Esitin toisaalla valtiontalouden tasapainottamiseksi ehdotuksia. Unohdetaan nyt hetkeksi ideologiat, ja keskitytään tehokkuuteen. Laajasti tämä pitäisi ymmärtää siten, että resurssit joista voidaan päättää, jakautuvat siten että suurin kärsitty vahinko jää mahdollisimman pieneksi ja hyötyjä saadaan yhteenlaskettuna mahdollisimman paljon. Keskityn valtion budjettiin 2015 koska se on viimeisin, ja se tulee olemaan seuraavien vaalien jälkeen lähtökohta neuvotteluille. Koetan pitää realistisena arvioni, mutta saatan tehdä virheitä. Pyöristän luvut pariin merkitsevään numeroon riippuen kohdasta.
Valtio kerää arvion mukaan veroja ja veroluonteisia maksuja 40 miljardia. Näistä tuloveroja on 12.1 miljardia, ALV:tä 17.9 miljardia, valmisteveroja (tupakka, alkoholi, makeiset, energia) 7.2 miljardia ja muita veroa (auto-, arpajais- ja varainsiirtoverot) 2.8 miljardia ja "muita" noin 100 miljoonaa. (Pyöristysvirhe selittää heiton tässä). Omaisuuden myynnistä, koroista ja osingoista valtion tulot ovat 2.7 miljardia, ja
lainaa otetaan 4.9 miljardia, ja kassaan haalitaan (ja raha tietysti menee) 53.7 miljardia. Luvut eivät täsmää, koska pyöristin, enkä luetellut erilaisia muita tuloja. Jos budjetti olisi toteutunut, tämä olisi ensimmäinen miesmuistiin, kun menot putoaisivat nimellisesti. En usko että se toteutuu tällaisena.
Menopuolella määrärahoista erilaisiin hallinnollisiin kuluhin menee joitain satoja miljoonia.
Eduskunnan kanslian toimintamenot 50M€, Valtioneuvoston kanslian toimintamenot ovat 50M€.
Ulkoministeriön toimintamenot ovat 255M€, oikeusministeriön 26M€, sisäministeriön 100M€, puolustusministeriön 20M€, VM:n 37M€ (+ valtiokonttorin 28M€), OKM:n 26M€, maa- ja metsätalousministeriön 28M€, LVM:n 20M€, TEM:n 53M€, STM:n 38M€, ja YM:n 35M€. En laske tahallani tässä arvonlisäveromenoja, koska ne ovat rahaa joka menee yhdestä taskusta tiseen. Yhteensä hallinnollisiin kuluihin pelkästään sirkuksen pyörittämiseen siis menee 766 miljoonaa. Tämä ei siis sisällä lainkaan kriisinhallinnan (UM), oikeuslaitoksen (OM), poliisin (SM), armeijan (PM), Kelan ja erilaisten vastaavien (VM), koululaitoksen (OKM), maatalouden tarkastuksen tai lomituksen tai tukien (MMM) jne kuluja, vaan ainoastaan ministeriöiden hallinnolliset kulut. Ehdotankin, että näistä karsitaan puolet täysin kysymättä mihin raha nykyisellään menee. Ei mitään toiminnan uudelleenorganisointia, ei mitään konsultaatioita: Määrärahat puoliksi yhdessä yössä ja that's it. Jos rahat eivät riitä palkkoihin, irtisanotaan vakituista henkilökuntaa periaattella korkeapalkkaisin pihalle ensin. Säästöä 350 miljoonaa.
Puoluetuki pitää ottaa pois, siitä tulee säästöä 32 miljoonaa. Merkitys on symbolinen.
Seuraavakehitysyhteistyön määrärahat. Ne kertyvät pienistä puroista eri ministeriöistä ja loppusumma on hiukan yli miljardin, pudotusta on edellisestä vuodesta jonkin verran. Ehdotan, että puolet pois. Erilaisten rokotusohjelmien ja vastaavien tuet kannattaa jättää pääosin koskematta, mutta siihen riittää mainiosti puolikas siitä mitä nyt menee. Säästöä 500 miljoonaa.
Toisin kuin usein esitettän, maahanmuuton kustannuksissa ei ole mitään kauheasti säästettävää valtion tasolla. Vastaanottokeskusten kustannukset ovat yhteensä noi 50 miljoonaa ja tuet näissä asuville alle 9 miljoonaa. Tämä voi kutistua jos porukkaa tulee vähemmän, mutta en puutu tähän nyt yhtään, koska symbolinen arvo tässä on mitätön; maahanmuuttajien vaikutus politiikkaan suoraan on mitätön, toisin kuin puolueiden.
Puolustukseen ja kriisinhallintaan en ehdota säästöjä.
Verohalllinnon toimintamenot ovat 410 miljoonaa. Siitä pitää saada ainakin 100 miljoonaa pois.
Työeläkkeiden maksuun menee budjetista suoraan 4.4 miljardia. Tämä pitää jäädyttää ja saada laskevalle trajektorialle. Ehdotan, että siitä säästetään, vaikka sitten perustuslakia muuttamalla jos ei muuten onnistu, 1000 miljoonaa eli yksi miljardi vuodessa. Huomatkaa että tässä ei ole mukana kansaneläkkeitä.
Energiaverotuki on 250 miljoonaa. Se pitää poistaa.
EU:n jäsenmaksu on hankala yhtälö, sillä osa siitä palaa takaisin. Vähintään briteille maksettavasta maksuhyvityksestä 130 miljoonaa pitää kieltäytyä jatkossa aivan ehdottomasti. En ota kantaa muuhun
En ehdota muusta koulutuksesta karsimista, mutta yliopistojen toimintamenoista karsimista noin 100 miljoonalla en voi olla ehdottamatta, jotta tulisi selväksi että jostain itselleni tärkeästä pitää myös karsia. Opintorahasta pitäisi luopua erikseen kokonaan ja korvata se perustulomallilla. Opintotukeen menee 800 miljoonaa, mutten laske sitä tähän mukaan, koska tulonsiirrot tulisi kokonaisuutena vetää uusiksi.
Taiteelle ja kulttuurille näyttäisin juustohöylää 50 miljoonaa.
Aluetukina maaseudun kehittämisen 50 miljoonaa pois. Maatalouden kansallinen tuki on 322 miljoonaa, siitä pois ainakin 100 miljoonaa. Luonnonhaittakorvauksista puolet pois, eli 250 miljoonaa, ja EU-markkinatuesta toinen sama. Yheensä säästöä 650 miljoonaa.
Valtion rahoitusosuus pois televisio- ja radiotoiminnalta kokonaan. 500 miljoonaa.
Elinkeino-j a innovaatiopolitiikkaan menee 1.4 miljardia. Innovaatiotuista 150 miljoonaa pois. Muut menoerät ovat rahastointeja, joiden menoluonnetta en jaksanut kaivaa, joten jääköön se tähän luvuksi.
Työvoima ja yrityspalveluihin pistetään vuosittain 563 miljoonaa. Tämä jakaantuu työvoimakoulutukseen ostopalveluina (noin 200 miljoonaa) ja palkkatuettuun työhön.
Julkisen puolen palkkatuet pois valtiolta, ja kotoutumiskoulutuksen määrärahat nolliin, niin säästöä saadaan 150 miljoonaa.
Uusiutuvan energian tuotantotuki vähintääkin puoliksi (voisi poistaa kokonaankin) 100 miljoonaa.
Asumistuki on 847 miljoonaa. Tästä pitää päästä lopulta eroon, mutta jos nyt alkuun 100 miljoonaa pois.
Valtion osuus ansiosidonnaisesta laskevalle trajektorialle, nyt siihen menee miljardi, 100 miljoonaa pois.
Koska työeläkkeistä ehdotin jo isohkoja leikkauksia, en ehdota niitä kansaneläkkeisiin.
Toimeentulotuesta pitäisi päästä eroon kokonaan, mutta arvioin, että perustulojärjestelmään siirtyminen mahdollistaisi valtion osuudesta 100 miljoonan säästön.
Koska laina on tällä hetkellä halpaa, niin valtio saattaisi pystyä vähentämään korkomenoja pyrkimällä pidentämään lainojen maturiteettia, ainakin jonkin verran. Tällöin koroissa voisi säästää arviolta 200 miljoonaa. En kuitenkaan ole tästä aivan varma, sillä voi olla että VVM:ssä tämä on jo laskettu tarkkaan.
Yhteensä leikkausehdotukseni ovat noin 4.5 miljardia. Tämä ei ole sattumaa, sillä valtion lainanotto on budjetissa 4.4 miljardia. Pyrin tekemään leikkauslistan siten, että dynaamiset tulovaikutukset jäisivät vähäisisksi tai olisivat peräti positiivisia. Jätin tarkoituksella huomiotta hallinnonalojen arvonlisäveromenot säästökohteina, koska se on taskusta toiseen menevää rahaa. Ansiosidonnaisessa tehokkain keino säästämiseen on lyhentää sen kestoa. Kymmenen prosentin säästöön vaadittava lyhennys voidaan laskea siitä, että osuus p työllistyy juuri ja juuri ennen kuin ansiosidonnainen katkeaa. Loput jatkavat nykyisellään alhaisemmalla päivärahalla. Dynaaminen vaikutus parantaisi nettona todennäköisesti jo alle 10% lyhennyksellä. Konservatiivisimmankin arvion mukaan 500 päivästä 400 päivään siirtyminen takuulla toisi tämän säästön.
Tämän kaiken päälle tulisi toteuttaa laskennallisesti kustannusneutraali perustulo, eli kaikki muut tulonsiirrot (kansaneläke, opintotuki, peruspäiväraha jne jne) yhteen könttään, break-even piste johonkin vajaa 2000 euron kuukausipalkan kohdalle siten, että siitä enemmän tienaaville systeemi on ekvivalentti nykyisen kanssa ja sitä vähemmän tienaaville käteen jäävä raha kasvaa niiden osalta jotka ovat töissä ja putoaa niiden osalta jotka eivät ole töissä.
Tulopuolella hyväksyisin itseasiassa Soinin ehdotuksen siitä, että pääomatulojen progressiota voisi kiristää. Myös toisaalta tulojen alapäässä voisi verotusta keventää hitusen. En usko tällä olevan suurta merkitystä, koska pääomatuloveroa on helppo kiertää laillisesti.
Myöhemmässä vaiheessa alkaisin keventää verotusta rajumman puoleisesti. Valtion ansiotuloverosta voisi asteittain esimerkiksi luopua kokonaan mediaanitulot alittavalta osuudelta. Sen tuotto on nykyisinkin vain muutaman miljardin.
2 kommenttia:
En taaskaan kerennyt kommentoida uunituoreeseen viestiin, mutta toivottavasti luet tämän jälkijunassa. Mitä mieltä olet leikkausten kysyntävaikutuksista? Käsittääkseni mm. Roope Uusitalon johtaman talouspoliitiikan arvinointineuvoston raportissa toivottiin leikkausten lykkäämistä tai pitämistä varovaisina juuri kysyntäefektien vuoksi.
Leikkauksilla on aina toki kysyntävaikutus, mutta yritin laatia tämän listan siten, että kysyntävaikutukset eivät olisi merkittäviä.
