Singaporessa ollessani aktivoiduin pitkästä aikaa hölkkä/juoksuharrastuksessani. Olin jättänyt säännöllisen juoksemisen jo vuosia sitten, vaikka aika-ajoin lenkkeilinkin. Singaporessa aloitin hetkeksi mutta Suomeen muuttaessa jotenkin homma uhkasi taas jäädä, kunnes sitten toukokuussa hankin kengät. Motivaatiotani lisäsi myös android-sovellus runkeeper, joka tallentaa reitin, nopeuden, nousut jne, ja pitää mukavasti automaattista harjoituspäiväkirjaa. Se ruokkii addiktiota sopivasti.
Oudokseltaan juoksin alkuun vain noin parin kolmen kilometrin lenkkejä pari kolme kertaa, siis alle 10 kilometriä viikossa. Määrä on noussut kuitenkin tasaisesti, ja lomalle jäätyäni olen juossut joka viikko hieman enemmän, viime viikolla reilu 30 kilometriä. Tämä taso lienee kohtuullinen minulle. Suurin ongelmani on ollut, että pitkän matkan juokseminen yksin on kovin pitkästyttävää, joten kun lähden lenkille yksin, juoksen liian kovaa. Olen yksinjuoksujeni matkaa nostanut hitaasti parista kilometristä nyt reilu kuuteen, ja tahtikin on hieman kiristynyt. Aloitin noin viiden minuutin kilometreillä, nyt hieman yli 6 kilometrin lenkissä vauhti on alle 4:40 per kilometri. Mistään kovin hyvästä kunnosta ei siis ole vielä kyse, mutta olen tyytyväinen alle viiden minuutin kilometreihin näillä matkoilla. Tulosten absoluuttinen hyvyys ei oikeastaan kiinnosta, vaan se, että vauhti on vielä näin vanhalla iälllä lisääntynyt.
Huomaan että nopeampien noin 6 kilometrin lenkkien tekeminen tekee pidemmistä ja hitaammista lenkeistä selkeästi keveämpiä. Lauantaina juoksimme vaimon kanssa verkkaisen vajaa 13 kilometrä, ja askel oli koko matkan hyvin kevyt.
En ole aiemmista harrasteluistani poiketen mittaillut tällä kertaa pulssiani, osin siksi että se oli jotenkin masentava ja rajoittava tapa tarkastella harjoittelua. Ohjeelliset "80% laskennallisesta maksimisyykkeestä" jne harjoitukset johtivat vain pitkästymiseen ja siihen että juoksin aivan liian hitaasti. Työsykkeeni ovat melko korkeita, koska esimerkiksi kykenin helposti juoksemaan yli 160 sykkeellä puoli tuntia pahemmin hengästymättä, ja kellotin Suolijärven lenkkipolun ylämäessä sykkeeksi 225. Informaatio näissä oli vähäinen, koska joillain nyt vaan syke on korkea. Niin, ja sitten tietysti sykemittaristani on patteri loppu, enkä ole viitsinyt vaihtaa sitä (mikä on se todellinen syy).
Noin kuukauden vähän intensiivinen harjoittelu on tuonut jo jonkinasteisen addiktion. Lepopäivien pitäminen ei tunnu enää miellyttävältä, vaan välipäivän iltana jo viimeistään on levoton olo, ja tekisi mieli lähteä juoksemaan. Varasimme vaimon kanssa jo matkan Lanzarotelle. En todennäköisesti aio osallistua maratonille, vaan puolimaratonille. En aio ottaa mitään varsinaista tavoiteaikaa, kunhan juoksen rauhallisesti ja toivon pääseväni maaliin.
7 kommenttia:
Jos pystyt juoksemaan 13 km, ei puolimaraton tuota ongelmia. Täysi maraton on lajina laadullisesti erilainen kuin puolimaraton, mistä tuleekin sanonta, että maraton alkaa 35km kohdalta. Omakohtaisesti voin myös tämän vahvistaa, sillä tuolla kohdalla iski ensimmäistä kertaa tunne, että vaikka kuinka haluaisi liikuttaa raajoja, mitään ei vain tapahdu, kun energiat on käytetty.
