Olen ollut kirjoittamatta hieman pidempään. Syyt ovat sekä henkilökohtaisia että työhön liittyviä. Luentokausi päättyi juuri, erinäiset arviointitehtävät, DI-töiden ohjaukset ja julkaisujen kirjoittamiset ovat vieneet paljon resursseja. Merkittävin onnistuminen oli paperin saaminen hyväksytyksi Computer Aided Verification- konferenssiin. Computer Science (en suomenna termiä tässä yhteydessä) on alana hyvin laaja ja poikkeuksellinen. Sen poikkeuksellisuus tulee siitä, että suurimmat impact-factorit eivät ole aikakauslehdillä (journal) kuten niin monella muulla alalla, vaan konferenssisarjoilla. CAV on impactin mukaan sijalla 45, kun kaikki alan julkaisukanavat otetaan huomioon, ja konferensseissa sijalla 43 - eli vain kaksi lehteä on sen edellä.
CAV:in vertaisarviointi on kaksivaiheinen. Ensimmäisessä vaiheessa arviointitoimikunta jakaa paperit niin että jokainen paperi saa neljä arvioijaa. Nämä arvioivat paperit 5-portaisella asteikolla, missä -2 tarkoittaa "vahva hylkäys" ja +2 tarkoittaa "vahva hyväksyntä" ja kirjoittavat arvion. Tämän jälkeen kirjoittajille lähetetään tieto arvioista, ja näillä on tietty aika kirjoittaa lyhyt vastauskirje. Vastauskirje toimitetaan arvioijille, minkä jälkeen arviointitoimikunta keskustelee (jääviydet poislukien) papereista. Lopuksi noin 40 parasta paperia hyväksytään.
Jollakin tapaa kilpailun tasoa kuvaa se, että tänä vuonna CAV hylkäsi 30 paperia joilla ei ollut yhtään ainutta negatiivista arviota. En tiedä tarkkaan papereiden määrää, mutta meidän käsikirjoituksemme numero oli 284. Hyväksytyt paperit ilmaistiin numerojärjestyksessä mutta numeroita ei julkaistu; oma paperimme ei ollut viimeinen listassa. Veikkaisin siis, että papereita oli noin 300, mikä tarkoittaisi noin 13 prosentin läpäisyrajaa.
keskiviikko 28. toukokuuta 2014
perjantai 9. toukokuuta 2014
Lisäravinteet.
Olen jonkin verran harrastanut ns lisäravinteita, eli erilaisia yhdisteitä joita ihminen saa joko sellaisenaan ravinnosta, tai joita elimistö normaaliolosuhteissa tuottaa omaan käyttöönsä. Esimerkkejä tällaisista ovat erilaiset aminohapot, vitamiinit, rasvahapot, proteeinit, jne.
Tässä on lista muutamista ja kommentteja.
Tässä on lista muutamista ja kommentteja.
- Asetyyli-L-karnitiini on karnitiinin asetyloitunut muoto. Periaatteessa sillä on vaikutus rasvahappojen aineenvaihduntaan ja mitokondrioiden toimintaan. Vaikutus on lievästi stimuloiva, suuria annostuksia en ole kokeillut enkä käytä tätä säännöllisesti. L-karnitiinilla ei ole vastaavaa stimuloivaa vaikutusta ilman asetylaatiota, mutta ilmeisesti suurin osa terveysvaikutuksista säilyy. Käytin joskus pidemmän aikaa kestävyysharjoittelun yhteydessä, mutten huomannut merkittävää eroa suorituskyvyssä tai kestävyydessä. Vaikutus lienee kolinerginen. Melko kallista suhteessa hyötyyn. Jos pitää annostuksen pienenä, niin keskihintaista.
- Kreatiini on monien urheilijoiden peruskauraa. Sillä on tutkitusti myös kognitiivisia kykyjä parantavia vaikutuksia. Eräässä tutkimuksessa Ravenin matriiseilla mitattuna kreatiini paransi tuloksia melkein yhdellä keskihajonnalla. Hajonta kyllä kasvoi, eli kaikkiin tämä ei vaikuta; todennäköisesti esimerkiksi kasvissyöjät tms joilla kreatiinitasot ovat valmiiksi matalat, saavat suuremmat hyödyt. En käytä säännöllisesti, lisään toisinaan jogurtin tai smoothien sekaan. Vaikutuksen mekanismista ei ole tietoa. Hinta on kohtuullinen jos käytetyt määrät ovat pieniä, mutta kehonrakentajien ja voimailijoiden suosimilla annostuksilla kallista.
- Citikoliini on verraten uusi tuttavuus. Tällä ilmeisen kolinergisellä, jossain määrin stimuloivalla lisäravinteella on myös dopaminergisiä vaikutuksia. Vaikutukset ovat erittäin hienovaraisia, eikä niitä edes juuri huomaa arjessa. En ota tätä(kään) säännöllisesti, mutta toisinaan, enkä ole kokeillut suositeltua suurempaa annostusta. Tutkimusten mukaan tämä lisää, ainakin jyrsijöillä, dopamiinireseptorien määrää aivoissa. Kognitiivisista vaikutuksista on vain epäsuoraa todistusaineistoa, joten tämä on iso kysymysmerkki. Tämä ei ole kovin edullista.
