"Eihän suomalaisen yhteiskunnan epäkohdista tai kansallisista stereotypioista keskustelemista voi kieltää. Se on aivan eri asia kuin rasismi, jossa kritiikkiä käytetään leimaamiseen, jonka takana voi olla muita tarkoitusperiä, esimerkiksi väkivaltaan yllyttäminen."Käsittääkseni ensiksikään kukaan ei ole kieltänyt Oksasta keskustelemasta yhtään mistään. En kuitenkaan ymmärrä jälkimmäistä osaa, koska en oikein ymmärrä mikä sitten oikeastaan on "leimaamista", jos ei puhe suomalaisesta miehestä geneerisesti viinaan menevänä pahoinpitelijänä.
Itse en, "miesasiamiehistä" tms. poiketen, ole halukas esittämään mitään isäs oli kun sua teki- argumentteja siitä, kuinka väkivaltaisia naiset ovat. Ilmiö on mielenkiintoisempi noin yleisellä tasolla merkkinä siitä, minkälainen puhe on Suomen oloissa osoitus kuulumisestä ns. älymystöön. Oksasen tapauksessa "puhetapa" voidaan ajatella laajassa merkityksessä, esimerkiksi ulkonäköön ja tapoihin liittyvänä viestintänä, kuten tässä tapauksessa tupakoinnin ihannointina.
Väittäisin, ettei Suomessa ole todellista älymystöä, sanan siinä merkityksessä kuin wikipedia sen esittää, mutta tämä ei ole täysin totta. Meillä on vain sellainen mediakulttuuri, että aatteet ja ajatukset, joita tämä korkeakulttuurin alueella toimiva väestönosa edistää, ovat ala-arvoista mölinää. Joku sanoo jotain "shokeeraavaa" ja sitten sitä päivitellään ja taivastellaan. Näkökulma on kapea ja rajoittuu yleensä "feminismiin" tai johonkin muuhun makkaratukkien suosimaan pseudoteoriaan. Media ja jopa oikeuslaitos vartioivat niinsanotun älymystön monopolia. Jos joku muu esimerkiksi yrittää samanlaista provokatiivista tyyliä mutta "vääristä" lähtökohdista, hänet parhaassa tapauksessa vaietaan kuoliaaksi (mikä usein olisikin paikallaan) ja pahimmassa tapauksessa viedään käräjille.
Kirjoittamalla sadomasokistista ja "sopivaa" viholliseksi koettua väestönosaa leimaavaa tekstiä pääsee suomalaisen korkeakulttuurin kärkeen ja pääsee kansainväliseen mediaan laukomaan "kohahduttavia" latteuksia jotka on kuultu eri muodossa kymmenet kerrat aiemmin. Syntyvän yhteiskunnallisen keskustelun syvyyksissä ei voi tosin uida edes käsipohjaa, mikä on hyvä, ottaen huomioon minkälaista kuraa se on. Kaikkein hellyyttävintä on huolestunut nyyhkintä "Suomi-kuvasta", ikäänkuin joku naamansa valkaissut makkaratukka kiinnostaisi ketään muuta kuin neuroottisesti kuvittellista kansallista etua vaalivaa pikkuporvarillista rupusakkia.
En tässä ota kantaa Oksasen kirjallisiin ansioihin, joita en ole pätevä arvioimaan. Hänen ansionsa kirjailijana ovat kuitenkin täysin erilliset tällaisen "yhteiskunnallisen keskustelun" relevanssista.
35 kommenttia:
Feministit väittävät, että läheissuhteissa lähes pelkästään miehet syyllistyvät väkivaltaan. Näin täytyy olla, koska patriarkaattiteorian mukaan miehet käyttävät valtaa väkivallalla ja sen uhalla.
Jos kävisi ilmi, että naiset ovat läheissuhteissa yhtä tai enemmän väkivaltaisia, se kaataisi patriarkaattiteorian oleellisen tukipilarin.
Siksi feministit ja oksaset oksentavat näitä juttujaan, ja siksi heitä on kiva kiusata kertomalla tieteellinen totuus asioiden oikeasta laidasta: naiset ovat ainakin Jenkkilöissä metatutkimusten(kin) perusteella läheissuhteissa hiukan miehiä väkivaltaisempia.
Kyseessä ei siis ole looginen argumentaatiovirhe, kuten tyypillisellä tietämättömyyden tuomalla ylimielisyydellä väität. Argumentti on aivan validi ja sen tarkoitus on osoittaa patriarkaattihuuhaa huuhaaksi.
Muuten olen kanssasi samaa mieltä. "Älymystö" lähinnä signaloi yhteiskunnallista asemaansa junttikulttuurin yläpuolella mutta päätyy hämmästyttävästi sovinnaisuudessaan usein pahimpien junttien alapuolelle. Hyvä esimerkki on Hesarin "älymystöraati", jossa mielenkiintoisinta on lähinnä se, kuinka suuri enemmistö on kaikkein sovinnaisimman mielipiteen takana. Onhan siellä tosin väärinajattelijoitakin aina mukana ja joskus joku onnistuu perustelemaan sovinnaisenkin idean kekseliäästi. Että ehkä ei tilanne sentään toivoton ole.
Kuinkahan monta vuotta vielä kuluu ennen kuin älymystön enemmistö herää huomaamaan feminismin ja rasismin samanlaisuuden? Montako oksasta tarvitaan?
