Söin eilen illalla Manosin lammaslihapullia, ja aamulla olin jälleen huomattavasti energisempi kuin aiemmin. Valitettavasti joudun toteamaan, että lihan syöminen toisinaan ihan oikeasti kohottaa mielialaani. En edes pidä lihan mausta, mutta syön sitä nykyisin toisinaan sen tuottaman mielihyvän vuoksi. En edes tiedä, mikä tämän aiheuttaa; ilmeisesti lihan proteiinit ovat erilaisia kuin kasvikunnan proteiinit. En usko, että kyse on placebostakaan, koska kun aloin kymmenen vuoden tauon jälkeen syödä lihaa, odotin aivan tyystin toisenlaista reaktiota.
Artikkeli pitäisi lähettää lehteen huomenna. Jos se hyväksytään - ja pidän tätä todennäköisenä - ja jos eräs toinenkin artikkelini hyväksytään, niin tämä vuosi tulee olemaan tuottelian koko tähänastisella tutkijanurallani. Lisäksi minulla on työn alla nyt jo neljä muuta artikkelia, joiden odotan valmistuvan ensi kevään aikana, ja lähettelen niitä eri paikkoihin.
Olen vasta tämän matkan aikana ymmärtänyt, miten tutkimusta oikeastaan kannattaa tehdä. Aivan keskeistä on se, että pitää olla verkosto, jonka puitteissa omat ratkaisut saavat merkityksen. Teoreettisen osaamiseni ja tietämykseni määrä yllätti minutkin täällä ollessani. Kyse on oikeastaan työnjaossa. Osaan tiettyjä asioita paremmin kuin jotkut muut, mutta minulla on myös merkittäviä heikkouksia. Tuottavuus on suurin, kun pyrin yhteistyöhön sellaisten tutkijoiden kanssa, joilla on vahvuuksia, joilla kompensoida heikkouksiani.
Tähänastisella urallani olen vain tuntenut alemmuutta ja syyllisyyttä siitä, etten kykene omatoimisesti ylittämään kaikkia heikkouksiani. Itseriittoisuuden ja "omavaraisuuden" ideaali on kulttuurissamme kovin vahva, ja se on erittäin haitallinen. Erikoistunutta usein haukutaan "fakki-idiootiksi" tms, mutta todellisuudessa vain erikoistumalla johonkin todella syvällisesti voidaan saavuttaa jotain sellaista, missä todella voidaan sanoa jotakin uutta. Uskon kuitenkin, että tämä näkemys ymmärretään usein täysin väärin. Erikoistumisen ei pidä tarkoittaa kääriytymistä kuplaan ja kaiken ulkopuolisen unohtamista. Aivan kuten esimerkiksi ilmatorjuntatykistössä vanhalla kunnon Sergeillä paukuteltaessa, lataajat, asettajat ja laukaisija hoitavat hommansa, mutta jokaisen täytyy tietää miten masiina toimii ja pystyä korvaamaan tarvittaessa se toinen kaveri.
9 kommenttia:
Reissu selvästi maksaa itsensä :)
Kyllä se siltä vaikuttaa. Vakavissaan, olen vähän jopa katkera, etten tehnyt tällaista reissua kuusi- seitsemän vuotta sitten. Olisin näillä opeilla saanut tehtyä väikkärin parissa vuodessa ja tutkimus olisi jo aivan eri tolalla nyt.
Sä oot ollu ihan oikea hippi!
Kumis, kun puhun makkaratukkien hölmöilyistä, puhun usein omasta kokemuksesta.
Makkaratukilla on hauskempaa!
Vrt.
Olin itsekin 5 vuotta kasvissyöjänä. Lopetin muutama vuosi sitten, kun huomasin kehoni tarvitsevan enemmän proteiinia ja lääkärin suosituksesta oli pakko tiputtaa kalan syöntiä -- sain ilmeisesti myrkytysoireita dioksiinistä.
Olen itsekin huomannut, että lihansyönnillä on vaikutuksia. Vaikeaa niitä on kyllä täsmällisesti identifioida eivätkä ne minulla näy aina noin nopeasti.
Tein pikaisen Google-haun lihansyönnin fyysisistä vaikutuksista. Ilmeisesti sitä on tutkittu aika vähän, mutta nuorten tyttöjen puberteettia se vaikuttaa aikaistavan.
Olin eilen katsomassa erästä argentiinalaista esitystä, ja tajusin että kaikki tapaamani argentiinalaiset miehet ovat todella maskuliinisia. Siellähän syödään paljon lihaa. Onkohan näillä joku muukin yhteys kuin se, että lihansyönti kuuluu stereotyyppiseen maskuliinisuuteen.
(hah, sananvahvistus on osuvasti molookd)
Argentiinasta en osaa sanoa, mutta joissain päin maailmaa nautakarjalle on ihan laillista syöttää erilaisia hormoneja, ja niitä on sitten myös lihassa. Tämä voi vaikuttaa myös tyttöjen puberteettiin.
Totta, se on yksinkertaisempi ja todennäköisempi selitys. Muistelen lukeneeni, että hormonien lisäksi syötetään paljon antibiootteja, koska lehmille syötetään paljon halpaa maissi- yms. rehua, joka pitkään syötynä vaurioittaa lehmien vatsoja.
Lähetä kommentti