Kaikkien kaltaisteni ituhippien, makkaratukkien ja muiden progressiivisten pää-äänenkannattaja The Economist julkaisi joulunumerossaan artikkelin edistyksestä.
Artikkeli on kriittinen, muttei ylettömän pessimistinen. Koska toistan itseäni mielelläni varsinkin tärkeissä asioissa, olkaa hyvä:
Muutaman päivän kuluttua on vuosi 2010. Sen pitäisi merkitä jotain.
48 kommenttia:
Lakkasin lukemasta jossain noin puolivälissä, kun sormi pystyssä todettiin, että sekä tiedettä että liike-elämää pitää kontrolloida. Raha kun ei tuo onnea ja blaa blaa blaa. Ei tuollaista enää jaksa.
Jos olisin lukenut loppuun saakka, ehkä olisin paremmin oivaltanut Star Trek -videoleikkeen yhteyden aiheeseen. Ellet sitten tarkoittanut juurikin samaa "ei jaksa enää" -tunnetta...
En itseasiassa viitannut tuohon. Economistin kohdalla toki ihmettelin kohtaa, jonka mukaan valtiota tarvitaan kartellien tms. murskaamiseen. Kohdan siitä, että yritykset yrittävät maksattaa kustannuksensa muilla tosin kyllä allekirjoitan. Enkä ymmärrä, miksi tiedettä pitäisi kontrolloida jonkun valtion taholla.
Ehkä tämä oli liian inside juttu.
Tuon luettuani (puoleen väliin) käsitykseni että juuri progressiiviset ovat suurin uhka tieteelle (ja tietysti myös hyvinvoinnille) vahvistui entisestään. Lisäksi tämä seuraava juttu myös voimistaa käsityksiäni entisestään.
Lakkasin lukemasta jossain noin puolivälissä, kun sormi pystyssä todettiin, että sekä tiedettä että liike-elämää pitää kontrolloida.
Lehden tilaajana olen huomannut, että siinä on nykyään aika paljon kaikenlaista vasemmistolaista ininää. Väittäisin, että lehti yrittää päteä noudattamalla jonkinlaista uusklassista linjaa dogmaattisesti sen sijaan, että se oikeasti puolustaisi vapaata markkinataloutta.
Artikkelin ongelmat (joista puolivillainen puhe tieteen kontrolloimisesta on suurin) liittyvät minusta pikemminkin tiettyihin liturgisiin myönnytyksiin konservatiiviselle kukkahattu-holhousmentaliteetille kuin minkäänlaiseen maininnan arvoiseen progressiivisuuteen. Sivistysporvarillisen ajattelun äänenavauksena se on kuitenkin onnistunut ja tärkeä.
Ilman vasemmistolaista ininää ei vapaata markkinatalouttakaan voi viime kädessä puolustaa.
Olen tässä siis Timon kanssa samoilla linjoilla, suurin osa kirjoituksen ongelmista liittyi jonkinlaiseen konservatiiviseen moralismin ylistykseen.
Olen huomannut Economistin kirjoituksissa hienoisen linjanmuutoksen sen kolmen vuoden aikana, jona olen sitä tilannut. Vasemistolaisemman kirjoittelun määrä on lisääntynyt. Se ei sinänsä minua harmita muuten, mutta tämänkaltaisissa kirjoituksissa se kyllä vähän pilaa idean.
Itse koen konservatiivit pahimmaksi ongelmaksi noin yleensä. En koe olevani liberaali/libertaari tai vasemmistolainen niinkään kuin vastustavani konservatiiveja.
Onko tämä sana konservatiivi jonkinlainen silmänkääntötemppu, jolla oikeistolaiset yritetään saada näyttämään ahdasmielisiltä osoittamalla joitain muutamaa virsiä hoilaavaa vajukkia, vaikka nimenomaan vasemmistolaiset tuntuvat olevan paljon kärkkäämpiä puuttumaan ihmisten vapauksiin ja yksityiselämään?
Tietenkin ne toiset ovat niitä, jotka haluavat puuttua meidän vapauksiimme, eikös se näin mene?
Näissä vuosikausien nettidebateissa jotain on varmaan jäänyt huomaamatta, koska rintamalinja näyttää niin ilmeiseltä. Toisella puolella on ateistisia libertaareja, toisella puolella vahvaa valtiota ja yhteiskunnan sääntelyä "heikompien suojaksi" vaativia vasemmistolaisia.
Jossain amerikassa tai maalla saattaa olla sellaisiakin friikkejä kuin uskovaisia tai abortinvastustajia, mutta kokemukseni mukaan tästä keskusteluavaruudesta he puuttuvat.
Tai ainakin puuttuivat, olen seurannut viimeisen noin vuoden tai parin aikana blogeja merkittävästi entistä vähemmän.
Olen vähän ihmeissäni tuosta tommin kommentista. Uskonnollinen konservatismi on ujuttautunut jo pidemmän aikaa suomalaiseenkin keskusteluun. Kukkahattutädit ja -sedät laulavat nyt kilpaa aidan kummallakin puolella.
Uskon, että olen tässä väärässä ja te oikeassa. Alan lipsua nykykeskustelusta osittain siksi, etten lue enää niin paljon blogeja ja toiseksi siksi, ettei uskonnolla ja uskonnollisuudella ole mitään roolia niissä sosiaalisissa piireissä missä liikun tai mitä luen.