Hieno kirjoitus TM:ltä. Hesarin "nuijien neuvosto" on kyllä naurettavuuden huippu. Tälläisen raadin kokoaa viestintää tjsp lukeneet toimittajat, jotka luulevat kyldyyriväen muka olevan selvillä mitä maailmassa tapahtuu ja mihin ollaan menossa. Sofi Oksaset eivät sinänsä ole toimittajien sivistymättömyyteen ja kaikeen siitä seuraavan verrattuna mikään ongelma, sillä ilman mediahypeä he eivät ole mitään.
Kyseessä ei siis ole looginen argumentaatiovirhe, kuten tyypillisellä tietämättömyyden tuomalla ylimielisyydellä väität.
Se ei ole argumentaatiovirhe silloin, jos puhutaan "patriarkaattiteoriasta", mutta on silloin, jos sillä yritetään todistella, että miehet eivät pahoinpitele.
En ota tässä mitään kantaa väitteen "miehet hakkaavat vaimojaan" paikkansapitävyyteen, asiallisuuteen tms., vaan ainoastaan siihen, että hakkasivat (kuten Sofi väittää) taikka eivät, ei naisten väkivaltaisuus tätä asiantilaa muuta.
Oksanen on kirjailijana aivan loistava. Joel Lehtosen jälkeen paras suomalainen kirjailija. Siis minusta.
Mutta olet oikeassa, TM. Jännien kriittisten juttujen sanominen on Suomessa "älymystön" ja "taiteilijoiden" privilegio. Veronmaksaja tehköön sitä minkä parhaiten taitaa. Olkoon nöyränä.
Hyvä kirjoitus. Kiitos.
Väittäisin, ettei Suomessa ole todellista älymystöä, sanan siinä merkityksessä kuin wikipedia sen esittää,
Eikä siinä kaikki! Komparatiivisissa tutkimuksissa on nimittäin todettu, että missään länsimaassa Ranskaa lukuunottamatta ei ole todellista älymystöä.
Muissa länsimaissa on jo monta vuosikymmentä käyty samaa ikuisesti paikallaan polkevaa, maasta toiseen täsmälleen samana pysyvää keskustelua älymystön väitetystä puuttumisesta. Sukupolvesta toiseen todetaan kaikkialla uutena ja kuohuttavana, juuri äskettäin akuutiksi tulleena seikkana, että "meidän maamme poikkeuksellisena epäonnena on se, ettei meillä ei ole todellista älymystöä, toisin kuin muualla". Kun joku sitten viitsiytyy kysymään, missä maassa tällaista todellista älymystöä sitten on, ainoat reaktiot ovat 1) olla vastaamatta mitään tai 2) vastata, että Ranskassa. (Jeremy Jennings, "Deaths of the Intellectual: A Comparative Autopsy", teoksessa Helen Small (toim.) The Public Intellectual, Oxford: Blackwell, 2002, s. 110-130.)
Hesarin "nuijien neuvosto" on kyllä naurettavuuden huippu.
Niin - onhan siellä tosiaan Ben Zyskowicz, Ilkka Herlin, Matti Apunen, Jari Sarasvuo ja muuta vastaavaa feminististä roskaväkeä. Minusta itsestäni nyt tietysti puhumattakaan.
Tälläisen raadin kokoaa viestintää tjsp lukeneet toimittajat,
Vastuuhenkilö Jyrki Räikkä on valmistunut Helsingin yliopistosta poliittisesta historiasta. Sinänsä "viestintää lukenut toimittaja" on haukkumasanana yhtä mielekäs kuin "fysiikkaa lukenut insinööri". Toimittajaksi usein tullaan lukemalla mm. viestintää.
mielenkiintoisinta on lähinnä se, kuinka suuri enemmistö on kaikkein sovinnaisimman mielipiteen takana.
Jos vastausvaihtoehdot ovat kyllä ja ei, on mahdollista olla joko kaikkein sovinnaisimman mielipiteen takana tai toiseksi sovinnaisimman mielipiteen takana. Voi siis valita, tullako syytetyksi siitä, että seisoo sovinnaisimman mielipiteen takana vai siitä, että seisoo toiseksi sovinnaisimman mielipiteen takana.
Kuinkahan monta vuotta vielä kuluu ennen kuin älymystön enemmistö herää huomaamaan feminismin ja rasismin samanlaisuuden?
Itsehän olen rinnastanut rasismin ja feminismin jo kertaalleen tuolla parjatulla foorumilla. Ehkä se on laiha lohtu, mutta katson kuitenkin toistaiseksi tehneeni oman osuuteni.
Muistaakseni Oksanen valitti aikoinaan sitä, että virolaiset naiset leimataan huoriksi Suomessa. Hatusta heittäisin, että virolaisnaisista on itseään myynyt suunnilleen yhtä suuri, ellei suurempi, osa kuin suomalaismiehistä on hakannut vaimoaan. Mitä tästä pitäisi päätellä...?
Tässä muuten Pasi Malmin yhteenveto suomalaisen parisuhdeväkivallan sukupuolijakaumaa koskevasta tutkimuksesta: http://miestentasaarvory.files.wordpress.com/2009/11/lsvv-taulukko.jpg.
