sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Yleisradiosta.

Yle-maksun käyttöönotto lykkääntyi, syistä ja perusteluista en käy spekuloimaan. Suomalainen julkinen keskustelu asiasta - jos se ymmärretään lehdistön, radion ja muun perinteisen median äänenä, on ollut, kuten tavallista, täysin asian vierestä. Yle-maksussakin suurinta kritiikkiä on herättänyt se, että nykyiset TV:tä ilman lupia katselvatkin joutuisivat jatkossa maksamaan. Ja köyhätkin vielä, kauheaa.

Missään muualla kun korkeintaan blogeissa ei kuitenkaan ole käyty järkevää keskustelua YLE:n roolista. Kettunen kirjoitti asiasta viime syksynä, mutta en muista että olisin itse asiasta mitään kirjoittanut.

Lähdetään yleisradion olemassaolon oikeutuksesta, jonka täytyy olla palautettavissa tehokkuuteen. En lähde libertaarista näkökulmasta ja coaselaisista ratkaisuista julkishyödykkeen tuottamiseen tai taajuuksien jakamiseen, koska suuri osa ei sellaista lähestymistä ymmärrä tai hyväksy. Sensijaan oletetaan, että "kansalaisilla" on tietty tarve tietylle sisällölle, jota YLE tuottaa. Tehokkuusargumentti sanoo, että jos kansalaisten teoreettinen halu maksaa sisällöstä ylittää tuottamisen kustannukset, niin tuotantoa kannattaa vaikka subventoida, jos markkinaratkaisua ei löydy. Koska radioaaltojen kuuntelua ei voi poissulkea, voidaan olettaa, että ihmiset haluavat vapaamatkustaa.

Ilmeinen ratkaisu tällaiseen ongelmaan ovat erilaiset maksulliset kanavat, joiden katseluun tarvitaan purkukortti. Ne menestyvätkin kaupallisesti nykyisellään ja vieläpä liki täysin ilman mainoksia. Näissä on siis selvä evidenssi, että vapaamatkustamisen ongelma on ratkaistavissa liiketaloudellisesti kannattavalla tavalla.

Argumentti ei ole täydellinen, koska kuuntelulla ja katselulla voi olla ulkoishyötyjä. Esimerkiksi voi olla mielekästä, että uutisia, joiden lomassa voidaan tiedottaa vaikkapa väestöä uhkaavista kulkutaudeista, säteilyvaaroista jne., on saatavilla vaikka ilmaiseksi. Lisäksi voi olla mielekästä, että erilaista opetuksellista sisältöä - siis vaikkapa tiededokumentteja nuorille tms. - on saatavilla marginaalihintaan, koska sellaisen sisällön katselemisella voi olla ulkoishyötyjä.

Sensijaan - ja tätä sivuttiin jo Kettusen kirjoituksessa - on täysin mielipuolista, että julkisrahoitteinen kanava kilpailee katsojista ostamalla viihteellisiä TV-ohjelmia, jotka voitaisiin kannattavasti esittää kaupallisella kanavalla. Esimerkiksi, YLE osti useammalla miljoonalla oikeuden näyttää HBO:n viihdeohjelmia. Mitä tässä tapahtui yhteiskunnan kannalta?

Ensiksi, kaupallisilla kanavilla on nyt yksi potentiaalinen tulonlähde vähemmän. Voidaan siis sanoa, että kaupallisten kanavien tulot todennäköisesti pienenivät, koska mainostajia kiinnostavat suositut sarjat. Veronmaksajat taas köyhtyvät, koska YLE:n täytyy kupata vastaava summa veronmaksajilta. Parhaassa tapauksessa analyysi sanoo, että mainostaminen on nollasummaista, ja sen väheneminen ceteris paribus on tehokkuusparannus. Mutta tämän "parannuksen" maksaa veron-, tai tässä tapauksessa TV-maksun maksaja.

Yleisradiolla on lukuisia radioasemia, joilla soitetaan kaupallisten kanavien kanssa kilpailevaa musiikkia, ilman mainostaukojen "häiriöitä". Tämä vähentää kuuntelijoita kaupallisilta kanavilta, jälleen kerran yllä mainitulla menetelmällä. TV-maksun maksaja siis maksaa sievoisia summia siitä, että autossa istuvilla työmatkalaisilla on mahdollisuus olla kuuntelematta mainoksia.

Ja niin edelleen.

