Tämäkin vielä. Järvinen taitaa olla jopa vihreäksi suorastaan harvinaisen pihalla, mutta toisaalta en myöskään muista, milloin viimeksi olisin lukenut jostakin Vihreiden politiikasta, josta voisin olla jotakin muuta kuin täysin päinvastaista mieltä.
Ilman kunnon perusteluita pidän kiinni näkemyksestä, jonka mukaan inhimillisessä toiminnassa ei ole tapahtunut mitään sellaista muutosta, joka estäisi kolme-neljä sukupolvea aikaisemmin eläneitä esi-isiämme arvioimaan ja ratkomaan nykyisiä ongelmiamme. Itse kutsun tätä trubaduuri-ongelmaksi.
Kun trubaduuri tuli esiintymään ravintolaan tai kylään tai minne vaan, hän tietenkin soitteli omia laulujaan mutta myös kopioi muiden lauluja. Hän oli eräänlainen yhdistelmä radiota ja nauhuria. Trubaduuri sai elantonsa soittelustaan, mutta jokainen häntä kuunnellut ei joutunut maksamaan. Hiukan yksinkertaistaen, trubaduuri sai palkan ensimmäiseltä asiakkaaltaan, usein majatalon isäntä. Loput asiakkaat kokoontuivat majatalon isännän vieraiksi. Varmasti oli niitä, jotka eivät maksaneet mitään, mutta pääosa käytti rahansa majatalon antimiin. No niin, tuo siis värikkäästi ja yksinkertaistaen esitettynä.
Nykypäivään verrattuna tilanne ei juuri ole muuttunut. Niin musiikki-, ohjelmisto- kuin lääketeollisuuttakin vaaditaan luovuttamaan toinen kopio ilmaiseksi, koska ensimmäinen kopion saajahan on jo maksanut koko tuotekehityksen. Tämä pätee vain siinä tilanteessa, että ensimmäisen kopion ostanut (se majatalon isäntä) pitää biisin/ohjelman/lääkkeen vain omana ilonaan. Ensimmäisen kopion omistaja tuo jotain lisähyötyä yhteisölleen, ja siitä johtuen hän saa asiakkaita. Majatalossa lisähyöty on mahdollisuus ravintoon ja sosiaalisiin kontakteihin. Nykymaailmassa musiikkiteollisuuden antama lisähyöty on ihan sama (ravintola ja sosiaaliset suhteet).
Keskeinen kysymys nyt onkin, että mitä sellaista lisäarvoa musiikkiteollisuus on tuottanut kuluttajalle, että nämä olisivat valmiita maksamaan musiikkiteollisuudelle mahdollisuudesta tulla kuuntelemaan musiikkia. Sukupolvi sitten ihmiset olivat valmiita maksamaan lp-levystä, koska sen tekeminen ei onnistunut kotikonstein. Nyt itse musiikin tallentaminen onnistuu kaikilta ja kustannus syntyy lähinnä internetin palveluntarjoajan myymästä yhteydestä. Ja jos wlanien jakaminen ei kohta enää ole rikollista, sekin murenee alta pois.
Se että saako musiikkiteollisuus kuinka paljon rahaa kuuntelusta vai eikö saa sitä sitä lainkaan on lähes yhdentekevää, samoin se että joutuvatko käyttäjät maksamaan jotain. Olennaista on nämä lieveilmiöt asian ympärillä, kuten näytösoikeudenkäynnit ja kontrolloimattoman valvonnan lisääntyminen. Vakavat IPR-kysymykset koskevat lähinnä patentteja, ja se patenttilobby valitettavasti pystyy käyttämään hyväkseen näitä kulttuuri-idiootteja niputtamalla kaikki IPR-kysymykset yhteen.
Tämän takia, minusta jonkinlainen "kasettimaksu" on täysin siedettävä kompromissi. Siihen ei sisälly hyvinvointitappioita koska aineistoista ei laskuteta per käyttö, ja maksu olisi aika pieni, joitain euroja kuussa per internet-liittymä. Jos musiikkilobbyn saa lopettamaan kansalaisoikeuksien polkemisen jonkinlaisen internetin teostomaksun vastineeksi, niin minulla tämä käy.
