Leuka.

Siirryttyäni hieman matalamman volyymin 3x5- ohjelmaan entisen 5x5 sijaan, treeniaika hieman lyheni ja palautuminen tuntuu nopeutuneen. Tämän inspiroimana lisäsin ohjelmaan leuanvedon. Koska pystyin jo tekemään noin 15 toistoa, aloitin lisäpainoilla. Ensimmäisen treenin kohdalla käytin 10 kilon lisäpainoa, ja tein 3x5 toistoa. Tehdessä tämä tuntui yllättävän kevyeltä.

Tänään yläselkä on kuitenkin hieman oudokseltaan kipeytynyt, onneksi ns. hyvällä tavalla. Tämä tarkoittaa että selvästikin lisäpainon ottaminen mukaan muuttaa leuanvedon luonnetta ja aktivoi lihaksia eri tavalla. Aiemmin olin tehnyt niitä lähinnä ns palauttavina liikkeinä pystyprässin jälkeen.

Omassa painoluokassani (alle 80 kiloa) lisäpainoleuanvedon Suomen ennätys on 85 kiloa. Kyseisessä suorituksessa saa kuitenkin käyttää koko keskivartalon voimaa, kun taas omassa treenissäni keskivartalo on jäykkänä, enkä käytä esimerkiksi "heilautusta". On mielenkiintoista nähdä, miten lineaarinen progressio toimii lisäpainoilla tehtävässä leuanvedossa. Omassa ohjelmassani on tangolla tehtävä soutu joka toisessa harjoituksessa. Tämä rasittaa osin samoja lihasryhmiä, joskaan ei aivan tarkalleen. On todennäköisesti syytä keventää leuanvetoa niinä päivinä kun soutu kuuluu ohjelmaan, sillä muutoin on riskinä että toipuminen vaarantuu.

Volyymi vs intensiteetti

Yksi painoharjoittelun kohdalla melko tärkeitä kysymyksiä on harjoittelun volyymi ja intensiteetti. Oikeastaan kyse on kolmikosta, volyymi, intensiteetti ja frekvenssi.

Volyymillä viitataan periaatteessa harjoittelun määrään yhden harjoituksen aikana. Karkeastiottaen volyymin mittarina voi pitää toistojen määrä kertaa käytetty paino. Esimerkiksi 4x5 sarjoissa on sama volyymi kuin 2x10, jos ne tehdään samoilla painoilla.  Toisaalta 4x5 volyymi on sama kuin 1x10 jos jälkimmäinen tehdään tuplasti isommalla painolla. Tämä on kuitenkin äärimmäisen karkea volyymin mittari, sillä kun painoa lisätään, niin lihaksen hyötysuhde ei ole vakio.

Intensiteetti puolestaan viittaa siihen, kuinka lähellä maksimia toistot tehdään. Viisi toistoa 20 kilolla on tietyssä mielessä volyymiltään sama kuin yksi toisto 100 kilolla, mutta jälkimmäisen intensiteetti on paljon suurempi. Yleensä sama volyymi korkeammalla intensiteetillä tuottaa raskaamman treenin. En ala tässä mitään varsinaista laskukaavaa ehdottamaan, mutta jos intensiteettiä mitataan prosentteina (100% on maksimaalinen yhden toiston suoritus), niin treenin raskautta voi hyvin karkeasti arvioida kaavalla volyymi kertaa intensiteetti. Kuten todettua, tämä on äärimmäisen karkea arvio, mutta käytetään tässä suuntaa antavana.

Kun treenin rasittavuudelle on jokin mittari, niin mihin sitä tarvitaan? Periaatteessa voimme arvioida palautumista. Mitä raskaampi treeni on, sitä enemmän palautumista tarvitaan. Palautumisella viitataan tässä nyt paitsi aikaan joka menee toipumiseen, myös ravinnon määrään; mitä raskaammin on treenannut, sitä enemmän tarvitaan sekä ruokaa että lepoa.  Palautuminen taas asettaa rajan sille, mikä on paras frekvenssi. Palautuessa tapahtuu jonkin verran ns ylikompensaatiota, eli treenin jälkeen lihas ja sitä ohjaavat hermot kompensoivat tehtyä työtä ja sopeutuvat tekemään saman työn "helpommin". Kun tämä palautuminen on optimipisteessään -- näin siis teoriassa, tämäkin on karkea yleistys -- seuraava treeni voidaan tehdä hieman suuremmalla intensiteetillä (tai volyymillä) kuin edellinen. Frekvenssi tulisi valita siten, että seuraava harjoitus tehdään tässä kohtaa.