Olen edelleen kyllä sitä mieltä, että sana konservatiivi on vääristelevä valinta, koska ainakin minun kielikorvassani se tarkoittaa lähinnä anglosaksia, jonka mielestä edistyksellisyys on taikasana, jonka varjolla tietyt arvojen asiantuntijat pöhöttävät julkista sektoria ja puuttuvat ihmisten yksityisiin valintoihin.
Voin olla tässä väärässä, koska olin väärässä tuossakin, mitä aiemmin väitin ja joka on niin lähellä tätä jälkimmäistä väitettä.
[konservatiivi] tarkoittaa lähinnä anglosaksia, jonka mielestä edistyksellisyys on taikasana, jonka varjolla tietyt arvojen asiantuntijat pöhöttävät julkista sektoria ja puuttuvat ihmisten yksityisiin valintoihin.
Tavallaan tämä on asian ytimessä, mutta se ei ole koko totuus. Konservatiivi on ennen kaikkea ja etupäässä jarrumies, pessimisti ja autoritaari. Negatiivisuus julkista sektoria kohtaan kumpuaa siitä, että julkinen sektori ei ole sellainen auktoriteetti, joka toteuttaa konservatiivin omaa agendaa.
Pahantekijöitä - ja pahantekijät ovat niitä, jotka toimivat moraalittomasti - kuuluu rangaista ja jokainen asia, joka maailmassa on vialla, on vialla, koska joku on siihen syyllinen ja syyllinen on aina joku ulkoryhmän jäsen.
Tuo selitys ei ole omien havaintojeni mukainen. Lukemani konservatiivit ajattelevat lähinnä niin, että koska julkisella sektorilla on aloja, jotka eivät ole vastuussa kuin itselleen tai toisille julkisen sektorin aloille, ne pöhöttyvät itsestään ellei mikään ulkopuolinen rajoita niiden kasvua.
Tunnistan moralismin ja kukkahattuisuuden. Facebookissakaan ei näe juuri ryhmiä, missä ei oltaisi kieltämässä taas jotain tai vaatimassa kostoa milloin millekin pahiksille. Konservatiivi on kuitenkin mielestäni väärä sana, koska se on jo varattu.
Tarkalleen sama juttu muuten myös siinä, että jostain minulle käsittämättömästä syystä sanan liberaali meikäläinen merkitys halutaan korvata sen amerikkalaisella merkityksellä.
Olen tietenkin tyhmä ja kielellisesti lahjaton, mutta ainakin minulle näissä aatekeskusteluissa on jo nyt aivan tarpeeksi monimielisyyttä ja sanamagiaa.
Sanoista voidaan tietenkin keskustella, minulle on ihan sama, millä termillä sitä porukkaa kutsutaan, joka
a) on sitä mieltä, että moraali on politiikan tärkeä osa
b) on sitä mieltä, että mikä tahansa ongelma, joka jollakin tavalla liittyy ihmisiin, ratkeaa etsimällä syylliset ja rankaisemalla heitä
c) on sitä mieltä, että yhteiskunnan toiminnan kannalta on ensiarvoisen tärkeää, etteivät ihmiset ja varsinkaan lapset altistu "vaaralliselle" informaatiolle
d) ei koskaan usko, että oma viiteryhmä voi olla syyllinen siihen ongelmaan, jota yritetään ratkaista.
Makkaratukilla tms. on monta näistä ominaisuuksista, mutta ei kaikkia.
Minulle tulee tuosta listasta mieleen lähinnä "huolestuneet äidit". Tai tämä on jonkinlainen keskipiste, sillä tuntuu, että se on tyypillinen tälle sosiaalisesti läheisille ryhmille. Näitä ovat esimerkiksi perheenisät (erityisesti tossun alla olevat), ihmiset jolle äitiys tai naiseus yleensä on tärkeä identiteetin rakennuspuu, miehet jotka haluavat miellyttää edellä mainittuja naisryhmiä jne.) Tämä on lähinnä kokoelma vihtoreita ja feministejä, minusta pikemminkin vasemmalle kallelleen olevaa porukkaa. Voi tietenkin - ja varmaan johtuukin - vääristyneestä näkökulmastani.
Näen siis tämän kostonhimoisen suvaitsemattomuuden lähinnä yliammuttujen äidinvaistojen ilmentymänä.
Uskonnollinen konservatismi on ujuttautunut jo pidemmän aikaa suomalaiseenkin keskusteluun.
Komppaan. Ylipäätään sellainen evoluutionvastainen kristillisyys, joka oli huomattavasti friikimpää minun nuoruudessani, on alkanut valtavirtaistua. Luultavasti kyllä siksi, että sitä markkinoidaan jenkkirahalla.
Tämä on lähinnä kokoelma vihtoreita ja feministejä, minusta pikemminkin vasemmalle kallelleen olevaa porukkaa.
No juu, valtavirtapuolella nuo ehdot täyttää nimenomaan tämä mainitsemasi osasto. Toisaalta samat ehdot täyttävät myös erilaiset häppäoikeistolaiset Hommafoorumista alkaen, mikä kyllä vahvistaa käsitystäni siitä, että häppäoikeistolaisuus on yleisesti ottaen reaktio tuon mainitsemasi vasemmistosuuntauksen valtavirtaistumiseen.
