Lienen kirjoittanut useammankin kirjoituksen ns perustulosta, kansalaispalkasta, negatiivisesta tuloverosta, tai millä ikinä nimellä sitä halutaankaan kutsua. En tässä kirjoituksessa argumentoi kokonaisvaltaisesti, vaan käsittelen yhden ajatuksen, joka minulle heräsi eilen kun kuuntelin radiota. Hassuna yhteensattumana mainittakoon, että Osmo Soininvaara kirjoitti lähestulkoon samasta asiasta eilen.
Ajatus syntyi kun Jussi Halli kertoi radio-ohjelmassaan siitä, miten kilparadalla robottiauto kykenee peittoamaan ihmisen kuljettaman auton. Tämä johtunee siitä, että robottiauton reaktioaika mitataan mikrosekunnin osissa siinä, missä ihmisen on nopeimmillaankin sekunnin sadasosia; eroa on vähintään neljä dekadia. Lisäksi siinä, missä ihmiskuljettaja kuljettaa autoa ns perstuntumalta, tietokoneohjauksellaan on käytössä yksityiskohtaiset tiedot jokaisen renkaan pyörimisnopeudesta, tienpinnan lämpötilasta, viimeisten sekunnin osien ajalta tietoa pintojen kitkasta, ilmanvastuksesta, puhumattakaan 360 asteen näkökentästä, kyvystä säätää jokaista systeemin liikkuvaa osaa, kuten jokaisen renkaan jarrua erikseen, tarkkuudella joka on enemmän kuin neljä kertaluokkaa tarkempi kuin mihin ihminen pystyy, ja muuttamaan päätöksiään sekunnin aikana kymmeniä tuhansia kertoja. 100 kilometriä tunnissa liikkuva auto liikkuu noin 28 metriä sekunnissa. Nopeimmankin ihmisen reaktioajassa (noin kymmenesosasekunti) auto liikkuu 2.8 metriä. Melko hidaskin tietokone kykenee vaihtamaan ohjaussignaalin 100 mikrosekunnissa, jonka aikana auto liikkuu 2.8 millimetriä; Ihminen ei kykene ylipäätään ohjaamaan autoa tällä tarkkuudella riippumatta nopeudesta.
Pointtini tässä ei ole autonkuljettamisen vaikeudet, vaan se, että tietotekniikalla on jo nyt mahdollisuus syrjäyttää ihminen käytännössä kaikissa sellaisissa töissä joissa vaaditaan havainnontia, reagointia jne strukturoidussa ympäristössä. Ensimmäiset teollisuusrobotit tulivat liukuhihnateollisuuteen kuten esimerkiksi autotehtaisiin korvaamaan ihmisiä kokoonpanossa, jossa sama melko mekaaninen työtehtävä toistui kerta toisensa jälkeen. Tällaisia töitä ei käytännössä enää missään vauraassa länsimaassa tehdä ihmistyövoimalla.
Tämä synnyttää ja on jo synnyttänyt valtaisan rakennemuutoksen teollisuudessa. Poliittisia päättäjiä voi syyttää vaikka mistä, mutta tämän teknologian kehitystä he eivät ole ainakaan onnistuneesti estäneet. Moni tuntuu yrittäneen, mutta yritykseksi se on jäänyt. Jos katsomme karkealla tasolla sitä, mikä vaikutus vaikkapa verotuksella on, niin palkkatulon korkeammat marginaalit pääomatuloon verrattuna suosivat automaation käyttöönottoa. Moni vasemmisto-orientoitunut onkin esittänyt siksi, että pääomatuloja tulisi verottaa ankarammin. Olen kasvanut verrattain vasemmistolaisessa ympäristössä, mikä tarkoitti että asioita joita en ollut miettinyt tarkemmin, hahmotin helposti ns punaisten silmälasien läpi. Kun nuorempana aloin pohtia yhteiskunnallisia ongelmia enemmän, tämä oli ensimmäinen asia jossa huomasin selkeän raon omani ja vasemmistolaisen eetoksen välillä: Automaatio hävittää työtä, mutta tämä ei ole huono, vaan hyvä asia. Ongelmat joita seuraa, johtuvat siitä, että systeemi perustuu väärille oletuksille.
Sivummennensanoen, tämä ei rajoitu (palkka)työelämään. Jos teknologia tekee minkä hyvänsä ansaintalogiikan toimimattomaksi, niin sillä on pidemmän päälle vain hyviä vaikutuksia. Yritykset roikkua jarrukahvassa kumpuavat harhakäsityksestä, jonka mukaan ihmisellä tai yrityksellä on oikeus johonkin markkinaosuuteen siksi, että sillä on ollut sellainen aiemminkin. Eli jos meijeri on myynyt maitoa asiakkailleen aiemmin, on "väärin" tai "epäreilua", jos asiakkaat alkavatkin ostaa jostain muualta kun joku keksii paremman meijeriautomaation ja siten voi tuottaa halvempaa maitoa. Tämä ajatus on ymmärrettävä, muttei millään muotoa hyväksyttävä. Itseasiassa, se on yksi viheliäisimpiä moraalisen rappeutumisen muotoja. Kuolemansynteinä siinä yhdistyvät ahneus ja laiskuus, ja nämä argumentit automaatiota vastaan ovat oikeastaan ekvivalentteja orjuuden puolustamiselle.
Ongelmat joita työn tarpeen vähenemisestä seuraa, ovat kuitenkin todellisia, ja ongelma todellakin on ns systeeminen. Kehystetään asia korkealla abstraktiotasolla siihen, että meillä on kahta tuotannontekijää, pääomaa ja työvoimaa. Pääomaksi voidaan ajatella paitsi koneet, laitteet, yms tuotantovälineet, myös yksilöiden kokemus ja koulutus niiltä osin kun se voidaan laittaa tuotannolliseen käyttöön. Tuotantofunktio (Solowilainen sellainen) on muotoa f(K,L). Tässä viitekehyksessä automaation eteneminen tarkoittaa että tuotantofunktio muuttaa muotoaan niin, että sen osittaisderivaattaa K:n suhteen kasvaa ja L:n suhteen pienenee: marginaalilla kannattaa hankkia lisää pääomaa ja vähemmän työvoimaa, kun tuotantoa lisätään. Vastaavasti, kun kustannusrakennetta kevennetään, se kannattaa tehdä vähentämällä työvoimaa, ja ääritapauksessa kannattaa samaan aikaan vähentää työvoimaa ja ottaa lisää pääomaa.
Miten tämä liittyy perustuloon? No siten, että palkkatyö ihmisen keinona elättää itsensä muuttuu alati kivikkoisemmaksi tieksi. Rakennemuutoksen yhteydessä toki on kysyntää tietynlaiselle työlle -- sellaiselle johon on sitoutunut paljon implisiittistä pääomaa. Tällaisia töitä ovat laadukas ohjelmointityö, muotoilu, suunnittelu jne. Näissä kaikissa on ilmeistä, että työn luonne on hyvin pitkälle pääoman kaltaista: Tehtävä työ on luonteeltaan investointi, ei työ jota tehdään tunti tunnilta. Kun asia on näin, yhä suuremmalle osalle ihmisistä tulee vaikeaksi hankkia mielekäs elanto säännöllisellä työnteolla. Työtehtäviä kyllä löytyy tämän tästä, mutta ne ovat alati lyhytkestoisempia ja kertaluonteisempia. Tämä koskee aivan kaikkea työtä; ennen pitkää meillä ei ole enää bussi- tai taksikuskeja, tehdastyö on kokoonpanossa jo kadonnut melkein kokonaan, erilaiset rakennustyöt automatisoituvat kovaa vauhtia, jne. Töitä kyllä jää, mutta ne ovat luonteeltaan palveluita, jotka liittyvät yksittäisiin transaktioihin. Talo rakennetaan kyllä ihmisperheelle, jolloin talopaketin räätälöinti ja suunnittelu tapahtuu palveluna, mutta itse talon rakentaa 3d-tulostin, joiden toimintaa valvotaan pääosin automatisoidusti. Autokaupassa tilanne on jo nyt monilta osin sellainen, että ihmistyötä prosessiin menee suunnittelussa, rahdissa ja myynnissä, melkeinpä kaikki muu on automatisoitua.
Kun tilanne on tämä, ihmisillä ei enää ole normia siitä, että yksilöllä on jokin säännöllinen ansiotyö, josta hän ansaitsee palkkansa ja suunnittelee taloutensa sen mukaisesti. Monet alat kykenevät tuottamaan valtavasti joillekin, mutta kilpailutilanne on sellainen että jotkut rikastuvat rajusti, ja hurjan moni epäonnistuu surkeasti. Keskiarvoistettuna talous voi olla hyvinkin kovalla tasolla, mutta voittaja vie kaiken ja häviäjät eivät saa mitään kaupaksi. Pääoman tuottavuus yksittäistapauksissa lähentelee ääretöntä ja suuressa osassa tapauksista pääoma/työpanos menee aivan hukkaan.
Ns. perustarpeet, joista Soininvaarakin kirjoittaa, voidaan tuottaa melko halvalla kaikille. Ruoka, kohtuullinen asumisen taso, lääkkeet (ei tosin hoitoa!), huonekalut, kodinkoneet jne, voidaan tuottaa käytännössä ilman työvoimaa, skaalaetujen vuoksi niin halvalla, että suhteessa kaikkeen muuhun, niiden tuottaminen ei maksa oikeastaan mitään. Syy miksi nämä kaikki vielä maksavat edes sen verran kuin maksavat, on että työ niiden markkinoimiseksi ja jakelemiseksi tehdään vielä pitkälti ihmisvoimin. Lisäksi ihmisten vaatimustaso nousee samalla kun keskimääräinen tuotannollinen taso nousee. Vielä 1960-luvulla kerrostaloasunnoissa tyydyttiin paljolti siihen, ettei asunnoissa ollut kunnollista tilaa omalle pesukoneelle, joskus suihkutilatkin olivat taloyhtiöissä kollektiivisia. Nykyisin kodinhoitotila ja sauna ovat käytännössä minimivarustus kunnallisten vuokra-asuntojen uudisrakentamisessa. Mikään moralisointi tai muu sellainen ei tässä ole taustalla; näin ihmiset toimivat, ja kukaan ei yksilönä halua jäädä liiaksi jälkeen muiden elintasosta. Tämä muiden kanssa samantasoisen elintason tavoittelu kuitenkin johtaa siihen, että joko yhä useampi joutuu pettymään tai edustuksellisen demokratian hengessä jatkamme konfiskatorista verotusta joka takaa vähäosaisille "mediaani miinus 25 prosenttia" elintason.
