Näiden erottaminen on tärkeää siksi, että kuulemme usein käytettävän ilmaisua "ymmärrän, vaikka en hyväksykään". Tämä johdatteli minut pohtimaan, josko on mahdollista tietää jotain vain hyväksyen, mutta ymmärtämättä ja toisaalta, voiko olla tietoa, johon ei liity kumpaakaan.
Nimitän tietämistä ilman ymmärrystä ja hyväksyntää uskonnollis-moralistiseksi tietämiseksi. Nimitys on huono, mutta en jaksanut tehdä kuviota uudestaan. Voisimme nimetä tämän tietämisen tabuksi. Tällaista tietoa ei ymmärretä eikä varsinaisesti hyväksytäkään, se vain "on". Tämä on esimerkiksi tapa, jolla fundamentalistit joistain uskontokunnista suhtautuvat vaikkapa evoluutioon tai se, miten joskus suhtauduttiin heliosentriseen maailmankuvaan. Tieto, jossa tietäminen on ymmärtävää ja hyväksyvää, nimitän hieman provokatiivisesti humanistiseksi tietämiseksi. Humanistinen tietäminen on usein päämäärä itsessään.
Ymmärrys ilman hyväksyntää on kentässäni nimetty kyberneettiseksi tietämiseksi. Nimityksen taustalla on kybernetiikka, ja sen on tarkoitus johdatella ajattelemaaan, että tällainen tieto on lähtöisin pyrkimyksistä muuttaa tai ohjata ympäröivää todellisuutta. Kyberneettinen tietäminen on lähinnä instrumentaalista, tieto on siinä väline niiden asioiden muuttamiseen, joita ei hyväksytä.
Lopuksi nimitän hyväksyvää tietämistä ilman ymmärrystä populistiseksi. Se on kaikkein diffuusein tietämisen muoto, ja on kyseenalaista onko se tietämistä lainkaan, niinkään kuin sopeutumista. Voidaan ajatella ehkä, että erilaiset coping-mekanismit tuottavat tällaista tietoa.
Jokainen abstraktio syntyy aina jostakin näistä lähtökohdista, mutta tietoisena prosessina lähtöpisteenä on aina joko humanistinen tai kyberneettinen tieto. Tieto kuitenkin jalostuu. Esimerkiksi teknologinen tiedonjalostuminen kiertää "kehää" myötäpäivään. Se syntyy tarpeesta ratkaista ongelma (kyberneettinen) ja lopputuloksena on teknologia, jonka toiminnan ymmärrämme, ja jolla tuottamamme todellisuus on helpommin hyväksyttävä (humanistinen). Teknologian leviäminen yhteiskuntaan johtaa sen käyttöönottoon myös sellaisten ihmisten parissa, jotka eivät sen toimintaa ymmärrä ja he joutuvat vain hyväksymään teknologian tuoman muutoksen (populistinen).
Tämä teoria on tyhmä, eikä oikeasti kerro mitään. Vaikka ensin se tuntui hienolta, huomasin, että lopulta vain alleviivaa, että tiedonfilosofia on järjetöntä.
7 kommenttia:
Meniköhän tuo lopun itseruoskinta säälinkeruuna överiksi? Olen toki oikeasti sitä mieltä, että tämä viitekehys on kuraa, mutta on se vaan hauska.
Ehkä minulla vaan on kiero huumorintaju. Nauran tälle vieläkin.
Ajatuskarkkia. Varo verottajaa.
Itseruoskinta olisi mennyt överiksi vain siinä tapauksessa, että olisit ilmoittanut à la Tommipommi, että häpeät tyhmyyttäsi niin, että lopetat saman tien koko bloggauksen ikuisiksi ajoiksi. Ja sitten blogi olisi hävinnyt ja kuukauden päästä olisi vaivihkaa tullut tilalle taas uusi. x)
Joo, ja kuten sattuikin, teen taas niin. Olen huomannut, että blogini jäävät merkkimääräiseltä pituudeltaan pitkän pamfletin ja tiiliskiviromaanin välimaastoon. Sitten vain kyllästyn ja pitää aloittaa uusi.
Kiitos teidän kaikkien julkisen pilkan ja solvauksen, olen itsekseni itkeskellessäni miettinyt tämänkin tekoni pahuutta ja häpeällisyyttä. Siinä itseinhossa kieriskellessäni olen keksinyt asiasta mm. sellaisen hypoteesin, että blogista menee maku kun en enää muista mitä kaikkea olen siihen kirjoittanut.
Tuollainen populistinen tieto on kuitenkin hyvin yleistä. Eikö esimerkiksi enemmistön läsityksen hyväksymisen kautta syntyvä tieto tai kuviteltu tieto ole juuri tuollaista populistista tietoa.
Ajatelleen vaikka ajatusta että ihmisroduilla ei ole eroja kognitiivisissä kyvyissä. Unohdetaan se seikka, onko tuo totta vai ei. Parempi esimerkki on naisten ja miesten äo:ssa ei olle eroa.
Käsitys on hyvin laajalle levinnyt vaikka harva varmaan on kuullut mistään tutkimuksesta aiheeseen liittyen.
Populistisen tiedon voi ajatella olevan kyseenalaista tietoa, koska yksilö on vain kuullut sen. Toisaalta voi myös ajatella että se on yhteisön yhteistä tietoa jonka joku on oppinut tai määritellyt - ja sitten koordinoinut muut ajattelemaan samala tavalla.
No jaa vai oliko nuo esimerkkini uskonnolismysisiä ?
Uskonnollis-moralistinen tieto oli tässä tarkoitus esittää jonakin sellaisena, joka elää mielessä jonkinlaisena automaattina. Sitä ei ole sisäistetty hyväksymällä sitä esim omaksuttujen väittämien mukana. Tiedon kohde, siis se, "mitä tiedetään" on tällaisessa tiedossa vain yksinkertaisesti "niin", ilman mitään kytköstä tai kontekstia.
Populistinen tieto taas on aktiivisesti hyväksyttyä, mutta kuten sanoit, ei sitä mitenkään erityisemmin ymmärretä tai kytketä mihinkään viitekehykseen tietona.
Kyberneettinen tieto on tietoa, joka on muodostunut, sellaisesta lähtökohdasta, että olemme pyrkineet ratkaisemaan jonkin ongelman itse.
Kyberneettinen tieto voi muuttua uskonnollis-moralistiseksi. Esimerkiksi pragmatistiset uskontoapologeetikot näkevät uskonnollisuuden tietona, jota ei tarvitse heidän itsensä edes ymmärtää, riittää, että se on hyväksi "yhteiskunnalle". Tietoa ei edes hyväksytä tietona.
Se, mitä nimitin tässä humanistiseksi tiedoksi, on vähän harhaanjohtavaa. Esimerkiksi kaikki tieteellinen perustieto on tietyssä mielessä humanistista, se on syntynyt halusta ymmärtää ja se hyväksytään maailman malliksi.
Lähetä kommentti