maanantai 26. marraskuuta 2018

Sorrosta ja tasa-arvosta

Argumentilla tarkoitan tässä ja yleensä sellaista väitelauseen muotoa, jossa on jokin joukko ehtoja tai lähtöoletuksia, ja josta johdetaan jokin johtopäätös  Argumentilla ei ole mitään jäykkä tai selkeää muotoa; se on hieman kuten pornografia: Jos haluamme nähdä sen, niin tunnistamme sellaisen kun näemme sen. Argumentti voi olla määrällinen tai laadullinen, mutta olennaista siinä on, että jos argumentti on pätevä, sen muoto on pätevä riippumatta siitä, millaiset ehdot argumentin lähtöoletuksiksi valitaan; sen ulos tuottaman johtopäätöksen tulisi riippua vain siitä, missä määrin ehdot ovat voimassa.

Esitän alla nyt erään argumentin muodollisesti. Varoitan lukijoitani kahdesta tulkinnasta. Ensinnäkin, varoitan tulkitsemasta argumenttia siten, että se esittäisi jonkin arvoväittämän. Arvoväittämä, erotuksena argumentista, on väittämä joka asettaa jonkinlaiset asiantilat järjestykseen sen mukaan kumpi on toivottavampi. Argumentti voi ottaa ehtonaan arvoväittämiä ja/tai tosiasioita, ja tuottaa johtopäätöksinä arvoväittämiä ja/tai tosiasioita, mutta argumentti itsessään ei ole arvoväittämä. Jos argumentti ottaa ehtonaan tosiasiaväittämän, sen johtopäätöksenä voi olla vain lisää tosiasiaväittämiä, ei koskaan arvoväittämiä. Tämä tunnetaan ns Humen giljotiinina.

Toiseksi, varoitan tulkitsemasta argumenttia niin, että jos argumenttia onkin joskus sovellettu tilanteessa jossa arvonäkökohtaa (eli esimerkiksi sitä, toteutuuko tietty arvo yhteiskunnassa) on sen avulla perusteltu, ei tuo arvonäkökohta tule kumotuksi vaikka argumentti osoittautuisikin vääräksi. Tämä voi olla vaikea ymmärtää, koska ihmiset eivät tyypillisesti osaa liikkua sujuvasti yhtäältä tosiasioiden ja arvojen, ja toisaalta väitteiden ja teorioiden välillä.  Nämä sanottuani, aloittakaamme.

Jaamme yhteiskunnan jäsenet tässä aluksi kahteen ihmisryhmään. Merkitsemme näitä ihmisryhmiä A:lla ja B:llä. Tutkimme hypoteesiä, joka sanoo, että ryhmä A sortaa ryhmää B. Ensimmäinen ongelma tämän hypoteesin suhteen on, että meillä ei ole operationalisointia "sorrolle". Meillä on intuitiivinen käsitys siitä, mitä se on, joten analysoimme yhteiskunnassa vallitsevaa valtarakennetta sen mukaisesti, miten ryhmien A ja B erilaiset mitattavat lopputulemat ja erilaisten suhteiden epäsymmetria yhteiskunnassa ilmenee.

Aloitamme rikollisuudesta. Huomaamme että ryhmä A syyllistyy rikoksiin useammin kuin ryhmä B. Ryhmän B jäsenet eivät tee rikoksia likipitäenkään niin paljon kuin ryhmän A jäsenet, joskin kummankin ryhmän parissa rikokset ovat erilaisia. Sivuutamme nyt sellaiset rikokset joissa uhri on vaikea identifioida tai se on jokin organisaatio tai abstraktimpi oikeushyvä, ja keskitymme rikoksiin joissa on selkeästi tekijä ja uhri. Huomataan, että ryhmän A jäsenet ovat toki myös uhreja useammin kuin ryhmän B jäsenet, mutta ryhmän B jäsenet joutuvat useimmiten ryhmän A rikosten uhriksi.