Oma käsitykseni siitä, miten mielekäs tällainen ns hyvinvointivaltio nykymuodossaan on, lienee lukijoille tuttu. Käsitykseni ei perustu pääosin mihinkään moraaliseen arvioon; verotus on "väärin" vain jos ajattelemme että omistusoikeus on aksiomaattisesti rikkomaton. Koska kukaan ei lähtökohtaisesti kuitenkaan pidä siitä, että hänen omaisuuttaa konfiskoidaan ja koska olen lähtökohtaisesti arvoiltani myötätuntoinen ihminen, mielestäni ihmisten varallisuuden ja tulojen ulosmittausta pitäisi tehdä mahdollisimman vähän. Painanvampi peruste on kuitenkin se, että tosiasioiden valossa näyttää siltä, että tulojen ja omaisuuden verottamisen tie on ns kuljettu loppuun. Verojen korottaminen nykytasolta ei palvele juuri mitään tarkoitusta, koska se ei tuo pysyvää lisäystä valtion tuloihin; olemme Lafferin käyrän huipun lähellä, ja teknologian kehittyessä käyrän huippu lippuu koko ajan alemmas.
Emme kuitenkaan voi jo aivan sosiaalisen järjestyksen ylläpitämiseksi lähteä siitä, että suurin osa ihmisistä vain jätetään oman onnensa nojaan. Tämä saattaa kuulostaa nyt yhtä aikaa sosialistiselta ja äärimmäisen loukkaavalta, mutta verrattuna 1900-luvun alkuun olemme tilanteessa jossa merkittävä osa työvoimaista alkaa olla suhteellisen tuottavuuden suhteen samassa jamassa kuin selkeästi kehitysvammaiset olivat ennen. Maatalousvaltaisessa yhteiskunnassa kaveri jolla oli vaikeuksia oppia laskemaan muuten kuin sormillaan, saatettiin silti laittaa heinätöihin ja hän saattoi olla tuottavuudeltaan ihan kohtuullinen. Nyky-yhteiskunnassa tällainen henkilö ei pääse peruskoulusta, ja menee maksimissaan johonkin suojatöihin tai suoraan eläkkeelle. Kynnys jonka alle jäävä -- ja tämä ei liity pelkästään älykkyyteen tai muuhunkaan kovin räjähdysherkkään mittariin, vaan tuottavuuteen -- ei yksinkertaisesti kykene tekemään mitään sellaista jonka rahallinen arvo ylittäisi hänen elinkustannuksensa, nousee koko ajan. Jos ja kun se ylittää pisteen jossa oikeasti merkittävä osa yhteiskunnan jäsenistä ei vain voi hankkia elantoaan, on muiden pakko jotenkin reagoida.
Joko syntyy kokonaan kaksi eri yhteiskuntaa tai sitten sosiaaliturva täytyy miettiä kokonaan uusiksi. Koska esimerkiksi apartheid-järjestelmä toimi kovin huonosti, ja sellaisen pystyttäminen taloudellisin perustein on hankalaa muutenkin -- aika moni ns hyväosainen kuitenkin pelkää asemansa menettämistä -- lienee todennäköisintä että paremmin ansaitsevat joutuvat jatkossakin rahoittamaan vähäosaisten perustarpeita. Kun erot kasvavat ja vähäosaisten määrä kasvaa, täytyy jotenkin taata se, että sosiaalinen nousu edelleen on mahdollista. Nykyinen sosiaaliturvajärjestelmä nimittäin efektiivisesti estää sen lähes täysin. Jos esimerkiksi yksinhuoltaja päätyy toimeentulotuelle, tämän marginaaliverot ovat 100% luokkaa aina selkeästi ylempään keskiluokkaan saakka; karkeastiottaen, jotta pienten lasten yksinhuoltajan kannattaisi mennä töihin kun on kerran toimeentulotuelle pudonnut, hänen pitäisi olla lääkäri tai asianajaja. Kahden huoltajan perheellä tilanne ei ole aivan näin lohduton, mutta siinäkin hyppäyksen pitäisi olla verraten suuri ennekuin ponnistelu kannattaa.
Perustulon merkittävin vaikutus ei välttämättä kuitenkaan olisi minun näkökannassani kannustinvaikutus pelkästään tässä mielessä, vaan sen riskiprofiili. Nimittäin, ihmiset ovat tutkimusten mukaan paljon riskiäkarttavampia sellaisen tulon tai omaisuuden suhteen, joka heillä jo on. Voittojen toivossa ollaan valmiita ottamaan isompia riskejä, kun taas tappioiden pelosta riskiä kartetaan paljon enemmän. Otetaan kaksi peliä joista yksilö voi valita. Toisessa tarjolla on varma satanen, mutta 50/50 mahdollisuus saada tonni. Pelin odotusarvo on siis 600. Toisessa tarjolla on 30/70 mahdollisuus saada tonni, mutta mikään ei ole varmaa. Pelin odotusarvo on 700, mutta ihmiset ottavat mieluummin ensimmäisen pelin. Nykyisessä sosiaaliturvassa esimerkiksi yrittäminen johtaa käytännössä kaikkien tukien menettämiseen sen riskin lisäksi että epäonnistuu yrittäjänä.
Perustulomallissa yrittäjyys olisi mielekäs vaihtoehto entistä useammalle koska se ei vähennä perustuloa. Koska talous muutoinkin menee korkeariskisempään suuntaan, sosiaaliturvajärjestelmä jossa riskin merkitys vain korostuu entisestään, on aina vain typerämpi. Toimeentulotuen kaltainen järjestelmä on mielekäs (tai ainakin näyttää siltä) yhteiskunnassa, jossa on runsain mitoin erilaisia työmahdollisuuksia jotka tulevat ja menevät edes jossain määrin ennakoitavasti. Siis tyyliin, jos paikkakunnalle rakennetaan tehdas, niin siellä on työtä. Nyt jos paikkakunnalle rakennetaan tehdas, se ei työllistä kuin muutaman suunnitteluinsinöörin ja huoltomiehen. Tilausten kasvaessa tai vähentyessä työvoiman tarve elää vain vähän.
Siinä määrin kun niinsanottujen perustarpeiden tyydyttäminen todella voidaan hoitaa suhteellisen halvalla, perustulon taso voitaisiin asettaa tasolle jossa ihminen tulisi sillä toimeen. Haasteeksi järjestelmässämme tulee kuitenkin esimerkiksi sairaanhoito ja koulutus, joita ei nykyisellään vielä ole mahdollista automatisoida, ja joiden toimittaminen on työvoimaintensiivistä ja hyvin kallista. Tässä on yksi ongelma nykymuotoiselle hyvinvointivaltiolle, jota perustulo ei kykene ratkaisemaan. Koulutuksen ja terveydenhuollon rakennemuutos on erillinen asia, ja niiden rahoittaminen verovaroin toinen ongelma. En ota siihen kantaa tässä yhteydessä lainkaan.
34 kommenttia:
Tärkeintä tässä perustulo/kansalaispalkka/kansalaisosinko asiassa olisi päästä ottamaan ensimmäinen askel. Kannatusta asialle on poliittisen kirjon jokaisessa päässä, mutta keskustelu on juuttunut kinasteluun sopivasta tasosta ja tavasta. Itse kannatan kansalaisosinko-termiä, koska se on neutraalimpi ja helpommin hyväksyttävissä kaikille kansalaisille yhteisenä “osinkona” yhteisen Suomi-veneen hyvästä toiminnasta. Ja se miksi sitä ei makseta ei-kansalaisille on helpompi EUssa perustella osingolla. (sanasumua joo...)
Ensimmäinen askel on otettava niin pienenä, että kaikki sen hyväksyvät, ja hyväksyttävä toistaiseksi se, ettei niin pienellä kansalaisosingolla pelkästään elä. Mutta se olisi jo silti huomattava parannus nykyiseen tilanteeseen.
Ensinnäkin automaattinen perustulo parisataa? euroa niin, että jokainen työnantaja voi leikata työntekijän palkkaa jotta työssä olevien nettoansiot perustulon kanssa pysyvät samana. Samalla voidaan purkaa esim. lapsilisiin ja alemman tason opintotukiin liittyvää byrokratiaa.
Tämä tuo kaikkein heikompiosaisille turvan ettei kuole nälkään ja vähän rahaa tulee automaattisesti koko ajan. Voidaan pätkiä vaikka kerran viikkoon maksuun. Viidellä kympillä viikossa saa jo paljon perunoita. Muista etuuksista leikataan tietysti se pari hunttia pois jolloin nettotulot pysyvät samana. Tämä turvaa ensisijaisesti sellaisia,jotka eivät kykene edes hakemaan tukia tai ovat pudonneet byrokratioiden väliisiin mustiin aukkoihin odottamaan kuukausitolkulla byrokraattien päätöksiä ja hankkimaan lisäselvitysten lisäselvityksiä.