Minulle tulee tuosta listasta mieleen lähinnä "huolestuneet äidit".
Huolestuneet äidit olivat vielä 60-70-luvulla nimenomaan oikeistolaisia, kun vasemmisto ajoi vapaata viinaa, vapaata seksiä ja vapaata kivaa noin yleensäkin. Vasemmistolainen huolestuneiden äitien perinne on uudempaa perua, mutta sanoisin, että vasemmistolainen tanttahuolestuminen on monessa suhteessa osa samaa jatkumoa. Vastustajat ja vihan kohteet ovat samoja (tyypillisesti esim. porno).
Minulla ei ole kyllä hommalaisista mitenkään noin negatiivista kuvaa, mutta se on sellainen ikuisuusaihe, että on ehkä parempi olla ottamatta sitä tähän yhteyteen, vaikka teoriasi sen reaktiona tanttavasemmistolaisuuteen ei kuulosta mitenkään epäuskottavalta.
Tuo kuvaamasi virsioikeistolaisuus on tosiaan hävinnyt tyystin. Samalla uskonto on siirtynyt vasemmistolle, ainakin valtionkirkon ja sen jäsenten julkilausumista päätellen. Nykyään on suorastaan vaikea kuvitella kirkkoa jotenkin oikeistolaisena voimana.
Toisaalta kun lueskelen vanhoja tekstejä, vastakkainasettelut ja taikasanat ovat vaihtuneet niin paljon, että on usein vaikea päätellä millä puolella nykyisissä asioissa mikäkin silloinen puoli nyt olisi.
Nuo ahdasmieliset voimat ovat kuitenkin, nimityksistä riippumatta, nousseet jotenkin pinnalle. Kieltohysteria ja median ja facebookin aateryhmien verenhimo ovat jos eivät täyttä totta, yllättävän uskottava illuusio. Itse en kyllä usko, että ne on Tampereelle lähettänyt joku ilkeä ääribaptistinen öljymiljonääri Alabaman ranchiltaan.
Minulla ei ole kyllä hommalaisista mitenkään noin negatiivista kuvaa
Nuoleskelijana ja myötäilijänä et tietenkään joudu terrorin kohteeksi etkä saa negatiivista kuvaa. Teepä koe. Arvostele heitä, tai pilaile kepeästi heidän kustannuksellaan. Sitten tarkkaile mitä tapahtuu. Kolmen vuoden jatkuvan nettiterrorin jälkeen sinäkin olet varmasti kypsää poikaa myöntämään, että aseistautuneen ja liberaalisesta demokratiasta jokseenkin yksiselitteisesti irtisanoutuneen alakulttuurin tähtäinristikossa ei ole kiva olla.
Myönnän, että ao. alakulttuuriin ei ole osattu kohdistaa oikeanlaisia repressiotoimia - kansanryhmäkiihotuksen, jumalanpilkan ym. leikkipykälien asemesta olisi pitänyt panna päälle tutkinta esim. laittomasta sotilaallisesta toiminnasta tai sitten ihan individuaaliuhrillisista rikoksista, kuten laittomista uhkauksista tai kunnianloukkauksista. Herrasmieshistorioitsija hoideltiin kiven sisään huomattavasti asiallisemmin perustein.
Repressiotoimien sössiminen johtunee siitä, että repressioaparaatin (SUPO + sisäministeriö) johdossa on kokoomuslainen, eli symppaaja- ja nuoleskelijapuoluelainen, värisuora, jossa ei ole miestä oikeistolaisten häirikköjen kurittamiseen.
Tuo kuvaamasi virsioikeistolaisuus on tosiaan hävinnyt tyystin. Samalla uskonto on siirtynyt vasemmistolle, ainakin valtionkirkon ja sen jäsenten julkilausumista päätellen.
Juu, itse asiassa olin nuorena vasemmistohössöttäjänä aika lailla aitiopaikalta seuraamassa kirkon vasemmistolaistumista ja vasemmistolaistamista. Osaltaan se oli kyllä myös seurausta siitä, että keskiluokka muuttui yleiseltä asenteeltaan (retorisesti) vasemmistolaiseksi, mikä oli osittain muttei kokonaan taistolaisten ansiota. Joku sosiologi voisi varmaan selittää paremmin, miksi epämääräisestä vasemmistolaisuudesta tuli keskiluokan aatteellinen perusasetus.
Toisaalta kun lueskelen vanhoja tekstejä, vastakkainasettelut ja taikasanat ovat vaihtuneet niin paljon, että on usein vaikea päätellä millä puolella nykyisissä asioissa mikäkin silloinen puoli nyt olisi.
Totta. Esimerkiksi seksin ja pornon vapauttamisen poliittinen väri on muuttunut mielenkiintoisesti. Alun perinhän vapaa seksi oli nimenomaan kommunismia. Sitä retoriikkaa näkee vieläkin, juuri hommalaisella suunnalla (siellä on aika paljon vanhojen kulttuurisotien juoksuhautoihin jääneitä, joiden seksuaalipolitiikka on täysin 70-lukulainen), mutta tätivasemmisto ei juurikaan enää peittele seksikielteisyyttään, ja toisaalta vapaata seksiä ajavat ovat nykyään yhä leimallisemmin libertaarioikeistolaisia, jotka kannattavat monia muitakin libertaarityyppisiä tavoitteita (vapaat huumeet, vapaat markkinat, vapaat aukioloajat).
Itse en kyllä usko, että ne on Tampereelle lähettänyt joku ilkeä ääribaptistinen öljymiljonääri Alabaman ranchiltaan.
Kristillisen oikeiston nousu on kyllä aika selkeästi ulkomaisella rahalla pönkitettyä. Toki se porukka on ollut aina olemassa, mutta se on vahvistunut viime aikoina. Tunnen noita piirejä sen verran, että tiedän sikäläisten nuorten usein viettävän pitkiä aikoja englanninkielisissä maissa politrukkikoulutuksessa. Itse asiassa tuo tietty uskovaisporukka on kielenkäytöltään englantilaistuneimpia ryhmiä tässä yhteiskunnassa juuri sen takia, että opilliset yhteydet jenkkeihin ovat niin tiiviit. Enkä tarkoita englantilaistumisella sitä, että käytetään suomen seassa sisäpiirin englantilaisperäisiä slangisanoja, vaan sitä, että omassa porukassa puhutaan keskustelukielenä englantia.
Arvostele heitä, tai pilaile kepeästi heidän kustannuksellaan.
Sori. Piti tietysti sanomani: ole 1) joistakin asioista samansuuntaista mieltä heidän kanssaan, mutta 2) toisista täysin eri mieltä, niin että joudut myyttisten "poliittisesti korrektien" puolelle. Kohdan 1) perusteella he alkavat pitää sinua potentiaalisena liittolaisena, jolloin siirryt heidän mielessään heidän alamaailmansa lakien alaiseksi. Kohdan 2) perusteella he sitten julistavat sinut petturiksi ja alkavat vainota sinua henkilökohtaisilla paskanheittokampanjoilla.
Tämä saattaa olla rajoittuneisuuttani, mutta kyllä minusta nuo ahdasmielisyyden ilmiöt ovat tulleet jostain muualta kuin mormonikirkon puolelta.
Ajattelen tässä erilaisia seksuaalisia ajojahteja tai nöyryyttämistä intiimielämän paljastuksilla (Kanerva, Vanhanen, kalapuikkoviiksimiehet), pornohysterioita alusvaatemainoksista nettisensuuriin, alarmistista sekoilua alkoholiveron ja keskikaljan myyntiaikojen kanssa, länsimaisen oikeusvaltion hävittämistä parin pimahtaneen teinipojan takia.
Nyt viime aikoina Aamulehdessä on koettu suurimmaksi ongelmaksi sitten toisen maailmansodan sitä, että nuoret jätkät noudattavat lajityypillistä tyhmyyttään ajamalla autolla ylinopeutta ojaan (sen estäisi varmasti kahdeksankympin lätkän paluu).
Eivät nämä jutut niin kauhean monista lähteistä tunnu tulevan. Ennen suurempia salaliittoteorioita voisi vain katsoa luovatko jotkin lehdet enemmän hysteriaa kuin toiset, tai onko olemassa toimittajia tai ryhmiä joilta tuota tavaraa tulee, jne.
Itse näen, että tuo tanttamainen moralisointi ja alarmismi on vain hyvä myyntistrategia, koska riittävän suuri osa ihmisistä on vain luonnostaan kaikkea vierasta pelkääviä ja verenhimoon taipuvaisia. Jos siitä tulee jotain ikäviä poliittisia sivuvaikutuksia, se on tietenkin ikävää, mutta pitäähän mediaväenkin jollain elää ja maksaa asuntovelkansa.
Tämä saattaa olla rajoittuneisuuttani, mutta kyllä minusta nuo ahdasmielisyyden ilmiöt ovat tulleet jostain muualta kuin mormonikirkon puolelta.
Ahdasmielisyys tulee kyllä pitkälti tätivasemmistosta, siitä olen samaa mieltä. Mutta tieteenvastaisuus ja antidarwinismi ovat selkeästi jenkkirahoitteisen uskonnollisen oikeiston heiniä. Itse asiassa tätivasemmisto huolehtii seksuaalisesta ahdasmielisyydestä niin hyvin, että uskovaiset voivat kokonaan keskittyä antidarwinismiin.
En vain tajua, mitä kirkko tarkalleen ottaen hyötyy antidarwinismista.
En vain tajua, mitä kirkko tarkalleen ottaen hyötyy antidarwinismista.
Mikä "kirkko"? Luterilainen, helluntailainen vai mikä?
Antidarwinismi on noiden pienten vapaakirkkojen sekä luterilaisen kirkon konservatiivisempien maallikoiden juttu. Luterilaisen kirkon piispa- ja paraatipuoli ei antidarwinismia juurikaan taida harrastaa.
Pidän itse todennäköisenä, että yksi syy miksi joku vapaakirkollinen nuori intoilee antidarwinismista on juurikin se, että pääsee jenkkirahalla jonnekin raamattuopistoon ulkomaille. Ne haluavat matkustella ja nähdä maailmaa siinä kun muutkin ihmiset.
Ja erilaisia antidarwinistisia pamfletteja suomeksi tehtailevat uskovaiset varmastikin saavat rahaa ja levitysapua kirjoilleen jenkeistä. Niitä kirjoja ilmestyy mielestäni nykyään paljon enemmän kuin ennen.
