Palasimme perheen kanssa jo jouluaaton vastaisena yönä, mutta hiljennyimme joulunviettoon, joten en raportoinut sen kummemmin täällä.

Vietimme viikon Playa Blancassa. Kaksi yksityiskohtaa on mainitsemisen arvoisia.

Ensimmäinen oli tuliperäinen rannikko melko suurine vuorovesivaihteluineen. Se on mielenkiintoinen, koska siellä oli paljon mereneläviä, joita normaalisti kykenisi tarkkailemaan vain sukeltaen tai snorklaten. Bongasimme ainakin erakkorapujen heimoon kuuluvia lajeja (en tunne äyriäisiä kovin hyvin), ilmeisesti ainakin kahta eri lajia, mahdollisesti useampia, useita eri kalalajeja, merisiilejä, katkoja, ja ilmeisesti yhden mustekalan, mutta tämä havainto oli epävarma. Sukellusveneestä näimme lisäksi sardiineja, tonnikaloja, kolmimetrisen rauskun ja useita eri lajeja pieniä kaloja.

Toinen oli sää, joka oli huomattavan suosiollinen. Ilmasto on saarilla melko kuiva, itäisillä saarilla se on efektiivisesti puoliaavikkoa. Sademäärät ovat vuosittain hyvin alhaisia, ja saarilla on välimerellinen sadekausisykli, eli kylmä kausi on sataisempi ja lämmin kausi kuivempi. Tästä huolimatta talvisaikaankin sateita on hyvin vähän. Viime viikolle sattui kaksi sadetta, ja nekin osuivat yöaikaan. Ainoa merkki toisesta sateesta oli, että maa oli aamulla märkä, ensimmäisen ehdin jopa näkemään. Tämä selittää saarten suosiota turistikohteena.

Omalla kohdallani pääasiallinen syy lähteä etelään on pimeys pohjoisessa. Olen havainnut, että joulun tienoille - mielellään hieman sen jälkeen - sijoittuva matka etelään tekee talvesta huomattavasti siedettävämmän. Tänä vuonna olin jo maksanut matkan kun tropiikkiin lähteminen tuli todennäköisemmäksi. (Varmaahan se ei vielä tietenkään edelleenkään ole, koska en ole vielä saanut työlupaa.) Vuosi tropiikissa sijoittuukin siinä mielessä hyvin, että jos lähden maaliskuun alussa ja palaan seuraavana vuonna samoihin aikoihin, palaan aikaan, jolloin vuorokauden pituus on Suomessa suunnilleen sama kuin tropiikissa.

Sopeutumista toisenlaiseen vuorokausirytmiin voi helpottaa annostelemalla muutaman milligramman N-asetyyli-5-metoksitryptamiinia, eli tuttavallisemmin melatoniinia hieman ennen haluttua uutta nukahtamisaikaa. Vaikka yksittäisen yksilön subjektiivinen kokemus on melko huono perustelu oikein mihinkään, olen huomannut, että melatoniinin avulla kellon siirtäminen kaksi tuntia eteenpäin yhdessä yössä on helppoa. Eilen onnistuin siirtämään nukahtamis- ja heräämishetkiä yli kaksi ja puoli tuntia kerralla. Menin nukkumaan 21:30 ja heräsin aamulla 5:30, vailla ongelmia, vaikka sitä ennen olin nukahtanut vasta puolen yön jälkeen ja nukkunut yhdeksään. En ole yrittänyt hoitaa sillä useamman tunnin aikaeroväsymystä, joten en tiedä miten hyvin esimerkiksi kuuden tunnin aikaerosta toipuu tällä. Macaolla tutkimusvierailulla ollessani seitsemän tunnin erosta toivuin "luonnollisin" menetelmin noin neljässä vuorokaudessa, jos tämän ajan voisi vaikkapa puolittaa, hyöty olisi mittava.