Vaaka näytti eilen 93kg. Se on pielessä noin kaksi kiloa, ja lisäksi minulla oli vaatteet päällä, mutta veikkaisin että painan tällä hetkellä noin 89kg. "Jojottelu" on ollut tänä vuonna kovaa, sillä painoni oli alimmillaan noin 81kg, syys-elokuun vaihteesa. Vain kaksi kuukautta sitten. Painoa on tullut siis nyt noin neljä kiloa kuukaudessa. Syömisen tahti on siis ollut aivan tolkuton. Nyt sitä lienee syytä hieman himmata. Olen nauttinut noin 3500-4000kcal päivässä, ja syöminen on ollut aika "törkyistä". Pitsaa, hampurilaisia, suklaata jne. Mitä tahansa että saa kalorit ylös.
Tulokset näkyvät myös toisella tapaa. Perjantaina kyykkäsin varsin kevyesti 3x5@120kg, ja tuntui että kolmas sarja oli niin kevyt että kymmenen kiloa olisi voinut laittaa lisää. Maastavedossa 5x150kg tuntui naurettavan kevyeltä verrattuna aiempien viikkojen tuskallisiin vetoihin. Pystypunnerrus alkaa sakata, sillä saan ns hikisen vitosen tai pari punnerrettua 60 kilolla. Penkki sensijaan tuntui sekin aivan liian kevyeltä kun otin 3x5@90kg.
Kuten eräs kuntosalikävijä totesi "voima tulee vatsasta". Nostovyössä on joutunut taas siirtymään yhden pykälän löysempään asetukseen. Askeleen raskauden ja hidastumisen tuntee selvästi, toisaalta samoin tuntee sen voiman tunteen joka tulee kun kaikenlaiset taakat tuntuvat paljon kevyemmiltä näin. Vaikka nostoni ovat vielä objektiivisesti hyvin vaatimattomia, psykologinen vaikutus on mittava kun painot jotka vielä muutama viikko sitten tuntuivat raskaalta, ovatkin nyt kevyitä.
Huomaan samalla että refluksia alkaa taas ilmetä. Tämänkin vuoksi täytyy nyt himmata syömistä selvästi. Sopivan ruokamäärän löytäminen on kuin kellosepän työtä. Lisäksi olen havainnut että heraproteiini on merkittävä tekijä vatsavaivoissani; olen päättänyt jättää sen pois tyystin. Olin useamman viikon ilman, mutta eilen en päässyt syömään tavanomaista ruokaa sopivassa aikataulussa, joten otin kaksi noin 40 gramman annosta, toisen aamulla ja toisen iltapäivällä. Heräsin yöllä pahoinvoinnin tunteeseen ja ruokatorvi tuntuu nyt ärtyneeltä.
Jos kykenen jatkamaan nykyistä lineaarista progressiota samaa tahtia kuin nyt olen edennyt, niin joulukuun puoliväliin mennessä kaikissa nostoissa ollaan ylitetty vanhat raudat. Keho tuntuu kuitenkin nyt kertovan, että tahti on ollut hieman liian kova. Unta saan kylllä onnekseni hyvin, mutta pahoinvoinnin lisääntyminen taas ei ole hyvä merkki. Toivon mukaan heraproteiinin poisjättäminen auttaa tässä. Onnekseni öisiä ahdistuskohtauksia ei ole ilmennyt.
6 kommenttia:
Itse olen tullut melkoiseksi terveyshörhöksi näin vuosien mittaan ainoana tarkoituksenani vanheta terveenä. Hyvin olen siinä onnistunutkin, paitsi nyt nilkutan, kiitos salilla käynnin. Luultavimmin menin jalkaprässiin liian kylmiltään. Minun salilla käyntini ovat ehkäisemässä vain sarkopeniaa, joten enpä pahemmin revittele ja siksi kai syyllistyin tuohon kylmiltään menoonkin. Joka tapauksessa terveellisiisn elintapoihin jo vuosia perehtyneenä noi sinun ruokavalintasi tuntuivat aika karmeilta.
No tässä on pari-kolme aspektia.
Ensinnäkin, en minäkään *pelkästään* hampurilaisia ja pitsaa syö kun bulkkaan. Syön aina joka päivä vihanneksia ja salaattia, ja aamulla kaurapuuroa, ja nautin kalaruokia useampana päivänä viikossa. Ns. terveellisistä ruoista on vain hyvin hyvin vaikea koostaa joku 4000kcal päiväannos ilman että joutuu puputtamaan koko ajan jotain.