- DMAE on yksinkertainen amino-alkoholiyhdiste. Se on bulkkitavarana lääkelaatuisenakin erittäin halpaa. DMAE on melko puhtaasti kolinerginen vaikutuksiltaan. Aivoihin päästyään se sitoutuu fosfolipideihin, kun taas maksassa siitä tuotetaan koliinia. Tällä vaikuttaa olevan hyvin hienovarainen tasoittava vaikutus vireystilaan, mutta se voi olla placeboa. Otan semisäännöllisesti, lähinnä koska se on halpaa. (100 kapselin purkki maksaa noin 5 euroa, muistaakseni)
- L-teaniini on mielenkiintoinen yhdiste. Sillä vaikuttaisi olevan dopaminerginen stimuloiva vaikutus, samalla kun sillä on jonkinasteinen laajakirjoinen rauhoittava vaikutus. Se näyttäisi vaikuttavan serotonergisesti, mutta myös NMDA- ja AMPA-reseptorien ja ehkä myös GABA:n kanssa. Sillä tiedetään olevan nootrooppinen vaikutus erityisesti yhdessä kofeiinin kanssa. Itse käytän tätä melko säännöllisesti, etenkin jos tiedossa on sosiaalista kahvinjuontia, sillä se ottaa pahimman terän kahvin aiheuttamasta käsien vapinasta ja hermostuneisuudesta. Teaniini lienee yksi syy siihen, miksi monet preferoivat teetä kahvin sijaan; teaniinia on nimensä mukaisesti nimenomaan teessä. Yksinään tällä on rentouttava vaikutus joka sopii mitä erinomaisimmin esimerkiksi sateiseen iltaan, kun tekee mieli lukea takan ääressä. Myös L-teaniini on melko halpaa, samaa hintaluokkaa kuin DMAE.
- Kalaöljyä nautin melko säännöllisesti. Preferoin ilta-aikaa, koska vaikutus on akuutisti mitätön ja aamulla nautittu kalaöljy tuottaa runsaasti pahanmakuisia röyhtäyksiä päivän aikana. Pidän taukoja toisinaan, sillä taipumus saada mustelmia lisääntyy säännöllisen käytön myötä. Nämä (ja D-vitamiini) ovat myös ainoita lisäravinteita joita annan lapsille. Tutkimustulokset antavat jonkinlaista tukea sille, että mikäli ruokavalio ei sisällä runsaasti kalaa, kalaöljystä on hyötyä. Lisäksi sen on todettu vähentävän erilaisten mielenterveysongelmien (masennus, kaksisuuntainen häiriö yms) esiintyvyyttä. Kalaöljyjä on monen hintaisia, laskeskelin joskus että Pirkka-kalaöljy jossa on muutamia vitamiineja lisänä, on hinta-laatusuhteeltaan hyvä kompromissi.
- D-vitamiini on ilmeinen. Pohjoisen asukkaat saavat niin vähän auringonvaloa vuosittain, että tämä hormonaalinen vitamiini on hyvin tärkeä. Itse otan 25 mikrogrammaa päivittäin, ja saman annan myös lapsille. Edullista bulkkitavaraa.
- Pregnenoloni on itseasissa hormoni. Sitä myydään 10 milligramman tabletteina ja se on hyvin edullista, sain 90 kapselin purkin parilla eurolla. En ole tohtinut syödä sitä säännöllisesti, sillä hormonien vaikutus on helposti hyvin ennalta-arvaamaton. Muutamia kertoja olen ottanut joko 5 milligrammaa tai 2.5 milligrammaa. Vaikutus on lievästi ääripäitä leikkaava ja keskittymistä parantava. Tutkimusten mukaan se myös vähentää tai jopa ehkäisee kannabinoidien aiheuttamaa päihtymystä; tätä en ole testannut, sillä en käytä lainkaan kannabista, niinkuin en oikeastaan mitään muutakaan päihdettä. Yksi käyttötarkoitus tälle voisi olla pienet annokset raskaiden liikuntasuoritteiden yhteydessä, mutta vain esimerkiksi kilpailusuorituksen tai poikkeuksellisen kovan treenin (esim. time-trial tms) jälkeen. Anekdoottien mukaan aiheuttaa rippuvuutta, joten missään nimessä en lähtisi päivittäiseen tai edes viikottaiseen annosteluun, enkä suuriin annoksiin. Voi olla hyödyllinen jos esimerkiksi iän myötä hormonitasot tuppaavat laskemaan. Säätelyjärjestelmät hormonien osalta ovat kuitenkin turkasen petollisia: hormonilisät tuppaavat sammuttamaan oman tuotannon herkästi.
torstai 8. toukokuuta 2014
Vaalikatsaus 1.
Lähestyvät eurovaalit eivät ole olleet vielä kovin iso juttu suomalaisille, ja epäilen että tavalliseen tapaan äänestysprosentti jää kovin alhaiseksi.
Olen muutamia mielenkiintoisia ehdokkaita katsellut. Eräs ehdokas jonka vaaliteema hymyilyttää minua, on Petrus Pennanen. Kaikessa lapsenomaisuudessaan siinä on jotain innostavaa. Muutoin piraattipuolueen ehdokaslista ei ole kyllä kovin vakuuttava, mutta Pennasen haastattelu YLE:n vaalikoneessa oli minusta aika hyvä. (sori, linkkiä ei ollut tällä hätää antaa) Jotkut lukijoistani voivat sulkea silmänsä ja kuunnella hänen puhettaan ja miettiä millaisia mielikuvia 1990-luvulta tämä synnyttää... Toistaiseksi tämä on vahvin ehdokas minun listallani.
Käsittelen muiden puolueiden ehdokkaita ja arvioin hiukan vapaamuotoisesti näkemystäni siitä mitä tulee tapahtumaan ja mikä on toivottavaa.