Tutkimme sen jälkeen tekijän asemaa ja rangaistusta rikoksista. Huomaamme, että ryhmän A jäsenet tuppaavat saamaan ankaramman rangaistuksen samasta rikoksesta kuin ryhmän B jäsenet, ja he päätyvät useammin vankilaan kuin ryhmän B jäsenet samasta rikoksesta. Huomaamme nopeasti, että ryhmän B jäsenet saavat merkittävästi parempaa palvelua ollessaan rikoksen uhreja,  heillä on käytettävissään paljon enemmän lainopillista neuvontaa jne. Toisaalta huomataan, että poliisi varsin usein antaa erilaisia hieman kiistanalaisia ohjeita ryhmälle B siitä, miten suojautua rikoksia vastaan; Vaikka iso osa näistä ohjeista on annettu hyvää tarkoittaen, ne kuitenkin helposti tulkitaan siten, että ryhmän A jäsenet eivät olisi täysin vastuussa teoistaan. Poliisia on kritisoitu tästä joskus, joskin monien mielestä aiheetta.

Huomaamme että ryhmän B jäsenet pärjäävät keskimäärin koulussa paremmin. He eivät putoa koulutusputkesta läheskään yhtä usein kuin ryhmän A jäsenet. Yhteishakutilastoissa huomataan, että ryhmän B jäsenet pääsevät selvästi useammin haluamaansa opiskelupaikkaan kuin ryhmän A jäsenet. Aloilla joissa ryhmän A jäsenet ovat yliedustettuina, tapahtuu merkittävästi enemmän työtapaturmia, ja ne ovat myös useammin fyysisesti vaativampia. Työkyvyttömyyseläkkeelle joutuminen on ryhmän A jäsenille selvästi yleisempää kuin ryhmän B jäsenille. Ryhmässä A alkoholismi ja päihteidenkäyttö on yleisempää.

Yhteiskunnassamme on viime aikoina paljon puhuttu siitä, miten ryhmän A ongelmiin tulisi panostaa enemmän, mutta tietyt tahot joilla on paljon valtaa, ovat sivuuttaneet ne. Kouluja on joiltain osin herätelty huomaamaan ryhmän A ongelmia, mutta niiden kyky puuttua ongelmiin on rajallinen. Siinä missä ryhmä B pärjää alati paremmin, ryhmän A oppimistulokset laskevat vuodesta toiseen.

Ryhmän A edustajilla on kyllä ollut historiallisesti paljon valtaa joissakin maissa. Edelleen maailmassa on maita, joissa ryhmän A edustajat tai ainakin tahot jotka näyttävät siltä, että edustavat ryhmän A  etuja yhteiskunnallisessa päätöksenteossa, pitävät valtaa rautaisella otteella. Nämä maat eivät kuitenkaan ole kovin hyviä paikkoja elää, joskin tämän sanominen ääneen on nykyisin varsin epäilyttävä ns dog whistle, jolla sanoja signaloi tietyntyyppistä äärioikeistolaisuutta.

Mutta mitä ovat nämä ryhmät A ja B? Ja onko sillä väliä? Onko todella niin, että ryhmä A sortaa ryhmää B? Ja onko lopulta kukaan tervejärkinen sitä mieltä? Minä en kyllä ainakaan ole. Kommentteihin saa laittaa arvauksia siitä, mitä nämä ryhmät A ja B ovat. Annan vinkin: Puolet ihmisistä kuuluu toiseen ja puolet toiseen ryhmään.

12 kommenttia:

Affu kirjoitti...

Kyllähän miesten vallankäytön historia perustuu aika vankasti kulloisiinkin olosuhteisiin. Tämä koskee ennen kaikkea länsimaita, joissa naisen oikeudet ovat kehittyneet rinta rinnan teknologisen kehityksen kautta, jotka taasen ovat vapauttaneet naiset hellan vierestä. Ilman pesukonetta, sähköliettä ja kylmäkuljetusketjua, ei länsimaisen naisenkaan emansipaatio olisi ollut käytännössä mahdollista.