Toisekseen korjataan verotus tekemällä siitä automaattista. Veropohjaa laajennetaan radikaalisti niin, että harmaa- ja musta-, rikollinen talous saadaan verotettua. Valvottua verotusta vähennetään (lukuunottamatta joitain haitta- ja ohjausveroja) ja verotus siirtyy automaattiseksi ja reaaliaikaiseksi pankkien rahaliikenteestä suoraan valtion kassaan. Marginaalinen käteisrahatalous on pieni ongelma verojen välttelyn kannalta, mutta laitetaan käteisrahan nostolle isompi vero, vaikka 2%, lopulta kuitenkin käteisrahakin virtaa kauppoihin ja pankkeihin ja verotettavaksi. Kaikkien yksityishenkilöiden veroprosentti olisi 1%, yritysten 1% ja finanssitalouden rahansiirroille 0,01% (joku valitti, että finanssitalouden rahanliikkeet on suuret, mutta voitot pienet eikä kestä edes promillen veroo ;D En tiedä, mutta jollain pitää alottaa) Pääomien ylikasautuminen ja rahan holvaaminen on tietysti myös ongelma. Raha tulee rahan luo ja raha on valtaa ja siksi toiset kykenee peukaloimaan sääntöjä enemmän omaksi hyväkseen eli käyttämään taloudellista väkivaltaa. Jonkinlainen automaattinen omaisuusvero on siis tarpeen tileillä makaavalle rahalle. Jonkinlainen rahan ruostumisvero, vaikkapa ny leikisti se 1%.
Puutteellisten tilastojen vuoksi tämä arvio on hatusta. Laskin jostain tilastoista kerran, että tällä päästäisiin jotakuinkin nykyiseen verotuottoon. (http://www.suomenpankki.fi/fi/tilastot/euroalueen_tilastoja/Pages/payments_v_cross_fi.aspx vuodesta 2012 -> 2013 rahaliikenne tippunut n. 12 %) Mutta nyt meillä olisi vain neljä säädettävää veroventtiiliä ja reaaliaikainen vaikutus verotuloihin ja talouteen... jatkuu
Kolmanneksi työnteko ja yrittäminen. Kun ketään ei tarvii erityisesti valvoa, yrittämisen ja työnteon peruskoulu, ruohonjuuritason anarkistinen basaarikapitalismi, pienyrittäminen ja palvelut räjähtää kasvuun. Lukutaidotonkin voi ostaa eurolla ja myydä kahdella jos osaa myydä ja elättää ittensä. Palkkaat naapurin maalariks, maksat käteisellä, teette kylällä talkoita, leikkaat naapurin tukan, kuskaat naapurin mummon kauppaan ja saat kympin. Who cares? Hienoa jatkakaa! Kaikki käteisraha nousee lopulta pintaan ja virtaa kauppojen ja pankkien kautta taas verotettavaksi. Isompaa bisnestä on taas hankala hoitaa käteisellä ja kuka hullu viittii kiertää 1% veroja.
Käteisellä maksetut palkat ei kerryttäisi työeläkkeitä, valtio takaa kansaneläkkeen(perustulon?), perusterveydenhoidon ja perustyövakuutuksen. Jokainen käteistyönantajakin olisi kuitenkin vastuussa työturvallisuudesta ja yleisestä työaikalain noudattamisesta niinkuin nytkin. Pankkiin menevä palkka kerryttäisi automaattisesti parempaa eläke- ja työttömyysturvaa. Tämän päälle jokainen tekis omilla rahoillaan mitä lystää...
Kukaan ei kuvittele, että tää olis täydellinen teoria, vähän vaan maalailtu isolla pensselillä eri mahdollisuuksia. Pienin askelin kokeilemalla ja säätämällä voidaan tähän kuitenkin siirtyä. Jos ja kun homma toimii, niin perustuloa voidaan nostaa ja sosiaalipuolta pienentää koskemaan vaan todellisessa tarpeessa oleviin. Kaikille tällä systeemillä annetaan tikapuut kaivoon ja kaikki siihen kykenevät kiipee sieltä itte pois. Palokunta eli sosiaalitoimi on sitten niitä varten jotka ei silti pysty.
Asuntojen tarve ja asuntotuet on ollut monessa keskustelussa perustulon ongelmakohtana. Tätä korjaa tuo verotuksen uudistuspaketti. Yksityisestä alivuokrauksesta tulisi lähes(1%) verovapaata toimintaa. Köyhänkin kannattaa vuokrata mahdollinen tyhjä huone, kun raha on todellista tuloa. Alivuokralaiskämppien ja tietysti myös muiden vuokrakämppien tarjonta kasvaa ja vähentää painetta asuntomarkkinoilla, niukkuus ja hinnat laskevat. Jokainen etsii kukkarolleen sopivan kämpän.
Porkkanoita ja keppiä nuorisolle on monet aina vaatimassa Lapsiperustulo olisi se parisataa ja täydelle perustulolle pääsis kun käy koulunsa ja suorittaa jonkun ammattitutkinnon. Jos ei koulu maistu peruskoulun jälkeen, tai ei kykene niin parin vuoden töissä olo tai oppisopimus/kisälli-systeemi katsottaisiin riittäväksi korvaavaksi suoritukseksi...jatkuu
Kirjoitus on äärimmäisen ajankohtainen. Riittävää perustuloa ei kuitenkaan voida rahoittaa mitenkään muuten kuin verottamalla varakkaita ja hyvätuloisia konfiskatorisesti. Mietipä esimerkki tilannetta, että meillä voisi olla tuottavissa töissä kolmesta miljoonasta täysi-ikäisestä alle eläkeikäisestä kansalaisesta noin puolitoista miljoonaa (tilanne voisi olla tämänkaltainen kaikissa kehittyneissä teollisuusmaissa noin vuonna 2030). Silloin jouduttaisiin kyllä verottamaan töissä olevien ja varsinkin korkeapalkkaisimman muutaman sadantuhannen todella muhkeita palkkoja (siis nykyrahassa ehkä 10000-30000 e/kk) melko kovalla prosentilla - puhumattakaan pääomatuloista.
On kyseenalaista mahdollistaisiko globaali kilpailutilanne niin kovaa verotusta. Jotta voitaisiin ehkäistä Suomenkin muuttuminen brasiliaksi, jollaiseksi varsinkin USA on jo hyvää vauhtia muuttumassa, asia pitäisi järjestää kuntoon USA:n, EU:n, Japanin ja muutaman muun rikkaan maan koordinoidulla yhteistyöllä. Mutta koska USA:n hallinto on täysin maan raharikkaan promillen taskussa, tästä ei tule mitään. EU:lla on aika vähän liikkumavaraa, koska länsimaiden eli käytännössä USA:n ja EU:n yhteistyö on väistämättä USA-vetoista, koska EU on epäyhtenäinen erimielisten valtioiden seurakunta, kun taas USA on yksi valtio, ja koska EU on (osin samasta syystä) sotilaallisesti riippuvainen USA:sta eikä Venäjä todennäköisesti anna kiusanteoltaan Euroopalle rauhaa, jolloin EU joutuu tiivistämään yhteistyötään USA:n kanssa joka tasolla esimerkiksi menemällä mukaan amerikkalaisten megakorporaatioiden ja lakimiesmafian märkään uneen eli USA-EU -vapaakauppasopimukseen, joka vain johtaa amerikkalaistyyliseen ultrakalliiseen lakimiesterroriin, jolla uhkaamalla isot korporaatiot voivat vapaasti tuhota ympäristön kaikkialta.
Jossain keskustelussa väitettiin tuon verotusmallin romahduttavan yrittäjän tulot.
Tein siitä pienen laskelman.
Tapaus 1% automaattinen vero rahansiirroista.
Autokauppias vastaan Valtio
Autokauppias ottaa 100000 € lainaa autoja varten. Valtio vie prossan eli 1000 €
Autokauppiaalle jää 99000 €, jolla ostaa autot. Valtio vie prossan (vero hinnassa) eli 990 €
Autokauppias saa autoja summalla 99000 €
Autokauppias myy autot 30% katteella eli 141429 €, valtio vie prossan 1414 €
Autoista jää autokauppiaalle 140014 €
Autokauppias maksaa lainan 100000+3000 € (3% korko), valtio vie prossan 1030 €
Autokauppiaan tilille jää 37014 €
Autokauppias maksaa muut kulut, arviolta noin puolet eli 18507 €, valtio vie prossan 185 € (vero hinnassa)
Autokauppiaan tilille jää 18507 €
Tulos % pääomasta 18,51%
Valtio sai veroja yhteensä 4619 €
Pankki sai 3% korkotuoton miinus 1% vero valtiolle eli 2970 €
Eli ei tuo äkkinäiselle reaalitalouden kannalta kauheen pahalta näytä....?
Idea on siinä että saadaan homma alulle. Pienin kaikkien hyväksyttävissä oleva askel ja sitten saadaan jo kokemusta homman toimivuudesta. Jos kaikki toimii, niin seuraavaksi askeleeksi voisi ottaa hiukan suuremman perustulon.
Jos homma näyttäisi vuotavan kintuille, niin pienistä askeleista on helpompi peruuttaa ja tehdä korjauksia. Pahinta mitä tälle asialle voi tehdä, on vaatia kertarysäyksellä utopistista, puhdasoppista maailmanpelastusoperaatiota tyyliin 2000€/kk perustuloo ja jossa koko sosiaaliturvajärjestelmä pannaan kerralla uusiksi. Siinä tapauksessa perustulosta keskustellaan seuraavatkin 20 vuotta pääsemättä edes lähtöviivalla.
Hiukan realismia ja pragmatismia peliin, niin päästään eteenpäin.
Sori tää oli vähän pitkä. :)
Tuotanoin, tulonsiirrot ovat noin 18% kansantuotteesta. Tätä voi haarukoida myös siitä, että verot ovat 43% BKT:sta ja julkinen palvelutuotanto 20% BKT:sta, eli parinkymmenen prosentin paikkeilla mennään nytkin.
Tämä tarkoittaa vuoden 2013 tasolla noin 40 miljardia euroa vuodessa. 40 miljardia vuodessa, kun Suomen kansalaisia on noin 5.5 miljoonaa. Tämä on yli 7000 euroa vuodessa per capita, eli suomessa jaetaan tulonsiirtoja tällä hetkellä keskimäärin noin 600 euroa kuussa henkeä kohden.