Kuten todettua, ylläesitetty on karkea lyhyen aikavälin yleistys. Hermostossa, nivelissä, lihaksissa, jänteissä jne, tapahtuu useita erilaisia adaptaatioita, ja nämä tapahtuvat eri tahtia. Jänteiden sopeutuminen esimerkiksi tapahtuu hitaammin kuin lihasten, ja niveliin voi syntyä esimerkiksi kulumia jotka eivät palaudu lainkaan. Luusto kyllä paksunee, mutta sekin tapahtuu hyvin hitaasti. Samoin hermosto "erikoistuu" eri liikkeisiin eri tavalla, ja tämä(kin) sopeuma saturoituu ajan kanssa.
 

Kun aloitin harjoittelun, niin aloitin 5x5-ohjelmalla. Siinä siis tehdään 25 toistoa. Ohjelma perustuu lineaariseen progressioon, eli joka kerta kun 5x5 on saatu tehtyä, lisätään 2.5 kiloa painoa. Aloitin penkin, kyykyn ja maastavedon kaikki noin 50 kilosta. Maastavedossa volyymi on 1x5, mutta tässä ei lasketa lämmittelyjä. Nyt noin 12 viikon (välissä oli pari kevyttä viikkoa joita en laske, koska niiden aikana en lisännyt painoa vaan kevensin sitä) jälkeen käyttämäni painot ovat 75/100/115.  Penkki parani siis pari kiloa, kyykky nelisen kiloa ja maastaveto viisi kiloa viikossa. Tämä on ollut suunnilleen ohjelman mukainen. En  ole testannyt ykkösiä (ko. tulokset ovat vitosia, tarkalleenottaen 115:ssä tulos oli neljä toistoa, viides ei noussut), mutta jos ajatellaan että penkissä tein kolmosen 7.5 kiloa suuremmalla painolla kuin vitosen, niin ehkä noihin voisi lisätä 10-15 kiloa jos olisi pakko nostaa ykkösmaksimi. 

Volyymi ja intensiteetti alkoivat käydä 5x5:ssä aika koviksi, ja huomaan palautumisen hieman hidastuneen. Siirryinkin jo reilu viikko sitten 3x5-ohjelmaan. Siinä siis volyymi jää vähäisemmäksi, eli työsetillä toistoja on vain 15. Samaan aikaan olen kuitenkin ottanut tavaksi lämmitellä huolellisemmin ja esimerkiksi kyykyssä teen yleensä jonnekin 60-70% intensiteetin paikkeille erityisen syviä kyykkyjä, joissa takapuoli käy lähes lattiassa, kun raskaammat setit teen peruskyykkyinä, joissa siis reisiluu tulee alhaalla noin vaakatasoon.

Olen myös havainnut, että makoilu ja täysi inaktiivisuus ei ole parasta palautumiselle, vaan kevyt aktiivisuus kävelyn, pyöräilyn, jne muodossa on lepopäivinäkin hyväksi. Vähensin myös bulkkausta, koska paino lopulta lähti nousuun.

Pääsääntönä voi pitää, että jos kehitys hidastuu tai pysähtyy, niin joko intensiteetti tai volyymi on pielessä. Niinsanotussa Texas-metodissa on jaettu harjoittelu erikseen volyymi- ja intensiteettipäiviin, joiden välissä on matalan intensiteetin ja matalan volyymin "palauttava harjoitus". Eli, joinakin päivinä tehdään 5x5 mutta hieman kevyemmin, ja joinakin tehdään suurella intensiteetillä mutta ykkösiä ja kakkosia muutama setti.  Välissä on harjoitus jonka on tarkoitus olla tekninen ja kevyt. Tällöin kehityksen sakatessa kokeillaan joko pienetää tai suurentaa volyymipäivän volyymiä.

Koska tiistai ja torstai ovat muodostuneet säännöllisiksi treenipäiviksi itselleni, niin 3x5:n kehityksen pysähtyessä voisin siirtyä Texas-metodiin siten että tiistai olisi intensiteettipäivä ja torstailla olisi volyymi. Sunnuntaina olisi palauttavan harjoituksen vuoro. Tällöin volyymipäivästä palautumiseen olisi peräti viisi vuorokautta ennen intensiteettipäivää.