""Hesarin "nuijien neuvosto" on kyllä naurettavuuden huippu.""
"Niin - onhan siellä tosiaan Ben Zyskowicz, Ilkka Herlin, Matti Apunen, Jari Sarasvuo ja muuta vastaavaa feminististä roskaväkeä. Minusta itsestäni nyt tietysti puhumattakaan."
Niin, on siellä fiksujakin. Mutta fiksut ovat pelkkänä mausteena sopassa. En tajua miten mitään instituutiota kohtaan voi olla kriittinen, jos on koko ajan huomioitava kaikki poikkeukset. Tärkeintä tälläisissa raadeissa on yleinen taso.
""Tälläisen raadin kokoaa viestintää tjsp lukeneet toimittajat,""
""Vastuuhenkilö Jyrki Räikkä on valmistunut Helsingin yliopistosta poliittisesta historiasta.""
Miksi hän koonnut tuollaisen raadin, jossa kulttuuriväki on yliedustettu tälläisenä aikana, jolloin suomalaisen korkeakirjallisuuden kiinnostuvuus on lähes infinitesimaalisen lähellä 0:aa?
"Sinänsä "viestintää lukenut toimittaja" on haukkumasanana yhtä mielekäs kuin "fysiikkaa lukenut insinööri". Toimittajaksi usein tullaan lukemalla mm. viestintää."
Aivan. Minusta pelkän viestinnän lukeminen ei anna riittäviä eväitä maailman ymmärtämiseen. Usein juuri muita opintoreittejä toimittajiksi päätyneet henkilöt voivat olla viisampia kuin viestintää lukeneet.
En oikein ymmärrä tätä Sofi Oksasen kritisointia. Minusta se menee ohi maalinsa.
Sofi kertoi TV-ohjelmassa (jotka ovat muotonsa vuoksi aina pinnallisia), että suomalaiset miehet ovat väkivaltaisia mököttäjiä. Tämä on kansainvälisesti katsoen totta ja aito sosiaalinen ongelma. Ei ongelma poistu sillä, että muitakin ongelmia on tai että kaikki suomalaiset miehet eivät ole väkivaltaisia.
Ei myöskään ole Sofin vika, että jostain muista kansanryhmistä ei voi puhua yhtä suorasukaisesti kuin suomalaisista miehistä.
Jos sinua ärsyttää pinnallisuus, niin lue Sofin kirjoja. Ne eivät ole pinnallisia.
Jos sinua ärsyttää se, että jonkun muun kansanryhmän samanlaisesta mollaamisesta joutuu oikeuteen, ole yhteydessä Mika Illmaniin.
Tarkoitukseni ei ollut kritisoida a) Sofi Oksasta yksityishenkilönä tai b) kirjailijana, vaan median luomaa kuvaa Sofi Oksasesta "älykkönä".
Se, mikä rooli Oksasella itsellään on ollut tämän kuvan luomisessa, ei ole minun asiani arvioida. Kritiikkini oli tarkoitettu kohdistetuksi tapaan, jolla suomalainen media tuottaa "älymystöä".
Yksi kohta, joka oli ehkä asiaton, oli tuo heitto sadomasokismista, se tuli mieleeni, kun eräs, sanoisinko venäläismielinen dosentti arvioi Oksasen kirjoja. Sekin oli tarkoitettu "vastakarvaan" luennaksi median tuottamasta kuvasta, ei kirjalliseksi kritiikiksi.
Tuo viittaus "makkaratukkaan" oli myöskin tarkoitettu piikiksi tätä Suomikuvasta huolestumista kohtaan. Siis siten, että tämä tympeän porvarillinen sakki on jotenkin kauhean huolissaan siitä, että mitä ne nyt meistä ajattelevatkaan, kun tuokin on tuon näköinen ja kauheeta mitä se puhuu suomalaisista.
Jos loukkasin Oksas-faneja, niin pahoittelen, se ei ollut tarkoitukseni.
Ja Tommille vielä: Suomessahan on älymystö, kuten sanoin, mutta mediasta saatava kuva "älymystöstä" ei ole ihan sellainen kuin wikipedian karakterisointi asiasta.
Ei hesarin raadin ongelma ole sen koostumus, vaan konseptin älyttömyys. Homma olisi ihan yhtä typerä, vaikka osallistujat valittaisiin yksinomaan talouselämän tai politiikan piiristä.
Kun joku asia tiivistetään yhteen kyllä/ei/eos kysymykseen, joka yleensä sisältää pari väärinymmärrystä, monitulkintaisuutta tai kyseenalaista oletusta, ei lopputulos oikein voi olla muuta kuin nopalla heitetty. Ja ainakaan tällä ei ole mitään yhteyttä mihinkään älylliseen keskusteluun
Välillä olen miettinyt, onkohan Hesarissa joku kisa muotoilla kysymykset niin että saa vastaukset mahdollisimman tasan kyllä, ei ja kieltäytyy vastaamasta välillä. Siksi tarkoituksellisen sotketuilta kysymykset joskus tuntuvat.
Oikeastaan kysymys siitä, onko maassa älymystöä, on vähän epärelevantti ja lähtee väärästä näkökulmasta. Oikea kysymys olisi, onko maassa yhteiskunnallista keskustelua (ja millaista). Jos keskustelua on, niin sitten varmaan on myös joku joka käy sitä, s.o. älymystö.