En vastusta yleisradion kaltaista julkista palvelua sinänsä. En kuitenkaan voi hyväksyä sitä, että sen pitäisi "kilpailla" katsojista kaupallisten palveluiden kanssa. Jos kaupallinen tarjoaja kykenee toimittamaan palvelun, miksi veronmaksajien pitäisi se rahoittaa? Vasemmistolaisempi lähtökohta on ilmeisesti, että näin kuuluu tehdä, koska sosialistinen palvelu on "hyvä" ja kaupallinen on "paha", ja sen kummempia perusteluja ei tarvita. Tässä sivuutetaan kuitenkin se, että tapa, jolla yleisradio yllä esitetyissä tapauksissa syrjäyttää kaupallisen palvelun, on valtion rahan jakaminen yksityisille tahoille, kuten amerikkalaisille TV-ohjelmantuottajille, teostolle, jne jne. Jopa sosialistien pitäisi ymmärtää, miksi tällainen on järjetöntä.

Iltalehden mukaan (löysin googlella, en lue iltalehteä, tm huom.) Yle poltti esitysoikeuskorvauksiin vuonna 2008 reilu 70 miljoonaa, mikä oli noin viidennes sen menoista. Tässä linkittämässänikin artikkelissa tehdään sellainen virhe, että esimerkiksi FST5:n kuluttamia isoja rahasummia verrataan katsojalukuihin. Ylen tehtävänä ei ole haalia katsojia, vaan tarjota sellainen palvelu, jota ei kaupallisesti synny kansalaisille. Suomen ruotsinkielinen vähemmistö on katsottu lainsäädännössä oikeutetuksi saamaan palvelunsa kustannetuksi suomenkielisen enemmistön pussista. Tästä voidaan sinänsä olla eri mieltä, mutta FST:n 'tehtävänä' on palvella ruotsinkielisiä, ei haalia katsojia yleisestä populaatiosta.

Ensimmäinen pointti on siinä, että jos YLE:ltä aletaan edellyttää katsojien haalimista, se alkaa polttaa rahaa siihen, että se niitä myös saa. Sen keinovalikoimaan kuuluu siis rahan syytäminen HBO:n kaltaisille amerikkalaisille tuottajille. Mielestäni vähintä, mitä lainsäätäjä voi tehdä, on yksinkertaisesti kieltää yleisradiota hankkimasta ohjelmasisältöä, jonka joku kaupallinen pystyy hankkimaan samaan tai halvempaan hintaan. Tämän pitää silloin koskea myös radiotoimintaa.

Toinen on se, että jos yleisradion niin laadukkaana pidetty oma viihteellinen ohjelmatuotanto kerran on niin hyvää ja hienoa, se pitäisi pystyä rahoittamaan kaupallisesti, eli joko mainoksin tai maksukanavilla. Kotikadut ja metsolat voi siis rahoittaa joko myymällä ne mainosrahoitteisten kanavien esitettäviksi tai pistämällä ne maksukanavalle.

Jäljelle jäävät vain julkishyödykkeenä pidettävä ohjelmatarjonta. Esimerkiksi opetuskäyttöön soveltuva sisältö ja uutistarjonta. Jos niitä pidetään julkishyödykkeinä, niiden subventoiminen on mielekästä. Subvention jälkeinen tilanne palautuu kuitenkin osittain edellisiin kohtiin. Missään nimessä ne eivät puolla nykyisenkaltaista valtavaa kompleksia, jonka toiminta perustuu pitkälti rent-seekingiin.

11 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Olen osittain samaa mieltä, erityisesti noiden HBO:n sarjojen yms kanssa. Silti olen sitä mieltä, että esimerkiksi kotimaista draamaa pitää näkyä Ylellä. Jostain syystä katsotuimmat kotimaiset draamasarjat tekee meillä YLE ja briteissä BBC. Syytä en tiedä, mutta jotenkin minun on vaikea uskoa, että kaupallinen puoli näitä tekisi, sanoi talousteoria mitä tahansa.
Ylelle olen nyt antanut irrationaalisesti paljon anteeksi, koska sen nettisivuilta saa niin hyvät tiedeuutiset. Ne ovat kuitenkin piilotettu jotenkin ihmeellisesti niiden sivuille, enkä muuta reittiä tiedä kuin Yle.fi --> uutiset --> ohjelmaopas --> oikopolut --> tiede
Lisäksi uutiset sivuilla on tiede ja tekniikka uutiset, jotka eivät ole läheskään samat.
Mediamaksua vastustan henkeen ja vereen, koska kyseessä on melkein henkivero.

Tiedemies kirjoitti...

Mediamaksua vastustan henkeen ja vereen, koska kyseessä on melkein henkivero.

Miten se muka aikuisten oikeasti eroaa TV-maksusta muuten, kuin että sitä ei voi kiertää samalla tavalla? Itse vastustan sitä ihan samaan tapaan kuin TV-maksuakin.

Jos yle tuottaa katsotuimmat kotimaiset draamasarjat, niin sillä ei pitäisi olla mitään vaikeuksia myydä niiden lähetysoikeuksia voitolla mainoskanaville. Näinollen tämä argumentti ei kellu lainkaan.

