Erkki-Merkki.

On totta, että tietyt politisoinnit eivät istu oikein mitenkään Suomalaiseen diskurssiin. Se ei tarkoita, ettei niiden estetiikka voisi olla mielenkiintoista. Esimerkiksi linjalla Public Enemy ja UR - siis ns. inner city-politiikan kysymyksissä - ei suomessa ole mitään relevanttia vastinetta. Toki täällä lökäpöksyt purkavat ahdistuneisuuttaan sotkemalla työmaakoppeja ja junanvaunuja tai vetävät huumeita siinä missä USA:ssakin, mutta mitään samanlaista rajausta ei ole oikein mahdollista tehdä, eikä jaottelu ole samanlaisen systemaattisen poliittisessa kulttuurissa asuvan uurteen tai historiallisen prosessin tulos.

Ihminen voi omaksua merkkejä oman sosiaalisen asemansa ilmaisemiseksi ja antaa niille uudet merkitykset toimintansa kautta. Pintapuolisesti näyttää toki järjettömältä, että joku valkoinen keskiluokkainen nuorukainen kasvattaa rastat ja on poliittisesti "rastafari" - suomalaisen keskiluokan esi-isiä ei roudattu toiselta mantereelta ja dumpattu jollekin saarelle sekalaisen sakin kanssa. Tämä pintapuolinen luenta on kuitenkin virheellinen. Merkki sinänsä on tyhjä, jokainen merkin kantaja ikäänkuin värittää sen omilla merkityksillään ja näin jokaiseen alakulttuuriin syntyy oma versionsa. Yhtenä esimerkkinä tästä voidaan pitää vaikkapa skinheadeja.

Konservatismissa on - tässä kontekstissa - kyse pitkälti jonkinlaisesta ahdistuksesta ja vastareaktiosta sen edessä, että merkkien merkitys ei ole kiinteä. Esimerkiksi kun nuori mies kasvattaa hiukset, jotka peittävät korvat, tämä sekoittaa merkkejä, joilla merkitään naisia ja miehiä. Tämänkaltaisissa merkeissä on tietysti kyse aina jonkinlaisesta redundanssista, koska sukupuolta osoittavia merkkejä on loputtomiin. Ihmisen kyky reagoida alati vaihtuviin merkityksiin joustavasti vähenee iän myötä. Esimerkiksi minä koen jo täysin pudonneeni kärryiltä - jos niillä koskaan olen ollutkaan - siinä, miten jotkin nuorison alakulttuurit nykyisin toisiaan nimittävät ja mitä merkkejä he käyttävät.

Tunnen toki sympatiaa sellaista käsitystä kohtaan, että joku roti pitää olla, so. että julkisesti kannetuissa merkeissä olisi kuitenkin edes jotain informatiivista, eikä pelkästään kohinaa. Asenne kuitenkin on usein sen kaltainen, että se johtaa merkityksen etsimiseen sieltä ja siinä muodossa, jossa sitä ei tosiasiassa ole. Esimerkiksi saatetaan kuvitella, että pitkätukkainen nuori mies on homoseksuaali tai että Che Guevara-paitaan pukeutunut nuori on sosialisti tms. Tämä on perustavanlaatuinen virhe. Se on luonnollinen yritys ottaa selkoa maailmasta, mutta virhe kuitenkin.

Hieman pintatasoa syvemmälle menevä tarkastelija saattaa toisaalta tuhahtaa, että tällainen nuori ei ymmärrä mitä merkki tarkoittaa. Esimerkiksi että tietynlainen hattu "tarkoittaa" sitä, että sen kantaja on vallankumouksellinen tai tietynlainen kampaus "tarkoittaa" että henkilö on rasisti. Tällöin paheksunta ilmaistaan muodossa, jossa uskotaan merkin kantajan olevan vain typerä.

Ei ole sattumaa, että monikulttuurisuus - nyt siis sivuutan reaaliset ilmiöt kuten talouden, rikollisuuden jne. ja puhun vain ja ainoastaan merkitysten tasolla - ahdistaa kaikkein eniten juuri niitä, jotka vahtivat merkkien merkitystä kaikkein tarkimmin. Burqa on ääriesimerkki tällaisesta merkistä. En hurskastele lainkaan: sellaisen näkeminen ahdistaa minuakin tavattomasti. Ja ahdistuksessa on kyse nimenomaan merkityksistä. Siis siitä, että tällainen merkki edustaa naisiin kohdistuvaa sortoa, vapaan sosiaalisen elämän tukahduttamista jne.

Ei myöskään ole sattumaa, että tällaisen merkin kantaja saattaa kokea merkin vapauttavana länsimaisessa yhteiskunnassa. Burqa on ääriesimerkki tällaisesta merkistä, se ikäänkuin maalaa kaikkien muiden merkkien päälle ja jättää yksilön täysin omaan maailmaansa merkin taakse. Muutkin hyvin voimakkaat merkit toimivat samoin. Esimerkiksi nuori mies skinheadin "univormussa", siniristi-, tai joskus jopa hakaristilippu olkavarressa, ei edusta vastaantulijalle "ihmistä" sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan hän on univormussaan "pahan" ja "vieraan" alakulttuurin edustaja. Inho, pelko, ja ahdistus, joka näin vahvasta merkistä syntyy, tuottaa merkin kantajan ympärille tässäkin tapauksessa kuplan.

Kaikenlaisissa hätkähdyttävissä merkeissä on aina osittain kyse tästä. Siksi onkin kovin epämielenkiintoista lukea tai kuunnella, kuinka joku koko kroppansa tatuoinut tai lävistyksiä naamansa täyteen hankkinut tms. tilittää, miten häntä ei kohdata "omana itsenään". On toki merkkejä, joiden kantaja ei ole niistä vastuussa. Tällaisia ovat vaikkapa syntymämerkit tms. Lisäksi esimerkiksi naisten ulkonäköön liitetään ääripäissä (hoikka/lihava - kaunis/ruma tms.) usein merkityksiä, joita on vaikea välttää ilman tietoista ulkonäön muokkausta.

Tällaisten ulkoisten merkkien kanssa pelaaminen on mielestäni pitkälti epä-älyllistä touhua. En tarkoita nyt, että väheksyisin tai paheksuisin niitä. Mutta niiden funktiona on yleensä ilmaista sosiaalisia suhteita ja toisaalta (ääritapauksissa) antaa kantajalleen mahdollisuus tietyssä mielessä paeta todellisuutta, so. joidenkin merkkien tärkein tehtävä on estää ihmisiä kohtaamasta toisiaan "omana itsenään". Syvällisempää poliittista kantaa tai varsinkaan mitään uusia ajatuksia ei ulkoisilla merkeillä voi suoraan ilmaista.