Suvaitse vain en.

Aamun radiouutisissa mainittiin myös YLE:n verkkosivuilla luettavissa oleva uutinen siitä, miten suomalaisten seksuaalikasvatus kouluissa ei ainakaan oppimateriaalien osalta ota huomioon "monikulttuurisuutta".

Tekstissä ei ole mainintaa asiasta, mutta radiouutisten haastattelussa tutkija totesi, ettei suomalaisissa oppikirjoissa pitäisi puhua Suomesta "edistyksellisenä" maana seksuaalisuuden osalta, koska kyllähän Suomessakin on tehty Pride-iskuja. Tämä on jo tragikoomista, koska samanaikaisesti painotetaan sitä, miten ns monikulttuurisuus pitäisi ottaa enemmän huomioon.

Aihetta sivuaa Kynsi-gate MM-kisoissa. Kyse on siis siitä, miten jotkut urheilijat ovat "protestoineet" Venäjän homovastaisia lakeja maalaamalla kyntensä erivärisiksi.

Tämä kaikki tietysti skannaa sitä problematiikkaa, joka liittyy yleisemminkin siihen miten meidän tulisi suhtautua kun jonkun arvot eroavat omistamme. Oma tulkintani on, että tervein ja asianmukaisin suhtautuminen on huumori ja nauru. Esimerkiksi venäläisten suhdetta homoseksuaalisuuteen tulisi aivan vapaasti pitää pilkkanaan. Jos jossakin päin maailmaa ei kunnioiteta naisten ja tyttöjen itsemääräämisoikeutta, niin näitä kulttuureja tulee voida pitää pilkkanaan.

Suvaitsevaisuudella voidaan sinänsä viitata melkein mihin tahansa, ja ilmiönä se on juuri tästä syystä sangen problemaattinen. Emme voi oikein sanoa mikä on "aitoa" suvaitsevaisuutta, eikä minun tarvitse mennä edes mihinkään änkyräkonservatiivien sofismeihin kuten "suvaitsemattomuuttakin pitää suvaita lällällää", jotta ongelmat tässä suhteessa nousevat esiin. Siksi en puhu nyt suvaitsevaisuudesta.

Paras karakterisointi tarkoituksenmukaiselle kanssakäymiselle ja asenteelle on, että tiettyjen kulttuurirajojen yli tapahtuvien voimakkaiden arvostelmien esittämisen pitäisi palvella sivistyneen yhteiskunnan toimivuutta. Tämäkin on epätäsmällinen karakterisointi, eikä kerro mitä tarkoituksenmukaisuus tässä on, mutta voimme ajatella "arjen suvaitsevaisuuden" jonkinlaisena kansalaistaitona. Koska maailma on kovasti pienentynyt ja suurin osa ihmisistä voi olettaa joutuvansa kohtaamaan muukalaisia arjessaan vaikka itse pysyttelisikin vain kotimaassaan, näiden kansalaistaitojen merkitys on korostunut viimevuosina.

Palatakseni oppimateriaaleihin, terveyskasvatuksessa ja erityisesti seksuaalivalistuksessa esiintyvät kysymykset ovat varsinainen miinakenttä tässä suhteessa. Joku loukkaantuu aina täysin riippumatta siitä, mitä seksuaalisuudesta sanotaan. Ankeimmat konservatiivit loukkaantuvat jo siitä, että ylipäänsä sanotaan mitään, kun taas liberaalit loukkaantuvat jos kaikkia "oikeita" vähemmistöjä ei esitetä riittävän positiivisessa valossa. Kysymykset eivät ratkea edes pidättäytymällä puhtaasti tosiasioissa, koska tosiasioita on niin monta, että niiden valinta jo itsessään edellyttää jonkinlaista kannanottoa johonkin suuntaan. Yritykset tasapainoilla ääripäiden välillä johtavat tilanteeseen, jossa kritiikkiä tulee "joka suunnasta".

Henkilökohtaisesti en näe siinä kauheasti ongelmaa, jos tässä yhteydessä kerrotaan, että maailmassa on maita, joissa asiat eivät ole kovin hyvin. En näe myöskään mitään erityisempää ongelmaa siinä, että Suomi esitetään hyvin suvaitsevaisena maana. Olen asunut ulkomailla, ja totean, että Suomi ihan oikeasti on hyvin suvaitsevainen maa verrattuna moneen muuhun maahan. Meillä ankeimmatkin änkyräkonservatiivitkin pääsääntöisesti vain haluaisivat että ihmisten ei tarvitsisi liikaa ajatella seksuaalivähemmistöjä, varsinaista tulikivenkatkuista julistusta ei juuri esiinny. Pahimmatkin "rasistit" ovat yleensä huolissaan julkisen talouden kestävyydestä ja haluavat vetää kotiinpäin, tai pelkäävät konservatiivisten asenteiden ja siihen liittyvien yhteenottojen lisääntymistä.

Ehkä olen "rasisti" itsekin, kun en ihan heti tajua, miksi oppimateriaali ei saisi yrittää kasvattaa suomalaisista seksuaalisuuden suhteen, esimerkiksi niin että naisten itsemääräämisoikeutta kunnioitettaisiin. En näe oikein mitään positiivista siinä, että "monikulttuurisuuden" nimissä siloiteltaisiin tai suvaittaisiin suomalaisesta kulttuurista merkittävästi poikkeavaa suhtautumista seksuaalisuuteen, nimenomaan siis itsemääräämisoikeuden osalta. En vetoa tässä mihinkään tympeään "maassa maan tavalla"- argumenttiin, vaan yksinkertaisesti siihen, että jokin arvovalinta pitää tehdä, ja tämä on lähinnä omaani.

Olen toki relativisti siinä mielessä, että ymmärrän etteivät kaikki jaa arvojani. Heidän ei tarvitse niitä jakaa. Mutta koska omat arvoni ovat omiani, ne kertovat minulle mikä on huonoa ja mikä hyvää käytöstä. Ne, joiden käytös merkittävästi poikkeaa omastani, käyttäytyvät mielestäni huonosti. Tämä nyt vaan on se, miten arvot ihan kaikilla ihmisillä toimivat. Siksi aion jatkossakin pilkata niitä joilla on omistani poikkeavat arvot, olivat he sitten homofobeja, rasisteja, tekijänoikeuden puolustajia, antisemitistejä, denialisteja, kokoomuslaisia, persuja, vihreitä, oikeistolaisia, vasemmistolaisia, humanisteja, demareita, ydinvoiman vastustajia, hippejä, konservatiiveja, liberaaleja, mustia, tai valkoisia  ja kieltäydyn kategorisesti hyväksymästä väitettä, jonka mukaan tämä tekisi minusta "suvaitsemattoman".