Vuokraemäntäni ja hänen miesystävänsä ovat mitä ilmeisimmin suuria Oopperan ystäviä. En tunnistanut teosta, mutta melko kovalla he sitä viimeyönä soittivat. 1800-luvun taloissa ei ole kaksisia äänieristyksiä, eikä niitä ole myöskään jälkiasennettu ainakaan asuttamani huoneen ja yläkerran asunnon väliin. Ei sillä, pystyn kyllä nukkumaan myös pienessä metelissä.
Kävin aamulla lenkillä, tosin juoksin vain noin 1.6 mailia, eli vajaa kaksi ja puoli kilometriä. Ei puuskututtanut tai hikoiluttanut liikaa, mutta aamuisin lihakset ovat näin vanhalla iällä jo jokseenkin kankeat, niiden lämpiäminen ottaa aikansa. Säätila on tässä suhteessa ollut kyllä ihanteellinen, lämpötila on 21-23, tuuli on hyvin kevyt, ja ilmankosteus on maltillinen, vaikka hieman yläkanttiin (77%). Kostea ilma tekee minulle ainakin hengittämisestä miellyttävämpää ja sulavampaa. T-paitasillaan ei tule kylmä, mutta juostessa ei tule myöskään mitään ylimääräistä kuumotusta, vaan hikoilu on luonnollisen tuntuista.
Kirjoitin aiemmin tekemäni rinnankytkentä-ohjelman kokonaan uusiksi, siihen meni pari päivää. Täkäläiset tekevät mallintarkastusta CSP-kielellä, ja käyttävät FDR2-työkalua. FDR:ssä ei ole implementoituna osittaisjärjestykseen perustuvaa reduktiota. Uusiksi kirjoittamiseni tarkoituksena oli tehdä menetelmästä sellainen, että sovittaminen FDR:n kanssa on helpompaa. FDR tekee "viimeisen rutistuksen" rinnankytkentänä, jolle annetaan eräänlainen kytkentäkaavio tilakoneille, joten muokkasin omani syömään näitä. Väitöskirjassani käyttämässäni, jo nyttemmin alas-ajetussa TVT-työkalussa oli samankaltainen rinnankytkentä. Erotuksena oli tilapohjaisen informaation huomioiminen, ja käyttä mallintarkastuksessa. Koska eräs kolleegani teki erinomaisen syötteiden käsittelyn TVT:n tiedostoformaatille Python-kielellä, olen käyttänyt sitä. Sen pitäisi taipua kohtuullisen helposti minun tarkoituksiini.
Jostain syystä pitkä yöuni - nukuin viime yönä liki yhdeksän tuntia - on minulle melkein yhtä huono kuin pieni univaje. Edes lenkki, ja sen päälle kahvi, ei tuntunut auttavan: Aivot ovat edelleen jotenkin sumuiset.
2 kommenttia:
Jostain syystä pitkä yöuni - nukuin viime yönä liki yhdeksän tuntia - on minulle melkein yhtä huono kuin pieni univaje. Edes lenkki, ja sen päälle kahvi, ei tuntunut auttavan: Aivot ovat edelleen jotenkin sumuiset.
Tämä on ihan tunnettu ilmiö. Jos univajeisena vetää pitkiä unia, niin aamulla ja päivälläkin tuntee olonsa usein nuutuneeksi ja sumuiseksi. Juju on siinä, että jos tarpeeksi pitkään nukkuu pitkiä unia, niin univaje katoaa ja sitten tuntee olonsa jatkuvasti pirteäksi. Tyypillisesti se vaatii ainakin parin viikon ajan 9-10 tunnin yöunia.
Eli jos tavoitteena on olla nimenomaan seuraavana päivänä ei-sumuinen, niin ratkaisu ei tosiaan ole nukkua pitkään. Jos tavoitteena on olla mahdollisimman pirteä ylipätään, niin ainoa vaihtoehto on nukkua pitkään niin kauan kunnes univelka on pienentynyt merkittävsti.
Tiedän: se ei ole helppoa.
En ole alan julkaisuissa nähnyt spekulaatiota siitä miksi yksittäisten pitkien unien jälkeen on usein niin väsynyt seuraavana päivänä. Jonain hattuhypoteesina voisi ajatella kai jotain sellaista, että koska unirytmit ovat varmasti olleet evoluution saatossa aika epäsäännöllisiä, niin pitkät unet ovat keholle ikään kuin signaali siitä, että nyt saa taas nukkua. Voi hyvin kuvitella, että eloonjäämistaistossa tulee pitkiäkin ajanjaksoja, jolloin uni jää vähälle, mutta sitten tulee helpompi vaihe, johon sitten keho reagoi pitämällä väsymystä (l. "halua nukkua") päällä.
Tämähän vastaa aikalailla samaa logiikkaa kuin miten ravinnon keräämisen logiikka toimii meissä ja muissa eläimissä: silloin kun on hyvät ajat, niin kannattaa kerätä mahdollisimman paljon ruokaa. Sitten kun on huonot ajat, niin eletään pienemmällä liekillä. Kun ruokaa on saatavilla paljon, niin keho itse asiassa vahvistaa ruoanhimoa/näläntunnetta, jotta kerättäisiin mahdollisimman paljon ravintoa. (Mikä on sivumennen sanoen osasyy siihen, että olemme lajina lihoneet niin paljon.)
Jotenkin noin sen näen. Tosin itselläni parhaiten tuntuu pitkällä aikavälillä toimivan sellainen kuvio, jossa yöuni on noin kahdeksan tuntia, ja otan kahdet noin puolen tunnin päiväunet aamupäivällä ja iltapäivällä. Viikonloppuisin homma menee jotakuinkin näin. Viikolla nukun yleensä vähän reilu seitsemän tuntia.
Täällä on epäkäytännöllistä ottaa päiväunia, joten olen nyt nukkunut hieman enemmän öisin kuin kotosalla. Tämä vaatii totuttelua. Ajattelin nostaa yöunien määrän pikku hiljaa sinne yhdeksän tunnin tuntumaan. Nyt nukuin taas reilusti päälle kahdeksan tuntia, ja aamu oli helppo. Kahviakin tuntuu kuluvan vähemmän.
Lähetä kommentti