Luistin periaatteistani ja maksoin Stronglifts-sovelluksen pro-versiosta 10 euroa. Sovelluksen käyttöliittymä on vain yksinkertaisesti niin miellyttävä, ja maksamalla saa mahdollisuuden varioida treeniä haluamallaan tavalla.

Voima ja teho.

Tein pari viikkoa hypertrofiapainotteisempaa treeniä, eli pudotin painosta hieman pois ja nostin sarjojen pituuden kahdeksaan, kuitenkin jatkaen lineaarista progressiota, eli joka kerralla lisäten hieman painoa. Viime viikolla pääsin niihin painoihin kaseilla joilla olin tehnyt vitosia, joten vaihdoin takaisin vitosiin ja jatkoin progressiota. Penkkipunnerrukseen otin lisäksi kolmoset.

Pyrin jatkossa jaksottamaan treeniä hieman enemmän periaattella voima - volyymi - kevennys, eli kussakin liikkeessä on vuorotellen voimapainotteinen (vähän toistoja, suuret painot, pieni volyymi),  volyymipainotteinen (paljon toistoja ja useampia sarjoja hieman kevyemmät painot) ja kevyempi treeni jossa tehdään vitosia muttei yritetä maksimitulosta. Jako ei ole täysin tarkka, sillä kyykyssä pyrin tasaiseen 3x5-treeniin välillä keventäen, maastavedossa taas teen yleensä aina 1x5:en. Muissa vaihtelen kolmosten (voima) , vitosten (kevennys) ja kasien (volyymi) välillä. Rytmitys ei myöskään noudata aina treenikertoja. Esimerkiksi viime viikolla tein penkkipunnerruksessa voimatreenin perään yhden volyymisetin. Tänään taas tein volyymityyppisen lämmittelyn perään pari voimasarjaa.

Vaihtelu virkistää, ja olen huomannut että se myös lisää voimaa. Kolmosilla pääsee yllättävän ylös ilman että lähtee puhti. Kun sitten pudottaa vaikka 10 prosenttia, niin vitonen menee helposti perään.

Voima fysikaalisessa mielessä on virtuaalinen suure, joka tarkoittaa käytännössä jonkin toisen energiamuodon muuttamista liike- ja potentiaalienergiaksi; voima on fysikaalisessa mielessä massa kertaa kiihtyvyys. Teho taas on energian derivaatta ajan suhteen; mitä tehokkaampi lihas esimerkiksi on, sitä nopeammin se muuttaa lihassoluissa kemiallista energiaa liike- ja potentiaalienergiaksi supistumalla. Mitä suurimmissa määrin se, mitä nimitämme voimaharjoitteluksi, on samalla myös tehoharjoittelua ja toisinpäin. Tässä on kuitenkin ylimääräisenä dimensiona nopeus.

Voima F = ma, kun taas teho on dE/dt, missä E = E_k + E_p eli potentiaalienergia + kineettinen energia. Koska me elämme maapallon gravitaatiokaivossa, jokaiseen kappaleeseen vaikuttaa gravitaatiovoima, mg, missä g on melko tasainen 9.81 m/s^2. (Pahoittelen Latex-tyyppistä notaatiota, en jaksa käyttää sup- ja sub-tägejä). Käytetään tästä approksimaatiota 10, koska se on usein tapana. Kun nostamme esimerkiksi tankoa penkkipunnerruksessa, joudumme tuottamaan hieman suuremman voiman kuin massa*g, jotta tanko lähtee liikkeelle ylöspäin, ja tämän jälkeen joudumme tuottamaan voimaa joka on vähintään tämän suuruinen, jotta tanko jatkaa nousuaan. Liike-energia on yleensä painoa nostettaessa melko maltillinen, sillä painon nopeus ylöspäin liikkuessa ei ole mitenkään valtavan suuri.

Noston nopeudella on kuitenkin rooli. Nimittäin, kun lihas joutuu supistuessaan tuottamaan voimaa gravitaatiota vastaan ja paino liikkuu,  painon potentiaalienergia kasvaa. Tarkalleenottaen yleisessä suhteellisuusteoriassa sama voitaisiin ilmaista niin, että paino on jatkuvasti kiihtyvässä liikkeessä jo ollessaan paikallaan, koska ainoastaan vapaassa pudotuksessa paino on inertiaalikoordinaatistossa. Sivuutan tämän nyt ja puhun newtonilaisesta mekaniikasta.

Jos penkkipunnerruksen liikerata on noin 0.5 metriä ja nostamme 50 kiloa, niin nostossa tuotetaan potentiaalienergiaa noin 250 joulea. Jos nostoon kuluu 5 sekuntia, niin tuotettu teho on noin 50 wattia. Jos nosto tapahtuu 2.5 sekunnissa, on teho 100wattia. Lihaksen kyky tuottaa voimaa ja kyky tuottaa tehoa eivät siis ole sama asia. Esimerkiksi jos henkilö pystyy nostamaan 100 kiloa, mutta tämän nostoon kuluu 10 sekuntia, niin teho on sama kuin 50 kilon nostamisessa 5 sekunnissa.

Jossain määrin kuitenkin lihaksen harjoittaminen painonnostolla kasvattaa sekä tehon että voiman tuotantoa. Tämä on aivan selvää, sillä tulosten noustessa raskaat nostot kyllä tapahtuvat hieman hitaammin kuin kevyemmät, mutta juuri kenelläkään ei todellakaan mene kymmentä sekuntia yhden penkkipunnerrustoiston tekemiseen. (Joskus pitkien sarjojen viimeiset ovat tavattoman hitaita, mutta tämä on tyypillisesti poikkeus). Vastaavasti monissa edistyneemmissä painonnosto-ohjelmissa osa treenistä tehdään nopeuden lisäämiseksi, sillä tämä mahdollistaa suuremman tehontuotannon lihaksessa.

Jossain kohtaa siis voi olla, että voiman (isot painot, lyhyet toistot) ja volyymin (pienemmät painot, enemmän toistoja) lisäksi tulee tarpeelliseksi harjoitella myös nopeutta (pienemmät painot, nopeita toistoja). Sivumennensanoen, moni puhuu "räjähtävästä voimasta". Silloin tarkoitetaan lähes poikkeuksetta itseasiassa tehoa.

Talous kuntoon?

Esitin toisaalla valtiontalouden tasapainottamiseksi ehdotuksia. Unohdetaan nyt hetkeksi ideologiat, ja keskitytään tehokkuuteen. Laajasti tämä pitäisi ymmärtää siten, että resurssit joista voidaan päättää, jakautuvat siten että suurin kärsitty vahinko jää mahdollisimman pieneksi ja hyötyjä saadaan yhteenlaskettuna mahdollisimman paljon.  Keskityn valtion budjettiin 2015 koska se on viimeisin, ja se tulee olemaan seuraavien vaalien jälkeen lähtökohta neuvotteluille. Koetan pitää realistisena arvioni, mutta saatan tehdä virheitä. Pyöristän luvut pariin merkitsevään numeroon riippuen kohdasta.

Valtio kerää arvion mukaan veroja ja veroluonteisia maksuja 40 miljardia. Näistä tuloveroja on 12.1 miljardia, ALV:tä 17.9 miljardia, valmisteveroja (tupakka, alkoholi, makeiset, energia) 7.2 miljardia ja muita veroa (auto-, arpajais- ja varainsiirtoverot) 2.8 miljardia ja "muita" noin 100 miljoonaa. (Pyöristysvirhe selittää heiton tässä). Omaisuuden myynnistä, koroista ja osingoista valtion tulot ovat 2.7 miljardia, ja
lainaa otetaan 4.9 miljardia, ja kassaan haalitaan (ja raha tietysti menee) 53.7 miljardia. Luvut eivät täsmää, koska pyöristin, enkä luetellut erilaisia muita tuloja. Jos budjetti olisi toteutunut, tämä olisi ensimmäinen miesmuistiin, kun menot putoaisivat nimellisesti. En usko että se toteutuu tällaisena.