Jos oletetaan että tulonsiirtojen kohdalla siirryttäisiin systeemiin, jossa vaiheittain joka vuosi 5% tulonsiirtojen kokonaismäärästä muutettaisiin sellaisenaan perustuloksi ja kaikkia julkisia tulonsiirtoja laskettaisiin vastaavasti, olisi 20 vuoden aikana siirrytty perustuloon joka olisi 600 euroa kuukaudessa.
Väite että täytyisi siirtyä nykyistä suurempaan konfiskatoriseen verotukseen, ei minusta kestä vettä. Verotusta voidaan päinvastoin keventää jos perustulon taso asetetaan mainittua tasoa matalammaksi. Itse suosisin mallia, jossa 600 euroa olisi maksimaalinen tulonsiirto joka tapauksessa, itse perustulo voisi olla 400 euroa, ja 200 hyvitettäisiin pienimuotoisesta työstä niin, että sillä kompensoitaisiin eläkemaksujen tms vaikutusta.
Esitän tämän, en siksi että kannattaisin välttämättä juuri sellaista järjestelmää, vaan osoittaakseni että nykyjärjestelmästä voidaan uskoakseni siirtyä käytännössä lähes Pareto-parannuksin (Ainakin Kaldor-Hicks- parannuksin) uuteen tilanteeseen jossa a) työllisyys on parempi, b) verokertymä on ceteris paribus suurempi c) tulonsiirtojen keskimääräinen taso ei ole muuttunut.
Transaktioita koskevia veroja ei mielestäni pidä ottaa käyttöön. Ei ole mielekästä, että arvonlisäketjusta kerätyt verot riippuvat siitä, kuinka moni on välissä lisäarvoa tuottanut. Jos on tuotannollisesti mielekästä että tuotteen X saattamiseksi kuluttajalle, kuluttan maksama raha kulkee useamman käden kautta, niin sitä ei pidä verotuksen keinoin nykyisestä haitata.
Arvonlisävero kuulostaa valtavan suurelta, mutta se häiritsee talouden toimintaa yllättävän vähän ainakin teoriassa. Lisäksi se on neutraali kotimaisen ja ulkomaisen työn suhteen, joten siirtämällä verotuksen painopistettä työstä arvonlisäveroon, saadaan kotimaista kilpailukykyä suhteessa paremmaksi. Toisaalta ALV on veroa myös työlle, koska työvoimakustannuksia ei siitä vähennetä. Mielestäni pitäisi vähentää palkkaverot tai ainakin työnantajamaksut ALV:stä.
No siten, että palkkatyö ihmisen keinona elättää itsensä muuttuu alati kivikkoisemmaksi tieksi.
Ihmiset ovat omista rahoistaan tarkkoja. Nuukuus tarkoittaa sitä, että ihminen punnitsee johonkin tehtävään ryhtymistä ja siihen ryhtymättömyyttä oman taloudellisen tilanteensa mukaan. Jos ihmisellä on aikaa ja mahdollisuus käydä esimerkiksi luennolla oppiakseen jotain uutta ja tärkeää, hän on valmis luopumaan omasta elintasostaan sen verran mitä menettää palkkaa tai liikevaihtoa osallistuakseen luennolle.
Kun kymmenen tai sata ihmistä ajattelee näin, saadaan kasaan luennoitsijan palkkio. Jokaisella ihmisellä on mahdollisuus opetella samat asiat mitä luennoitsija kertoo, mutta koska ihminen on omista rahoistaan nuuka, aika moni vaihtaa itselleen arvokkaan palvelun rahaa vastaan.
Tämä sama toimintatapa on toiminut aina ja tulee toimimaan jatkossakin. Nykyinen nanny-state tai hyvinvointivaltio tai liberaali fascismi ei tätä ymmärrä.
Transaktioita koskevia veroja ei mielestäni pidä ottaa käyttöön. Ei ole mielekästä, että arvonlisäketjusta kerätyt verot riippuvat siitä, kuinka moni on välissä lisäarvoa tuottanut. Jos on tuotannollisesti mielekästä että tuotteen X saattamiseksi kuluttajalle, kuluttan maksama raha kulkee useamman käden kautta, niin sitä ei pidä verotuksen keinoin nykyisestä haitata.
Minä taas ajattelen, että mitä suoraviivaisempi ja yksinkertaisempi jokin ketju on, sitä tehokkaampi siitä saadaan. Turhat välikädet ja hinnan nostajat tippuvat pois. Suurempi hyöty tulee minusta veropohjan laajenemisesta: rikollinen raha tulee verotettavaksi ja harmaa talous muuttuu lailliseksi. Voisi tietysti alkaa kokeilemaan ensin henkilöverotuksessa ja käteisliikenteessä. Luulen, että myös suuri osa toiminimiyrittäjstä suosisi tälläistä automaattiverotusta. Tee mitä teet ja unohda verotus, pankki hoitaa jonkun prosentin rahaliikenteestäsi valtiolle....
Minä taas ajattelen, että mitä suoraviivaisempi ja yksinkertaisempi jokin ketju on, sitä tehokkaampi siitä saadaan. Turhat välikädet ja hinnan nostajat tippuvat pois.
Tämä ajattelutapa on yksi syy, miksi sosialismi ja vastaavat suunnitelmatalouden muodot ovat pääsääntöisesti tuomittuja epäonnistumaan. Tämä prima facie rationaalisen kuuloinen päättely ei nimittäin kestä vettä alkuunkaan.
Jos siinä olisi järkeä, niin esimerkiksi Fordin tehtaissa ei olisi kuuna päivänä ollut mitään mieltä ottaa käyttöön liukuhihnatyötä. Onhan selvää, että auto syntyy tehokkaammin jos jokainen työntekijä rakentaa koko auton, ilman että aikaa tuhraantuu sen siirtämiseen liukuhihnalla paikalta toiselle. Kun vielä otetaan huomioon että jokaisen työntekijän pitää aloittaa oma työnsä ja keskeyttää se siirtojen ajaksi, ja tähänkin tuhrautuu aikaa, on selvää, että sarjatuotanto on muutoinkin niin tehoton tapa järjestää tuotantoa, että valtion kannattaa kieltää se tai verottaa sitä.
Ymmärrätkö pointin? Talous kokonaisuutena ei eroa millään lailla tässä suhteessa. Ei argumentin toimivuuden kannalta ole väliä sillä, maksetaanko työntekijöille palkkaa liukuhihnalla vai ovatko he yrittäjiä jotka ostavat keskeneräisen tuotteen edelliseltä ja myyvät sen seuraavalle. Välikädet voivat toki nostaa hintaa, mutta hinta ei ole kustannus. Vain työ, ja käytety raaka-aineet ovat kustannuksia, hinta on pelkkä signaali.
Ymmärrätkö pointin?
No joo, esitin asian ehkä hiukan epäselvästi, en minä ihan noin yksinkertanen ole....:D
Ajattelin lähinnä myyntiketjuja. Tehdas myy nettikaupan kauta tuotteensa suoraan kulutajille on tehokkaampi ketju kuin tehdas-tukkuliike-myymälä-kuluttaja.
Minä taas ajattelen, että mitä suoraviivaisempi ja yksinkertaisempi jokin ketju on, sitä tehokkaampi siitä saadaan
Välikädet kyllä tippuisi pois, mutta niin tippuisi paljon muutakin. Mikäli välikäsiä alettaisiin verottamaan rankasti, jokin seuraus sillä varmasti olisi, mutta tuskin parempi lopputulos kun mikä meillä on nyt. Esimerkiksi se tekisi arbitraasin hyödyntämisen vaikeammaksi, joka taas nostaisi hintoja kun hintatasausmekanismi on vaikeutettu. Seuraavaksi varmaan tappolistalla olisi maahantuojat, jotka sulautettaisiin isoihin yrityksiin ja jättäisi Suomen kokoiset lilliputit kokonaan rannalle.
Välikädet tuo talousjärjestelmään elintärkeätä hintainformaatiota, kun niillä on kuluttajia paljon enemmän tietoa tuotteiden oikeasta arvosta ja ilman niitä tuotteen oikea hinta olisi epävakaampi. Karkeasti ottean ne paikat josta niistä on enemmän haittaa kuin hyötyä, niitä ei myöskään ole.
Kumitontulle:
1) Luennot ovat lukutaidottomia varten. Miksi kukaan haluaisi maksaa sellaisesta, minkä voi saada Netistä ilmaiseksi?
2) Millä nuo loput 99 sitten elävät? Alkavatko he luennoida toinen toisilleen? Tiedemies osoitti aika kouriintuntuvasti, että maailmasta kertakaikkiaan loppuu työ. Ihmistyölle ei enää kertakaikkiaan ole kysyntää niin paljoa, että sillä voitaisiin työllistää koko yhteiskunnan työikäinen väestö.
Olette tavallaan kumpikin väärässä ja tavallaan oikeassa. Kumis on oikeassa sillä tavalla, että toki ihmiset voivat siirtyä esimerkiksi luontaistalouteen, mutta elintasokuilu on aika karu jos ajatellaan että osa porukasta elättää itsensä kaskiviljelyllä samalla kun osalla on robottipalvelijat ja henkilökohtaiset kuuraketit.
IM on oikeassa mutta myös väärässä. Ei asia ole niin, että työtä ei kertakaikkiaan olisi. Kyllä työtä on. Ongelmana on se, että hinta joka siitä maksetaan, on älyttömän pieni. Kaikeksi onneksi tosin elämisen kannalta välttämättömien hyödykkeiden tuottaminen on niin halpaa muiden näkökulmasta, että "kaskiviljelijöiden" elättäminen onnistuisi niiden muiden käyttämien resurssien pyöristysvirheillä.
Tämä ei ole se mikä muodostuu ongelmaksi, vaan se, että jos meillä on kaksi yhteiskuntaa, jossa yksilöistä merkittävä osa ei voi osallistua, millään mielekkäällä tavalla, niin seuraa kaikenlaista epämiellyttävää.