Kiinnitän minäkin huomiota tuohon yleistykseen "vihreät". Kyseessä oli yhden poliitikon henkilökohainen mielipide. Puolueessa on kannatusta molemmille kannoille.
Pari vuotta sitten perustettiin suorastaan työryhmä – johon kuulun – yhteisen kannan muodostamiseen. Ryhmä vaan ei ole toiminut yhden kokouksen jälkeen lainkaan, mikä on harmi.
Joskus minäkin ajattelin kuten Touko ja Antti, mutta en enää. Vihreiden edustajien äänestyskäyttäytyminen näihin asioihin liittyvistä laeista äänestettäessä kertoo kaiken olennaisen.
Mitä virkaa näillä "kannattaa tutustua tarkemmin" jne jutuilla oikein on, jos kansanedustajat äänestävät tällaisissa jutuissa Teosto-mafian ja patentti-lobbyn mielen mukaisesti?
Vihreät on liberaalille politiikalle jotain samanlaista kuin Suomi-Soffa on edullisille huonekaluille: Joka mainoksessa sellainen on, mutta kun menee liikkeeseen kysymään, myyjä nauraa ja sanoo että mainoksesssa on näytekappale, joka sekin on sittemmin laitettu takahuoneeseen.
En nyt jaksa tarkistaa äänestyslukemia. Jos ne ovat tapahtuneet vihreiden hallitusaikana, siinä ei ole mitään ihmeellistä – useimmista asioista hallituspuolueet äänestävät yhtenä rintamana, mahdollinen vaikuttaminen on tapahtunut paljon aiemmin. Oppositioaikana (kun ei tarvinnut puolustaa hallitusyhteistyötä) näissä äänestyksissä vihreät jakaantuivat selkeästi kahteen leiriin.
Toinen näkökulma: vihreissä kansanedustajat eivät edusta puoluetta vaan omatuntonsa mukaan äänestäjiään. Puolueen linja ei sido kansanedustajaa.
Mun on pakko todeta että en näe tätä "kansalaisoikeuksien" "slippery slope" -argumenttia, jolla tekijänoikeuksia tunnutaan vastustavan mitenkään hirvittävän vahvana.
Kaikkien vapauksien mukana tulee vastuuta. Nyt internet tarjoaa vain vapauksia, joiden seurauksena koko kaupallisen kulttuurin tuotannolta digitaaliselle ajalle putoaa pohja.
Tämä(kään) ei voi olla kestävä tai toivottava tilanne.
Itse näen nykyisen piraattiliikkeen lieveilmiöineen hämmentäväksi yhdistelmäksi rapakon takana syntynyttä libertarismia ja toisaalta kotoperäistä vasemmistolaista "suuryhtiökritiikkiä".
Molemmilla laidoilla on teoreettisessa viitekehyksessään ihan hyvää tarjottavaa, mutta yhteiskunnallinen tasapaino ja se paljon kuulutettu "viisaus" harvemmin ilmenee puhtaana kummankaan puheissa.
Miten kansalaisvastuuta voitaisiin toteuttaa internetissä uusien ja vanhojen "kansalaisoikeuksien" siitä kärsimättä?
Hyvitysjärjestelmä ja jonkinlainen systeemi, jossa latausmääriä voitaisiin anonyymisti selvittää olisi hyvä alku.
Voin tässä vain siteerata Robert A. Heinleinin erästä hahmoa: “There has grown up in the minds of certain groups in this country the notion that because a man or corporation has made a profit out of the public for a number of years, the government and the courts are charged with the duty of guaranteeing such profit in the future, even in the face of changing circumstances and contrary to the public interest. This strange doctrine is not supported by statute nor common law. Neither individuals nor corporations have any right to come into court and ask that the clock of history be stopped, or turned back.”