Menopuolella määrärahoista erilaisiin hallinnollisiin kuluhin menee joitain satoja miljoonia.
Eduskunnan kanslian toimintamenot 50M€, Valtioneuvoston kanslian toimintamenot ovat 50M€.
Ulkoministeriön toimintamenot ovat 255M€, oikeusministeriön 26M€, sisäministeriön 100M€, puolustusministeriön 20M€, VM:n 37M€ (+ valtiokonttorin 28M€), OKM:n 26M€, maa- ja metsätalousministeriön 28M€, LVM:n 20M€, TEM:n 53M€, STM:n 38M€, ja YM:n 35M€. En laske tahallani tässä arvonlisäveromenoja, koska ne ovat rahaa joka menee yhdestä taskusta tiseen.  Yhteensä hallinnollisiin kuluihin pelkästään sirkuksen pyörittämiseen siis menee 766 miljoonaa. Tämä ei siis sisällä lainkaan kriisinhallinnan (UM), oikeuslaitoksen (OM), poliisin (SM), armeijan (PM), Kelan ja erilaisten vastaavien (VM), koululaitoksen (OKM), maatalouden tarkastuksen tai lomituksen tai tukien (MMM) jne kuluja, vaan ainoastaan ministeriöiden hallinnolliset kulut. Ehdotankin, että näistä karsitaan puolet täysin kysymättä mihin raha nykyisellään menee. Ei mitään toiminnan uudelleenorganisointia, ei mitään konsultaatioita: Määrärahat puoliksi yhdessä yössä ja that's it. Jos rahat eivät riitä palkkoihin,  irtisanotaan vakituista henkilökuntaa periaattella korkeapalkkaisin pihalle ensin. Säästöä 350 miljoonaa.

Puoluetuki pitää ottaa pois, siitä tulee säästöä 32 miljoonaa. Merkitys on symbolinen. 

Seuraavakehitysyhteistyön määrärahat. Ne kertyvät pienistä puroista eri ministeriöistä ja loppusumma on hiukan yli miljardin, pudotusta on edellisestä vuodesta jonkin verran. Ehdotan, että puolet pois. Erilaisten rokotusohjelmien ja vastaavien tuet kannattaa jättää pääosin koskematta, mutta siihen riittää mainiosti puolikas siitä mitä nyt menee. Säästöä 500 miljoonaa. 

Toisin kuin usein esitettän, maahanmuuton kustannuksissa ei ole mitään kauheasti säästettävää valtion tasolla. Vastaanottokeskusten kustannukset ovat yhteensä noi 50 miljoonaa ja tuet näissä asuville alle 9 miljoonaa. Tämä voi kutistua jos porukkaa tulee vähemmän, mutta en puutu tähän nyt yhtään, koska symbolinen arvo tässä on mitätön; maahanmuuttajien vaikutus politiikkaan suoraan on mitätön, toisin kuin puolueiden.

Puolustukseen ja kriisinhallintaan en ehdota säästöjä.

Verohalllinnon toimintamenot ovat 410 miljoonaa. Siitä pitää saada ainakin 100 miljoonaa pois. 

Työeläkkeiden maksuun menee budjetista suoraan 4.4 miljardia. Tämä pitää jäädyttää ja saada laskevalle trajektorialle. Ehdotan, että siitä säästetään, vaikka sitten perustuslakia muuttamalla jos ei muuten onnistu, 1000 miljoonaa eli yksi miljardi vuodessa. Huomatkaa että tässä ei ole mukana kansaneläkkeitä.

Energiaverotuki on 250 miljoonaa. Se pitää poistaa.

EU:n jäsenmaksu on hankala yhtälö, sillä osa siitä palaa takaisin. Vähintään briteille maksettavasta maksuhyvityksestä 130 miljoonaa pitää kieltäytyä jatkossa aivan ehdottomasti. En ota kantaa muuhun

En ehdota muusta koulutuksesta karsimista, mutta yliopistojen toimintamenoista karsimista noin 100 miljoonalla en voi olla ehdottamatta, jotta tulisi selväksi että jostain itselleni tärkeästä pitää myös karsia. Opintorahasta pitäisi luopua erikseen kokonaan ja korvata se perustulomallilla. Opintotukeen menee 800 miljoonaa, mutten laske sitä tähän mukaan, koska tulonsiirrot tulisi kokonaisuutena vetää uusiksi.

Taiteelle ja kulttuurille näyttäisin juustohöylää 50 miljoonaa.

Aluetukina maaseudun kehittämisen 50 miljoonaa pois. Maatalouden kansallinen tuki on 322 miljoonaa, siitä pois ainakin 100 miljoonaa. Luonnonhaittakorvauksista puolet pois, eli 250 miljoonaa, ja EU-markkinatuesta toinen sama. Yheensä säästöä 650 miljoonaa.

