maanantai 19. elokuuta 2013

Pitkä Juoksu, vol IV.

Muutin taannoin juoksuharjoitteluani siten, että lyhensin ja nopeutin nopeita lenkkejä hieman ja päätin hieman hidastaa pitkiä lenkkejä. Pudotin kuuden kilometrin vauhtilenkin neljään kilometriin ja kiristin tahdin alle 4:30 per kilometriin. Tavoitteena on nopettaa tämä lenkki 4 minuuttiin kilometrille, mutta se voi olla liian kova tahti fysiikalleni.

Kaksi alle 18 minuutin lenkkiä viikolla teki lihakset kipeäksi. Kun lähdin yhden palautumispäivän jälkeen rauhalliselle reilu 15 kilometrin lenkille, nilkassa oli lievää penikkavaivaa. Jalka tuntui "väärältä" koko matkan, pidin vauhdin noin 6:30 per kilomeri, eli hieman yli 9 kilometriä tunnissa. Itse lenkin aikana en kokenut ongelmia, mutta tänä aamuna Kenobiitit tulivat kylään kun heräsin aamulla. Jalka ei tuntunut kantavan lainkaan ja kantapää oli todella kipeä. Pieni venyttely ja pyörittely kuitenkin poistivat kivun ja jäljellä on enää hieman kummallinen tympeä tuntemus jota ei voi oikein kivuksikaan karakterisoida. Epäilen kyseessä olevan plantaarifaskiitti, sillä primäärioire on kipu aamun ensiaskelilla. Loppupäivän jalka on kokolailla normaali.

Tässä onkin sitten haaste. PF:n hoitona on - ylläri pylläri - lepo. Lepo on kuitenkin jotain, mitä en missään nimessä kaipaa tai halua, sillä olen tullut juoksusta enemmän tai vähemmän riippuvaiseksi. Tarkoituksenani on osallistua Tampereen puolimaratonille 15.9., ja nyt olisi hieman huono aika joutua lepäämään useampia päiviä, viikoista puhumattakaan.

Jotta elämä ei olisi liian helppoa, loukkasin kylkiluuni jälleen kerran. En ole varma, onko kyseessä murtuma. Painiessa kaveri teki vyörytyksen, jonka aikana kyynärpääni jäi kyljen ja lattian väliin; kyynärpään terävähkö luu painautui kylkeen ja tunsin rusahduksen ja kivun. Kipu poistui hetkeksi, mutta kun kävin lenkillä seuraavana päivänä, se voimistui huimasti illalla ja hengittäminen sattui. Lisäksi kyljessä tuntuu selkeä kyhmy loukatussa kohdassa. Alan epäillä, että ehkä kamppailulajit eivät ole kovin terveellisiä, loukkaantumisriski on tällä iällä jo nähtävästi melko suuri.

Tällä viikolla aion tehdä rahoitushakemuksia.

2 kommenttia:

Ari kirjoitti...

En tiedä on sinulla ali- tai ylipronaatiota, mutta itsellä on. Selviää urheiluliikkessä tai fysioterapeutilla. Itse hankin lenkkikengät, jotka tukevat jotenkin sivulta tms.

Itse huomasin juoksenneltuani liian kauan samoilla kengillä, että reidet ja kantapohjat olivat todella kipeät. Tauko ja kenkien vaihtaminen auttoi. Saatan hankkia tukipohjalliset.

Tiedemies kirjoitti...

Pronaatiota syytetään usein juurikin PF-vaivasta, mutta se mitä siitä olen selvitellyt, niin ilmeisesti pronaation merkitys on vähintään kyseenalainen (ei ole kunnon tutkimuksia, mutta paljon keissejä, joissa pronaatio ei vaikuta).

Olen jo vuosia juossut pronaatiotuetuilla kengillä, ja minulla on kahdet, hieman eri tavoin vaimennetut kengät. Käytän enemmän vaimennetuja yleensä kun juoksen hitaampia ja pidempiä lenkkejä, koska askel tulee silloin useammin vähän kantapäälle. Nopeissa juoksuissa pidän sen päkiällä.

Jalka ei tässä vaivassa kipeydy juostessa, eikä oikeastaan sen jälkeenkään, vaan kipu tuntuu aamuisin kun herää. Hieronta ja lämmittely poistavat kivun. Käytin pitkään tukipohjallisia (en tosin juostessa), ja niiden poisjättäminen saattaa olla se, mikä toi vaivan. Aamukipu vähenee kun lepää, mutta ei se koskaan mene pois kokonaan, minulla on ollut se nyt vähän reilu vuoden ajan, tarkemmin ajatellen, kokolailla siitä asti kun luovuin tukipohjallisista.