Kuusikymmentäkolme vuotta sen jälkeen, kun George Orwell huomautti, että sana "demokratia" oli lakannut jo jonkin aikaa sitten merkitsemästä enää yhtään mitään - koska sitä käytettiin tyhjänä iskusanana hymistelemään mitä tahansa kuviteltavissa olevia asioita joita kulloinenkin puhuja sitten sattuikin pitämään henkilökohtaisesti hyvinä ja toivottavina - tulee ihminen, joka on ottanut tehtäväkseen tuoda yhteiskunnalliseen keskusteluun kylmää rationaalisuutta ja järkiperäisyyttä, ja päästää sormistaan lausahduksen "Vihreät eivät kannata demokratiaa, vaan monopolistien mielivaltaa". Pitäen sitä ilmeisesti jonkinlaisena rationaalisena argumenttina. Tämä on aika pysäyttävää. Kas kun et saman tien kirjoittanut, että tahtosi vastaisesti äänestäminen on vihreiden geneettinen erityispiirre.
Orwell: "The words democracy, socialism, freedom, patriotic, realistic, justice have each of them several different meanings which cannot be reconciled with one another. In the case of a word like democracy, not only is there no agreed definition, but the attempt to make one is resisted from all sides. It is almost universally felt that when we call a country democratic we are praising it: consequently the defenders of every kind of regime claim that it is a democracy, and fear that they might have to stop using that word if it were tied down to any one meaning. Words of this kind are often used in a consciously dishonest way. That is, the person who uses them has his own private definition, but allows his hearer to think he means something quite different. Statements like Marshal Pétain was a true patriot, The Soviet press is the freest in the world, The Catholic Church is opposed to persecution, are almost always made with intent to deceive."
Lisään joukkoon yhden: "Statements like Vihreät eivät kannata demokratiaa, vaan monopolistien mielivaltaa are almost always made with intent to deceive."
Tommi: Sanaa "demokratia" on tässä tietenkin käytetty itseironisesti.
Pahoittelen jos tästä saa käsityksen, että sen merkityksen olisi tarkoitus olla osa "rationaalista" tai "analyyttista" keskustelua. Sitä se ei missään nimessä ole.
Tunnustan ihan suoraan, ilman kiertelyjä, että sanavalinnassani on kyse vain ja ainoastaan henkilökohtaisesta pettymyksestäni vihreisiin. Olin vuosikaudet ladannut paljon odotuksia ja optimismia puolueeseen ja takerruin sen liberaaliin perintöön. Kuvittelin, että vihreät puolueena kasvaisi ohi jonkinlaisesta jälkivasemmistolaisesta ja tätimäisestä paremmintietämisestä(*), mutta näin ei käynyt.
Sensijaan vihreiden tärkein kohderyhmä on ns. kulttuurivasemmisto, suomalaisten vastine valkoisille ihmisille, joilla on oikeat mielipiteet(tm) ja moraalinen ylemmyydentunto.
Tarkoitukseni ei ole huiputtaa, vaan purkaa kiukkuani. Minua on petetty, ja tämä muistutti minua jälleen kerran siitä, missä mittakaavassa.
(*) tarkoitan tätimäisellä paremmintietämisellä sitä, että lausunto on rohkea ja viisas silloin kun sen esittää nainen, mutta lattea itsestäänselvyys, jos sen esittää mies.
Valitettavasti erityisesti pienen hallituspuolueen toimintaa on huono tarkkailla eduskuntaäänestysten perusteella. Poliittinen vääntö on käyty äänestystä ennen, ja asioissa, joissa pieni puolue on hyvin eri mieltä muun hallituksen kanssa, on vaikea saada kuin pieniä viilauksia aikaan.
Lisäksi pienen puolueen toiminnassa korostuu harkinta poliittisen pelivaran käyttökohteista. Vastustetaanko kirkasotsaisesti kaikkea pahaa, vai säästetäänkö paukut vaikuttamiseen asioissa, joissa suuret hallituspuolueet eivät ole jyräämässä kantoja yhtenä rintamana.
