tiistai 21. syyskuuta 2010
Intensiven.
Jotenkin minulle tulee jotain sellaista mieleen, että ihmisen mieli on rakentunut jollakin tavalla. Se tapa voi olla hyvä tai huono monilla mittareilla. Mutta Intensiven on jotain mitä ei voi palauttaa mihinkään muuhun. Se on jonkinlainen fundamentti, tai ainakin sellaisen proxy.
Aloin lukea, Dawkinsin valmiiksi saatuani, Pinkerin klassikkoa The Blank Slate. Kirjan perusvire on mieluinen, joskin Pinker tuntuu hyökkäävän välillä hieman välittämättä sivullisista uhreista. Ymmärrän kuitenkin, koska se, mitä vastaan Pinker hyökkää, on jotain mitä syvästi itsekin inhoan, ja joskus sodassa tulee siviiliuhreja.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Muistelen että Pinkerin kirja on jonkinlainen olkiukkoargumenttien kavalkadi.
Pelkäsin tällaista, kun aloin lukea. Olen vasta parikymmentä sivua lukenut, ja huomannut jo useamman olkiukon.
Pinkerin argumentaation perusidea on sillä tavalla hassu, että hän kirjan alussa sanoo tietävänsä että jokainen lukija heti alkuun esitää väitteen "ei kukaan oikeasti noin ajattele". Olen tietysti jäävi osan Pinkerin argumenttien kohdalla, koska paheksun feminismiä ja muuta sellaista jo muutenkin niiin paljon, että tykkään kun niitä haukutaan. Ehkä pitäisi asennoitua kirjaan jonkinlaisena rant-tyyppisenä aivovammailuna, Kokkarisen tyyliin.
Lähetä kommentti