Vihreitä en (enää) itse äänestä, mutta suhteellisesti ajatellen, joidenkin ehdokkaiden toivoisi menevän läpi enemmän kuin toisten. Kasvi, Kivekäs, Tynkkynen lienevät positiivisemmasta päästä. Jos näistä joku menee läpi, niin Tynkkynen. En tästä ole kovin pahoillani vaikka eri mieltä monista asioista olenkin. Kasvi tuskin pärjää ja Kivekäs on profiililtaan aivan liian selväjärkinen ja ilmeinen marginaaliehdokas joka hakee tässä näkyvyyttä tulevia vaaleja varten. Bonuksena hänelle todettakoon lupaus: "Lupaan muuttaa mieltäni, kun osoittautuu että olen ollut jostain väärässä." Huomatkaa, ei "jos", vaan "kun". Siitä hatunnosto. Hautala lienee ns varma veto.
Kokoomus kamppailee liberaalin ja konservatiivisen "maltillisen oikeiston" (oxymoroni; amerikkalaisittain tarkasteltuna kokoomus on ehkä pikemminkin keskustavasemmistolainen puolue) ristipaineessa. Stubb on mielipidemitattu suomalaisten ykkösehdokkaaksi. Vähän ongelmallista on kahdella pallilla istuminen, mutta kun kerran persumieliset eivät Soinia siitä soimanneet, niin tuskin kehtaavat nytkään älämölöä nostaa. Korhola lienee toinen läpimenijä, jos vain pääsee omaa puppuaan suoltamaan johonkin tiedotusvälineisiin riittävästi, ja jos valaistus ja meikki toimivat hyvin yhteen. Stubb on näistä ehkä tolkullisin; ei siksi että hän tekisi mitään, vaan juuri siksi että on imagoltaan mitäänsanomaton. Korhola on selkeästi huonoin, joten keskimäärin whatever. Oli itseasiassa ihan hyvä että luin nämä kampanjapuffit koska tämä muistutti että vaikka kokoomuslaisia aika hyvin vaalikoneessa korkealle nouseekin, puolet äänestä menee Korholalle.
Perussuomalaisista läpi voi mennä kaksi. Yksi ainakin menee, ja se lienee Halla-aho. Toivon hänelle kaikkea menestystä. Menneisyydessä olen häntä kritisoinut monestakin asiasta, mutta kansanedustajuus ja korkeimman oikeuden taholta tullut sakihivutus lienevät tehneet tehtävänsä. Kiistattoman älykäs ja hyvä argumentoija, edelleen pisteliäs kynämies. Europarlamentin en usko olevan hänen taipumuksilleen erityisen otollinen paikka, mutta jos hän sinne päätyy ja jos ja kun perut ovat 2015 keväällä hallituksessa, "Isänmaa kutsuu" nollaa suuremmalla todennäköisyydellä. Olettaen ettei hänen pysymistään hallituksen ulkopuolella aseteta ehdoksi hallitussovulle. Mene ja tiedä. Terho on ilmeisen fiksu, mutta äänestyskäyttäytyminen on osoittanut että "turhan sääntelyn" karsinta on kyllä puhetta ilman substanssia. Laumasieluisuus europarlamentin ryhmissä näkyy. Muut ovat ihan whatever.
SDP:n ehdokkaista läpi mennee Jaakonsaari. Toivon niin ainakin, koska hän on harvoja tolkullisia "oikeistodemareita".Isä Mitro Repo tuskin menee läpi, yhden vaalin ihme, niinsanotusti, eikä ole onnistunut tulemaan esiin sen paremmin hyvässä kuin pahassakaan, joten äänestäjät rankeisevat. Toinen paikka mennee Jungerille. Jutuissaan liki tolkullinen (vastustaa dirigismiä ja muita demareiden pyhiä lehmiä) mutta habitus on valitettavasti melko limainen, joten tässä lienee riskinsä. Muut demarien ehdokkaat ovat melko mitäänsanomattomia, mutta voihan sieltä joku yllättääkin.
Keskustan äänestäjiä en ymmärrä, mutta Olli Rehn ja Väyrynen ovat ns househould names. Rehn on melko varma läpimenijä luulisin. Austerity-politiikan kasvona hänellä on toki paljon pahaa pressiä vasemmiston ja populistien silmissä, ja koska en ymmärrä kepulaisten sielunelämää niin mitä tahansa voi tapahtua. Hyvänen aika, äänestäväthän ne Väyrystäkin en masse. Jäätteenmäki on suosittu, ja hänellä on hyvät mahkut päästä läpi, yllättäen ja pyytämättä.
RKP eli tuttavallisemmin Ärkkopé on vielä vähän vaikeammin tulkittava. Mustana hevosena - nyt jo aika harmaana sellaisena - porukassa on mukana vanha kunnon Jörkka Donner. Ytimekkäästi hän toteaakin, ettei ole koskaan mitään luvannut eikä lupaa nytkään, mitä ei voi olla kunnioittamatta. Hän lienee myös niitä harvoja RKP:n naamoja joilla on mahkuja saada laajempaakin kannatusta puolueen vakiintuneen kannattajakunnan ulkopuolelta. Minun suosikkini tietysti myös, ihan henkilökohtaisen karismansa vuoksi. Ja hän on ns. Naton mies.
Vasemmistoliiton ehdokkaista en voi kyllä hyvällä omalla tunnolla toivoa menevän läpi ketään. Jokainen ehdokas nimittäin lupaa tekevänsä kaikkensa eurooppalaisen talouspolitiikan suunnan muuttamiseksi, ja näyttäisi että se tarkoittaa rahan painamista ja vajeiden turvottamista, eli kaasu pohjassa kohti konkurssia. Jos käsi väännettäisiin selän taa ja pitäisi valita joku, niin ehkä Kyllönen.
M11, kommunistien, ja muutamien muiden marginaalipuolueiden ehdokkaita en pysty edes katselemaan. Pahoitteluni heille.