En ole tommin kanssa mitenkään kokonaan eri mieltä, mutta minusta painotus on outo. Pahimpia kaikenkieltäjiä ja vainoajia ovat tietysti yleensä feministit tms., mutta heidän kiihkonsa on suurimmaksi osaksi vain noloa vailla mitään muuta substanssia kuin typeriä julkilausumia ja lehdistöhysteriaa.
Minusta typerät säännöt ovat yhtä typeriä myös silloin, kun ne on jo valmiiksi kirjattu lakiin ja erityisesti silloin kun niiden perustelut luetaan kaikenmaailman raamatuista.
No ketkä sitten? Viime aikoina on kyllä tullut lakeja, jotka tuntuvat jokseenkin ylenpalttisilta ja tarkoitushakuisen hämäriltä, mutta kuka tai ketkä niitä sitten ajavat?
Tässä ollaan kyllä jonkin olennaisen lähellä, sillä nykyään vain kielletään ja kielletään, mutta vastavoimaa ei tunnu kuuluvan muualla kuin jossain yksityisissä blogijupinoissa.
Tavoittelin yllä jotain sentapaista, että tädit tms. kaikenkieltäjät ovat olleet aina olemassa, perustelut muuttuvat milloin missäkin tilanteessa.
Pidän ns. konservatiivejä vaarallisina, koska heidän toimintaansa ei ohjaa maksiimi, että tuhmien poikien suut pitää pestä saippualla, vaan se, että heikkous on ihmisen oma vika ja siksi pitää lyödä.
Vasemmistolaiset ovat kaunaisia ja kateellisia ihmisille siitä, että näillä menee hyvin. Se on tyhmää ja säälittävää ininää. Mutta oikeistolaiset ovat kaunaisia siitä, että jollain menee huonosti. Se on mielipuolista.
Hupaisaa on, että kyseinen Economistin kirjoitus on kirjoitettu kerta toisensa jälkeen viimeisen parinsadan vuoden aikana. Tosin kyllästyin aika nopeasti, joten en teidä minkälaiseen loppuhuipennukseen se päätyi.
En jaksanut kommenttejaan täällä lukea, joten en tiedä, mitä on saottu.
Economistia parikymmentä vuotta seuranneena väittäisin, että lehti ei ole immuuni lukijakuntansa odotuksille. Outoa olisi jos olisi. The Economist. Tajuatte varmaan vitsin?
Sääntelyn ja "vapauden" dialektiikka on ikuinen.
Tarkoitat siis köyhien kyykyttämistä tai sitä, että epäonnistujat demonisoidaan. Oletetaan että konservativismi on sellaista, että siinä on nämä molemmat mukana. Missä voin lukea tuollaisia ajatuksia suomeksi?
Konservatiivihan tarkoittaa säilyttäjää, perinteiden vaalijaa, muutoksen vastustajaa.
Perinteisesti se on ymmärretty 60- ja 70-luvun merkityksessä Suomessa sodan käyneen sukupolven kypäräpappikokoomuslaiseksi, mutta nykyään mielestäni esimerkiksi Vasemmistoliiton vanhoja jääriä voi hyvällä syyllä nimittää konservatiiveiksi.
Eli en ihan niele konservatiivi -sanan liputtamista Tiedemiehen tapaan 'paskaksi ja palamaan' -karikatyyrioikeiston synonyymiksi.
Tarkoitat siis köyhien kyykyttämistä tai sitä, että epäonnistujat demonisoidaan. Oletetaan että konservativismi on sellaista, että siinä on nämä molemmat mukana. Missä voin lukea tuollaisia ajatuksia suomeksi?
En minäkään oikein osaa olla pitämättä Tiedemiehen näkemystä konservatiiveista karikatyyrinomaisena. Nämä paliinit ja kiväärioikeisto ovat vain osa USA:n konservatiiveista. Sosiaalinen vastuuntunto ja vapaaehtoistoiminta ovat USA:n republikaanienemmistöisissä valtioissa melko yleisiä hyveitä. USA:ssa tehdään paljon yleishyödyllistä vapaaehtoistyötä. Tähän kuvaan kuuluvat erilaiset kirkkojen pyörittämät auttamisjärjestöt, AA-kerhot ja muut vastaavat. Todennäköisesti tuollainen toiminta on yleisempää USA:n puna- kuin sinivaltioissa, joissa on järjestetty sosiaalihuoltoa julkisten instituutioiden pohjalta.
Poliittinen kenttä tietysti muuttuu aikaa myöten. Hyvä esimerkki on vaikkapa Yhdysvaltain demokraattien ja republikaanien kannattamat asiat, jotka ovat heittäneet huolella häränpyllyä puolueiden yli 150-vuotisen historian aikana.
Nyt kun päästiin taas kierroksen kautta alkuperäiseen, alkaa vaikuttaa entistä vahvemmin, että sana konservatiivi on vain tapa liimata oikeistolaisuuteen ikäviä sivumerkityksiä.