Kumiksen ja ns oikeistolaisen eetoksen maailmassa ne kaverit joilla nyt vaan ei ole mitään tarjottavaa, ovat huonoja ja heikkoja ja he ovat osansa ansainneet. Mutta ongelmana on, että erot voivat yksilötasolla olla sosiaalisesti ajatellen triviaaleja mutta näkyä työelämässä ja taloudessa ei vain kertaluokkien vaan sellaisina laadullisina eroina, että toisen työpanos on arvoton, ja toisen miljardien arvoinen. Tämä johtuu siitä, että arvo ei synny itse työstä, vaan *ideasta* joka voidaan monistaa käytännössä rajattomasti. Ei ole väliä sillä, kuinka hyvä toiseksi paras idea on, koska toiseksi paras on arvoton.
Sivumennensanoen, tämä on merkittävin syy miksi vastustan kaikenlaisia patentteja, tekijänoikeuksia ja muita ideoiden monopolioikeuksia. Ne synnyttävät juuri näitä ilmiöitä. Ihmisten ajattelun ja ideoinnin osalta juuri se on ominaista, että ideat elävät kun niitä omaksuvat eri ihmiset. IPR synnyttää täysin perverssin tilanteen tässä suhteessa. Se on vähän kuin ideoiden taksikuskikapitalismia.
On kerrassaan järjetöntä että valtiot tarkoituksella luovat pelistä winner-take-all pelin.
Väite että täytyisi siirtyä nykyistä suurempaan konfiskatoriseen verotukseen, ei minusta kestä vettä. Verotusta voidaan päinvastoin keventää jos perustulon taso asetetaan mainittua tasoa matalammaksi. Itse suosisin mallia, jossa 600 euroa olisi maksimaalinen tulonsiirto joka tapauksessa, itse perustulo voisi olla 400 euroa, ja 200 hyvitettäisiin pienimuotoisesta työstä niin, että sillä kompensoitaisiin eläkemaksujen tms vaikutusta.
Tuo on aivan mitättömän surkea perustulo skenaariossa, jossa tekoäly ja robotiikka ovat tehneet tuottavuudeltaan heikoimman 50% työvoimasta kelvottomaksi mihinkään työhön. Et ota huomioon sitäkään, että pelkästään markkinaehtoisesti määräytyvä palkkajakauma on kiihtyvästi muuttumassa voittaja-vie-kaiken -malliseksi työmarkkinoilla kokonaisuudessaan, jolloin tuloerot vielä toistaiseksi palkkatyön syrjässä sinnittelevän keskiluokan parissa kasvavat nykytilanteeseen verrattuna moninkertaisiksi. On varauduttava siihen, että lähivuosikymmeninä vähintään puolet työikäisestä väestöstä tippuu kokonaan pois työmarkkinoilta, koska heillä ei ole mitään mahdollisuuksia kilpailla automaatiosta vastaan. Jos puolet väestöstä laitetaan vuonna 2044 elämään summalla, joka ostovoimaltaan samaa sarjaa kuin 600 e/kk vuonna 2014, niin kerjätään poliittisia ongelmia. Tai no, tietysti demokratia voidaan kumota ja pitää ylijäämäväestö kurissa pitkälle automatisoidun väkivaltakoneiston avulla.
Meneillään olevan kehityksen todennäköisin tulos on, että he, jotka omistavat raaka-aineet omistavat kaiken. Pieni huippuasiantuntijoiden joukko saa omistajilta palveluksistaan jättikorvauksia, kunnes tekoäly korvaa heidätkin. Mikäli älykkäistä koneista tulee itsenäisiä toimijoita, kuten voi olettaa, kun niiden älykkyys jossain vaiheessa ylittää inhimillisen mittakaavan kaikissa suhteissa, kaikki vedot raukeavat.
Enpä muista että olisin lukenut yhtä paljon täyttä asiaa yhdessä ainoassa tekstissä. Kiitoksia.
Työn automatisoinnissa on myös sellainen piirre, että laatu tuppaa huononemaan. Luulenpa että sata vuotta sitten kyläsuutari teki parempia kenkiä kuin nykyään kaupasta saa. Silti suutarit eivät enää valmista kenkiä, koska laatuero ei riitä alkuunkaan korvaamaan kustannuseroa.
Tämä vastaava ilmiö leviää automatisaation myötä yhä uusiin ja uusiin ammattikuntiin. Jos ammattikunta X:n jäsenet ovat aiemmin tehneet kaikki työtä X hinnalla 3000 €/kk ja sama työ saadaan nyt koneilla tehtynä hintaan 500 €/kk, saa laatuero ihmistyön hyväksi olla melkoinen. Toki joillakin on varaa - ja halua - maksaa paremmin tehdystä työstä. Mutta kaikille ammattikunnan X jäsenille ei riitä enää työtä. Tällöin epätoivoisemmat - yleensä vähemmän taitavat - myyvät mieluummin työtään halvemmalla hinnalla kuin jäävät työttömiksi. Tämä taas vaikuttaa niiden parempienkin - joille muuten olisi työtä jäljellä - markkinahintaan. Toisaalta vapailla markkinoilla aivan huiput saattavat alalla tienata 10 000 €/kk. Onhan niitä käsityönä kenkiä valmistavia suutareitakin edelleen, mutta harvassa.
Perustulon idea on se, että nimenomaan kannattaa tehdä työtä. Me kyllä olemme matkalla kohti jyrkempää tulonjakoa, mutta ei sitä voi veroilla korjata. Kirjoitan tästä myöhemmin.
Korkean automaation työt ovat lähinnä suunnitelmia ja asiantuntijalausuntoja, ja siinä mielessä roomalaisittain "vaskea kestävämpiä". Laivat ruostuvat ja ojat kasvavat umpeen, mutta nämä biteiksi muutettavat työt jäävät kumuloitumaan tuhatvuosiksi isänmaan ja maailman käyttöön. Vanhentunutkin innovaatio voi antaa hyvän lähtökohdan paremman keksimiselle.
Esimerkkejä on jo nyt. Softaa käytetään uudelleen, tehtyjä ratkaisuja kierrätään suunnittelumalleina uusiin ongelmiin ja kun reilu vuosikymmen sitten näin arjessani muotoilua ja muotimaailmaa, kysyntä uudelle designille putosi jatkuvasti koska vanhat vaatteet ja huonekalut olivat niin hyviä, että oli vaikea keksiä parannusta.
Tässä näkyy mielestäni talous- ja muiden poliitikkojen kaksinaamaisuus. Nyt perhe ja lapset ovat jokaisen ihmisen oikeus ja siksi hyvinvointivaltion ja sitä rahoittavan talouden pyörät pitää pitää liikkeessä, etteivät lapset ja perheet näänny nälkään ja kurjuuteen. Meillä on vastuu ja yhyy yhyy.
Mutta taas toisaalta sanotaan, että tarvitaan työvoimaa, ja siksi on meille kaikille tärkeää, että tehdään lapsia (tai jos ei riitä, tuodaan ulkomailta lisää) tulevaisuuden työvoimaa vaihtamaan vaippamme ja maksamaan eläkkeemme. Yhyy yhyy.
Edellisen kirjoituksesi hengessä ehdottaisin, että poliitikot ja talouspäättäjät ottaisivat kokonaan näppinsä irti tästä asiasta, ja lasten teko jätettäisiin markkinoiden huomaan. Ne tekisivät, joilla on varaa ja kiinnostusta.
Tästä on hyvänä esimerkkinä se, ettei Suomessa ole ollut ylisukupolvista kaupunkiköyhälistöä. Ennen "hyvinvointivaltiota" lapsilaumasta oli urbaaneissa oloissa (toisin kuin maalla) selkeästi enemmän haittaa kuin hyötyä. Perheiden keskikoko pieneni itsestään. Perinnöt alkoivat keskittyä vähille lapsille, ja ne antoivat liikkumavaraa (koulutuksen maaseutua paremman tarjonnan ohella) sosiaaliselle nousulle.
Myös yhyy yhyy -poliitikkojen kauhistelemien lapsettomien osuus oli merkittävä: vaikka vanhapiikatäti saattoikin olla siivooja tai vaiheompelija, rahataloudessa hänellekin jäi säästöjä, joilla saattoi olla olennainen merkitys, että veljenpoika sai luettua juristiksi kuolematta nälkään. Maalla tai perheellisiltä sukulaisilta tällaista ylimäärää harvemmin irtosi.
Toisin sanoen kun lapsiperheet on jätetty tyhjän päälle, historiallisesti ihmiset ovat reagoineet siihen hyvin nopeasti ja rationaalisesti. Sama tapahtuu nykyään ainakin Iranissa, mutta käsittääkseni myös toisissa maissa.
Samoin näissä libertaristisen lapsivihamielisissä tapauksissa lasten kohtelu itse asiassa parani, ja vähien lasten tulevaisuudesta huolehdittiin, kun lapsirikkaalla maaseudulla ne olivat vain resurssi, joka piti saada nopeasti lyhyellä tähtäimellä tuottavaan työhön ja sellaista haittaavat tulevaisuudenhaaveet piiskattiin irti heidän päistään.
Ei ole kenellekään asiasta tietävälle salaisuus, että yhteiskunta tukee valtavasti juuri niiden lastentekoa, joiden kupeiden hedelmät rasittavat yhteiskuntaa eniten ja työllistyvät huonoiten.
Siitä ei tietenkään voi pelkästään syyttää jotain mitään osaamatonta ja elämäänsä hallitsematonta naista, joka raskaaksi hankkiutumalla saa taikaiskusta itselleen keskiluokkaisen elintason. Kuka sellaista malttaisi vastustaa? Syyllisiä ovat roistomaiset poliitikot, jotka sumuttavat sentimentaalisella propagandallaan äänestäjät uskomaan, ettei näitä loogisia ja empiirisiä ristiriitoja ole olemassakaan.
Siis lyhyesti: yhteiskunnallista levottomuutta estävä perusturva on helppo rahoittaa kunhan lopetetaan lastenteon suora ja epäsuora tukeminen verovaroista. Eniten siitä hyötyvät lapset, jotka saavat itselleen oikeasti lasta haluavat ja elämäänsä hallitsevat vanhemmat.