Oikeastaan kysymys siitä, onko maassa älymystöä, on vähän epärelevantti ja lähtee väärästä näkökulmasta. Oikea kysymys olisi, onko maassa yhteiskunnallista keskustelua (ja millaista). Jos keskustelua on, niin sitten varmaan on myös joku joka käy sitä, s.o. älymystö.
Tavallaan yllä kirjoituksessani kysymys olisi voinut olla tämä, so. olisin voinut - ja kirjoitus olisi näin jälkikäteen ajatellen ollut parempi - kirjoittaa, että "suomessa ei ole yhteiskunnallista keskustelua", joka sekään ei ole totta, mutta tapa, jolla media sitä yhteiskunnallista keskustelua tuottaa, voi joillekin synnyttää tällaisen kuvan.
En koe yhteiskunnallisen keskustelun heikkouden syyksi niinkään keskustelijoiden huonoutta, vaan oikeastaan tarkoituksenmukaisen foorumin puutteen ja sen, että "turuilla ja toreilla" käytävä keskustelu on aina vaan tätä ikuista Suomi-kuva nyyh nyyh- tai suomalaiset miehet dokaa yök- tms. juttua.
Tommi on osallistunut siihen vähäiseen hiukan laadukkaampaan osaan keskustelua. Olisin kiinnostunut tietämään, miten hän kokee asian.
Minusta homma menee parhaimmillaan jotenkin niin, että kansa esittää teesin ja älymystö antiteesin. "Oikea" älymystö kykenee ainakin useimmissa asioissa tekemään näistä synteesin.
Koska kansa ja älymystö näkevät asian dikotomian kautta, Hesarin formaatti sopii siihen mainiosti. Dikotomiaan kuuluu tietysti, että kaiken älymystöön kohdistuvan synteesistä lähtevän kritiikin väitetään johtuvan siitä, että kriitikko kuuluu kansaan eli edustaa teesiä.
Mitään oikeasti älykästä tai rakentavaa yhteiskunnallista keskustelua ei tuossa muodossa pysty tietenkään käymään. Itseään kunnioittavat oikean älymystön edustajat ovat varmaan enimmäkseen jättäytyneet tuosta pois.
Teemu Mäen nimi siellä on joskus näkynyt ja kyseinen mies vaikuttaa kykenevän yllättävän usein esittämään raikkaita synteesejä.
En koe yhteiskunnallisen keskustelun heikkouden syyksi niinkään keskustelijoiden huonoutta, vaan oikeastaan tarkoituksenmukaisen foorumin puutteen ja sen, että "turuilla ja toreilla" käytävä keskustelu on aina vaan tätä ikuista Suomi-kuva nyyh nyyh- tai suomalaiset miehet dokaa yök- tms. juttua.
Tässä tiivistyy ongelman ydin nähdäkseni. Sitten voi alkaa miettiä, miksei sopivia foorumeita ole, ja olisiko niitä mahdollista luoda (ja miten).
Mikko: teesi-synteesi-antiteesi -rakenteesi levisi tällä kertaa kyllä käsiin, tai sitten oma ymmärrykseni ei vaan riitä tajuamaan sitä. Puhutko "älymystön" ja "kansan" rooleista yleisesti, vai spesifisti epä-älyllisen älymystökritiikin stereotypiasta, vai ehkä molemmista samaan aikaan ja/tai jostain muusta?
No rehellisyydennimissä on sanottava, että Oksanen on suomalaiseksi kirjailijaksi ihan fiksu. Hänen kirjojaan en ole lukenut, mutta hänen kolumninsa ovat hyviä. Epäilen, että tässä on naistutkimuksen peruskurssi taas tehnyt tuhojaan. Yksi syy lisää lakkauttaa naistutkimus Suomen yliopistoista.
Onko feminismi siis rasismia ?
Molemmat ajattelutavat rasialismi ja feminismi perustuvat ainakin joltain osin siihen väitteeseen että ihmisryhmien välillä on biologisia eroja mm. aggressiivisuudessa ja että nämä erot on lisäksi syytä ottaa huomioon poliittisessa päätöksenteossa. Tietysti feminismi ja rasialismi ovat sukua toisilleen.
Onko feminismi siis rasismia ?
Jos olisit lukenut kirjoituksiani, tietäisit, että olen jo lähes vuosikymmenen verrannut feminismiä rasismiin. Mutta koska viiteryhmäsi on vuosia vainonnut ja solvannut minua mokuttajarunkkarihomopaskaksi, et tietenkään tule ajatelleeksi, että minä alempirotuinen ali-ihminen olen esittänyt tuon kysymyksen jo vuosia sitten, vastannut siihen myöntävästi ja kokenut myös tuoda tämän mielipiteeni yleiseen tietoisuuteen.
Puhutko "älymystön" ja "kansan" rooleista yleisesti, vai spesifisti epä-älyllisen älymystökritiikin stereotypiasta, vai ehkä molemmista samaan aikaan ja/tai jostain muusta?
Rooleista, jonka osajoukot useimmiten ottavat erilaisissa yhteiskunnallisissa keskusteluissa. Eivät tietenkään aina, mutta useimmiten sama kuvio tuntuu toistuvan. Joskus asia menee myös täsmälleen päinvastoin.
Esimerkiksi naisasiassa kansan mielipide eli teesi on ollut naiivi essentialismi jossa on esim. naisten ja miesten työt, älymystön mielipide eli antiteesi on pitkään ollut feminismi, tämä on kyllä vähän murentunut.
Synteesissä nähdään miten nämä kaksi näkemystä ovat tavallaan oikeassa ja tavallaan väärässä. Synteesiä kritisoidaan sekä teesin että antiteesin leireistä, mutta kritiikki ei vielä kerro synteesistä. Synteesiäkin voi feikata. Keskustelukulttuurin kannalta kaikkein tuhoisinta onkin, jos joku väittää ymmärtävänsä molempia osapuolia tai ettei ymmärrä kumpaakaan osapuolta, mutta todellisuudessa edustaa toista leiriä.
Kyky synteesiin riippuu meillä tavallisilla ihmisillä enimmäkseen siitä, liikuttaako asia meitä. Jos asiaan ei ole suoraa henkilökohtaista sidosta, on paljon helpompaa nähdä ettei kumpikaan dikotomian puoli ole oikea.
Yhden asian kohdalla kehitys menee niin, että dikotomia alkaa jossain vaiheessa rakoilla, ja älymystönkin keskuudesta alkaa kuulua pikkuhiljaa soraääniä ja rintamalinja rakoilla. Kuten esimerkiksi feminismin osalta on tapahtunut, ja kuten yllä Tommikin toteaa. Varmaan älymystön edustajissa on eroja siinä, kuinka pian synteesiin kykenee.
Jos olisit lukenut kirjoituksiani, tietäisit, että olen jo lähes vuosikymmenen verrannut feminismiä rasismiin.
Olen lukenut blogiasi jonkun verran ja kerran kommentoinut yhtä johonkin suomalaisugrilaiseen kieleen liittyvää asiaa.
Tommi on osallistunut siihen vähäiseen hiukan laadukkaampaan osaan keskustelua. Olisin kiinnostunut tietämään, miten hän kokee asian.
Olen kokenut asian aika samoin kuin sinäkin: ei ole mitään yhtä foorumia joka samanaikaisesti sekä tasokkuudellaan että suosiollaan nousisi muiden yläpuolelle tai Schellingin pisteenä keräisi pätevät keskustelijat ympärilleen. Soininvaara nyt laukoo välillä hänkin melkoisia älyttömyyksiä, kuten IPR-keskustelussa näimme; mutta en voi silti välttyä ajattelemasta, että Soininvaaran blogi on yhä edelleen Suomessa lähimmäksi tätä peräänkuulutettua ihannetta päässyt foorumi. Se voi sovelletusta mittapuusta riippuen olla joko rohkaisevaa tai masentavaa.
Sitten on tietysti tämä kymmenen tai viidentoista blogin löyhä klusteri, johon kuulutte esimerkiksi sinä ja Panu, mutta se ei muodosta mitään kovinkaan yhtenäistä - saati mitään sanokaamme Crooked Timber -tyyppistä. Ja nykyisillä kirjoittajilla on varmaan omassa elämässään paljon parempaakin tekemistä kuin koettaa edes luoda mitään sellaista.
Minusta kyllä joku suomikuvakeskustelun kritiikki on yhtä kauan sitten omaa elämäänsä elämään lähtenyttä ja loppuunkulunutta kuin itse suomikuvakeskustelukin. Ensin tulee sama nyyhkivä ja käsiä vääntelevä suomikuvakeskustelu, jonka kaikki osaavat pienimpiä yksityiskohtia myöten ulkoa. Sitten saadaan raikkaasta ja rohkeasta toisinajattelusta itseään onnitteleva nyyhkivän suomikuvakeskustelun kritiikki, jonka kaikki osaavat samalla tavalla pienimpiä yksityiskohtia myöten ulkoa ja joka on yhtä freesi kuin vuoden 1988 Kanava-lehti. Mieluummin olisin vaikka photoshoppaamassa lolcatseja.
Kun joku asia tiivistetään yhteen kyllä/ei/eos kysymykseen, joka yleensä sisältää pari väärinymmärrystä, monitulkintaisuutta tai kyseenalaista oletusta, ei lopputulos oikein voi olla muuta kuin nopalla heitetty.
Kyllä/ei-formaatti on välillä jopa absurdin rajoittava jo siitä puhtaan teknisluontoisesta syystä, että sekä kyllä-vastaus ja ei-vastaus ovat perusteltavissa vain niin ja niin monella eri tavalla. Joukkoon mahtuu siis aina enemmän tai vähemmän vääjäämättä useita saman perustelun hieman erilaisia muotoiluja. Ehkä vastaajia on yksinkertaisesti kvantitatiivisesti liian monta, jotta siitä voisi ylipäänsä syntyä muuta kuvaa kuin että kaikki ovat lammaslauman tavoin toistensa kanssa samaa mieltä. Itse olen aina - silloin kun en ole kieltäytynyt ottamasta kantaa - pyrkinyt sanomaan perusteluna jotain, jota kukaan muu ei todennäköisesti tule sanomaan. Välillä tämä on ollut jopa hävettävän helppoa, mutta ei suinkaan aina. On käynyt myös niin, että olen sanonut jotain, jonka kanssa olen uskonut jääväni aivan absoluuttisen yksin, ja sitten joku toinen on kuitenkin sanonut melkein sanasta sanaan saman.
