tiistai 9. elokuuta 2011

Masokismi.

Aloitin lukemaan, vastoin parempaa tietoani, Risto Isomäen kirjaa "Litium 6". Vaikka kirjan juoni on mielenkiintoinen, kirja saa minut voimaan pahoin kliseidensä ja peittelemättömän ydinvoimanvastaisuutensa kanssa. Jos olisin taipuvainen vainoharhaisuuteen, uskoisin että Isomäki on "ilmastoskeptikko" isolla I:llä. Ainakin hänen kirjoistaan paistava asenne - sanoisinko suoranainen hurmos - tekee tavattomasti hallaa maltilliselle riskitietoisuuden lisäämiselle. Jos kirjan lukija on entuudestaan ydinvoiman vastustaja, tämä voi tietysti tuntua jonkinlaiselta hienolta ja upealta esitykseltä siitä, mitä vaaroja ydinvoimaan liittyy.

Sitten repimään: Kirjassa toistuvasti välähtää jonkinlainen viittaus siihen, että Litium 6 olisi radioaktiivista, mikä on tietysti täyttä tuubaa. Kirjassa myös viitataan Castle Bravo-ydinkokeeseen, joka epäonnistui (tai onnistui yli odotusten, riippuen katsontakannasta), tuottaen huomattavasti suuremman räjähdyksen ja laajemman laskeuman kuin oli ennakoitu. Toisin kuin kirjan nimi ja yleinen sävy antavat ymmärtää, tämä ei johtunut litiumin kuutosisotoopista, vaan itseasiassa syyllinen oli litium 7; se nimittäin kaappaa neutroneita ja fissioituu tuottaen tritiumia, alfahiukkasia, ja lisää neutroneita. Lisäksi, koska pommin kuori oli luonnonuraania, joka nappasi näitä ylimääräisiä odottamattomia neutroneita, fissioutui odottamattoman voimakkaasti.

Se toki on totta, että litium6-deuteridi on parempi (so. tehokkaampi) polttoaine fuusiopommille kuin vähemmän rikastettu litium, mutta tämä on lopultakin epäolennaista. Litium 6 ei ole "pirullinen isotooppi", niinkuin yksi kirjan päähenkilöistä toteaa. Isomäen henkilökohtainen kauna ydinvoimaa vastaan, erityisesti fuusiota ja hyötöreaktoreita kohtaan henkilöityy tässä kirjassa kyseseen hahmoon. Tämäkin hahmo on tietysti suomalainen ja kaikin verroin moraalisesti ylivertainen kävelevä stereotyyppi.

En voi kirjaa varsinaisesti suositella, mutta jos ideologian ja stereotyypittävän, imelän moraalisäteilyn ohi viitsii katsoa, se on ihan kelvollinen dekkari. Jos joku hyvä tuotantoyhtiö tekisi tästä jonkinlaisen toiminnallisen elokuvan tai minisarjan, voisin hyvinkin kuvitella että siitä tulisi varsin hyvä.

Ei kommentteja: