Liha tottelee.

Kahden viikon tauon jälkeen kävin eilen taas ohjatulla lihaskuntotunnilla. Sain lihakseni kipeiksi, mikä tapahtuu kun tauko on ollut pidempi kuin viikon. Viikkokin on hieman liian pitkä tauko, mutta kipeytymistä ei tapahdu, jos on ollut muutoin aktiivinen. Nyt olin löysäillyt liki kymmenen päivää.

Yllä lainattu kappale on hartialihasharjoituksen yhteydessä. Harjoitus on hieman epämiellyttävä, muttei tavattoman raskas. Harjoituksen lopussa on etunojapunnerruksia pystysoutujen ja jonkinlaisen pystypunnerus/soutu-yhdistelmäsetin jälkeen. Kykenen melko suureen määrään etunojapunnerruksia kylmiltään, mutta setti on ilmeisesti suunniteltu niin, että jokin tukilihas on lähes pois pelistä lopussa, ja tämä tekee punnerruksesta hankalaa.

Liikunnan vaikutus ihmisen psyykeen ja tietysti muuhunkin terveyteen on merkittävä. Ihmettelen suuresti sitä, miten vihamielisesti tähän ajatukseen yleisestiottaen suhtaudutaan. Esimerkiksi ajatus, että lääkäri esittäisi potilaalle lääkkeen sijaan ohjeeksi liikuntaa, on vieras ja herättää epämiellyttävän tunteen. Moni kokee liikunnan merkityksen korostamisen moralismina. En puhu nyt mistään kuntoklubeista, lihasten pumppaamisista, maratoneista tms, vaan ihan siitä, että kroppaa nyt ei makuutettaisi ja liikuteltaisi vain autolla, hissillä jne, vaan että lihakset tekisivät edes osan aikaa sitä, mihin ne on tarkoitettu.

Itse huomaan aivan selvästi, miten liikkumattomuus tekee minusta myös henkisesti veltomman ja pahantuulisen. Vastaavasti liikunta parantaa mielialaa merkittävästi. Olen huomannut, että "optimaalinen" tulos itselleni tässä suhteessa saavutetaan noin neljällä tai viidellä kerralla viikossa, noin tunnin kerrallaan. Tämä on vähän, jopa suositusten alarajalla. Sen verran minussa on moralistia, että Kekkosen tavoin uskon, että kaikki syyt vältellä liikuntaa ovat tekosyitä.