Havaintojeni mukaan hyvin moni pitää joukkohysterioiden ja ahdasmielisyyden nousua kuluneen vuosikymmenen suurimpana vahinkona. Se on selvästi aivan reaalinen ilmiö, mutten näe sillä mitään yhteyttä oikeistolaisuuteen. Ehkä enemmän vasemmistolaisuuteen siinä mielessä, että siinä ajetaan kaikkivoivan ja kaikkinäkevän valtion hoivaa, joka poistaa kansalaisilta tarpeettomat vapaudet, joista olisi tyhmille ihmisyksilöille muutenkin pelkkää vaaraa.
Nyt kun päästiin taas kierroksen kautta alkuperäiseen, alkaa vaikuttaa entistä vahvemmin, että sana konservatiivi on vain tapa liimata oikeistolaisuuteen ikäviä sivumerkityksiä.
Pikemminkin niin, että sana "konservatiivi" on radikaalin kaikki paskaksi -oikeiston kaappaama epiteetti, jolla se yrittää hävittää oman radikaalisuutensa ja destruktiivisuutensa pois näkyvistä.
Markku on siinä aivan oikeassa, että jenkkirepublikaaneissa on tämä vapaaehtoistyötä ja yhteisöllisyyttä korostava suuntaus. Esimerkiksi jossain syvässä etelässä konservatiivisen oloiset valkoiset eläkeläiset opettavat vapaaehtoistyönä mustia lukutaidottomia lukemaan. (Katsokaa vaikkapa Naipaulin matkakirjaa A Turn in the South.) Se kaikki paskaksi -äärioikeisto pitää kuitenkin tällä hetkellä pahinta ääntä republikaaneissa, ja se ääni on niin paha, että kaikki vähänkin järkevät tyypit lähtevät puolueesta. Esimerkiksi varsin islamkammoisena ja alarmistisena tunnetun Little Green Footballsin bloggaaja Charles Foster Johnson sanoutui näkyvästi irti republikaanien nykysuuntauksesta kuukausi sitten. John McCainin tytär Meghan McCain on yrittänyt markkinoida järjellistä ja perinteistä konservatismia (aseet ja armeija ja kotiäidit on jees, mutta homoille ja nekruille kuuluu perustuslain mukaiset oikeudet siinä missä muillekin), mutta Ann Coulter -osasto on siitä hyvästä heittänyt hänen niskaansa paskaa ihan parhaaseen hommalaistyyliin. Colin Powell asettui Obaman taakse jo vaalikampanjan aikana.
Tottakai kyse on karikatyyristä. Mutta karikatyyrissä on aina paljon totta.
Esimerkiksi "paskaksi ja palamaan"- periaate näkyy "konservatiivien" kielenkäytössä siten, että kaikenlainen ympäristönsuojelu, vaikka kuinka tervejärkisistä lähtökohdista esitetty, liputetaan "vihreiden" hapatukseksi. Oikeastaan on ihan sama kuka haluaa jotain suojella, vaikka se olisi sitten kokoomuslainen lintubongari (onko sellaisia edes?), joka haluaisi säästää jonkun valtion tai kunnan omistamilla mailla sijaitsevan lintujen pesimäpaikan, niin kyse on aina jostain "vihreiden" salaliitosta ja sosialismista.
Tämä juttu on uinut suomalaiseenkin hörhöilyyn. Ja kyse on nimenomaan samanlaisesta hörhöilystä kuin makkaratukkien antikapitalismissa tms.
Minusta tuo pääkirjoitus oli ihan hyvä, ja varsinkin lopetus jonne saakka useimmat eivät päässeet. Klassisen liberalismin muuten kuuluu että ihminen on vapaa tekemään mitä haluaa kunhan se ei vahingoita toisia. Esimerkiksi tiede on vapaata tuolla ehdolla.
Economist meni pilalle jokseenkin tarkalleen siinä vaiheessa kun tilaajaenemmistön muodostivat amerikkalaiset. On esimerkiksi joksenkiin puuduttavaa lukea juttua ihan mistä tahansa talousongelmasta mannereuropaassa, koska lukematta tietää että Economistin mielestä syy siihen on sääntely. FT on paljon älykkäämpi, itseasiassa ainoa nettisivusto jonka lukemisesta olen maksanut. Mielelläni.
Mitä konservatiiveihin tulee, maailmankuva nimenomaan tiivistyy siihen että kaikki ongelmat johtuu siitä että ihmiset on laiskoja, tyhmiä, tms. moraalisesti rappiolla. Tämä on siitä näppärä tautologia että tällä voi selittää ihan mitä tahansa inhimillisiä ongelmia. Yksinhuoltajat ovat kovin köyhiä? Johtuu tietenkin siitä että he valitsevt kumppaninsa väärin. Ja päälle vähän liturgiaa siitä että julkisuus, tai joku vastaava toivottoman abstrakti asia, suosii moraalitonta käytöstä, "ideas have concequences" ja silleen...
Tällaisessa maailmankuvassa on sellainen näppärä ominaisuus ettei asioille voi tehdä yhtään mitään esimerkiksi valtion toimesta. Sen takia tämä kelpaa ylemmälle amerikkalaiselle keskiluokalle, voi vaan todeta että köyhät on jotenkin kognitiivis-moraalisesti vammaisia ja tälle ei voi mitään. Ja samasta syystä libertaarit liittouvat paleokonservatiivien kanssa.
Suomeen tuo konservaatien viimeisin huuhaa saapuu yleensä parin vuoden viiveellä, tunnusteksellinen uskonto vain tiputetaan pois, ja se on joka tapauksessa toissijaista. Tämä on se aika jonka kestää kun joku suomalainen lukee tuota roskaa, sisäistää sen, ja rupeaa saarnaamaan täällä. Tosin tämä aikaikkuna on tuntunut pienevän, olen rakentanut itselleni mielenterveyssyistä sellaisen henk. koht. drinking gamen että ostan ison pullon yhden tähden jallua ja korkkaan sen kuin ensimmäisen kerran näen suomalaisessa julkisessa keskustelussa terveydenhoidosta termin kuolemanpaneelit. Korkki auennee ennen syksyä.
Toinen asia mikä on vain ajan kysymys on että milloin denialistit hoksaa että obskuranttia tilastonillitystä voi käyttää vaikkapa terveystieteen tai ihan minkä tahansa tilastollisen tiedon kiistämiseen. Että hyvää uutta vuotta vaan.
Toinen asia mikä on vain ajan kysymys on että milloin denialistit hoksaa että obskuranttia tilastonillitystä voi käyttää vaikkapa terveystieteen tai ihan minkä tahansa tilastollisen tiedon kiistämiseen. Että hyvää uutta vuotta vaan.
Denialismia on kaikissa poliittisissa ilmansuunnissa. Ainoastaan kohteet vaihtelevat. Otetaan nyt esimerkiksi vaikkapa ihmisen biodiversiteetti. (Siinä määrin kuin se on totta asioissa, joilla on yhteiskunnallista merkitystä, siihen pitäisi kyetä muodostamaan moraalisesti kestävä kanta eikä vain sokeasti kiistää tosiasioita. Riski on nimittäin se, että biotieteet kehittyvät sellaista vauhtia, että ne saattavat jo melko pian paljastaa kaikenlaisia hyvin kiusallisia asioita. Toinen juttu on, että on harvoin mahdollista julistaa tabuksi vain jotakin yksittäistä tosiasiaa, koska tosiasioilla on tapana olla lukuisissa kiinteissä loogisissa yhteyksissä toisiinsa.)
Tiedemiestä varmasti lämmittää tieto, että Patrick Steward lyötiin juuri ritariksi.
Picard on mainio hahmo, muttei vedä vertoja Quulle. John de Lancien ritaroitumista odotellessa.
Meillähän ei ole enää omaehtoista poliittista ajattelua oikealla eikä vasemmalla. Suurina poliittisina ajattelijoina pitävät itseään ne, jotka ensimmäisinä kääntävät jonkin kuolemanpaneeli-termin englannista suomeksi tai jotka apinoivat libertarismia tai jotain muuta jenkkien spedeaatetta. Ei ole suodatinta eikä käännös- ja sulatteluviivettä, jonka aikana ehdittäisiin pohtia, mitä mikäkin idea tarkoittaa Suomen yhteiskunnallisissa oloissa. Toisin sanoen millä tahansa mitä joku teksasilainen öyhöttäjä sökeltää jossain Stormfrontissa on heti välittömiä resonanssivaikutuksia.
Käytännön poliittisiin ratkaisuihin tällä tuskin kuitenkaan on merkittävää vaikutusta, koska ne tehdään joka tapauksessa kompromissikykyisten ja ammattitaitoisten poliitikkojen kesken. Kansaa - sen koulutustasosta riippumatta - opitaan poliitikkojen keskuudessa kuitenkin aiheellisesti halveksumaan entistä enemmän, koska tiedetään, että sen "ääni" ei kuitenkaan ole mikään autenttinen kansan ääni, vaan osa jenkkiblogien kaikupohjaa.
Markku, huuhaa ei tunne poliittisia rajoa, mutta amerikkalainen konservatismi on ihan oikeasti tehnyt tyhmyydestä poliittisen ohjelman. Eli siis niin että sitä että jos tutkijat, yliopistoväki, tms. ajattelevaisto sanovat jotain pidetään todisteena siitä ettei niin ole. Ja näin siksi että he ovat jotenkin etääntyneet oikeasta elämästä, vasemmistolaisia, femakkoja, tms. eli väärässä oleminen on heidän ominaisuutensa.
Satunnaisesti populisimiin sortuu kaikki aatesuunnat, mutta tämä on institutionalisoitua populismia. Oikeistolaista ja vasemmistolaista poltiikkaa voi ajatella niinkin että kummassakin on puolensa ja ne tasapainottavat toisiaan, mutta sellaisesta politiikasta joka rakentuu irtautumiselle tosiasioista jonkun romantisen arkijärjen varaan ei ole mitään muuta kuin haittaa.
Markku, huuhaa ei tunne poliittisia rajoa, mutta amerikkalainen konservatismi on ihan oikeasti tehnyt tyhmyydestä poliittisen ohjelman.
Tuossa olet mielestäni oikeassa siltä osin, että amerikkalisen konservatiivisen liikkeen sisällä todella on esimerkiksi kreationistinen pölhösiipi.
Tuossa olet mielestäni oikeassa siltä osin, että amerikkalisen konservatiivisen liikkeen sisällä todella on esimerkiksi kreationistinen pölhösiipi.