Se että ultrafeministit syyttävät edelleenkin patriarkaattia naisten sorron välineenä, perustuu härskiin väärinymmärtämiseen. Yhteiskunta tarvitsee aina hierarkian ja totta on että hierarkian yläpää on aika miesvaltainen, mutta feministit eivät halua ymmärtää, ettei miehet pääse sinne siksi, että ovat miehiä vaan siksi, että ovat päteviä. Kompetenssi on kova sana nyky-yhteiskunnassa, eikä se kysy mitä housuista löytyy. Hierarkian alapää on mhyös hyvin miesvaltainen, joista naiset eivät tunnu olevan kovinkaan huolissaan.

Tiedemies kirjoitti...

Täaaä ei ole kyse miehistä ja naisista.

IDA kirjoitti...

Komplementarianismin periaatteita noudattaen miehiä naisia ei oikeastaan voisikaan eroittaa omiksi ryhmikseen sosiologisesti, vaan pienin tarkasteltavisssa oleva yksikkö olisi perhe. Tytöt ja pojat ainakin paikallisesti suhteessa yhteiskunnallisiin instituutiohin kyllä voi.

Nykyinen yhteiskunta on etääntynyt sukupuolten toisiaan täydentävyydestä aika pahoin.

Ellei kyse ole sukupuolista lainkaan, niin sitten normeeratusta ÄO:sta.

Tiedemies kirjoitti...

Miksi te oletatte, että kirjoitus koskee sukupuolia? Tässä kirjoituksessa ei viitata sanallakaan sukupuoleen, eivätkä nämä tosiasiat käsittele tässä sukupuolta. Ryhmät A ja B eivät ole miehet ja naiset.

IDA kirjoitti...

Pääasiassa tuosta vinkistä. Sukupuolet sopivat siihen. Ainakin, jos ajatellaan nykyistä, länsimaalaista keskustelua ja yhteiskuntarakenteita. Eivät ehkä varsinaisessa todellisuudessa.

ÄO osuisi myös hyvin, eli ryhmät olisivat kellokäyrän vasemmalle ja oikealle puolelle sijoittuvat. Asiaa ei vain voi ajatella niin, että ihmiset jaettaisiin globaalisti kahtia sen mukaisesti.

Veijo Ryhänen kirjoitti...

Ryhmään A kuuluvat ne ihmiset, jotka osaavat keskimääräistä huonommin käyttää Kahnemanin järjestelmä kakkosta elämässään kohtaamiensa ongelmien ratkaisemiseen. Tämän ryhmän ääripäässä esiintyy samankaltaisia ilmiöitä, joita on esitelty "Poor economics" -kirjassa.

Ryhmään B kuuluvat ne ihmiset, jotka osaavat keskimääräistä paremmin käyttää Kahnemanin järjestelmä kakkosta elämässään kohtaamiensa ongelmien ratkaisemiseen.

Ryhmän A ihmiset sortavat itse itseään (siis tekevät itselleen pahaa) tehdessään elämässään vääriä, siis järjen käyttämättömyyteen perustuvia ratkaisuja, joista sitten koituu monenlaisia harmeja sekä ryhmiin A, että B kuuluville ihmisille, jolloin harmin kohteeksi joutuneet ryhmän B jäsenet kokevat joutuneensa ryhmän A yksittäisen jäsenen sortamaksi, tai mahdollisesti jopa virhetulkitsevat tilanteen niin, että ryhmä A sortaa ryhmä B:tä ihan yleisellä tasolla (tosin tätä ei pitäisi juurikaan järkeään käyttävien ihmisten keskuudessa esiintyä).

Osa ryhmän B ihmistä sortaa tietämättään (tiedon puutteen vuoksi) ryhmään A kuuluvia ihmisiä kannattaessaan sellaista politiikkaa, jonka seurauksena ryhmän A jäsenten siirtyminen ryhmään B hankaloituu tai jopa estyy.

