Kesän avaus.

Poltin kilokaupalla propaania viikonloppuna, lähinnä saadakseni aikaan paitsi eläinproteiinien denaturaatiota, myös erityisesti Maillardin reaktioita. Prosessi on helppo, mutta liian kuumana käydessään, ja erityisesti kun lähtöaineet on puutteellisesti käsitelty, syntyy helposti mm. heterosyklisiä amiineja.

Valitettavasti omenan kukkimissesonki oli jo päättynyt, joten puut eivät tarjonneet enää kukkaloistoa. Talven aikana yksi puista oli kaatunut, joten isompia on jäljellä enää viisi ja pieniä kaksi. Luumupuu kukki edelleen, mutta se on melko pieni. Sää oli kohtuullinen, aluksi tuuli ja oli kylmä, mutta iltaa kohden tuuli tyyntyi, joten ulkona syöminen oli aivan miellyttävää. Lämpimämpi olisi voinut tietysti olla.

Poltin käteni paistaessani muurinpohjalettuja. Kuumensin pannun vanhassa pallogrillissä koivuhalkoja polttamalla. Pannu pääsi liian kuumaksi ja kaapiessani palanutta rasvaa reunoilta, onnistuin roiskimaan sitä kädelleni. Nyt kämmenselässäni on vesikello. Kyseessä oli siis toisen asteen palovamma. Pientä kiroilua lukuunottamatta se ei onneksi aiheuttanut merkittävää haittaa.

Siivosin myös vesialtaan. Poistin kivet ja pesin sen. Pohjalta löytyi hämmentävän monta kuollutta lieroa. Asensin vihdoin talvivarastossa olleen suihkulähdepumpun, ja vaimo siirsi puutarhan savi-Buddhan arvoiselleen paikalle "lähteen" ääreen. Viime kesänä altaassa asusteli sammakko, mutta epäilen pihapiirissä asustelevan siilin syöneen sen. Ainakaan siitä ei näkynyt jälkeäkään sen jälkeen kun siili touhusi jotain altaan ääressä.

En tiedä, miten siilit ja kissat reagoivat toisiinsa, mutta tänä kesänä ei vielä ole näkynyt ainuttakaan siiliä, ja eräs musta kissa on ottanut pihan reviirikseen. Se käy juomassa altaasta ja kyttää perunamaan vieressä myyriä. Se on eläin, jota voisi ehkä nimittää hyödylliseksi idiootiksi.