Yleisradiosta.

Yle-maksun käyttöönotto lykkääntyi, syistä ja perusteluista en käy spekuloimaan. Suomalainen julkinen keskustelu asiasta - jos se ymmärretään lehdistön, radion ja muun perinteisen median äänenä, on ollut, kuten tavallista, täysin asian vierestä. Yle-maksussakin suurinta kritiikkiä on herättänyt se, että nykyiset TV:tä ilman lupia katselvatkin joutuisivat jatkossa maksamaan. Ja köyhätkin vielä, kauheaa.

Missään muualla kun korkeintaan blogeissa ei kuitenkaan ole käyty järkevää keskustelua YLE:n roolista. Kettunen kirjoitti asiasta viime syksynä, mutta en muista että olisin itse asiasta mitään kirjoittanut.

Lähdetään yleisradion olemassaolon oikeutuksesta, jonka täytyy olla palautettavissa tehokkuuteen. En lähde libertaarista näkökulmasta ja coaselaisista ratkaisuista julkishyödykkeen tuottamiseen tai taajuuksien jakamiseen, koska suuri osa ei sellaista lähestymistä ymmärrä tai hyväksy. Sensijaan oletetaan, että "kansalaisilla" on tietty tarve tietylle sisällölle, jota YLE tuottaa. Tehokkuusargumentti sanoo, että jos kansalaisten teoreettinen halu maksaa sisällöstä ylittää tuottamisen kustannukset, niin tuotantoa kannattaa vaikka subventoida, jos markkinaratkaisua ei löydy. Koska radioaaltojen kuuntelua ei voi poissulkea, voidaan olettaa, että ihmiset haluavat vapaamatkustaa.

Ilmeinen ratkaisu tällaiseen ongelmaan ovat erilaiset maksulliset kanavat, joiden katseluun tarvitaan purkukortti. Ne menestyvätkin kaupallisesti nykyisellään ja vieläpä liki täysin ilman mainoksia. Näissä on siis selvä evidenssi, että vapaamatkustamisen ongelma on ratkaistavissa liiketaloudellisesti kannattavalla tavalla.

Argumentti ei ole täydellinen, koska kuuntelulla ja katselulla voi olla ulkoishyötyjä. Esimerkiksi voi olla mielekästä, että uutisia, joiden lomassa voidaan tiedottaa vaikkapa väestöä uhkaavista kulkutaudeista, säteilyvaaroista jne., on saatavilla vaikka ilmaiseksi. Lisäksi voi olla mielekästä, että erilaista opetuksellista sisältöä - siis vaikkapa tiededokumentteja nuorille tms. - on saatavilla marginaalihintaan, koska sellaisen sisällön katselemisella voi olla ulkoishyötyjä.

Sensijaan - ja tätä sivuttiin jo Kettusen kirjoituksessa - on täysin mielipuolista, että julkisrahoitteinen kanava kilpailee katsojista ostamalla viihteellisiä TV-ohjelmia, jotka voitaisiin kannattavasti esittää kaupallisella kanavalla. Esimerkiksi, YLE osti useammalla miljoonalla oikeuden näyttää HBO:n viihdeohjelmia. Mitä tässä tapahtui yhteiskunnan kannalta?

Ensiksi, kaupallisilla kanavilla on nyt yksi potentiaalinen tulonlähde vähemmän. Voidaan siis sanoa, että kaupallisten kanavien tulot todennäköisesti pienenivät, koska mainostajia kiinnostavat suositut sarjat. Veronmaksajat taas köyhtyvät, koska YLE:n täytyy kupata vastaava summa veronmaksajilta. Parhaassa tapauksessa analyysi sanoo, että mainostaminen on nollasummaista, ja sen väheneminen ceteris paribus on tehokkuusparannus. Mutta tämän "parannuksen" maksaa veron-, tai tässä tapauksessa TV-maksun maksaja.

Yleisradiolla on lukuisia radioasemia, joilla soitetaan kaupallisten kanavien kanssa kilpailevaa musiikkia, ilman mainostaukojen "häiriöitä". Tämä vähentää kuuntelijoita kaupallisilta kanavilta, jälleen kerran yllä mainitulla menetelmällä. TV-maksun maksaja siis maksaa sievoisia summia siitä, että autossa istuvilla työmatkalaisilla on mahdollisuus olla kuuntelematta mainoksia.

Ja niin edelleen.

En vastusta yleisradion kaltaista julkista palvelua sinänsä. En kuitenkaan voi hyväksyä sitä, että sen pitäisi "kilpailla" katsojista kaupallisten palveluiden kanssa. Jos kaupallinen tarjoaja kykenee toimittamaan palvelun, miksi veronmaksajien pitäisi se rahoittaa? Vasemmistolaisempi lähtökohta on ilmeisesti, että näin kuuluu tehdä, koska sosialistinen palvelu on "hyvä" ja kaupallinen on "paha", ja sen kummempia perusteluja ei tarvita. Tässä sivuutetaan kuitenkin se, että tapa, jolla yleisradio yllä esitetyissä tapauksissa syrjäyttää kaupallisen palvelun, on valtion rahan jakaminen yksityisille tahoille, kuten amerikkalaisille TV-ohjelmantuottajille, teostolle, jne jne. Jopa sosialistien pitäisi ymmärtää, miksi tällainen on järjetöntä.

Iltalehden mukaan (löysin googlella, en lue iltalehteä, tm huom.) Yle poltti esitysoikeuskorvauksiin vuonna 2008 reilu 70 miljoonaa, mikä oli noin viidennes sen menoista. Tässä linkittämässänikin artikkelissa tehdään sellainen virhe, että esimerkiksi FST5:n kuluttamia isoja rahasummia verrataan katsojalukuihin. Ylen tehtävänä ei ole haalia katsojia, vaan tarjota sellainen palvelu, jota ei kaupallisesti synny kansalaisille. Suomen ruotsinkielinen vähemmistö on katsottu lainsäädännössä oikeutetuksi saamaan palvelunsa kustannetuksi suomenkielisen enemmistön pussista. Tästä voidaan sinänsä olla eri mieltä, mutta FST:n 'tehtävänä' on palvella ruotsinkielisiä, ei haalia katsojia yleisestä populaatiosta.

Ensimmäinen pointti on siinä, että jos YLE:ltä aletaan edellyttää katsojien haalimista, se alkaa polttaa rahaa siihen, että se niitä myös saa. Sen keinovalikoimaan kuuluu siis rahan syytäminen HBO:n kaltaisille amerikkalaisille tuottajille. Mielestäni vähintä, mitä lainsäätäjä voi tehdä, on yksinkertaisesti kieltää yleisradiota hankkimasta ohjelmasisältöä, jonka joku kaupallinen pystyy hankkimaan samaan tai halvempaan hintaan. Tämän pitää silloin koskea myös radiotoimintaa.

Toinen on se, että jos yleisradion niin laadukkaana pidetty oma viihteellinen ohjelmatuotanto kerran on niin hyvää ja hienoa, se pitäisi pystyä rahoittamaan kaupallisesti, eli joko mainoksin tai maksukanavilla. Kotikadut ja metsolat voi siis rahoittaa joko myymällä ne mainosrahoitteisten kanavien esitettäviksi tai pistämällä ne maksukanavalle.

Jäljelle jäävät vain julkishyödykkeenä pidettävä ohjelmatarjonta. Esimerkiksi opetuskäyttöön soveltuva sisältö ja uutistarjonta. Jos niitä pidetään julkishyödykkeinä, niiden subventoiminen on mielekästä. Subvention jälkeinen tilanne palautuu kuitenkin osittain edellisiin kohtiin. Missään nimessä ne eivät puolla nykyisenkaltaista valtavaa kompleksia, jonka toiminta perustuu pitkälti rent-seekingiin.