Toisekseen, on vain muutamia sellaisia outcomeja joiden kohdalla minun ruokavaliossani on tilastollisia riskejä. Suurinta osaa riskeistä välittävät sellaiset tekijät jotka eivät kohdallani toteudu: Esimerkiksi en koskaan päästä vyötärön ympärystä riskirajojen yli. Kolesterolini ei ole kovin korkealla, ja HDL on suhteellisen hyvä. Mittautan nämä aika-ajoin.
Sokerin suuri määrä bulkatessa on todellinen riskitekijä, jonka kyllä tiedostan. Toisaalta minulla on vuodessa ehkä kolme tai neljä kuukautta joiden aikana syön tällä tavalla, ja nyt niistä on mennyt kaksi. Tähän syömiseen joudun jo näkemään vaivaa ja pakottamaan itseni, jos söisin "silloin kun on nälkä", niin laihtuisin todella nopeasti, varsinkin jos jättäisin roskaruoat pois.
Jalkaprässi on muutenkin aika ala-arvoinen masiina. Se on ihan hyvä jos tarvitsee paljon volyymiä ja selkä on väsynyt, mutta kyllä sanoisin että 50-80% jalkatyön volyymistä pitäisi saada kyykkyvariaatioista. Jotku voimamies-treenaajat tekevät kyllä lähinnä jalkaprässiä + maastavetoa, koska maastavedon iso volyymi käy jo sen verran selän päälle, mutta tavaomaiselle sarkopenian ehkäisijälle kyykky on aivan ehdoton.
Se on jo siksi aivan välttämätön, että se on anatomisesti mielekäs liikerata. Sen avulla kun pääsee nousemaan esimerkiksi vessanpöntöltä. Se on niin tarkka mittari että lääkärit käyttävät kykyä mennä kyykkyyn ja nousta ylös toimintakyvyn mittarina, ja se on sellaisena erittäin validi.
Intressanttia. Sitähän herra PK totesi jo takavuosina, että saliharrastuksessa siihen syömiseen suorastaan kyllästyy. Ja silti on pakko ahtaa, kun kulutus on niin suurta. Itsellä superkulutus liittyy kaikeen liikuntaan sillä lailla jännästi, että aina kun ehdin harrastamaan paljon liikuntaa, lihon selvästi ja vyötärökin ylittää sen riskirajan. On vaikea olla syömättä paljoa, se fyysinen rääkki jotenkin virittää makuhermot äärimmilleen. Iskee karnevalistinen gargantua ja pantagruel -moodi.
https://www.pbslearningmedia.org/resource/xir164723fre/pantagruels-meal-from-pantagruel-by-xir164723-fre/#.XcBtPU8zbVM
Ja vastaavasti aikoina jolloin ei ehdi juuri liikkua -- kuten tämä syksy, uusi työ -- sitä laihtuu ihan itsestään. Eikä ruoka maita. Olen ratkaissut asian mentaalisesti siten että kun liikkuu paljon, niin silloin saa yliminänkin puolesta olla hiukan läski. Onhan se huvittavaa että aina kun on oikein iskussa, niin etukessi pullottaa.
Nyt on jäänyt aerobinen kokonaan, mitä nyt nostelen painoja pari kertaa viikossa. Hyötyliikuntaakaan ei ole. En kyllä ajatellut pysyväksi tilaksi.
Että stay hungry lienee tässä se paras ratkaisu, vaikkei esteettistä olekaan. Elä isosti, syö isosti.
https://www.youtube.com/watch?v=l7BDiNktrLU
Vielä palanen ihraista spämmiä ja I'm outta here:
http://www.funnycaptions.com/img/135515/dont-worry-bro-its-bulkseason/
Fyysinen osa olemassaoloa on sitä parasta. Eläin elää, ihminen ihmettelee.
Mainitsit, että "nostosi ovat vielä objektiivisesti hyvin vaatimattomia". Mutta taas, jos pistäisi ihmiskunnan tai edes suomalaiset 18-65 vuotiaat nostamaan kyykky, penkki, mave ja pystypunnerruksen maksimit, niin noilla tuloksilla olisit luultavasti parhaassa prosentissa tai ainakin kahdessa. Tai vaikka ottaisi vaan 18-40 vuotiaat.
On siis huomattavaa, että suurin osa väestöstä on hyvin heikkoja ja tavallisten tavaroiden kuten autonrenkaiden tai kaasupullojen nostelu on heikoille hankalaa.
Tarkoitukseni on siis sanoa, että vaikka koet olevasi objektiivisesti heikko, niin tätä olisi ehkä hyvä suhteuttaa. Vai miten itse olet miettinyt tämän asian?
t. Lari
Verrattuna noihin jotka ovat treenanneet saman verran kuin minä, olen varsin heikko. Suurin osa ihmisistä ei treenaa voimaa.
Lähetä kommentti