Olen muutamia mielenkiintoisia ehdokkaita katsellut. Eräs ehdokas jonka vaaliteema hymyilyttää minua, on Petrus Pennanen. Kaikessa lapsenomaisuudessaan siinä on jotain innostavaa. Muutoin piraattipuolueen ehdokaslista ei ole kyllä kovin vakuuttava, mutta Pennasen haastattelu YLE:n vaalikoneessa oli minusta aika hyvä. (sori, linkkiä ei ollut tällä hätää antaa) Jotkut lukijoistani voivat sulkea silmänsä ja kuunnella hänen puhettaan ja miettiä millaisia mielikuvia 1990-luvulta tämä synnyttää... Toistaiseksi tämä on vahvin ehdokas minun listallani.
Käsittelen muiden puolueiden ehdokkaita ja arvioin hiukan vapaamuotoisesti näkemystäni siitä mitä tulee tapahtumaan ja mikä on toivottavaa.
Vihreitä en (enää) itse äänestä, mutta suhteellisesti ajatellen, joidenkin ehdokkaiden toivoisi menevän läpi enemmän kuin toisten. Kasvi, Kivekäs, Tynkkynen lienevät positiivisemmasta päästä. Jos näistä joku menee läpi, niin Tynkkynen. En tästä ole kovin pahoillani vaikka eri mieltä monista asioista olenkin. Kasvi tuskin pärjää ja Kivekäs on profiililtaan aivan liian selväjärkinen ja ilmeinen marginaaliehdokas joka hakee tässä näkyvyyttä tulevia vaaleja varten. Bonuksena hänelle todettakoon lupaus: "Lupaan muuttaa mieltäni, kun osoittautuu että olen ollut jostain väärässä." Huomatkaa, ei "jos", vaan "kun". Siitä hatunnosto. Hautala lienee ns varma veto.
Kokoomus kamppailee liberaalin ja konservatiivisen "maltillisen oikeiston" (oxymoroni; amerikkalaisittain tarkasteltuna kokoomus on ehkä pikemminkin keskustavasemmistolainen puolue) ristipaineessa. Stubb on mielipidemitattu suomalaisten ykkösehdokkaaksi. Vähän ongelmallista on kahdella pallilla istuminen, mutta kun kerran persumieliset eivät Soinia siitä soimanneet, niin tuskin kehtaavat nytkään älämölöä nostaa. Korhola lienee toinen läpimenijä, jos vain pääsee omaa puppuaan suoltamaan johonkin tiedotusvälineisiin riittävästi, ja jos valaistus ja meikki toimivat hyvin yhteen. Stubb on näistä ehkä tolkullisin; ei siksi että hän tekisi mitään, vaan juuri siksi että on imagoltaan mitäänsanomaton. Korhola on selkeästi huonoin, joten keskimäärin whatever. Oli itseasiassa ihan hyvä että luin nämä kampanjapuffit koska tämä muistutti että vaikka kokoomuslaisia aika hyvin vaalikoneessa korkealle nouseekin, puolet äänestä menee Korholalle.
Perussuomalaisista läpi voi mennä kaksi. Yksi ainakin menee, ja se lienee Halla-aho. Toivon hänelle kaikkea menestystä. Menneisyydessä olen häntä kritisoinut monestakin asiasta, mutta kansanedustajuus ja korkeimman oikeuden taholta tullut sakihivutus lienevät tehneet tehtävänsä. Kiistattoman älykäs ja hyvä argumentoija, edelleen pisteliäs kynämies. Europarlamentin en usko olevan hänen taipumuksilleen erityisen otollinen paikka, mutta jos hän sinne päätyy ja jos ja kun perut ovat 2015 keväällä hallituksessa, "Isänmaa kutsuu" nollaa suuremmalla todennäköisyydellä. Olettaen ettei hänen pysymistään hallituksen ulkopuolella aseteta ehdoksi hallitussovulle. Mene ja tiedä. Terho on ilmeisen fiksu, mutta äänestyskäyttäytyminen on osoittanut että "turhan sääntelyn" karsinta on kyllä puhetta ilman substanssia. Laumasieluisuus europarlamentin ryhmissä näkyy. Muut ovat ihan whatever.
SDP:n ehdokkaista läpi mennee Jaakonsaari. Toivon niin ainakin, koska hän on harvoja tolkullisia "oikeistodemareita".
Keskustan äänestäjiä en ymmärrä, mutta Olli Rehn ja Väyrynen ovat ns househould names. Rehn on melko varma läpimenijä luulisin. Austerity-politiikan kasvona hänellä on toki paljon pahaa pressiä vasemmiston ja populistien silmissä, ja koska en ymmärrä kepulaisten sielunelämää niin mitä tahansa voi tapahtua. Hyvänen aika, äänestäväthän ne Väyrystäkin en masse. Jäätteenmäki on suosittu, ja hänellä on hyvät mahkut päästä läpi, yllättäen ja pyytämättä.
RKP eli tuttavallisemmin Ärkkopé on vielä vähän vaikeammin tulkittava. Mustana hevosena - nyt jo aika harmaana sellaisena - porukassa on mukana vanha kunnon Jörkka Donner. Ytimekkäästi hän toteaakin, ettei ole koskaan mitään luvannut eikä lupaa nytkään, mitä ei voi olla kunnioittamatta. Hän lienee myös niitä harvoja RKP:n naamoja joilla on mahkuja saada laajempaakin kannatusta puolueen vakiintuneen kannattajakunnan ulkopuolelta. Minun suosikkini tietysti myös, ihan henkilökohtaisen karismansa vuoksi. Ja hän on ns. Naton mies.
Vasemmistoliiton ehdokkaista en voi kyllä hyvällä omalla tunnolla toivoa menevän läpi ketään. Jokainen ehdokas nimittäin lupaa tekevänsä kaikkensa eurooppalaisen talouspolitiikan suunnan muuttamiseksi, ja näyttäisi että se tarkoittaa rahan painamista ja vajeiden turvottamista, eli kaasu pohjassa kohti konkurssia. Jos käsi väännettäisiin selän taa ja pitäisi valita joku, niin ehkä Kyllönen.
M11, kommunistien, ja muutamien muiden marginaalipuolueiden ehdokkaita en pysty edes katselemaan. Pahoitteluni heille.
perjantai 2. toukokuuta 2014
Tule vaisuus.
Mainitsin aiemmassa kirjoituksessani trendeistä joita en olisi osannut arvioida 90-luvun lopulla lainkaan. Kuten totesin kirjoituksessani, tällaisia melko merkittäviä mutta toistaiseksi ennakoimattomia trendejä tulee todennäköisesti olemaan lähitulevaisuudessa enemmänkin.
Tulevaisuuden ennakoimiseksi on oma tutkimusalansa tulevaisuudentutkimus, jossa sovelletaan tietämystä eri aloilta, anekdootteja, tilastoja ja laskennallisia menetelmiä, ja pyritään esitämään uskottavia skenaarioita siitä, miten yhteiskunta ja ympäristö kehittyvät tulevaisuudessa. Tervejärkisimmillään tutkimus tuottaa esimerkiksi erilaisia riskiskenaarioita joista sitten tietoisina eri tyyppiset toimijat voivat suunnitella toimintaansa pidemmällä aikavälillä. Esimerkiksi kun tehdään investointipäätöksiä joissa käytetään alhaisia korkoja, tulevaisuuden epävarmuustekijöitä pitää ottaa huomioon kun arvioidaan nykyarvoa.
Kondratievin syklit ovat historiallinen työkalu - oman tulkintani mukaan lähinnä narratiivinen - jolla selitetään erilaisia talouden ja investointien trendejä. Syklien tai aaltojen väli on tulkinnasta ja viitekehyksestä riippuen noin puoli vuosisataa. Esimerkkeinä "aalloista" käytetään usein 1700-luvun lopun teollista vallankumousta, 1800-luvun puolivälin rautateiden rakennusta, 1900-luvun alun massavalmistuksen ja "öljytalouden" läpimurtoa, toisen maailmansodan jälkeen käyntiin lähtenyttä teollisuusautomaatiota ja 1900-luvun lopulla alkanutta informaatioyhteiskunnan läpimurtoa. Jakoja on myös toisenlaisia, joidenkin mukaan olemme nyt informaatiovallankumouksen laskevalla reunalla ja uuden aallon pitäisi alkaa. Itse suhtaudun tällaisiin "teorioihin" skeptisesti, sillä valitsemalla ajanjaksot ja muuttujat sopivasti, saadaan teoria sopimaan menneisyyteen.
Yksi -- houkutteleva mutta edelleen caveat emptor -- tulevaisuuden tarkastelumenetelmä on ennustemarkkinat, jolla viitataan periaatteessa vedonlyöntiin. Ideana on, että ihmiset paljastavat luotettavimmat ennusteensa lyömällä vetoa omalla rahallaan, eli jos jokin lopputulos vaikuttaa kovin epätodennäköiseltä, ihmiset eivät ole valmiita lyömään sen puolesta vetoa elleivät saa todella suurilla kertoimilla rahojaan takaisin. Sivuutan ennustemarkkinoiden ongelmat tässä, totean vain että se on altis kaikenlaisille systemaattisille virheille samaan tapaan kuin esimerkiksi pörssikurssit tms.
Jos minun kättäni väännettäisiin selän taakse ja pakotettaisiin arvaamaan mitä trendejä lähivuosina nousee ylös, veikkaisin biotekniikan tuloa. Hype-käyrä on sen osalta todennäköisesti nyt saavuttanut aallonpohjansa. Nykyistä talouskriisiä edelsi jo vaihe jossa ihmisten usko alkoi hiipua alkuhypetyksen jälkeen. Innovaatioita alalla on ollut runsaasti ja koko ajan tulossa lisää, ja pikku hiljaa joitakin olennaisia on tullutkin markkinoille. Alkuvaiheessa toki ne ovat melko triviaaleja kuten 23andme, joka on jo useamman vuoden toimittanut geenitestejä ihmisille. Tästä todennäköisesti tulee löytymään laajennuksia kun genomiikan ja yleisemmin omiikan kehitys mahdollistaa esimerkiksi ruokavalio-, liikunta-, ja lisäravinnesuositusten räätälöinnin yksilöllisesti. Niinkutsuttu "eliitti", johon siis kuuluu nykyisin länsimaissa suuri osa koulutetusta työssäkäyvästä populaatiosta, kykenee näillä melko halvoilla ja vähätöisillä keinoilla parantamaan terveyttään. Omalla vähäisellä tavallaan tämä saattaa pidentää elinikää keskimäärin, mutta vaikutus lienee pikemminkin kuukausissa kuin vuosissa.
Pitkän aikavälin eliniän nousutrendin kohtaloa en osaa arvioida kovin uskottavasti. Epäilen että se jatkuu muttei kovin voimakkaana. Huomionarvoista on se, että jakauman luonteen vuoksi muutaman vuoden lisäys eliniänodotteessa syntymässä, vaikuttaa nykyisin merkittävästi eläkeikäisten eliniänodotteeseen. Eliniänodote on noussut rajusti, mutta "etupainotteisesti", eli lasten ja nuorten kuolleisuus on pudonnut. Koska tällaisen kuolleisuuden karsiminen tuottaa massiivisesti "elinikämassaa" jakaumaan, odotusarvo kasvaa rajusti jos alle 12-vuotiaiden kuolleisuus putoaa muutamasta prosentista likipitäen nollaan. Siksi mielenkiintoisempaa olisi tarkastella miten eliniänodote 25-vuotiaana tms on kehittynyt. Siinä kehitys on ollut maltillisempaa kuin miltä keskiarvot näyttävät; toisin kuin yleensä uskotaan, kolmekymppisen mahdollisuudet elää noin 70-vuotiaaksi eivät olleet mitenkään huonot edes keskiajalla, ruttokausia yms lukuunottamatta.
