Plantaarifaskiitti tuo rajoitteen juoksumäärille tällä hetkellä. Viime viikon saldona oli kaksi nopeaa ja yksi pitkä. Neljän kilometrin nopeat ja 16 kilometrin pitkä riittivät, että kantapää ei oikein kestä astumista. Vika ei ole kengissä. Hupaisan asiasta tekee se, että jalkaholvin jänne on lyhentynyt, joten jalkaholven kaari on kasvanut vaivan myötä. Jopa siinä määrin, että vasemman jalan kengännumero on pienentynyt. Vasen jalkaterä on pari senttiä oikeaa lyhyempi, ellen väkisin lätistä jalkaa.
Perinteisemmin PF:stä on väitetty, että se on lättäjalkaisen ja ylipronatoivan askeltajan ongelma. Mene ja tiedä, netti on kuitenkin täynnä päinvastaisia kokemuksia. Kantapääjuoksu sitä ei ainakaan aiheuta, koska vaikka joskus olenkin juossut kantapäällä, niin en pitkiin aikoihin. Hieman hämmentää. Jääpussi auttaa, samoin aamuinen hieronta. Juoksuun lähdössä jalka on hellä, lämmettyään toimii hyvin, mutta noin tunnin kohdalla kipu tulee takaisin.
Tampereen puolimaratoniin on nyt vielä vajaa kolme viikkoa. Jotta vaiva ei estäisi kisaa, pitäisi toisaalta saada liikuttua, mutta toisaalta pitää juoksukilometrit sen verran vähäisinä, että kipu ei estä. Nyt olisin kisakunnossa, jos lepäisin muutaman päivän ja kantapää olisi kunnossa. Muutenkin olen huomannut, että tiukka 4 juoksua viikossa on palautumisen kannalta hiukan liikaa tässä vaiheessa. Kahden lepopäivän jälkeen, kun lämmöt on saatu päälle, askel on aivan tavattoman kevyt, vaikka vauhti on kasvanut. Suosittelen lämpimästi nopeampia ja lyhyempiä lenkkejä kaikille, niiden vaikutus pidemmillä matkoilla on todella positiivinen, kunhan levot ovat kohdallaan.
Jos nyt seuraavan parin vuoden aikana juoksenkin jotain pidempiä matkoja, niin nivel- ja jännevaivat ovat saaneet minut vakuuttuneeksi siitä, että yli tunnin juoksut eivät ole minun fysiikalleni oikein soveliaita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti