Viikko tulehduskipulääkkeitä auttoi kipuun; olkapää ei ole enää kipeä levossa. Sensijaan toiminnallisuus on heikentynyt entisestään, eli siinä missä ennen treenaaminen helpotti, nyt se tekee kipeää.
Penkkipunnerrus saa jäädä nyt pidemmäksi aikaa. Soutu ei tuntunut olevan mikään ongelma, eikä myöskään pystypunnerrus. Epäilen, että AC-nivel ei ole se joka on ongelman takana. Tätä eräs lääkärituttava epäilikin, ja nyt oireet tukevat tätä jo selkeämmin. Vrt pystypunnerrus, joka auttaa kipuun.
Penkkipunnerus on jossain määrin ns. vanity-liike. Tarkoitan sitä, että penkkipunnerrustuloksella voi kehuskella, ja se kehittää rintalihasta, mikä taas on populaarikulttuurissa melko keskeisessä asemassa miesten ulkonäköarvioissa. Funktionaalisessa mielessä penkkipunnerruksen tuoma lisähyöty esimerkiksi pystypunnerrukseen ja vastaaviin on itseasiassa melko vähäinen. Silti suurin osa ihmisistä tekee sitä; se on mukava liike, koska periaatteessa liikkuvia osia on vain kaksi, siinä saa kohtuullisen isoja painoja liikuteltua, saa tehdä makuultaan ja se kehittää rintalihasta mikä on ulkonäöllisesti useimmille toivottavaa.
Olkapää on nyt kertonut minulle kuitenkin, että penkkipunnerus on ns. no-go. Soutu ja prässä vielä onnistuvat, joten jatkan niitä. Käyn kinuamassa lekurilta perjantaina kortisonipiikin. Todennäköisesti joudun jättämään kesäkuun lopun vaellusreissun väliin; en uskalla ottaa parinkymmenen kilon rinkkaa selkääni, jos olkapää vihoittelee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti