Minulla oli nuorempana tapana vieroittaa itseni kofeiinista muutaman kerran vuodessa, jotta sen piristävä vaikutus säilyisi. Tyypillinen kuuri kesti viikon; ensimmäisenä päivänä kärsin aina mojovasta päänsärystä, joka muutamassa päivässä kaikkosi tyystin. Tätä seurasi ehkä kolmantena päivänä väsynyt ja lattea olotila, eräänlainen masennus, jota kesti pari päivää. Viikossa oireet olivat yleensä kokonaan hävinneet. Viimeisen kerran tein näin joskus vuonna 2005, mutta oireet eivät kaikonneetkaan viikossa, joten palasin kahvinjuontiin, enkä ole sen jälkeen tällaista vierottautumista tehnytkään.
Siis, olen addikti, nautin joka päivä kaksi kahvikuppia aamulla ja yhden tai kaksi päivällä. Tiedän ihmisiä, jotka väittävät ettei kofeiinista tule fyysistä riippuvuutta, mutta he ovat todellakin täysin väärässä, todistusaineisto on massiivinen. Ilmeisesti on kuitenkin niin, että osalla ihmisistä tätä riippuvuutta ei esiinny. Toisaalta tiedetään, että sitä esiintyy toisinaan silloinkin, kun annostus on ollut alle 100 milligrammaa päivässä.
Tällä viikolla päätin yrittää vierottamista vuosien tauon jälkeen. Sunnuntaina, eilen, ja tänään olen laskenut annostuksen yhteen kupilliseen päivässä (aamulla), eli noin kolmannekseen alkuperäisestä. Jo tämä muutos sai aikaan päänsäryn, joka hiipii iltasella. Lisäksi olen alkanut kärsiä unettomuudesta, mitä voi pitää jonkinlaisena paradoksaalisena reaktiona. Huomisesta aion jättää kofeiinin kokonaan pois. Jos pystyisin pitämään itseni kofeiinittomana elokuun alkuun saakka, toleranssin pitäisi olla lähes kokonaan poissa ja merkittävän piristävän vaikutuksen saamiseksi pitäisi riittää kupillinen kahvia, kun elokuussa palaan töihin.
Huomaan itseasiassa jo tämän annoksen pienennyksen heikentäneen aloitekykyäni merkittävästi.
12 kommenttia:
Minä olen aina pitänyt kofeiiniriippuvuutta myyttinä tai mielikuvituksen tuotteena. Tiedän kyllä, että päänsärystä ym. vieroitusoireina puhuvia on vaikka kuinka.
Minulle ei tule vieroitusoireita. Välillä juon enemmän, välillä vähemmän. En kyllä huomaa kofeiinilla minkäänlaista piristävääkään vaikutusta. Kahvin juonti on vain sellainen tapa. Tekosyy kahvikupin mittaiselle hengähdystauolle.
Toisaalta ei minulle tule krapulaa alkoholistakaan, nautitusta määrästä riippumatta. Väsymystä kyllä tulee, muttei päänsärkyä, herkkyyttä koville äänille tms. klassisia oireita. Ehkä minulla on jokin kummallinen kemiallinen toleranssi tai sitten pelkästään suuremman massan tuomaa etua...
lol, sanavahvistus: elitiolo
Käsittääkseni krapulattomia yksilöitä on noin vajaa kymmenes populaatiosta, kofeiinin kohdalla niitä, joille ei tule vieroitusoireita, on joku kolmannes ihmisistä.
Minäkään en ole koskaan kärsinyt krapulasta, sen varsinaisessa merkityksessä vaikka olisi satunut juomaan itsensä niin sanotusti sammuksiin. Ei päänsärkyä, oksentelua tms. Hutera, väsynyt olo kyllä on, mutta esim heti herättyäni syön jne - kärsin nälästä. Normaaliaamuina en koskaan syö mitään.
Mutta kahvi - sen vieroitusoireet on pahat, mitään ei saa tehtyä, olo on väsynyt. Vetämätön kuin vanha kaappikello.
Tota noin. Eilisen illan olin epätavallisen väsynyt ja koin epämääräistä päänsäryn poikasta. Alkuillasta en juonut kahvia kuten tavallista. Tota noin. Ei kai vaan. Pitää seurata tilannetta.
Minä puolestaan lipesin tänä aamuna, en päässyt käyntiin ilman kahvikuppia, ja otin sitten toisenkin.
Joo. Minullakin on tässä kahvi edessäni, mikä tuplaa normaalin aamuannokseni.
Jos minusta tulee kahvin suurkuluttaja, se on sinun syysi.
LOL.
Yksi suhteellisen krapulaton yksilö täällä myös. Juon kyllä suhteellisen harvoin, mutta joskus on tullut otettua rankemmastikin. Seuraavana aamuna saatan nukkua pitkään ja joskus on sellainen lievän hutera olo, mutta siinä kaikki. Ei pahoinvointia, ei päänsärkyä, ei liskoja, ei mitään.
Ainoat yhtään krapulaan verrattavissa olevat kokemukset ovat sellaiset, kun olen vetänyt tyyliin 4dl vodkaa todella nopeassa tahdissa, menettänyt kävelykykyni ja raahautunut vessaan oksentamaan. Tosin ei silloinkaan ollut kuin lievä heikotus ja hyvin lievä paha olo seuraavana päivänä. Olin ihan toimintakykyinen. Outoa.
Kahvia olen aina juonut, mutten koskaan addiktoitunut. Osatekijä siinä on kyllä se, etten pidä kahvista mustana, joten juon aina käytännössä lattea eikä päivässä viitsi juoda montaa lattea. Näemmä espressossa on noin 77mg kofeiinia. Kun olin harjoittelussa keskustassa toukokuussa, join joka päivä ainakin yhden kupin lattea. Ei mitään addiktio-oireita. Tosin ei niitä tullut mielialalääkkeistäkään, jotka lopetin "kylmä kalkkuna" -meiningillä (tosin vahingossa).
Hemmetti, kestän näemmä päihteitä tosi hyvin. Ja siitä huolimatta en juuri välitä niistä. Ehkä pitäisi alkaa käyttää enemmän, kun en näemmä jää helposti koukkuun enkä kärsi edes krapulasta. :D
En ole nauttinut alkoholia kertamäärinä enempää kuin ehkä 16cl punaviiniä kohta viiteentoista vuoteen, joten on vähän vaikea sanoa mitään. Muistikuvieni mukaan kärsin toisinaan rajunpuoleisesta pahoinvoinnista ja päänsärystä, mutta kärsin päänsärystä myös valvottuani muutoinkin, joten en tiedä.
Yksi kuppi päivässä ei vielä aiheuta pahaa addiktiota. Omien laskelmieni mukaan minulla on mennyt sellaiset 300mg kofeiinia päivässä, pahempina päivinä ehkä jopa 500.
Lisätäkseni oman kokemukseni tähän kummallisten riippuvuuksien kerhoon voin mainita todellakin kärsiväni klassisista kofeiiniriippuvuusoireista, tai siis ainakin siitä päänsärystä johon ei tehoa mikään särkylääke vaan vain se kuppi kahvia.
Toisaalta olen kuitenkin viimeisen 15 vuoden ajan pitänyt päivittäisen kofeiinimääräni melko vakituisena eli kahtena mukillisena, vailla minkäänlaisia vieroitustaukoja, ja kofeiinilla on edelleen se ihan sama piristävä vaikutus kuin joskus nuorena. Tai piristyksen sijaan voitaneen puhua jopa lievästä euforiasta.
Siksipä en ole edes harkinnut vieroittautumista, hah!
Päänsärkyä saavalle paras tapa on varmaan mitata päivittäinen kahviannos ja ruveta vähentämään sitä puolen kupin tahtia muutaman päivän mittaisilla portailla, eli porras on suunnilleen sama kuin mitä vieroitusoireet kestäisivät.
Heikkous on siinä, että on helppo sortua juomaan enemmän kun ajattelee, ettei kupillisella sinne tai tänne jonain päivänä ole kuitenkaan merkitystä.
Ongelma jatkuvissa vajareissa on myös siinä, että kahvia tekee koko ajan mieli. Kylmä kalkkuna on parempi siksi, että kipua on usein helpompi kestää kuin jatkuvaa mielitekoa.
Lähetä kommentti