Resurssien niukkuus tulee olemaan eräänlainen megatrendi lähiaikoina, mutta sekin todennäköisesti ymmärretään nyt jo väärin. Kokonaistaloudellisesti ajatellen ihmiset eivät tunnu ymmärtävän substituutiovaikutuksia, ja tämä on ollut totta jo Rooman klubin ajoista lähtien. Esimerkiksi on totta, että marginaalinen öljytynnyri on nykyisin tavattoman kallista ottaa maasta verrattuna 1970-luvun alkupuoliskoon. Öljy maksaa tänä päivänä yli $100 tynnyriltä ja tämä hinta tulee melko todennäköisesti nousemaan hieman nopeammin kuin talous kasvaa. Pidän epätodennäköisenä että hinta tulisi "koskaan" laskemaan alle $70. Substituutit, kuten liuskekaasu ja -öljy otetaan käyttöön sitä mukaa kun niiden hyödyntäminen tulee kannattavammaksi kuin marginaalinen öljytynnyri.
Ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousu lienee jatkuva trendi. Pitoisuuden nousu ei ole osoittanut taittumisen merkkejä, ja tällä hetkellä näyttää siltä että 400ppm vuosihuippu on pysyvästi ylitetty, ja neljän- viiden vuoden kuluttua myös vuosiminimi ylittää 400ppm. Vaikka trendi olisi lineaarinen, nuousutahti näyttää olevan noin 2.5ppm vuodessa. 500ppm saavutettaneen kuitenkin nopeammin kuin 40 vuoden kuluttua. Stabilaatio alle 550ppm voi olla tai olla olematta realistinen pyrkimys. Jo sillä pitoisuudella menetämme todennäköisesti korallit ja saamme merkittäviä muutoksia sademääriin eri puolella maapalloa. On ehkä yksi suurimpia tragedioita tässä suhteessa, että asia on kehystetty ensisijaisesti "maapallon lämpenemisenä". Toki lämpeneminen sinänsä on ongelmallista mutta erityisesti subarktisen alueen asukkaille voi olla vähän vaikeaa perustella että lämpeneminen on jotain mitä pitäisi estää. Pidän suurempana ongelmana häntäriskejä. Mallit ovat ihan hyviä työkaluja, mutta Talebin hengessä totean että ne ovat melko epäluotettavia epistemologisesti. Ihmisellä, joka omaa tämän käsityksen mutta tulkitsee sitä niin että mallien ennakoimat riskit voidaan sivuuttaa, on niin rikkinäinen epistemologia etten osaa oiken edes sanoa miten argumentein tai tosiasioiden avulla voisi edes periaatteessa vakuuttaa tällaista ihmistä. Ymmärrän toki sen psykologisen tekijän joka liittyy toisaalta malleihin sokeasti uskovien ihmisten (todelliseen tai kuvitteelliseen) epistemologiseen ylimielisyyteen ja toisaalta siihen miten vasta-argumentteja esittäessä tekee mieli olla yksinkertaisesti päinvastaista mieltä. Tämä on kuitenkin aivan samanlainen kognitiivinen bias kuin kaikki muutkin, ja johtaa aivan samalla tavalla systemaattisiin virheisiin maailmankuvassa.
Mistä pääsemme kolmanteen trendiin, joka on eräänlainen villi kortti tässä. Lentokenttien kirjakauppojen hyllyillä näkee aika hyvin millainen non-fiction- tarjonta heijastelee älymystön tai oikeastaan sellaiseen jollakin tapaa identifioituvan, esimerkiksi lukemista harrastavan väestönosan parissa. Toivon ettei termiä ymmärretä tässä sen perinteisen vasemmistolaisen konnotaation kautta, vaikka "oikeistointellektuelli" onkin oxymoroni. Olenkin käyttänyt yksityiskeskusteluissa termiä lentokenttäintellektuelli kuvaamaan henkilöä jonka lukutottumukset noudattelevat kansainvälisten lentokenttien transit-hallien kirjakauppojen tietokirjallisuuden tarjontaa.
Viime vuosien trendinä on ollut kognitiivisten "life-hack"- tyyppisten opusten suosio. Kahnemania voi pitää tämän alan "teoreetikkona" kirjallaan Thinking, Fast and Slow. Kirjat joissa skannataan erilaisia kognitiivisia bias- ilmiöitä ja neuvotaan yksinkertaisia temppuja joilla niistä muka pääsee eroon, ovat melko yleisiä. Toinen on erilaiset ihmiskunnan transitioita ja massojen käyttäytymisen ennakoimista tai ainakin ymmärtämistä korostavat opukset. Näissä on usein jokin sosiaaliseen mediaan liittyvä näkökulma. Näistä pääteltävät trendit ovat kuitenkin jo jossain määrin sammuvia siinä vaiheessa kun lentokenttäintellektuelli ne bongaa. Lisäksi ne ovat pitkälti vain kognitiivista viihdettä. Kuitenkin, pidän mahdollisena että käyntiin on lähtenyt laajempi bias-ilmiöiden vastainen trendi. Ainakin toivon niin. Tämä liittyy siis edelliseen siten, että erilaiset "anti"- liikkeet yleistyessään perustelevat itseään jollakin hegemonisessa puhetavassa esiintyvällä epäilyttävällä ilmaisulla (vrt "global warming" joka on helppo kiistää anekdoottien avulla uskottavan kuuloisesti) tai epäilyttävällä kytköksellä (rokotteet ja lääketeollisuus). Sivumennen sanoen, lasken Tommi Uschanovin "kaalihuijauksen" tämän kategorian kirjoihin, vaikkei se lentokenttäpokkarina tietääkseni olekaan ilmestynyt.