1) Luennot ovat lukutaidottomia varten. Miksi kukaan haluaisi maksaa sellaisesta, minkä voi saada Netistä ilmaiseksi?
Naurettava näkemys. Hinta on tutkimusten mukaan ihmisillä harvoin (15%) ostopäätöksen keskeinen motiivi. Miksi vanhemmat laittavat lapsensa kouluun, kun kaiken opetukseen liittyvän voi hankkia netistä? Ihmiset preferoivat joitain asioita yli toisten ja käyvät näillä "ylijäämillä" kauppaa keskenään. Suomessa teollisuuden osuus kansantuotteesta on jotain luokkaa alle 20%. Loput "pesevät paitoja toisilleen".
En oikein ymmärrä näitä luddiittien seuraajia joiden mukaan työt maailmasta loppuvat. Henry Fordin ajatusta mukaillen, työmiehellä pitää olla varaa omaa autoon, tai massatuotannolla ei ole tulevaisuutta.
En oikein ymmärrä näitä luddiittien seuraajia joiden mukaan työt maailmasta loppuvat. Henry Fordin ajatusta mukaillen, työmiehellä pitää olla varaa omaa autoon, tai massatuotannolla ei ole tulevaisuutta.
Minua hämmästyttää toistuvsasti se, miten ideologiasi näyttää pakottavan leikkimään tyhmää.
Se, että automaatio ja skaalautuvuus muuttavat työn tuottavuuseroja laadullisesti, on tosiasia. Tämä tosiasia ei ole millään tavalla kytköksissä siihen, mitä tosiasiaan uskova tai sen kieltävä pitää toivottavana. Luddiitit vastustivat automaatiota, koska uskoivat sen hävittävän töitä. Heillä ei ollut virheellinen käsitys tosiasioista sinänsä: kehrääjien ammattikunta hävisi kokonaan hyvin nopeasti kun työ automatisoitiin. Uusia töitä tuli kyllä tilalle, mutta rakennemuutoksen myötä osa köyhtyi.
Automaation tuoma rakennemuutos hävittää samalla tavalla työtä, ja uutta tulee tilalle. Se, mikä tässä viimeisimmän "aallon" automaatiossa on erilaista on, että sen synnyttämät uudet työpaikat vaativat työntekijöiltä paljon enemmän kuin aiemmat rakennemuutokset. Lisäksi syntyvä lisääntynyt kysyntä esiintyy aloilla, joissa markkinoiden toimintalogiikka on muotoa voittaja vie kaiken.
Tällä tosiasioiden kokoelmalla ei ole mitään kytköstä sellaiseen tarkasteluun kuten että onko se hyvä vai huono juttu, tai onko se toivottavaa. Se on jo nyt tosiasia. Rovio teki massiivisen tilin muutaman työntekijän panoksella, eikä ole onnistunut luomaan uusia kassavirran lähteitä edes kymmenkertaistamalla työvoiman määrää. Tämä sama kuvio toistuu useimmilla aloilla, ja kun rakennemuutos ja teknologia etenee, yhä useampi kasvuala tulee olemaan tällaista muotoa.
Paskapaperia, perunoita, sohvia ja kahvimukeja tehdään yhä. Talous jonka piirissä ne tehdään, on kuitenkin melko pieni ja se työvoima, joka tällaisen tavaran tekemiseen tarvitaan, on vähäpätöinen osa kaikesta työvoimasta. Kyllä, ihmiset keksivät uusia tarpeita koko ajan, ja se on hyvä, edistys tapahtuu siten, mutta olennaista on se, että edistys ei tule näkymään tasaisena tulojen nousuna kuten se näkyi 1900-luvulla, vaan pistemäisinä miljardibisneksinä, joista hyötyy verraten pieni joukko.
Tässäkään ei ole mitään pahaa, mutta se on ongelma sille mallille, johon hyvinvointivaltio perustuu. Rakennemuutoksen myötä yhteiskunnassa "normaali" ansaintamalli ei ole se, että henkilö elää säännöllisellä palkkatyöllä, jonka katketessa saa väliaikaista sosiaaliturvaa kunnes löytää uuden säännöllisen palkkatyön. Töitä kyllä on, mutta niissä on joko suhteessa keskimääräiseen kamalan huono palkka, ne ovat todennäköisesti epäsäännöllisiä, ja isoon osaan niistä liittyy valtavia riskejä.
Juuri tuo riskiprofiili on ongelma, jos sosiaaliturva yritetään pitää nykymuotoisena, koska työpaikan ottaminen on riski nykyisen järjestelmän puitteissa karensseineen ja paperitöineen.
Niin, ja siis tuon miljardibisneksen mahdollistaa juurikin skaalautuvuus ja nollaa hipovat marginaalikustannukset. Proleillakin on varaa maksaa se 50 senttiä. Jos firma pystyy keräämään 50 senttiä kahdelta miljardilta ihmiseltä, se tienaa miljardin.
Lisäksi syntyvä lisääntynyt kysyntä esiintyy aloilla, joissa markkinoiden toimintalogiikka on muotoa voittaja vie kaiken.
Tämä on totta nykyisenkaltaisilla korporatiivisilla markkinoilla. Vapailla markkinoilla väitteesi ei pidä paikkaansa ja sitä kautta koko teoriasi kaatuu.
Toki, jos jatkamme korporatismia niin visiosi on oikea. Eihän tässä tarvitse katsoa kuin Neuvostoliittoa, niin siellä suurin osa työstä oli maailmanmarkkinahinnoilla kannattamatonta ja valtio tuki niitä kunnes romahti eli rahat loppuivat. Öljyn hinnan nousu 70-luvulla johti siihen, että Neukkulan sisäisen logistiikan vaihtoehtoiskustannus romautti talouden. Osansa oli toki Reaganin tähtiensodalla yms. mutta keskeinen tekijä oli energian hinnannousu, johon Neukkulalla ei ollut paukkuja vastata.
Kuten siis sanoin - jos valtio ei maksa työttömyyskorvauksia, jokaiselle työlle ja työntekijälle löytyy tasapaino kysynnän ja tarjonnan kohdatessa. Tätä ei muuta mikään määrä automatisointia. Kuten itsekin olet aina todennut, sitä saadaan mitä tuetaan. Jos päätetään tukea Neukkulan (tai nyky-Suomen) tavoin työttömyyttä, niin kyllä sitä sitten myös saadaan.
Kuten siis sanoin - jos valtio ei maksa työttömyyskorvauksia, jokaiselle työlle ja työntekijälle löytyy tasapaino kysynnän ja tarjonnan kohdatessa. Tätä ei muuta mikään määrä automatisointia. Kuten itsekin olet aina todennut, sitä saadaan mitä tuetaan.
Kumis, tosiasiat ja teknologia eivät riipu siitä, mitä sinun ideologiasi kertoo. Tietenkin se on totta, että tasapaino löytyy kun kysyntä ja tarjonta kohtaavat. Ongelmana on se, että jos yhden ihmisen työn tuottavuus on 10 miljardia yksikköä ja toisen ihmisen tuottavuus 1 yksikön, niin niillä markkinoilla tuo jälkimmäinen on pelkkä pyöristysvirhe.
Kun käytännössä ihan kaikki pystytään tekemään (suhteessa ihmistyön määrään) ilmaiseksi, niin se työ ei mene kaupaksi kuin hinnalla joka on äärimmäisen alhainen. Olemme jo nyt eläneet pidemmän aikaa sellaista teknologista murrosta, jossa mediaanikansalaisen ansiotaso ei juurikaan nouse silloinkaan talous kasvaa kohisten. Objektiivisesti ja absoluuttisesti elintaso kyllä nousee, mutta tulonjaollisesti osalla porukasta reaalitulot kasvavat geometrisesti.
Tätä ei tietenkään ole pakko pitää minkäänlaisena ongelmana. Voimme vallan hyvin hyväksyä sellaisen yhteiskunnan, jossa rikkain 1% elää pääomatuloilla ja loput toimivat heidän palvelusväkenään. Tilanne muistuttaisi 1800-luvun Englantia, sillä erotuksella, että tehdastyötä tai maataloustyötä ei juurikaan ole tarjolla.
Ihmisten on lisäksi mahdotonta irtautua talousjärjestelmästä ja lähteä harjoittamaan kaskiviljelyä uudisraivaajina, koska maata jota voisi vallata ei ole olemassakaan, jotain mikä oli mahdollista vielä 1900-luvun alkupuolelle saakka.
Olet oikeassa siinä, että nykyinen järjestelmä tukee nimenomaan työttömyyttä. Itse ehdotankin, että työttömyyden sijaan tuetaan elämistä, jolloin työnteko muuttuu kannattavammaksi.
Väitteesi siitä että korporativismi on winner-take-all- ilmiöiden taustalla ei kyllä pidä paikkaansa siinä mielessä kuin väität. Kaikista huonoista puolistaan huolimatta esimerkiksi AY-liike ei ole kyllä syypää tähän tilanteeseen, eikä ole myöskään sosiaaliturva tai julkinen terveydenhuolto tms. Siinä on sellainen totuuden siemen, että IPR-lobby ja patenttijärjestelmä, tekijänoikeudet, mallisuojat, tavaramerkit jne ovat keinoja joilla monopolisoidaan kokonaisia teollisuudenhaaroja.
Perustulon idea on se, että nimenomaan kannattaa tehdä työtä.
Palkkatyön kannattavuutta ja siten kansantalouden palkkasummaa voidaan kasvattaa perustulolla ja siksikin perustulo kannattaa ottaa käyttöön. Mutta mutta sellainen perustulo, joka ei yksin riitä kohtuulliseen toimeentuloon, on täysin riittämätön silloin, kun yli puolet työikäisistä on ei pärjää tuottavuudessa koneille minkäänlaisessa työssä. Toisin sanoen, mitä suurempi osuus kaikesta vauraudesta syntyy tekoälyn tuottamana, sitä suurempaa tulonjakoa kannata. Siitä ajanhetkestä lähtien, kun koneet ovat jättämeet koko väestön kilpailukyvyttömiksi minkäänlaisissa työtehtävissä mukaan lukien kaikenlainen innovaatiotoiminta ja tieteellinen tutkimus, kannatan 100% redistribuutiota. Tuloerojen ja _ainoa_ moraalinen oikeutus on, että ilman niitä työmotivaatio kärsii liikaa.