Valtion rahoitusosuus pois televisio- ja radiotoiminnalta kokonaan. 500 miljoonaa.

Elinkeino-j a innovaatiopolitiikkaan menee 1.4 miljardia. Innovaatiotuista 150 miljoonaa pois. Muut menoerät ovat rahastointeja, joiden menoluonnetta en jaksanut kaivaa, joten jääköön se  tähän luvuksi.

Työvoima ja yrityspalveluihin pistetään vuosittain 563 miljoonaa. Tämä jakaantuu työvoimakoulutukseen ostopalveluina (noin 200 miljoonaa)  ja palkkatuettuun työhön.
Julkisen puolen palkkatuet pois valtiolta, ja kotoutumiskoulutuksen määrärahat nolliin, niin säästöä saadaan 150 miljoonaa.

Uusiutuvan energian tuotantotuki vähintääkin puoliksi (voisi poistaa kokonaankin) 100 miljoonaa.

Asumistuki on 847 miljoonaa. Tästä pitää päästä lopulta eroon, mutta jos nyt alkuun 100 miljoonaa pois.

Valtion osuus ansiosidonnaisesta laskevalle trajektorialle, nyt siihen menee miljardi, 100 miljoonaa pois.

Koska työeläkkeistä ehdotin jo isohkoja leikkauksia, en ehdota niitä kansaneläkkeisiin.

Toimeentulotuesta pitäisi päästä eroon kokonaan, mutta arvioin, että perustulojärjestelmään siirtyminen mahdollistaisi valtion osuudesta 100 miljoonan säästön.

Koska laina on tällä hetkellä halpaa, niin valtio saattaisi pystyä vähentämään korkomenoja pyrkimällä pidentämään lainojen maturiteettia, ainakin jonkin verran. Tällöin koroissa voisi säästää arviolta 200 miljoonaa. En kuitenkaan ole tästä aivan varma, sillä voi olla että VVM:ssä tämä on jo laskettu tarkkaan.

Yhteensä leikkausehdotukseni ovat  noin 4.5 miljardia. Tämä ei ole sattumaa, sillä valtion lainanotto on budjetissa 4.4 miljardia. Pyrin tekemään leikkauslistan siten, että dynaamiset tulovaikutukset jäisivät vähäisisksi tai olisivat peräti positiivisia. Jätin tarkoituksella huomiotta hallinnonalojen arvonlisäveromenot säästökohteina, koska se on taskusta toiseen menevää rahaa. Ansiosidonnaisessa tehokkain keino säästämiseen on lyhentää sen kestoa. Kymmenen prosentin säästöön vaadittava lyhennys voidaan laskea siitä, että osuus p työllistyy juuri ja juuri ennen kuin ansiosidonnainen katkeaa. Loput jatkavat nykyisellään alhaisemmalla päivärahalla. Dynaaminen vaikutus parantaisi nettona todennäköisesti jo alle 10% lyhennyksellä. Konservatiivisimmankin arvion mukaan 500 päivästä 400 päivään siirtyminen takuulla toisi tämän säästön.

Tämän kaiken päälle tulisi toteuttaa laskennallisesti kustannusneutraali perustulo, eli kaikki muut tulonsiirrot (kansaneläke, opintotuki, peruspäiväraha jne jne) yhteen könttään, break-even piste johonkin vajaa 2000 euron kuukausipalkan kohdalle siten, että siitä enemmän tienaaville systeemi on ekvivalentti nykyisen kanssa ja sitä vähemmän tienaaville käteen jäävä raha kasvaa niiden osalta jotka ovat töissä ja putoaa niiden osalta jotka eivät ole töissä.

Tulopuolella hyväksyisin itseasiassa Soinin ehdotuksen siitä, että pääomatulojen progressiota voisi kiristää. Myös toisaalta tulojen alapäässä voisi verotusta keventää hitusen. En usko tällä olevan suurta merkitystä, koska pääomatuloveroa on helppo kiertää laillisesti.

Myöhemmässä vaiheessa alkaisin keventää verotusta rajumman puoleisesti. Valtion ansiotuloverosta voisi asteittain esimerkiksi luopua kokonaan mediaanitulot alittavalta osuudelta. Sen tuotto on nykyisinkin vain muutaman miljardin.