Valtion kanslioiden menot ovat pääosin henkilöstö- ja kiinteistökuluja. Helsingissä kiinteistöjen kysyntä on sen verran kovaa, että valtio saisi vapautettua nuo tilat muuhun käyttöön. Henkilöstön irtisanomisilla on kulutuskysynnän osalta kysyntävaikutuksia, mutta ne ovat pitkälti paikallisia Helsingissä, missä työllisyystilanne on parempi. Puoluetuella tuskin on merkitystä.
Kehitysyhteistyöllä ei ole merkittäviä kotimaisia kysyntävaikutuksia. Tai niiltä osin kun on, niin en ymmärrä miksi sitä nimitetään kehitysavuksi ylipäätään.
Eläkkeiden kohdalla kyse on työeläkkeistä. Säästöjen hakeminen on tässä kohtaa vaikeaa, ja tulovaikutus voi johtaa kysynnän vähenemiseen paikoitellen. Tässä on syytä muistaa, että osa menosta on rahastointia. Jos eläkkeitä pudotetaan, niin rahastoinnin osuus vähenee enemmän, kun tulevien eläkkeiden nykyarvo vähenee. Tämä pudottaa menoja enemmän kuin eläkkeitä sinänsä.
Energiaverotuki menee windfallina jo muutenkin energiayritysten katteiden vahvistamiseksi. Osin se jaetaan osinkoina, mutta jos keynesiläisittäin katsotaan, se menee porukalle jonka rajakulutusaste on matala, etenkin nykytilanteessa.
EU-jäsenmaksulla, varsinkin tuolla UK:n jäsenmaksuhyvityksellä, ei ole mitään dynaamista vaikutusta Suomessa.
Yliopistojen toimintamenoja kompensoisin veroinsentiivillä jossa yliopistojen pääomiin tehtäviä lahjoituksia saa vähentää veroissa. Verosuunnittelu on niin mittavaa, että tämä tuskin tekisi pahemmin lovea valtion tuloihin.
Maataloustuen kohdalla voidaan toki katsoa vähän tarkemmin. Se voi jyrätä kyllä periferioiden taloutta pahasti, eli rakennemuutosta siitä seuraisi. Se on potentiaalisesti sellainen jota ei voisi toteuttaa jos on huolissaan kysynnästä.
Ansiosidonnaisen lyhentäminen todennäköisesti *lisäisi* kysyntää, koska palkat ovat suuremmat kuin ansiosidonnainen.
Elinkeinopolitiikassa tuo 150 miljoonan menoerä on pitkälti rahan siirtämistä taskusta toiseen, edelleen, sillä teetetään jonkin verran toki tutkimusta, eli kysyntävaikutusta on jossain määrin, mutta kertoimen väittäisin olevan pieni.
En ehdottanut mitään leikkauksia mihinkään infraprojekteihin, koska niiden kertoimet ovat yleensä kohtuulliset. Homeisten koulujen ja sairaaloiden korjaukset esimerkiksi todennäköisesti säästävät rahaa.
Asumistuen ja toimeentulotuen leikkaaminen tuskin pudottaa kysyntää kokonaisuudessa kauhean paljon. Sosiaaliturvan säätäminen perustulomaisempaan suuntaan kasvattaisi toimeliaisuutta, eikä tuottaisi samanlaista kysyntävaikutusta.
Tuon koko listan suuruisen summan pystyisi ehkä nipistämään seuraavan vaalikauden aikana. Jos samalla jäädytetäisiin kaikki pysyväisluontoiset menot (muttei investointeja), niin eiköhän tässä olisi ihan hyvällä mallilla.
Paradoksaalisesti, olen sitä mieltä, että velanottoa ei pidä silti karsastaa niin paljon että aletaan esimerkiksi (tässä tilanteessa) myydä osakkeita ja omistuksia. Niitä voi myydä, mutta periaatteessa salkkua ei kyllä saisi keventää kun korot ovat alle nollassa. Päin vastoin, valtio voisi aivan hyvin ottaa runsaammalla kädellä velkaa ja sijoittaa rahat kansainvälisesti.
Lähetä kommentti