa paljon heikompi kuin vihreiden ja vasemmistolaisten piirissä annetaan ymmärtää, se ei kuitenkaan ole täysin olematon. Oikeistolaiseen retoriikkaan yksinkertaisesti kuuluu oletusarvoisena negatiivisten ulkoisvaikutusten kiistäminen.

Minusta tämä on hölmöä. Minusta on myös hölmöä, että niistä huolestuminen tuntuu edellyttävän, että pitää kasvattaa rastat ja alkaa uskoa homeopatiaan.

Kumitonttu kirjoitti...

Mitä ääripäätä mielipiteeni edustaa?

Tiedemies kirjoitti...

Mielipiteestäsi en osaa sanoa, mutta retoriikkasi siis edustaa usein tätä oikeistolaisen retoriikan ääripäätä. Argumentaatiostasi ei usein kykene erottamaan, millainen ulkoisvaikutusten hallinta mielestäsi on kohtuullista ja minkä koet "sosialismina".

Esimerkiksi angloamerikkalaisessa "liberaali/konservatiivi"-jaottelussa (joka mielestäni noudattelee monin paikoin meidän vasemmisto/oikeisto- jaottelua, mutta ei täysin) ei ole lainkaan tavatonta, että konservatiivisessa argumentaatiossa huumeet halutaan kieltää, mutta niiden verottamista pidettäisiin pahana sosialismina - pahempana kuin niiden sallimista, siis.

Toinen esimerkki on CFC-päästöt, joiden osalta en tiedä mielipidettäsi, mutta joihin esimerkiksi angloblogeissa suhtaudutaan ikäänkuin ne olisivat esimerkki "vihreiden" salaliitosta, jolla yksinkertaisesti yritettiin alarmismilla taas ajaa sosialismia. Tai DDT:n käyttörajoitukset. Lista on oikeastaan loputon.

Korostan, etten väitä näitä mielipiteiksesi, vaan ainoastaan, että asemoit itsesi retorisesti yleensä täysin linjassa näiden kanssa.

Tommi Uschanov kirjoitti...

Turha lukea mitään u.s.s. chanoveja, koska tuo on vasemmiston ongelma.

Nyt en täysin ymmärtänyt. (Itse asiassa en ymmärtänyt edes vähää.) Vasemmistolle on ongelma, että se vastustaa edistystä - joten on turha lukea minun kirjastani, kuinka kritisoin vasemmistoa hyvin ankarasti siitä, että se vastustaa edistystä, ja nostan tämän kritiikin itse asiassa erääksi koko kirjani läpi kulkevista pääteemoista?

Paljon muutakin olisin voinut taas kirjoittaa, mutta työkiireitteni vuoksi TM itse ehti jälleen kerran ensin. Yhdyn kaikkiin hänen tässä kommenttiketjussa esittämiinsä kommentteihin.

Seuraavan kirjani, jossa tulee olemaan merkittäviä vaikutteita tästä blogista, pitäisi muuten ilmestyä ensi syyskuussa. Kannattaa jo nyt varata riittävästi aikaa sille, että on lukematta sitä.