Me kyllä olemme matkalla kohti jyrkempää tulonjakoa, mutta ei sitä voi veroilla korjata. Kirjoitan tästä myöhemmin.
Rikkaat maat yhdessä voisivat. Tilanne on nimenomaan korjattavissa veroilla ja nimenomaan jyrkällä varsinkin pääomatulojen progressiolla mutta siihen ei mikään maa pysty yksinään.
Tätä ei tietenkään ole pakko pitää minkäänlaisena ongelmana. Voimme vallan hyvin hyväksyä sellaisen yhteiskunnan, jossa rikkain 1% elää pääomatuloilla ja loput toimivat heidän palvelusväkenään.
Minä ihmeen palvelusväkenä? Ihmisiä ei tarvita minään palvelusväkenäkään. Ihmiskunnan enemmistölle ei ole tarjolla tätä menoa tulevaisuudessa yhtään minkäänlaista ansiotyötä. Siis ei mitään. Elämme ratkaisevaa aikaa. Joko luodaan perusta tulevaisuudelle, jossa elämme kaikki leppoisaa aristokraatin elämää maailman tappiin tai sitten luomme yhteiskunnan, jossa on ennennäkemättömän äärimmäiset tuloerot, mikä tietenkin johtaa aika nopeasti demokratian korruptoitumiseen ja tuhoon, minkä jälkeen ihmiskunnan enemmistö on kirjaimellisesti täysin eliitin armoilla ja ihmisluonto tuntien joutuu hävitettäväksi tilaa viemästä.
Selvennetään, että vaikka kannatan teknologisen kehityksen myötä suurenevaa redistribuutiota, en missään tapauksessa halua mitään kasvavaa poliittista järjestelmää päättämään kasvavan verokakun jakamisesta. Haluan, että mahdollisimman suuri osa veroista kerätään ja jaetaan mahdollisimman yksinkertaisesti ja suoraan tulojen saajilta koko kansalle kansalaisosingoksi tai perustuloksi nimitettynä etuutena. Markkinatalousjärjestelmä voidaan ja tuleekin säilyttää.
Olen sitä mieltä, että tämän vuosisadan ongelmiin liberalismi, konservativismi ja sosialismi tarjoavat kaikki täysin riittämättömiä ratkaisuja.
Puhumme osin eri asiasta.
Kun sanon "palvelusväkenä", se on toki virhe; rikkaat eivät *tarvitsisi* edes palvelusväkeä. Pikemminkin nämä ihmiset eläisivät rikkaiden ihmisten elätteinä lemmikkieläimen tapaisina kuriositeetteina. Tulonjaon kärjistyessä eräänlaiseksi "singulariteetiksi", voi käydä sillä lailla että (jos tällaisella pohdinnalla on edes merkitystä) jonkun omaisuus mitataan biljoonissa (siis pitkä biljoona, ei jenkkibiljoona) kun toisella on muutama satanen. Tällaisessa tilanteessa rikkaan on triviaalia elättää vaikka kokonainen kansakunta vuoden ajan yhden tunnin pääomatuloilla.
Nykyisin rikkaimpien ihmisten varallisuus on samaa luokkaa kuin pienemmillä valtioilla. Jos ja kun tulonjako repeää todenteolla, "rikkaat" ovat sillä lailla laadullisesti eri planeetalta, että heidän käytössään olevat resurssit ovat kertaluokkaa suurempia kuin nykyisillä suurvalloilla. Konfiskatorinen verotus mahdollistaa toki sen, että valtiot ovat ja pysyvät kaikkein rikkaimpien kanssa samoissa kertaluokissa (tähän päästään jo melko triviaaleilla veroprosenteilla).
Tulonjaon repeäminen ei siksi tarkoita että tarvitaan konfiskatorista verotusta. Jos yksikin suomalainen tienaisi reaalisesti biljoonan, valtion menot voitaisiin kokonaan kattaa verottamalla tältä yksilöltä 10 prosenttia tuloista.
Naurettava näkemys. Hinta on tutkimusten mukaan ihmisillä harvoin (15%) ostopäätöksen keskeinen motiivi. Miksi vanhemmat laittavat lapsensa kouluun, kun kaiken opetukseen liittyvän voi hankkia netistä?
Koska heidät on aivopesty siihen. Meillä on oppivelvollisuus, mutta ei koulupakkoa. Kotikoulu on täysin toimiva vaihotehto peruskoululle, samoin perhepäivähoidon jatkaminen pienryhmäopetuksena kun lapset tulevat kouluikään.
Hinta on ihmisille pääasiallinen valintaperuste, ja se tulee sitä merkittävämmäksi, mitä vähemmän mariginaalista rahaa on käytettävissä ja mitä rationaalisemmin ihminen ajattelee.
Suomessa teollisuuden osuus kansantuotteesta on jotain luokkaa alle 20%. Loput "pesevät paitoja toisilleen".
Se 20% tuottaa 5% alkutuotantoa kanssa sen lisäarvon, jota loput 75% jakavat keskenään. Palvelut eivät tuota uutta lisäarvoa, ne vain jakavat olemassaolevaa.
En oikein ymmärrä näitä luddiittien seuraajia joiden mukaan työt maailmasta loppuvat.
Et varmaan, koska et itse pääse aitiopaikalta seuraamaan sitä, miten automaatio tekee ihmistyöstä tarpeetonta. Jo nyt Amelia-niminen tekoäly kykenee tekemään esimerkiksi lakimiehet tarpeettomiksi. Pörssivälittäjät ovat jo kadonnut ammattikunta. Kirurgit katoavat robotiikan myötä. Samalla tavoin lääkäreistä tulee 20 v sisään tarpeettomia.
Ihmistyötä tarvitaan koko ajan vähemmän ja vähemmän, ja kuten TM päätekstissä totesi, miljardibisneksiä tehdään muutaman ihmisen työpanoksella. Koko ajan enemmästä ja enemmästä määrästä ihmisiä tulee täysin tarpeettomia.
Luddiitit olivat pohjimmiltaan oikeassa - he vain olivat 200 vuotta ennen aikojaan. Automaatio ja koneet todellakin tuhoavat työpaikkoja, ja ihmistyötä tarvitaan koko ajan vähemmän. Syynä on tuo työn valtava tehostuminen. Enää ei ole yksinkertaisesti mitään tarvetta isolle määrälle työntekijöitä: koneet ja tietokoneet tekevät kaiken sen halvemmalla ja tehokkaammin kuin ihminen.
Henry Fordin ajatusta mukaillen, työmiehellä pitää olla varaa omaa autoon, tai massatuotannolla ei ole tulevaisuutta.
Henry Ford olikin sosialisti. Hänen ajatuksiaan paheksuttiin erittäin voimakkaasti: ne olivat vastoin kapitalismin perusperiaatteita.
Nykypäivänä ei enää ajatella, että työmiehellä pitää olla varaa omaan autoon: nykypäivänä ajatellaan voiton maksimointia ja kustannusten minimointia, mukaanlukien palkkakustannusten alentamista kohti toimeentulominimiä. Tästä syystä firmat ulkoistavat kehitysmaihin - siellä voi maksaa nälkäpalkkaa. Ihan riippumatta siitä, mikä massatuotannon tulevaisuus on.
"Lisäksi syntyvä lisääntynyt kysyntä esiintyy aloilla, joissa markkinoiden toimintalogiikka on muotoa voittaja vie kaiken."
Tämä on totta nykyisenkaltaisilla korporatiivisilla markkinoilla. Vapailla markkinoilla väitteesi ei pidä paikkaansa ja sitä kautta koko teoriasi kaatuu.
Ne alat, joissa lisääntynyt kysyntä esiintyy, ovat mitä suurimmassa määrin vapaita markkinoita. Kuten IT-sisällöntuotanto. Niille tyypillistä on, että voittaja vie kaiken ja muut jäävät nuolemaan näppejään.
Ja mitä vapaammat markkinat, sitä tehokkaammin.
Kuten siis sanoin - jos valtio ei maksa työttömyyskorvauksia, jokaiselle työlle ja työntekijälle löytyy tasapaino kysynnän ja tarjonnan kohdatessa.
Eikä löydy. Koska automaatio.
Yritä nyt ymmärtää, että automaatio tekee ihmistyöstä tarpeetonta. Kautta linjan. Automaation ideana on nimenomaan vähentää elävän työvoiman tarvetta ja näin painaa palkkakustannukset mahdollisimman alas, laadusta mahdollisimman tasalaatuista ja volyymit mahdollisimman suuriksi.
Lisäksi ongelma on, että sillä palkalla pitäisi vielä elääkin. Jos tuo tasapainotila on alle toimeentulominimin, niin on turhaa odottaa kenenkään tekevän töitä niillä palkoilla.
Lisäksi ongelmana on psykologia. Ricardon rautaisen palkkalain mukaan on olemassa raja, jonka alle olevalla palkalla ihmiset eivät kertakaikkiaan suostu tekemään työtä - he ryhtyvät mieluummin irtolaisiksi, rikollisiksi, kulkureiksi tai kerjäläisiksi (tai nykyään sossupummeiksi).
Tätä ei muuta mikään määrä automatisointia.
Kun se perimmäinen syy on nimenomaan automaatio.
Ruukinmatruuna totesi joskus, että tekoälystä ei tule mitään. Hän oli väärässä. Tekoäly tekee kymmenen vuoden sisään ihmisistä ja ihmistyöstä kertakaikkiaan tarpeetonta. Sama toisin sanottua: ihmistyö ei tulevaisuudessa mene kaupaksi enää edes ilmaiseksikaan. Googlen itsestään toimiva auto on ajanut jo 200 000 km ilman onnettomuuksia. Robottiauto tulee korvaamaan ammattiautoilun viidessä vuodesssa. Taas saadaan kymmenintuhansin työttömiä autonkuljettajia paikkaamaan työvoimapulaa.