Tulevaisuuden ennakoimiseksi on oma tutkimusalansa tulevaisuudentutkimus, jossa sovelletaan tietämystä eri aloilta, anekdootteja, tilastoja ja laskennallisia menetelmiä, ja pyritään esitämään uskottavia skenaarioita siitä, miten yhteiskunta ja ympäristö kehittyvät tulevaisuudessa. Tervejärkisimmillään tutkimus tuottaa esimerkiksi erilaisia riskiskenaarioita joista sitten tietoisina eri tyyppiset toimijat voivat suunnitella toimintaansa pidemmällä aikavälillä. Esimerkiksi kun tehdään investointipäätöksiä joissa käytetään alhaisia korkoja, tulevaisuuden epävarmuustekijöitä pitää ottaa huomioon kun arvioidaan nykyarvoa.
Kondratievin syklit ovat historiallinen työkalu - oman tulkintani mukaan lähinnä narratiivinen - jolla selitetään erilaisia talouden ja investointien trendejä. Syklien tai aaltojen väli on tulkinnasta ja viitekehyksestä riippuen noin puoli vuosisataa. Esimerkkeinä "aalloista" käytetään usein 1700-luvun lopun teollista vallankumousta, 1800-luvun puolivälin rautateiden rakennusta, 1900-luvun alun massavalmistuksen ja "öljytalouden" läpimurtoa, toisen maailmansodan jälkeen käyntiin lähtenyttä teollisuusautomaatiota ja 1900-luvun lopulla alkanutta informaatioyhteiskunnan läpimurtoa. Jakoja on myös toisenlaisia, joidenkin mukaan olemme nyt informaatiovallankumouksen laskevalla reunalla ja uuden aallon pitäisi alkaa. Itse suhtaudun tällaisiin "teorioihin" skeptisesti, sillä valitsemalla ajanjaksot ja muuttujat sopivasti, saadaan teoria sopimaan menneisyyteen.
Yksi -- houkutteleva mutta edelleen caveat emptor -- tulevaisuuden tarkastelumenetelmä on ennustemarkkinat, jolla viitataan periaatteessa vedonlyöntiin. Ideana on, että ihmiset paljastavat luotettavimmat ennusteensa lyömällä vetoa omalla rahallaan, eli jos jokin lopputulos vaikuttaa kovin epätodennäköiseltä, ihmiset eivät ole valmiita lyömään sen puolesta vetoa elleivät saa todella suurilla kertoimilla rahojaan takaisin. Sivuutan ennustemarkkinoiden ongelmat tässä, totean vain että se on altis kaikenlaisille systemaattisille virheille samaan tapaan kuin esimerkiksi pörssikurssit tms.
Jos minun kättäni väännettäisiin selän taakse ja pakotettaisiin arvaamaan mitä trendejä lähivuosina nousee ylös, veikkaisin biotekniikan tuloa. Hype-käyrä on sen osalta todennäköisesti nyt saavuttanut aallonpohjansa. Nykyistä talouskriisiä edelsi jo vaihe jossa ihmisten usko alkoi hiipua alkuhypetyksen jälkeen. Innovaatioita alalla on ollut runsaasti ja koko ajan tulossa lisää, ja pikku hiljaa joitakin olennaisia on tullutkin markkinoille. Alkuvaiheessa toki ne ovat melko triviaaleja kuten 23andme, joka on jo useamman vuoden toimittanut geenitestejä ihmisille. Tästä todennäköisesti tulee löytymään laajennuksia kun genomiikan ja yleisemmin omiikan kehitys mahdollistaa esimerkiksi ruokavalio-, liikunta-, ja lisäravinnesuositusten räätälöinnin yksilöllisesti. Niinkutsuttu "eliitti", johon siis kuuluu nykyisin länsimaissa suuri osa koulutetusta työssäkäyvästä populaatiosta, kykenee näillä melko halvoilla ja vähätöisillä keinoilla parantamaan terveyttään. Omalla vähäisellä tavallaan tämä saattaa pidentää elinikää keskimäärin, mutta vaikutus lienee pikemminkin kuukausissa kuin vuosissa.
Pitkän aikavälin eliniän nousutrendin kohtaloa en osaa arvioida kovin uskottavasti. Epäilen että se jatkuu muttei kovin voimakkaana. Huomionarvoista on se, että jakauman luonteen vuoksi muutaman vuoden lisäys eliniänodotteessa syntymässä, vaikuttaa nykyisin merkittävästi eläkeikäisten eliniänodotteeseen. Eliniänodote on noussut rajusti, mutta "etupainotteisesti", eli lasten ja nuorten kuolleisuus on pudonnut. Koska tällaisen kuolleisuuden karsiminen tuottaa massiivisesti "elinikämassaa" jakaumaan, odotusarvo kasvaa rajusti jos alle 12-vuotiaiden kuolleisuus putoaa muutamasta prosentista likipitäen nollaan. Siksi mielenkiintoisempaa olisi tarkastella miten eliniänodote 25-vuotiaana tms on kehittynyt. Siinä kehitys on ollut maltillisempaa kuin miltä keskiarvot näyttävät; toisin kuin yleensä uskotaan, kolmekymppisen mahdollisuudet elää noin 70-vuotiaaksi eivät olleet mitenkään huonot edes keskiajalla, ruttokausia yms lukuunottamatta.
Resurssien niukkuus tulee olemaan eräänlainen megatrendi lähiaikoina, mutta sekin todennäköisesti ymmärretään nyt jo väärin. Kokonaistaloudellisesti ajatellen ihmiset eivät tunnu ymmärtävän substituutiovaikutuksia, ja tämä on ollut totta jo Rooman klubin ajoista lähtien. Esimerkiksi on totta, että marginaalinen öljytynnyri on nykyisin tavattoman kallista ottaa maasta verrattuna 1970-luvun alkupuoliskoon. Öljy maksaa tänä päivänä yli $100 tynnyriltä ja tämä hinta tulee melko todennäköisesti nousemaan hieman nopeammin kuin talous kasvaa. Pidän epätodennäköisenä että hinta tulisi "koskaan" laskemaan alle $70. Substituutit, kuten liuskekaasu ja -öljy otetaan käyttöön sitä mukaa kun niiden hyödyntäminen tulee kannattavammaksi kuin marginaalinen öljytynnyri.
Ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousu lienee jatkuva trendi. Pitoisuuden nousu ei ole osoittanut taittumisen merkkejä, ja tällä hetkellä näyttää siltä että 400ppm vuosihuippu on pysyvästi ylitetty, ja neljän- viiden vuoden kuluttua myös vuosiminimi ylittää 400ppm. Vaikka trendi olisi lineaarinen, nuousutahti näyttää olevan noin 2.5ppm vuodessa. 500ppm saavutettaneen kuitenkin nopeammin kuin 40 vuoden kuluttua. Stabilaatio alle 550ppm voi olla tai olla olematta realistinen pyrkimys. Jo sillä pitoisuudella menetämme todennäköisesti korallit ja saamme merkittäviä muutoksia sademääriin eri puolella maapalloa. On ehkä yksi suurimpia tragedioita tässä suhteessa, että asia on kehystetty ensisijaisesti "maapallon lämpenemisenä". Toki lämpeneminen sinänsä on ongelmallista mutta erityisesti subarktisen alueen asukkaille voi olla vähän vaikeaa perustella että lämpeneminen on jotain mitä pitäisi estää. Pidän suurempana ongelmana häntäriskejä. Mallit ovat ihan hyviä työkaluja, mutta Talebin hengessä totean että ne ovat melko epäluotettavia epistemologisesti. Ihmisellä, joka omaa tämän käsityksen mutta tulkitsee sitä niin että mallien ennakoimat riskit voidaan sivuuttaa, on niin rikkinäinen epistemologia etten osaa oiken edes sanoa miten argumentein tai tosiasioiden avulla voisi edes periaatteessa vakuuttaa tällaista ihmistä. Ymmärrän toki sen psykologisen tekijän joka liittyy toisaalta malleihin sokeasti uskovien ihmisten (todelliseen tai kuvitteelliseen) epistemologiseen ylimielisyyteen ja toisaalta siihen miten vasta-argumentteja esittäessä tekee mieli olla yksinkertaisesti päinvastaista mieltä. Tämä on kuitenkin aivan samanlainen kognitiivinen bias kuin kaikki muutkin, ja johtaa aivan samalla tavalla systemaattisiin virheisiin maailmankuvassa.
Mistä pääsemme kolmanteen trendiin, joka on eräänlainen villi kortti tässä. Lentokenttien kirjakauppojen hyllyillä näkee aika hyvin millainen non-fiction- tarjonta heijastelee älymystön tai oikeastaan sellaiseen jollakin tapaa identifioituvan, esimerkiksi lukemista harrastavan väestönosan parissa. Toivon ettei termiä ymmärretä tässä sen perinteisen vasemmistolaisen konnotaation kautta, vaikka "oikeistointellektuelli" onkin oxymoroni. Olenkin käyttänyt yksityiskeskusteluissa termiä lentokenttäintellektuelli kuvaamaan henkilöä jonka lukutottumukset noudattelevat kansainvälisten lentokenttien transit-hallien kirjakauppojen tietokirjallisuuden tarjontaa.
Viime vuosien trendinä on ollut kognitiivisten "life-hack"- tyyppisten opusten suosio. Kahnemania voi pitää tämän alan "teoreetikkona" kirjallaan Thinking, Fast and Slow. Kirjat joissa skannataan erilaisia kognitiivisia bias- ilmiöitä ja neuvotaan yksinkertaisia temppuja joilla niistä muka pääsee eroon, ovat melko yleisiä. Toinen on erilaiset ihmiskunnan transitioita ja massojen käyttäytymisen ennakoimista tai ainakin ymmärtämistä korostavat opukset. Näissä on usein jokin sosiaaliseen mediaan liittyvä näkökulma. Näistä pääteltävät trendit ovat kuitenkin jo jossain määrin sammuvia siinä vaiheessa kun lentokenttäintellektuelli ne bongaa. Lisäksi ne ovat pitkälti vain kognitiivista viihdettä. Kuitenkin, pidän mahdollisena että käyntiin on lähtenyt laajempi bias-ilmiöiden vastainen trendi. Ainakin toivon niin. Tämä liittyy siis edelliseen siten, että erilaiset "anti"- liikkeet yleistyessään perustelevat itseään jollakin hegemonisessa puhetavassa esiintyvällä epäilyttävällä ilmaisulla (vrt "global warming" joka on helppo kiistää anekdoottien avulla uskottavan kuuloisesti) tai epäilyttävällä kytköksellä (rokotteet ja lääketeollisuus). Sivumennen sanoen, lasken Tommi Uschanovin "kaalihuijauksen" tämän kategorian kirjoihin, vaikkei se lentokenttäpokkarina tietääkseni olekaan ilmestynyt.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)