Ei se rajoitu kreationisteihin, tai ainakaan kreationismiin. Nimenomaan "red-blooded, beef-eating American"- konservatismiin kuuluu kaikenlaisten munapäiden halveksuminen.
Konservatismissa esimerkiksi traditio on erittäin tärkeässä roolissa. Typerälle vaalikarjalle se tietysti tarkoittaa sitä, että juuri omat ennakkoluulot - ja siis laajassa mielessä, en puhu mistään poliittisesti korrektista "ennakkoluulosta" - ovat ne oikeat ja mikään Harvardin kynäniska ei niitä ole oikeutettu oikomaan.
Suomalainen poliittinen kenttä on jakautunut eri tavalla, täällä ei ennen 60- 70-lukuja ole ollut sellaista jakoa, vaan konservatiivien täkäläiset vastineet ovat arvostaneet koulutusta jne. Eikä täällä vielä ole ollut voimakasta sellaista populaaria liikettä, jossa typeryys ja junttius - nimenomaan erotuksena sivistyneisyydestä sanan epäpoliittisessa mielessä - olisi nostettu hyveeksi. Soini on sitä omassa retoriikassaan hieman yrittänyt.
Onko tuollaisia konservatiiveja oikeasti merkittävässä määrin olemassa?
Mitä tarkoittaa tieteen vastaisuus? Sitä, että he kieltäytyvät rokotteista, ydinvoimasta tai geenimuunnellusta ruuasta?
Toisin kuin Suomessa, Yhdysvalloissa on suuri intellektuellien luokka, jolla on vuosisataiset perinteet. Kansanmies tajuaa arkijärjellään, että koska tämä luokka dominoi tiedotusvälineitä, se todennäköisesti ujuttaa mukaan itselleen edullista propagandaa.
Paremman tiedon puutteessa tätä propagandaa ei osata tunnistaa muuten kuin siitä, että jokin kuulostaa saivartelulta, kysymyksiin tuodaan termejä joita ei suostuta selittämään, kysymyksenasetteluissa on kompleksisuutta jonka tarpeellisuutta ei perustella ja johtopäätökset menevät omituisen usein siihen, että yliopistoille pitää antaa enemmän rahaa ja kaikenlaisia arvojen asiantuntijoita totella vaikkei ymmärrä miksi.
Pohjimmiltaan nämä ovat aivan samoja asioita kuin millä normot yrittävät jallittaa toisiaan korttipelissä tai autokaupassa. Vailla syvempää sivistystä he kuvittelevat, että intellektuellien luokka on taipuvainen samanlaisiin pahuuksiin kuin he itse ovat vastaavissa tilanteissa.
Voi vain kuvitella mitä kautta tieto näistä asioista tulee Suomeen, jos täällä viesti alkaa olla muodossa, että kiihkohelluntailainen ampuu kotiovelle jos on mennyt kehittelemään pakkausalgoritmeja vaikkei niistä sanota Raamatussa sanaakaan.
Se ettei meillä ole huuhaa-osastoa politiikassa johtuu kahdesta asiasta. Ensinnäkin suomalaiset on kauttalinjan aika hyvin koulutettua väkeä, esimerkiksi jenkeissä polarisaatio on tässäkin suhteessa suurempi. Toinen juttu on se että punaniskat on perinteisesti läänitetty isoihin puolueisiin, esimerkiksi perusduunarit demareihin. Jenkeissä murros oli se kun demokraatit menettivät etelän kannatukseen kansalaisoikeusliikkeen myötä.
What's the matter with Kansas on muuten hyvä kirja.
Toinen juttu on se että punaniskat on perinteisesti läänitetty isoihin puolueisiin, esimerkiksi perusduunarit demareihin. Jenkeissä murros oli se kun demokraatit menettivät etelän kannatukseen kansalaisoikeusliikkeen myötä.
Kuva eteläisestä USA:sta junttilana on viime vuosikymmeninä muuttunut vähemmän paikkansapitäväksi kuin mitä se on ollut. Sinne on muuttanut valtavasti väkeä pohjoisesta paremman ilmaston ja halvempien asumiskustannusten perässä. Kannattaa muistaa, että demokraatit ovat USA:n vasemmistopuolue ja republikaanit porvaripuolue. Republikaanien äänestäminen korreloi tutkitusti positiivisesti omistusasunnossa asumiseen ja lapsiperheellisyyteen. USA:n eteläisissä osavaltioissa on viime vuosikymmeninä noudatettu koillista ja länsirannikkoa lapsiperheystävällisempää kaavoitus- ja kaupunkisuunnittelupolitiikkaa. Oikein tyyppiesimerkki tästä on omakotiasumisen halpuus Houstonin suurkaupunkialueella (4-5 miljoonaa asukasta). Aivan kuten Phoenixissa Arizonassa (samankokoinen suurkaupunkialue), Houstonissa viime vuosien asuntorahoituskuplassa vaihteli pääsosin asuntorakentamiseen määrä eivätkä hinnat, kuten varsinkin Kaliforniassa.
Markku, en tarkoittanut sitä että Etelävaltiolaiset on juntteja, vaan sitä että perinteisesti Demokraatteja äänestänyt työväki Etelävaltioissa 60-luvulla irtosi puolueesta ja oli täten kypsää maaperää populismille. Vähän niin kuin SMP oli Kepuun pettyneiden kanava.
Lähetä kommentti