Jos kysymyksen muotoilua pitää typeränä tai ongelmia aiheuttavana, sen voi myös sanoa omassa vastauksessaan, jos haluaa - eikä tätä sensuroida.
Huomauttaisin myös, että ei ole syytä ajatella, että jos joku on jossakin konseptissa mukana, hän pitää tuota konseptia automaattisesti jotenkin hyvänä, hienona, kekseliäänä, kannatettavana jne. Ainakin itse ajattelen päinvastoin, että minun on syytä olla mukana, jotta mukaan mahtuu sen takia yksi Geneerinen Makkaratukka (tai Geneerinen Pukumies) vähemmän. On kai nyt sentään parempi että niitä vastauksia annan minä eikä minun asemestani joku... no, en nyt mainitse nimiä. Ties vaikka kuinka moni muista ajattelisi samalla tavalla: parempi että minä kuin että joku muu. Ainoa vahinko vain on, että kaikkien kohdalla se ei välttämättä ole lainkaan parempi.
Miksi hän koonnut tuollaisen raadin, jossa kulttuuriväki on yliedustettu tälläisenä aikana, jolloin suomalaisen korkeakirjallisuuden kiinnostuvuus on lähes infinitesimaalisen lähellä 0:aa?
No voi hyvä tavaton, sehän on lehden kulttuuritoimituksen konsepti ja käyttää kulttuuritoimituksen palstatilakiintiötä. Jos luette sieltä paperilehdestä sen jokaviikkoisen lyhyen yhteenvedon, niin kyseisen sivun ylälaidassa lukee KULTTUURI aika hemmetin isolla.
Ja "suomalaisen korkeakirjallisuuden" - laskin, että kirjailijoita on mukana kokonaista 15,3 %, jos tietokirjailijat suljetaan korkeakirjallisuuden ulkopuolelle. Vaikka kaikki kirjailijat vastaisivat johdonmukaisesti aina typerästi, se ei riittäisi tekemään vastausten enemmistöstä typerää.
Tarkoituksena oli sanoa korkeakulttuurin, ei korkea kirjallisuuden. Vaikka raati esiintyykin kulttuurisivuilla, en tajua miksi humanistisen kulttuurin pitäisi olla raadissa yliedustettuna, koska kysymykset eivät useinkaan käsittele humanistista erikoisosaamista vaativia alueita, päin vastoin raati profiloituu ottamalla kantaa sellaisiin asioihin, joista se yleensä ottaen ei tajua hölkäsen pöläystä, kuten vaikkapa vasta "Suomen tieteen ummehtuneisuuteen". Tässä esimerkiksi eräs kokoomuspoliitiikko myönsi ettei tiedä asiasta mitään. Sitävastoin useimmat ns."kultturi-intellektuellit" kommentoivat ja äänestivät tästäkin kysymyksestä oikein innokkaasti.
Sitten saadaan raikkaasta ja rohkeasta toisinajattelusta itseään onnitteleva nyyhkivän suomikuvakeskustelun kritiikki, jonka kaikki osaavat samalla tavalla pienimpiä yksityiskohtia myöten ulkoa...jne.
Pahoittelen, jos tämä on jotenkin tympeää, itse en yritä olla raikas tai rohkea, olenpahan vain kyllästynyt. Eilen iltapäivällä - ennen tämän merkinnän kirjoittamista - kuuntelin autoradiosta kolmelta eri kanavalta ipitystä siitä, onko Oksanen vahingoittanut Suomikuvaa vai ei.
Surkuhupaisinta tässä on se, että keskustelun sävy oli tyyliltään sellainen, että me (Suomi kansakuntana) olemme tässä niinkuin perhe ja Sofi on jonkinlainen lahjakas mutta kuriton ottolapsi, joka menee kertomaan kaikille, että isi lyö juovuksissa äitiä. Ja kun ei sillä ole varaa, kun se on niin kamalan näköinenkin.
Ja sitten vielä se, mitä Oksanen todella sanoi, koko juttu. Tympeää, ikävystyttävää, epäolennaista.
Niin, vielä sen verran, että en Hesarin raatia ajatellut lainkaan. Tiedän sen olemassaolosta ja olen kuullut huhuja sen kokoonpanosta, mutta siihen tietoni sitten jäävätkin. Lopetin hesarin lukemisen vuosi sitten.
...mikä vinouttaa käsitystäni entisestään, koska en lue enää edes Aamulehteä tai itseasiassa mitään muutakaan lehteä.
Tarkemmin ajatellen, en tiedä mistään keskustelusta mitään, vain lööppijulkisuudesta ja radion puheohjelmista. Ehkä olisi parempi minunkin pitää suuni kiinni.
Ja kun ei sillä ole varaa, kun se on niin kamalan näköinenkin.
Tuossa ulkonäköjutussa on yksi pointti: Sofi nillitti myös siitä, että Suomessa muka on yksi ainoa ulkonäköihanne ja yksi ainoa kauneuskäsitys. Siihen voisi vastata, että pikemminkin nuorten naisten nykyiseen kulttuuriin kuuluu pakonomainen tarve sotkea luonnollinen ulkonäkönsä näkyvistä mahdollisimman groteskeilla alakulttuurisotamaalauksilla. Sofi itse on mitä suurimmassa määrin case in point. Ehkä sen groteskin sotamaalauksen alla on ihan ihmisen näköinen ihminen, mene tiedä.
Jos haluaa säilyttää illuusion siitä, että Sofi Oksanen ei ole "rasistisesti" miehiin suhtautuva pönttö, ei kannata katso kyseistä pätkää Tanskan TV:n sivulta.
Oksanen siis sanoi muun muassa: "Tyypillisellä suomalaismiehellä ei ole kykyä kertoa tunteistaan ja sanojen sijasta hän käyttää väkivaltaa". Tyypillinen tarkoittaa enemmistöä tai kaikkia. Se tarkoitta myös ikään kuin oikeaa oletusarvoista asennetta; suomalainen mies on lähtökohtaisesti oletettava väkivaltaiseksi.
Noin ei tietenkään kehtaisi sanoa mistään muusta ryhmästä Suomessa. Selvää on myös, että kyse on feministien kampanjasta määritellä käsitteitä eli luoda feminismille otollinen diskurssi ja todellisuus.
Jos siis onnistuu ohittamaan Oksasen oksennuksen tuntematta henkilökohtaisesti mitään, kannattaisi ehkä siitä huolimatta huolestua.
Jos siis on esimerkiksi sitä mieltä, että feministien mieskäsitys on virheellinen ja muutenkin yhteiskunnallisesti vahingollinen. Toivottavasti ei tarvitse selittää miten. Itse olen sitä paitsi sitä mieltä, että rasismi (seksismi) tuppaa aina olemaan vahingollista.
Viha Oksasta kohtaan näyttäisi pääosin johtuvan tästä "tyypillinen mies" -kommentista. Huolestuttavaa on, että toimittajat ovat kai pääosin missanneet pointit ja puhuvat epäoleellisuuksista kuten Suomi-kuvasta tai suomalaisten huonosta itsetunnosta.
Toimittajat ovat usein "älymystöäkin" törpömpiä :-P
Tommille sen verran, että tietenkin raadissa on vaihtoehtoja vain kaksi. Puhuinkin niistä perusteluista.
Siitä feminismistä ja sen kriitikoista. Taistelussa kyökkisosiologian ja kyökkievoluutiobiologian välillä ainoa järkevä positio on paheksuva pasifisti.
Ja jotenkin nämä primitiivireaktiot jotain malliin Kristiina-insituutti kohtaan, jonka todellinen valta ja relevanssi on mitätön, jaksaa hämmentää.
Voisiko tätä makkaratukkaa ajatellaa puhtaasti kaupallisena ilmiönä? Hänen kirjansahan ilmestyi juuri tanskaksi ja toki sille piti saada julkisuutta. Joku agentti hoiti hastattelun televisioon ja otti selvää, millaisia stereotypioita tanskalaisilla on Suomesta. Ja Sohvi sitten meni ja hiukan vahvensi niitä.
Agentti tiesi takuuvarmasti, että tanskalaiset eivät koko jutulle korvaansa lotkauta, mutta suomessa syntyy kova meteli. Kun tämä "Sofi-vaino" ujutetaan feedbackina tanskalaisiin (ja samalla muidenkin maiden viestimiin) on kirjan myyntimenestys taattu.
Itse asiassa Sofi on nyt samassa asemassa kuin joku Soltshenitsyn aikoinaan. Kumpikin kertoi ikäviä asioita omasta maastaan ja sai siitä hyvästä marttyyrin kruunun.
Muistakaamme 70 lukua! Kyllä me silloin säälimme hallituksen vainoamia neuvostokirjailijoita. Nyt muissa maissa säälitään Suomen kansan vainoamaa tyttöraukkaa.
Sanokaa, jos ajatukseni tuntuu väärältä.
Ajatus ei tunnu sinänsä hölmöltä, siis kyse voi olla laskelmoidusta PR-tempusta. Oikeastaan en ihmettelisi sitä, enkä edes paheksuisi sitä.
Se, mitä ihmettelen on että näistä lausunnoista syntyy suomikuva-keskustelua ja että niitä pidetään jotenkin relevantteina yhteiskunnallisina kannanottoina. Eli tarkalleenottaen minua pännii se, että tällainen PR-temppu onnistuu tällä tavalla.
Tuota selitystä puolustaa ainakin se, että ajoitus osui vähän liian näppärästi YK:n naisten väkivallan vastaisen päivän paikkeille. Päivän kunniaksi järjestettiin ympäri maailmaa mielenosoituksia.
Tyypillinen virolaisnainen ei muuten pysty rehelliseen työhän ja hankkii siksi elantonsa huoraamalla. Tyypillinen arabi taas luulee uskonsa takia, että meidät muut pitää räjäyttää.
Ai, olette virolaiset ja arabit eri mieltä? Täsmennän siis, että mielestäni teillä on kaiken muun lisäksi huono itsetunto.
Tai no, tarkemmin ajatellen minä en halua sellaista Suomea, jossa tällaisia osksasismeja oksennetaan, ihaillaan ja kehutaan rohkeiksi.
Pyydän anteeksi ja yritän tästä lähin ottaa etäisyyttä rasismiin, sovinismiin, seksismiin ja niiden kaltaisiin ilmiöihin.
Kiitän vielä Sofi Oksasta, että hän hän ei pyytänyt anteeksi vaan kaatoi lisää bensaa liekkeihin. Olisihan anteeksipyyntö pahasti haitannut häntä tulevassa roolissaan hyvänä vihollisena.
Muistatteko, ystävät, mitä tv-uutiset, radio ja kaikki lehdet tarjosivat Sofi-päivänä. Muistaakseni sanoma oli, että meillä tapetaan kaksi kertaa enemmän naisia kuin muissa maissa. Missään ei viitattu yhteenkään tutkimukseen tai kenenkään sanomisiin. Kukaan ei kyseenalaistanut uutista tai kysellyt, mistä maista on kysmys. Sehän olisi ollut sovinismia.
Kenties kustantajan PR-mies oli onkinut tuonkin selville etukäteen ja antoi sitten Sofille valmiit sanat suuhun.
Mielestäni ovelinta koko haastattelussa oli käynti venäläisessä ravintolassa. Me kaikki tiedämme, kuinka Sofi on kirjoissaan lyönyt sotakirveellä kaikkea venäläistä. Ja nyt hän maireasti hymyillen tarjoilee tanskalaiselle journalistille venäläisiä herkkuja upeassa ympäristössä.
Tanskalaiset ovat oman kokemukseni mukaan suurpiirteisiä ja rentoja. Nähdessään Sohvin venäläisessä ympäristössä he ajattelivat (ehkä): Vau, koko Suomi vihaa ryssiä, mutta tämä nainen vie rohkeasti vieraansa venäläiseen ravintolaan! Rohkea ja ennakkoluuloton nainen - kuten me tanskalaisetkin!
Ja myyntikäyrät sen kun nousevat.
Ja jotenkin nämä primitiivireaktiot jotain malliin Kristiina-insituutti kohtaan, jonka todellinen valta ja relevanssi on mitätön, jaksaa hämmentää.
Minua taas jaksaa hämmentää se, ettei myönnetä feministeillä ja kristiinainstituuteilla olevan merkittävästi valtaa. Kun merkittävä osa vihreiden agendasta (esim. ydinvoimasta luopuminen) on käytännössä mahdotonta, feministeillä on tällä hetkellä vihreiden kautta erittäin merkittävästi valtaa. Vihreät eivät voi jättää feministien mielipuolisimpiakaan ideoita toteuttamatta, sillä ainoastaan niitä toteuttamalla vihreät voivat demonstroida saavansa poliittisesti jotain aikaan. Sitä paitsi mielipuoliset feministiset ideat saavat käytännössä tuen kaikilta naisjärjestöiltä (kumileimasimilta). Esimerkiksi silloin kun yritettiin kieltää varojen myöntäminen naisten väkivaltaisuuden tutkimiseen,.vetoomuksen takana olivat kaikki naisjärjestöt suunnilleen Kokoomuksen Naisista naisten shakkikerhoihin. Jollei se ole vallankäyttöä ja joukkovoimaa, niin mikä on?
Myöhästynyt vastaus.
Esimerkiksi silloin kun yritettiin kieltää varojen myöntäminen naisten väkivaltaisuuden tutkimiseen,.vetoomuksen takana olivat kaikki naisjärjestöt suunnilleen Kokoomuksen Naisista naisten shakkikerhoihin.
Jos nyt oikein muistan, jokunen naisjärjestö laatii (sinänsä typerän ja vastenmielisen) kannanoton jonka sisältö oli että tutkimusvoimavarat tulee suunnata naisiin kohdistuvaan väkivaltaan, koska se on isompi ongelma. Useampikin feministi myös sitoutui irti tästä kannanotossa. Ja ko. tutkimus sai rahaa joka tapauksessa. Eli mikä valta? Ja niin tai näin, minusta joku muutaman sadan tuhannen tutkimusraha ei nyt ole ihan maailman relevantein asia.
Sukupuolittuneista miehiin kohdistuvista ongelmista minusta on ihan oikea ja merkittävä huoltajuuspäätökset. Ja todetaan samaan hengenvetoon että useimmat sukupuolitettuina esitetyt ongelmat eivät ole sitä uskottavasti, vaikka mitä voi tarkastella sukupuolierojen kautta mutta pitäisi tapauskohtaisesti perustella miksi ei esimerkiksi tuloerojen kautta. Takaisiin asiaaan, mitä ihmeen tekemistä tuomioistuinten päätöksillä tarkalleen ottaen on "feministien" kanssa? Ei se nyt ole oikein uskottavaa, että muuten reilut tuomarit on naistutkimuksen kurssilla aivopesty uskomaan että äiti on tärkeämpi vanhempi.
Minua häiritsee ylipäänsä tavattomasti se huolettomuus millä aatteille oletetaan kausaalisia seurauksia, koska se on yksinkertaisesti löysää kyökkisosiologiaa. Jos Matti ei katso penskojensa perään, niin minä kyllä tarjoaisin selitykseksi ihan perusinhimillistä väliinpitämättömyyttä ja laiskutta enkä "vapaata kasvatusta". Jos Mirja kiskoo kaksin käsin kossua, niin minusta nyt on uskottavampaa että hän haluaa päänsä sekaisin ihan samoista syistä kuin miljoonat ihmiset aiemminkin, lyhyesti kännissä on kivaa, eikä niin että hän kapinoi sukupuolirooleja vastaan.
Lähetä kommentti