Osa ryhmän B ihmistä sortaa tietämättään (tiedon puutteen vuoksi) ryhmään B kuuluvia ihmisiä kannattaessaan sellaista politiikkaa, jonka seurauksena ryhmän B jäseniä tipahtelee ryhmään A (siis he tipahtelevat Maslowin tarvehierarkiapyramidin kyljessä olevia kuvittteelisia rappusia alaspäin).

Sorron käsite on suhteellinen (relativistinen) siihen käytettyyn näkökulmaan, josta käsin rakennetaan se ajatusrakennelma (konsepti, meemi), johon viitataan sanalla "sorto". Jokainen ihminen rakentelee (huom. konstruktivistinen oppimiskäsitys) ikiomia "sorto" -sanan määritelmiä (ajatusrakennelmia, konsepteja, meemejä) omasta näkökulmastaan käsin,. Tosin henkisesti laiskimmat "nielevät karvoineen päivineen" ulkopuolelta valmiina annetut ajatusrakennelmat sorto -sanan tilannekohtaiselle määrittelylle.

Sorto -sanan määritelmän suhteellisuuden ymmärtäminen on helpompaa, kun vertaa sitä liikkeen suhteellisuuden määritelmään, joka on helpommin ymmärrettävissä:

"... jos kaksi havaitsijaa ovat liikkeessä toistensa suhteen, näyttää kummastakin siltä että hän itse pysyy paikallaan ja toinen on liikkeessä - eikä kumpikaan ole enemmän "oikeassa" kuin toinen. Kaksi toistensa suhteen liikkuvaa havaitsijaa voi siten olla eri mieltä siitä, tapahtuivatko tapahtumat A ja B yhtä aikaa, tai tapahtuiko A ennen B:tä tai päinvastoin, eikä kumpikaan ole enemmän "oikeassa" kuin toinen. "(https://www.mv.helsinki.fi/home/olappi/lukionfilosofia/sanasto/relativismi.htm)

Liikkeen suhteellisuuden havaitsee toisinaan junan seisoessa asemalla aivan toisen seisovan junan vieressä. Sitten jompikumpi juna lähtee liikkeelle, jolloin ikkunasta ulos toisen junan ikkunoihin tuijottava katsoja ei voi itse (katsettaan kääntämättä) välittömästi tietää, että onko hän liikkuvassa vaiko paikoillaan olevassa junassa. Ja sama pätee tietysti myös viereisessä junassa olevaan matkustajaan, joka katselee myös toisen junan kylkeä.

Tuskinpa kukaan tekee ns. "hätiköity johtopäätös" -argumentaativirhettä "Kumpi juna kulkee ja kumpi on paikallaan" -kysymyksen suhteen.
Mutta "kuka sortaa ketä" -kysymyksen suhteen hätiköidyn johtopäätöksen tekeminen lienee oletusarvo suurelle osalle ihmisistä.

Tiedemies kirjoitti...

Ei ihan vielä ole oikea vastaus loytynyt.

IDA kirjoitti...

Internetissä kiinni olevat ja internetissä kiinni olemattomat.

Mikael kirjoitti...

Minäkin olisin veikannut älykkyysosamäärää, mutta jos kyseessä ei kerran ole se, niin sitten varmaankin vain puhtaasti jokin tuloihin tai varallisuuteen liittyvä asia.

"Tietynlaisen äärioikeistolaisuuden" täytyisi tässä arvauksessa toki olla "red herring", koska kulttuuri-ilmapiiristä johtuen mieleen tulee tietysti ensimmäisenä ns. "kavioeläimen siitin" -oikeistolaisuus eikä se toinen.

Kun kerran erikseen korostetaan, että ryhmiin A ja B kuuluu puolet ja puolet ihmisistä, määrittävä muuttuja varmaankin palautuu nätisti reaaliluvuksi. Binäärinen miehet/naiset on väärä vastaus siksikin, että heitä ei oikeasti ole puolet ja puolet.

