Sonera ja Minä.

Sonera irtisanoi yksipuolisesti, varoittamatta ja ilman mitään erillistä ilmoitusta internetliittymäni reilu viikko sitten. Liittymä vain lakkasi toimimasta, ja kun soitin vikapalveluun, robotti ilmoitti, että he saattavat laskuttaa minulta 99 euroa, jos en peru vikailmoitusta. Peruin sen, ja soitin asiakaspalveluun ilmoittaakseni, että he ovat irtisanoneet liittymäni. Asiakaspalvelija oli ymmällään ja yritti taivutella minua säilyttämään asiakkuuteni, mutta totesin, etten halua maksaa internetistä, jota minulle ei toimiteta. Kuulemma minun pakko maksaa vielä heinäkuun puoliväliin, ja tätä vahvistaakseen he lähettivät minulle heti seuraavana päivänä laskun. Asiakaspalvelija, argumentoidessaan sen puolesta, että pitäisin liittymän voimassa, tuli luvanneeksi, etten joudu maksamaan mitään, vaikka tekisin vikailmoituksen. Niinpä teinkin sellaisen, mutta jo seuraavana päivänä minulle ilmoitettiin, että liittymä toimii. Mitään ei tietenkään ollut tehty, eikä se oikeasti toiminut, mutta siis Soneran kanta on, että liittymässä ei ole vikaa.

Hassuinta tilanteessa on, ettei vikapalvelun kautta pääse mitenkään ilmoittamaan, että minulla on tiedossa myös eräs todennäköinen materiaalinen syy vikaantumiseen. Vika nimittäin ilmestyi samana päivänä kun tonttini ohi kulkevalla tiellä tehtiin kaivuutöitä. Bayesilainen päättely osoittaa, että vikaantuminen itsestään on epätodennäköistä, mutta todennäköisyys kasvaa huimasti, jos kaivurikuski häärii tontin rajalla. Sonera ei kuitenkaan tarjoa mitään reittiä tämän informaation välittämiseksi heille. Sensijaan he uhkailevat laskuttavansa minua, jos en peru vikailmoitustani.

Vaihdoin palveluntarjoajaa, mutta mikään ei tietenkään takaa, että vaihto onnistuu. Esimerkiksi DNA:n kohdalla olen jumissa. En tosiasiassa, mutta siis, viitseliäisyyteni kynnyksen takana. Tein nimittäin vuoden 2006 paikkeilla määräaikaisen sopimuksen liittymästäni, ja numeron siirtäminen ei onnistu määräaikaisen sopimuksen voimassaoloaikana. DNA:lta ei kuitenkaan saa tietoon määräaikaisen sopimuksen voimassaoloaikaa ja laskussakin lukee vain alkamispäivämäärä ja viiva, eikä lainkaan päättymispäivämäärää.

Henkilökohtainen kova kohtaloni ei kuitenkaan ole suurin närkästyksen kohteeni, vaan rent-seekingin eräs pirullisimmista muodoista, lock in. Lock-in- vaikutuksia syntyy toki ns. libertaarissakin talousjärjestelmässä, mutta todella massiiviseen rahastukseen päästään vasta valtion avustuksella. Kuten Shy sanoi, sanassa "luonnollinen monopoli" on vaarallinen kaiku, koska monopoleissa ei ole mitään luonnollista ja sellaisen syntyminen vaatii lähes poikkeuksetta valtion tai muun kollektiivin väkivaltaa. Hän on tietysti väärässä ainakin osittain, esimerkiksi vesijohtoverkkojen tms. kanssa, mutta tietoliikenteessä se pätee kyllä hyvin. Onkin tietystä näkökulmasta hämmästyttävää, miten helposti poliittikkoja saadaan ostettua IPR:n ja vastaavien rahastusten taakse.

Suomalaisessa kulttuurissa on jonkinlainen kiero suuruuden, voiman ja auktoriteetin palvonnan maku. Se on perussyy siihen, miksi poliitikot ja tyhjänpäiväiset virkamiehet haaveilevat mieluummin "uudesta nokiasta" kuin sadasta pienemmästä yrityksestä, jotka työllistäisivät ja tuottaisivat kansantuloa yhteensä tuplasti enemmän. Ikäänkuin Suomen pienuus kansakuntana aiheuttaisi kollektiivisen alemmuudentunteen, jonka pönkittämiseksi pitää pystyttää jonkinlainen kollektiivinen abstrakti fallos. Erimielisyys, vaikka kuinka piilotellusti ja vaisusti esitettynäkin, on veneenkeikuttamista, ja sitä ei suvaita. Peruslähtökohtana kaikkeen kritiikkiin, kommunikaatioon ja päätöksentekoon toimivat Janten lait. Lasken tämän asenteen olennaiseksi osaksi suomalaista konservatiivista asennetta. Tiedostan jollakin tasolla, että itseasiassa monet "konservatiiveina" itseään pitävät eivät omaa tällaista asennetta, mutta toisaalta se on heidän oma häpeänsä, koska suomalainen konservatiivisuus tarkoittaa.

Edellämainittu henkilökohtainen kohtaloni - netittömyys vapaa-ajalla - ei tuntunut lopulta lainkaan pahalta. Itseasiassa, kirjojen, liikunnan, ja ennenkaikkea lasten ja perheen substituutiovaikutus oikeastaan paransi elämänlaatuani. Hetken hurmiossa luovuin kaikista facebook-kilkkeistä ja tein enemmän tai (luultavasti) vähemmän tiukan päätöksen rajoittaa internetin käyttöni ennalta suunniteltuun toimintaan. Siis konkreettiseen tiedonhakuun, random-walk- surffailun ja merkityksettömän ajanvietteen sijaan.