Anonyymi kirjoitti...

"Miten se muka aikuisten oikeasti eroaa TV-maksusta muuten, kuin että sitä ei voi kiertää samalla tavalla?"

Lapsettoman koulutetun aikuisen ei ole mitään syytä omistaa televisiota.

"Itse vastustan sitä ihan samaan tapaan kuin TV-maksuakin."

Kummatkin tavat ovat huonoja. Miksei TV-maksuunkin voisi soveltaa progressiota ja kerätä se esimerkiksi tuloveroista?

"Jos yle tuottaa katsotuimmat kotimaiset draamasarjat, niin sillä ei pitäisi olla mitään vaikeuksia myydä niiden lähetysoikeuksia voitolla mainoskanaville. Näinollen tämä argumentti ei kellu lainkaan."

Vaikka ne ovat katsottuja, niin välttämättä niiden katsojapopulaatio ei kiinnosta mainostelevisioita yhtä paljon kuin jonkun nuorille ja trendikkäille suunnattujen sarjojen. Lisäksi voi olla etteivät esimerkiksi suomalaiset maalaiskomediat tai mummojen radio-ohjelmaat sovi jonkun mainostelevision tai kiss fm:n jne. brändiin.

i_beat_anorexia kirjoitti...

Hyvää kritiikkiä. Olen kaikesta lähes samaa mieltä.

Eikö MTV3:n Salatut elämät ole ollut jo useamman vuoden katsotuin draama?

http://www.hs.fi/tv/katsotuimmat/

"Lisäksi voi olla etteivät esimerkiksi suomalaiset maalaiskomediat tai mummojen radio-ohjelmaat sovi jonkun mainostelevision tai kiss fm:n jne. brändiin."

Tämä voi olla hyvin totta, mutta voitaisiin helposti ratkaista esimerkiksi kaupallistamalla Yle2. Niin ja nykyisistä kanavista varmaankin SuomiTV voisi näyttää näitä sarjoja.

"SuomiTV:n tavoite on tuoda Suomeen laadukkaisiin ohjelmiin panostava perhekanava."(http://fi.wikipedia.org/wiki/SuomiTV)

Mikko kirjoitti...

En ole vielä nähnyt mitään perustelua sille, että mediamaksu kerätään jollain poikkeavalla menetelmällä ohi budjetin, kun olemassaoleva rahankeräysinfra on jo olemassa, esim. tulovero.

Yksi "järkevä" selitys on kontrolli, ei haluta että Eduskunta pääse politikoimaan Yle:n budjetilla. Mutta kontrollin estämiseen on muitakin tapoja. Huonoa tuossa on, että kun monopoli pääsee määräämään itse omat hintansa, menojen kasvua ei voida kontrolloida mitenkään. Esimerkiksi käy Suomen Posti.

Toinen "järkevä" selitys on, että Youtube-aikakaudella Ylellä ei ole funktiota, ja nyt on ihan viimeiset hetket niitata rahoitus kuntoon. Jos joudutaan valtionbudjettiin, käy samalla tavalla kuin sanomalehdille, rahoitus vuotaa hitaasti kuiviin.

Luultavasti kyse on molemmista.

Vaikka en omista telkkaria eikä minulla tietenkään ole myöskään tv-lupaa, budjettirahoitusta kannattaisin, mediamaksua en. Sisällön suhteen olen aika samoilla linjoilla kuin Tiedemies.

Sen verran esitän poikkeavan mielipiteen, että minusta Ylen rooli on tuottaa sellaista materiaalia joka on ihmisille hyväksi, mutta jota ihmiset eivät tiedä tarvitsevansa tai osaa valita.

Eli en esimerkiksi usko, että pikkulapsille olisi hyväksi antaa heille oikeus tehdä mitä heitä huvittaa kaiket päivät, koska harva pikkulapsi vielä ymmärtää omaa parastaan. Kansalaiset ovat vähän samanlaisia.

Tiedemies kirjoitti...

Minusta kansalaisten vertaaminen pikkulapsiin on, jos nyt ei täysin virheellistä, vähintään epätarkoituksenmukaista.

Jos kyse on koordinaatio-ongelmasta, joka julkishyödykeluonteisten tuotteiden tuottamisessa usein on tehokkuuden este, niin vika ei ole siinä, että ihmiset eivät "ymmärrä omaa parastaan", vaan siitä, että tuotannon ja jakelun entry on luontaisesti liian vaikeaa yksityisen tahon ylitettäväksi.

Jos kyse taas on siitä, että ihmiset eivät yksinkertaisesti halua jotain sisältöä, niin mielestäni valtiovallan päätös sellaisen sisällön pakkosyöttämisestä on paitsi järjetön, myös moraaliton. Se on järjetön, koska poislukien täydellinen median kontrolli (jota TV:n ja radion osalta Kekkoslovakiassa harjoitettiin) ihmisiä ei voida ohjata tällaisen sisällön ääreen. Ihmiset eivät katsele jotain "laatuohjelmia", joita joku eliitti on keskenään pähkäillyt, jos heillä on vaihtoehtoja.

Se on myös moraaliton siksi, että se polttaa resursseja saamatta oikeastaan mitään positiivista aikaan. En ole ollenkaan eri mieltä siitä, että olisi paljon hienompaa, jos ihmiset katsoisivat laadukkaita tiededokumentteja ja luonto-ohjelmia ja keskustelisivat niistä, ennemmin kuin salkkareita tai Big Brotheria, mutta tämä on henkilökohtainen preferenssini, enkä oikein keksi mitään universaaleja syitä, miksi muiden pitäisi jakaa juuri tämä preferenssi kanssani.

Mikko kirjoitti...

Onko olemassa todisteita siitä, että kansalaiset eivät olisi pikkulapsia? Psykologia on ainakin täynnä vastaesimerkkejä.

Tiedemies kirjoitti...

Onko olemassa todisteita siitä, että kansalaiset eivät olisi pikkulapsia? Psykologia on ainakin täynnä vastaesimerkkejä.

Yhteiskunta koostuu ihmisistä, joten tottakai kansalaisten joukossa on pikkulapsia. Käsite on kuitenkin yleensä varattu oikeille pikkulapsille, so. alaikäisille ja tietyille poikkeuksille, esimerkiksi kehitysvammaisille.

Lisäksi ilmaisua käytetään tuolla tavalla yleensä tilanteessa, jossa lausuja itse lukee itsensä "aikuiseksi", so. pikkulapsia ovat ne muut ihmiset ja heitä pitää holhota, koska he eivät tiedä omaa parastaan yhtä hyvin kuin tämän karakterisoinnin antaja.

Jos taas viittaat siihen, että isoina joukkoina ihmisten päätösten jakaumat muistuttavat pikkulasten tekemiä, niin se voi olla totta.

Tuosta "psykologiasta" sen verran, että mielestäni sellainen tautologisointi, joka tekee suurimmasta osasta aikuisia "pikkulapsia" ei ole kovin hedelmällinen, koska yhteiskunta koostuu ihmisistä. On hölmöä olettaa, että yhteiskunnan jäsenet ovat jotain muuta kuin mitä he ovat. Pelkkä rationaalisuuden rajallisuus tai päätöksistä päätelty lyhytjänteisyys ei tee ihmisistä "pikkulapsia", so. kykenemättömiä tekemään omia päätöksiään.

Mikael Korpela kirjoitti...

Ilmaistiin asia miten tahansa, pikkulapsilla tai ilman, niin:

Kansa juo viinaa sitä enemmän, mitä halvempaa se on.

Kansa polttaa mitä helpompaa polttaminen on.

Kansa katsoo tosi-TV:tä enemmän, jos siellä vilautetaan tissiä.

Jos mittareina käytetään vain katsojalukuja, mennään todella metsään mm. vähemmistöjen, kuten ruotsinkielisten, kuurojen ja saamelaisten osalta. Nämä tietysti itsestäänselvyyksinä, mutta Yle on tehnyt hyvää duunia myös turvatakesen TV-kulttuurin ja viihteen monipuolisuuden.


Kuten sanoit, ei verorahoin tuettu toiminto saa automaattisesti olla voittajana kaupalliseen toimintaan verrattaessa. Vaan eipä se toimi toisinkaan päin, että kun kaupallista toimintaa on, valtiollinen toiminta olisi välittömästi ajettava alas. Vai kysytäänkö kirjastotoiminnan järkevyydestä kirjakaupoilta?

Mikko kirjoitti...

Jossain on spekuloitu, että jatkossa maksu olisi noin 300 euroa, joka tuplaisi nykyisen Ylen budjetin.

Tarkoitin suurin piirtein sitä mihin Mikael viittaa. Telkkari on juuri sellainen media, että siinä katsojaluvut saa nousuun vetoamalla ihmisten alhaisimpiin vietteihin.

Olen jenkeissä nähnyt millaiseen paskaan se lopulta johtaa. Miksi Suomi olisi jotenkin erilaista?

Luen itseni myös pikkulapseksi. Ja myös päättäjät, koska heidät on valittu pikkulasten joukosta pikkulasten toimesta.

Antti kirjoitti...

Eli ihmiset ovat pikkulapsia, koska heillä on ihmisille yleisiä taipumuksia.