Ortopedi katseli röntgenkuvia kyynärpäästäni hetken, pyysi sitten näyttämään liikelaajuuden ja tarttui kyynärvarresta. Kykenen ilman ulkoista voimaa ojentamaan käden ehkä 20 astetta vajaa oikoiseksi, mutta ortopedi -- varsin nuori mies erikoislääkäriksi -- väänsi sen välittömästi liki suoraksi, ojennus jäi ehkä alle 10 astetta vajaaksi. Järkytyin, ja odotin helvetin kipuja, mutta niitä ei tullutkaan. Koukistuksen puolella oli toisin: hyvin pian 90 asteen kulmasta terävämpään kulmaan vääntäessä kyynärpää käynnistää jonkinlaisen metafyysisen prosessin ja muutun tutisevaksi lihahyytelöksi.
Vasen ojentajalihas on menettänyt voimantuotostaan ehkä 90 prosenttia. Jos roikotan kättäni 90 asteen kulmassa niin, että kyynärvarsi osoittaa suoraan alaspäin, kykenen vaivoin nostamaan käden. Ortopedi kuitenkin vakuutteli, että fysioterapian myötä toiminnallisuuden pitäisi todennäköisesti palautua täysin. Kykenen kuitenkin jo ajamaan autolla, mikä helpottaa elämää huomattavasti.
En oikein ymmärrä sairaslomakäytäntöjä. Lääkärit tuntuvat usein ajattelevan, että sairasloma on jonkinlainen palkinto tai bonus, jonka saa lohdutuksena siitä, että on pipi. Tai ehkä lääkärit eivät ajattele, vaan potilaat. Kun käteni leikattiin, olin papereiden mukaan "työkyvytön" kaksi viikkoa. Olin kotona ehkä kolme päivää siitä ajasta, ja reilun viikon jälkeen pidin luennot itse. Nytkin ortopedi ikäänkuin oletti, että olen sairaslomalla ja olisi myöntänyt lisää. En ole kuitenkaan työkyvytön, joten en oikein ymmärrä miksi olisin sairaslomalla. Semminkin, kun sen psykologinen vaikutus on lähinnä tuhoisa.
6 kommenttia:
Sairaslomakäytännöissä pitäisi ottaa paremmin huomioon mitä työtä henkilö tekee. Jos tekee fyysistä suorittavaa työtä kuten timpuri, niin on selvää, että käden murtuma vie työkyvyn.
Mutta jos tehdään pelkkää ajatustyötä, niin fyysinen vamma harvoin estää työn teon.
Nyt tuntuu siltä, että korkeassa asemassa olevat eo-fyysistä työtä tekevät saavat jopa helpommin sairaslomia kuin suorittavat työntekijät.
Tässä ei ole mitään järkeä.
muutun tutisevaksi lihahyytelöksi
Nom nom nom.
Tuo sairaslomakäytäntö on ihan oikea havainto. En tiedä onko syynä tietämyksen puute, varovaisuusperiaate vai potilaiden miellyttäminen. Ongelmana on ehkä se, että saikun maksaa aina joku muu kuin potilas tai lääkäri (käytännössä työnantaja ja KELA), eli sairaalalla ei ole mitään intressiä säännöstellä sitä. Työterveyshuollon puolella tilanne on vähän toinen, kun palveluita tilaavan yrityksen intresseissä on minimoida sairaslomat. Toisaalta ei ehkä olisi kovin tehokasta sekään, että kaikki kierrätetään sairaalasta leikkauksen jälkeen työterveyspuolelle saamaan sairaslomat. Työterveyskoulutuksen antaminen kaikille lääkäreille voisi auttaa, mutta vain jos ongelmana on tiedon puute. Toisaalta se vie aikaa muulta, ehkä tärkeämmältä.
Toki jos sairaslomat aiheuttavat masennusta, työstä vieraantumista, ulkopuolisuutta ja passiivisuutta, niin sitten ne ovat oikea terveysongelma jonka jokaisen lääkärin pitäisi ottaa huomioon. En tiedä onko ihan näin kuitenkaan. Pitkät sairaslomat ovat pahasta, mutta joku leikkauksen jälkeinen pari viikkoa luulisi olevan enemmän taloudellinen kuin terveydellinen ongelma. Tuskin siinä kukaan ehtii muuttua yksinäiseksi juopoksi.
Sekä lääkärit että työnantajat ovat suurelta osin jääneet ajattelemaan työkykyä kaksijakoisesti, ihminen joko on tai ei ole työkykyinen. Todellisuudessahan lääkärin kirjoittama SvA-todistus ei välttämättä tarkoita sairauslomaa, jos työnantaja pystyy mukauttamaan työtehtäviä sellaisiksi, että työntekijä kykenee niistä suoriutumaan. SvA on asiantuntijalausunto työkyvystä, ei mikään sitova määräys. Ammattiliitoissakaan tätä ei oikein ole sisäistetty, ks. http://www.oikeus.fi/tyotuomioistuin/54421.htm
Pitkät sairaslomat ovat pahasta, mutta joku leikkauksen jälkeinen pari viikkoa luulisi olevan enemmän taloudellinen kuin terveydellinen ongelma. Tuskin siinä kukaan ehtii muuttua yksinäiseksi juopoksi.
Enpä tiedä. Sain sairaalasta parin viikon reseptin panacodia, ja terveyskeskuslääkäri olisi määrännyt vahvempaakin kun kipsi poistettiin. Kuten kirjoitin, olin kolme päivää kotona aluksi, kun en öisin saanut säryltä nukuttua. Pää oli hajota jo siihen, säryn, arkisen toimintakyvyn heikkenemisen, yleisen v-käyrän jne seurauksena kuuppa oli todella kireänä. Kun oli kahtena perättäisenä päivänä ottanut jotain opiaattia, kolmantena päivänä teki mieli "ihan varmuuden vuoksi", joten päätin silloin kolmantena päivänä, että buranalla mennään, ja töihin.
Väittäisin, että aika moni muu ei niin tee.
En kuitenkaan tietenkään väitä, että porukka pitäisi laittaa murtuman yhteydessä töihin, vaikka timpuri tms. Vaan pitäisi ehkä ennemminkin yleisestiottaen järkätä asioita jotenkin niin, että työkyky on jotain muuta kuin "saikulla/työssä", kun kyse on vähän enemmän toipumista vaativista hommista.
Ehkäpä valtion pitäisi ottaa käyttöön armeijan portaistettu vapautusjärjestelmä käyttöön. Katsotaan, mikä on vikana ja sitten annetaan vapautusta sen mukaan. Itse tavallaan pidän outona, että on ennemminkin sääntö kuin poikkeus, että kuumeinen tietotyöläinen tekee ainakin jotain projektin eteen.
Lähetä kommentti