Melko harva muuttuja tutkitusti sopii *kaikkiin* mainittuihin asioihin, eli rikollisuuteen tekijöinä ja uhreina, koulumenestykseen, työn sisältöön, terveyteen, ja vallan jakautumiseen. Kirjoituksen varsinainen juju on siksi ehkä näiden harvojen muuttujien keskinäisissä korrelaatioissa?

Veijo Ryhänen kirjoitti...

Mikael: "Minäkin olisin veikannut älykkyysosamäärää, mutta jos kyseessä ei kerran ole se, niin sitten varmaankin vain puhtaasti jokin tuloihin tai varallisuuteen liittyvä asia."

Tuo minun "Kahnemanin järjestelmän 2 käyttötaito jakaa ihmiset kahteen ryhmään" oli samalla myös tulonjakoon liittyvä kommentti, jos selitykseni istutetaan 100% puhdasta meritokratiaa edustavaan yhteiskuntamalliin (kuten itse ajattelin kommenttia kirjoittaessani).

Puhtaassa meritokratiassa on ankara pula vaativan aivotyön tekemiseen kykenevästä työväestöstä, ja runsas ylitarjonta vähäisempään aivojenkäyttöön kykekenvästä työvoimasta.

Tällöin kysynnän ja tarjonnan lain määrämä palkkaus vaurastuttaa aivotyön tekijät, ja köyhdyttää fyysisen työn tekijät, josta seuraa yhteiskunnallinen tulonjako-ongelma. Tällöin osaavat (hyvätuloiset) ihmiset kokevat, että ei-osaavat (huonotuloiset) ihmiset sortavat heitä epäoikeudenmukaiseksi koetun verotuksen (tulonsiirtojen) muodossa.

Tiedemies kirjoitti...

Juu. Eli jos laitetaan ihmiset perheen mediaanivarallisuuden kohdalta poikki, niin ryhmä A on tämän alle ja B tämän yläpuolelle sijoittuvat.

Sosialistimaissahan tietysti tunnetusti on vähän ikävä elää, vaikka siellä valtio (nimellisesti) on nimenomaan tuon ryhmän A asialla.

Tämän kirjoituksen pointti on tietysti se, että ensimmäinen mieleen tuleva muuttuja on arvatenkin sukupuoli. Myös sukupuolen kohdalla asia toimii (melkein) näin.

Ajatus tähän lähti siitä, kun näin argumentin jonka mukaan tosiasia "naiset rikoksen uhreina useammin kuin tekijöinä" on perustelu sille, että miehet alistavat naisia. Some-tuttavani Vince Levent Orman esitti että tämä faktoidi on itseasiassa yleensä etuoikeutetun aseman merkki. Rikkaat vs köyhät nyt pääasiassa, mutta myös muuten. Rikosten tekeminen on merkki siitä, että lakien mukaan toimiminen ei ole tekijälle (tämän kokemuksen mukaan ainakaan) edullista, ja että lait suojelevat tyypillisesti niitä, joilla on enemmän valtaa. Tämä sai minut miettimään muita mittareita, joilla köyhät/rikkaat- jako on samanlainen kuin miehet/naiset. Yhtäläisyydet ovat varsin selkeitä, eivätkä rajoitu tähän.

Miesten varallisuus ja valta on jakautunut aivan hurjan epätasaisesti. Jos yhteiskunnasta siivottaisiin miesten vaikutusvaltaisin 1% pois, niin jäljelle jäisi lähes täydellinen matriarkaatti.

IDA kirjoitti...

Jos tuo jako tehdään globaalisti mediaanivarallisuuden kohdalta, niin kaikki eurooppalaiset taitaisivat jäädä ryhmään B. Tai en tiedä: varallisuudeksi ei ehkä voi laskea palkkaa, vaan vain säästöt ja kiinteän omaisuuden.