Noissa tyypillisissä maratonharjoitteluohjelmissa harrastajille tehdään yksi pitkä lenkki viikossa ja useita lyhyitä ja keskipitkiä. Palautuminen on myös tärkeää eli ainakin yksi täysi lepopäivä viikkoon. Suosittelen kyllä maratonin juoksemista. Maaliviivan ylitys on hieno tunne.
Tässä asiassa en kyllä ole paras mahdollinen neuvoja :D
Kuitenkin, jos tuossa iässä juoksentelet rennosti ja vauhdikkaasti 6 kilometrin lenkkejä, niin kuntosi on hyvä. Ei kannata liikaa tuijottaa lukuihin. Nauti juoksemisesta ja ellet, niin kävele;)
Kunnon hyvyys on suhteellista. Useimpien lähteiden mukaan tuo tahtini kuudella kilometrillä on parempi kuin hieman alle 60% ikäisistäni miehistä. Siis, noin 40% ikäluokastani on parempi juoksukunto kuin minulla.
En pidä tätä kovin uskottavana, koska väittäisin, että luokkaa 50% ei juokse lainkaan. Ehkä tuo persentiili on laskettu niille, jotka nyt ylipäänsä juoksevat jonkin verran.
Mitä tulee täyteen maratoniin, aion kyllä sellaisen juosta, mutta en vielä. Juoksen mieluummin ilokseni. Kuten Kari sanoo: jos pystyy juoksemaan 13km, ei puolimaraton ole sinänsä mikään ongelma. Treenaan sitten seuraavaksi maratoniin.
Mitä lepoon tulee, huomaan että lihasten, nivelten, jne palautumisen lisäksi täytyy ottaa huomioon hermoston palautuminen, erityisesti kun lisää vauhtia keskipitkillä matkoilla (lasken 6km keskipitkäksi itselleni). Jalkojen hermoratojen sopeutuminen vauhdin lisäyksiin vaatii palautumista myös. Huomasin esimerkiksi viime yönä, että jaloissa oli jonkinlaista "sähköistä" toimintaa, heräsin kummalliseen tunteeseen yöllä. Tämä on tapahtunut aiemminkin kun olen juossut tavanomaista kovempaa.
Tiedän olevani kerettiläinen, mutta sanon silti että vauhdin sovittaminen sykkeiden mukaan tasavauhtisen harjoituksen aikana on Saatanasta. Eivät ne kerro mitään muuta kuin sen päivän yksilöllisestä vireystilasta ja siitäkin huonosti. Intervalliharjoitukset ovat asia erikseen, niissä sykkeet kertovat paljonkin.
Suosittelen ortostaattisen sykkeen seuraamista eli mitataan aamusyke ennen ylösnousua. Kertoo päivän vireystilan ja harjoituksen voi suunnitella sen mukaan.
Maratonin juokseminen on pelkkä egotrippi, terveyden kannalta puolimaraton on ylivoimaisesti parempi valinta. Kerran elämässä kannattaa kokeilla, tietysti.
En muista mistä tällaisen väitteen olen bongannut, vai onko se omasta päästäni, mutta käsitykseni mukaan se, että kykenee juoksemaan maratonin ripeästi, on erittäin hyväksi terveydelle, mutta se, että sen todella tekee, on huonoksi.
Yksi juttu muuten, mitä en tajua: Monissa lähteissä mainitaan miten urheilu on jotenkin hyvä tapa pudottaa painoa. Itselläni käy systemaattisesti niin, että kun aloitan jonkin (minkä tahansa) liikuntaharrastuksen vähänkin intensiivisemmin, paino lähtee rajuun nousuun. Nytkin esimerkiksi painoni on noussut tasaisesti noin puolitoista kiloa kuukaudessa sen jälkeen kun aloitin juoksuharrastuksen. Ruokahalun kasvu on merkittävästi suurempi kuin lisääntynyt energiankulutus.
Kääntäen, jos liikunta jää vähille, menetän yleensä ruokahaluni niin, että paino alkaa pudota.
Itse olin päässyt hieman plösähtämään ennen kuin aloitin maratontreenin. Kevään ja kesän aikana vyötärö lyheni yli 20 cm. Viikon pitkä lenkkini oli jotain 20km ja pisimmät 30km. Kulutin noilla niin paljon energiaa etten kyennyt millään syömään samaa määrää.
Lähetä kommentti