maanantai 30. elokuuta 2010

Kotimatka.

Lähden taas ensi yönä kotiin. Bussi lähtee yhdeltä yöllä Gloucester Greenin asemalta. Lausutaan [ˈɡlɒstər], tai tankeroneglanniksi "klostö". Huomaan, että ääntämykseni on hioutunut, mutta jotkut äänneyhdistelmät saavat edelleen kieleni solmuun. Lähes kaikki yksittäiset tavut pystyn lausumaan, jotkut tavut perättäin laitettuna ovat vaikeita. Kuten "She sells seashells" tai "He taught thought". Näitä (no ei tietenkään juuri näitä) pulpahtaa yllättävän usein normaalipuheessa esiin.

Olisi hauskaa tietää, onko minulla epätavallisen paljon pelisoluja, vai onko niistä vain normaalia isompi osa käytössä kielen ja maneerien matkimiseen. Teen sitä täysin tiedostomattani, esimerkiksi omaksun alle kymmenessä minuutissa kiinalaisen aksentin, jos keskustelen kiinalaisten kanssa. Huomaan myös välillä täysin tiedostamattani matkivani kanssaihmisten asentoja ja muuta ruumiinkieltä. En kuitenkaan usko olevani normaalia empatiakykyisempi, mikä käsittäkseni usein seuraa tällaisesta taipumuksesta.

Bussimatka kestää - jälleen kerran - liki kolme ja puoli tuntia, ja yöaikaan Englannin maaseudulla ei ole kerrassaan mitään nähtävää. Tällä kertaa en aio juoda lentoasemalla sitä kahvia, jota saapumisaulan edessä myydään aamuyöstä, koska viimeksi sain siitä vatsavaivoja. Bussissa pitäisi pystyä nukkumaan, lentokoneesta en tiedä. Lukeminen tuskin onnistuu väsymyksen ja matkapahoinvointitaipumukseni vuoksi. Pystyn kyllä lukemaan bussissa jos olen syönyt hyvin, enkä kovin väsynyt, mutta väsymys ja nälkäisyys saavat aikaan huonovointisuutta. Tähän on kait lääkekin, mutta olen kuullut, että niillä voi olla ikäviä sivuvaikutuksia, joten aion välttää.

Jos lento on ajallaan perillä, minun pitäisi olla Pirkkalan lentoasemalla hieman puolenpäivän jälkeen. Otan ehkä taksin kotiin, missä ehdin hieman torkahtaa ennen kuin lapset tulevat kotiin.

[Lisäys] National Express vaatii luottokorttioston yhteydessä tunnistautumisen pankkitunnuksilla, joten en ostanut lippua eilen verkossa, vaan menin ostamaan sitä tänään. Onnekseni tein näin, sillä suoran yhteiden bussiyhteys oli loppuunmyyty. Siis, kello 1 aamulla, liikenne täältä Stanstediin on niin vilkasta, että bussit myydään loppuun. Jouduin ottamaan toisen linjan, jossa on vaihto Lontoon Victorian asemalla. Vaihtoaikaa on 50 minuuttia, joten ehdin hieman katselemaan ympärilleni, ehkä käyn nappaamassa pari valokuvaa Buckinhamin palatsista. Tai sitten jätän kameran tänne. En tiedä.

3 kommenttia:

Panu kirjoitti...

Sinun pitäisi kokeilla kielten, nimenomaan ihmisten kanssa puhuttavien nykykielten, opiskelua. Sinulla on selvästi lahjoja siihen. Pienet kielet voit jättää minulle, mutta jokin englannin kokoinen iso kieli voisi olla sinun juttusi, esim. espanja, ranska, venäjä tai kiina. Venäjä on nimenomaan matkimalla ja ihmisten kanssa puhumalla opittava kieli.

Tiedemies kirjoitti...

Olen sitä kovsti harkinnut, siis joko espanjan tai ranskan kohdalla; ongelma on se, että jos on kommunikaatiotarvetta, englanti on melkein aina käytännössä parempi keino ymmärtää ja tulla ymmärretyksi, joten se muodostaa eräänlaisen luonnolisen esteen.

Markku kirjoitti...

englanti on melkein aina käytännössä parempi keino ymmärtää ja tulla ymmärretyksi, joten se muodostaa eräänlaisen luonnolisen esteen.

Opettele siis kiinaa, venäjää, espanjaa tai italiaa. Tai miksei vaikka arabiaa. Noiden kielten puhujissa on paljon enemmän englannintaidottomia kuin esimerkiksi saksan, hollannin, portugalin tai ranskan puhujissa Euroopassa. Kokemukseni mukaan hyvin koulutetutkin ihmiset Italiassa voivat olla aivan englannintaidottomia. Sama juttu Espanjassa (ja latinalaisessa Amerikassa). Arabimaat ovat kaukana eikä niihin loppujen lopuksi ole kovin paljon kontakteja, vaikka työasioissa arabimaissa liikkuvien länsimaalaisten arabiantaitoa niissä arvostetaankin erittäin paljon. Kiinakin on kaukana mutta sinne on enenevässä määrin kontakteja ja Kiinassa on valtava määrä täysin englannintaidotonta porukkaa. Venäjällä myös. Venäjä on lähellä Suomea, joten venäjäntaitoa on helppo päästä hyödyntämään. Luulisi tietojenkäsittelytieteilijöiden tai alaa lähellä olevien matemaatikoiden joukossa olevan paljonkin varsinkin vanhemman polven venäläisiä, jotka eivät englantia osaa.