Kun lopulta ihan kaikki pystytään tekemään automaation kautta ilmaiseksi, niin ihmistyö ei mene kaupaksi kuin tasapainohinnalla joka on äärimmäisen alhainen, ja kun se tasapainohinta on alle tuon rautaisen palkkalain määräämän minimihinnan, se käy kaupaksi vain pakottamalla. Sitä kutsutaan orjuuttamiseksi.
Joskus ennen maataloustyöstä teknistymisen työttömiksi tekemät ihmiset työllistyivät teollisuuteen. Nyt teollisuudesta vain osa heistä työllistyy palveluihin, ja paljon heikommilla työehdoilla ja palkalla kuin teollisuudessa. Kun palveluammatit häviävät ja korvautuvat automaatiolla ja itsepalvelulla, näille työttömiksi jääville ei ole mitään kysyntää missään.
Tulevaisuuden yhteiskunta on sellainen, jossa alle 1% omistaa kaiken, noin 10% porukasta tarvitaan erilaisiin ylläpito-, huolto-, korjaus- ja suunnittelutehtäviin ja 95% on työttöminä. Heidät pidetään rauhallisina urheilukilpailuilla, olutfestivaaleilla ja saippuasarjoilla. Tyytymättömistä, noin 4% kaikista, tulee kansanvihollisia, joita yhteiskunta jahtaa, tylyttää ja teloittaa kuin osoittaakseen, ettei yhteiskunnan järjestystä uhmata.
Tulevaisuus on kuin muinainen Rooma: upporikkaat pitävät valtaa, ja rutiköyhät proletaarit vetelehtivät, juopottelevat ja viettävät aikaansa sirkushuveissa ja tavernoissa. Heille ei ole mitään tarvetta, mutta ei heitä nirtsiäkään voi.
Elämme ratkaisevaa aikaa. Joko luodaan perusta tulevaisuudelle, jossa elämme kaikki leppoisaa aristokraatin elämää maailman tappiin tai sitten luomme yhteiskunnan, jossa on ennennäkemättömän äärimmäiset tuloerot, mikä tietenkin johtaa aika nopeasti demokratian korruptoitumiseen ja tuhoon, minkä jälkeen ihmiskunnan enemmistö on kirjaimellisesti täysin eliitin armoilla ja ihmisluonto tuntien joutuu hävitettäväksi tilaa viemästä.
Ihmisluonteen tuntien siinä käy vääjäämättä tuo jälkimmäinen.
Kun sanon "palvelusväkenä", se on toki virhe; rikkaat eivät *tarvitsisi* edes palvelusväkeä. Pikemminkin nämä ihmiset eläisivät rikkaiden ihmisten elätteinä lemmikkieläimen tapaisina kuriositeetteina. Tulonjaon kärjistyessä eräänlaiseksi "singulariteetiksi", voi käydä sillä lailla että (jos tällaisella pohdinnalla on edes merkitystä) jonkun omaisuus mitataan biljoonissa (siis pitkä biljoona, ei jenkkibiljoona) kun toisella on muutama satanen. Tällaisessa tilanteessa rikkaan on triviaalia elättää vaikka kokonainen kansakunta vuoden ajan yhden tunnin pääomatuloilla.
Tuollainen tilanne on aivan uskomattoman vaarallinen poliittisesti.
Tulonjaon repeäminen ei siksi tarkoita että tarvitaan konfiskatorista verotusta. Jos yksikin suomalainen tienaisi reaalisesti biljoonan, valtion menot voitaisiin kokonaan kattaa verottamalla tältä yksilöltä 10 prosenttia tuloista.
Tuollaiset yksilöt korruptoisivat valtiot täysin perinpohjaisesti. Et ota tätä huomioon ja uskon, että se johtuu siitä, että olet omaksunut klassisen liberalismin perusoletuksen yksityisomaisuuden pyhyydestä.
Mielestäni valtiolla on paitsi moraalinen oikeus konfiskoida tuollainen varallisuus ja jakaa se muille, niin myös moraalinen velvollisuus tehdä se.
Kannattaa muistaa, että tämä turhien ihmisten ongelma on vaivannut maailmaa jo pitkään, ja sen takana ovat valtiot ja muut suuret instituutiot, jotka ovat halunneet tuottaa tarpeisiinsa työläis- sotilas- jne. massaa. Jos ihmisiltä kysyttäisiin suoraan, että haluatko tukea varoillasi tämän ja tämän ihmisen tai ryhmän pirttiviljelystä, vastaus olisi käytännössä aina "ei helvetissä, niitä on jo muutenkin liikaa." Suurten instituutioiden logiikka on kuitenkin toinen. Ihmiset ovat kuitenkin laiskuuttaan (vaikuttaa tyhmältä ja epäreilulta, mutta ehkä minäkin voin hyötyä tästä) ja pelkurimaisuuttaan (halutaan olla voittajien joukkueessa vaikka se vaatisikin moraalin venyttämistä) antaneet päätäntävallan sellaisille, ja tässä sitä nyt sitten ollaan. Kyse ei ole tällä hetkellä siitä, että ongelmaa jotenkin yritettäisiin ratkaista ponnettomasti vaan siitä, että sitä pahennetaan jatkuvasti valtavin rahallisin panostuksin.
Markku, tunnut ajattelevan, että yritän analysoida jotenkin sitä, mikä on hyvää ja mikä huonoa, tai sitä mitä ovat mahdolliset muut vaikutukset.
Kuten kirjoituksen alussa sanoin, pyrin analysoimaan vain melko kapeaa argumentaation näkökulmaa. Varmastikin on niin, että jos valtion rinnalla on esimerkiksi yksilöitä joiden käytössä olevat resurssit ovat samaa kertaluokkaa tai suurempia, niin muodostuu aivan perverssejä suhteita ja lakeja.
Mutta mutta, tilanne on sellainen osapuilleen jo nyt, tai oli 90-luvun lopun ja 00-luvun Suomessa, koska oli Nokia; Nokian liikevaihto ylitti Suomen valtion budjetin vuonna 2007, ja sen liikevoitto oli 5% Suomen BKT:sta. On aivan selvää, että virkamieskunta ja lainsäätäjät tekivät paljon asioita pelkästään Nokian edun nimissä.
Siitä, olisiko valtiolla oikeus konfiskoida biljoonaomaisuuksia, minulla ei ole tässä kirjoituksessa varsinaisesti mitään sanottavaa. Pointtina on, että jos joku oikeasti tienaisi biljoonia, niiin tällaisten tulojen verottaminen jo ihan triviaaleilla prosenteilla kattaisi kyllä pienempien (ja vähän isompienkin) valtioiden fiskaalisia tarpeita hyvin pitkälle.
Selkeyden vuoksi, nimitän verotusta "konfiskatoriseksi" kun aletaan puhumaan yli 40% marginaaliverosta. Rajan voi laittaa mihin tahansa, libertaarit pitävät mitä hyvänsä verotusta konfiskatorisena. Myös omaisuuteen ja varallisuuteen kohdistuvia veroja voi pitää konfiskatorisina jo melko pienillä veroasteilla. En lähde vääntämään tästä.
Spekuloidunkaltaisia varallisuus- ja tuloeroja voi syntyä lähinnä sellaisissa tilanteissa jossa vaikkapa jokin perheyritys kyetään täysin automatisoimaan, skaalaamaan ja se saa käytännössä monopoliaseman jonkin keskihintaisen kulutushyödykkeen markkinalla. Esimerkkinä voisi pitää jotakin sentapaista kuin IKEA -- jokin tällainen yritys voisi esimerkiksi kyetä tuottamaan triviaalilla hinnalla huonekaluja ja näin myydä niitä niin halvalla että kilpailijoiden ei vain yksinkertaisesti kannattaisi tulla markkinoille.
Jos logistiikkakustannusten ja skaalaetujen yhdistelmä on "sopiva", niin markkinoilla olisi käytännössä vain yksi merkittävä huonekaluvalmistaja. Tämä on toki vain esimerkki, muita vastaavia voi syntyä paljon.
Tälle on kuitenkin olemassa vaihtoehtoinen kehityssuunta. Automaation halvetessa ja tuotannollisen pääoman tullessa alati helpommaksi ottaa käyttöön, voivat kulutustavaroiden markkinat kadota kokonaan. Jos triviaalilla kustannuksella voi hankkia kotiinsa "sammon" (vrt. Pushing Ice, Alastair Reynolds), eli laitteen joka valmistaa käytännössä minkä tahansa esineen, laitteen (tarvittaessa kopion itsestään), tai mitä tahansa kemiallista yhdistettä, ei tarvitse koskaan ostaa mitään, raaka-aineita lukuunottamatta.
Tällaisessa tilanteessa tuloilla ei enää ole oikeastaan sen kummempaa merkitystä. Talousjärjestelmä on triviaali hupsutus, ihmiset käyttäisivät rahaa korkeintaan pätemiseen samaan tapaan kuin nyt ulkonäköä tms, ja olisi aivan sama tuotetaanko ruoka kolhooseissa vai missä, koska tuottavuus on riittävä kaikkien ruokkimiseen, energia ja raaka-aineet olisivat ainoa jolla olisi merkitystä; niiden kohdalla todennäköisesti valtiot puuttuisivat peliin ja pystyttäisivät jonkinlaisen sosialismin, koska sen ei oikeasti tarvitsisi muusta pitää huoli kuin siitä että ihmisillä on peruselintarvikkeita.
Naapurilta ei esimerkiksi tarvisisi lainata mitään, vaan naapuri valmistaisi tarvitsemasi käyttöesineen jos oma samposi olisi epäkunnossa tms.
Tämä on scifi-spekulaatiota, mutta rehellisesti: Niin on vielä toistaiseksi sekin, että kaikki suorittava työ on automatisoitu pois.
Lähetä kommentti