Sensijaan vihreiden tärkein kohderyhmä on ns. kulttuurivasemmisto, - -.
Anteeksi nyt vain, mutta melkein kahdentoista prosentin tukemaksi keskisuureksi puolueeksi ei tässä maassa kyllä nousta pitämällä tärkeimpänä kohderyhmänä "ns. kulttuurivasemmistoa". Suomen kansasta ei läheskään kaksitoista prosenttia ole kulttuurivasemmistolaisia, ja kulttuurivasemmistolaisistakaan vihreitä ei kannata kuin osa. Jotta väitteesi pitäisi paikkansa, kulttuurivasemmistolaisuuden pitäisi suurissa asutuskeskuksissa lisäksi olla vielä tätäkin verrattomammin yleisempää. Vihreiden viime syksyn kunnallisvaalikannatuksesta voidaan päätellä, että esimerkiksi täällä Helsingissä 23,2 % ihmisistä on kulttuurivasemmistolaisia ja siellä Tampereellakin 15,7 %. Jos kävelet Hämeenkadun päästä päähän, joka kuudes vastaan tuleva ihminen on kulttuurivasemmistolainen. Ei kuulosta ihan hirvittävän uskottavalta.
Voin tässä vain siteerata Robert A. Heinleinin erästä hahmoa: "- - Neither individuals nor corporations have any right to come into court and ask that the clock of history be stopped, or turned back."
Tuo sitaatti on, epäilemättä tahattomasti, aivan hirvittävän paljastava. Voihan sitä puhua ja pauhata niistä oikeuksista, joita katsoo itsensä tai muiden omaavan, mutta jos ei ole osoittaa, millä konkreettisilla vallankäytöllisillä mekanismeilla näiden oikeuksien toteutuminen on tarkoitus taata, ne ovat yhtä tyhjän kanssa. Tuli mieleen vertaus, jota filosofi Raymond Geuss on käyttänyt eräästä Robert Nozickin tekstikohdasta, jossa tämä latelee pöytään samanlaista "ihmisillä on sellaisia ja sellaisia oikeuksia blaablaa ja siitä syystä mikään taho ei saa blaablaa" -puhetta: Nozickin puheet ovat kuin iso kuoleva kala, joka troolarin kannella haukkoo sätkien henkeään ja kieriskelee viimeisillä voimillaan kyljeltä toiselle kykenemättä tekemään ahdingostaan pelastautumiseksi yhtään mitään.
Tämä on itse asiassa vähän koomisenkin tuntuista, koska kaikkein vanhin ja suosituin veijo perusinsinöörien vastaväite vihervasemmistoa kohtaanhan on aina ollut, että vihervasemmistolaisuus on pelkkä käenpoikamaisesti vaativa suu, joka ei pysty kysyttäessä osoittamaan, miten vaatimuksista on konkreettisesti reaalimaailmassa mahdollista edetä niiden toteuttamiseen. Jos nykyisen tekijänoikeusjärjestelmän vastustaminen olisi sitä, mitä sinun kirjoituksiasi lukemalla olisi mahdollista päätellä sen olevan, niin nykyisen tekijänoikeusjärjestelmän vastustajat olisivat itse samanlainen vaativa suu kuin vihervasemmisto, vaikka osalla sattuisikin olemaan perusinsinöörin koulutus.
Tommi, mikä sinusta vihreiden tärkein kohderyhmä sitten on? Vihreät on ensinnäkin de facto vasemmistolainen puolue. Itsekin olet kutsunut jopa Soininvaaraa vasemmistointektuelliksi. Toisekseen vihreät ovat suurimmaksi osakseen jollain tasolla kulturelleja, jopa duunarivihreät. On totta, että kaikki vihreät eivät ole korkeakoulutettuja, mutta vihreän puolueen identiteettin kuuluu minusta jonkinlainen akateemisuus. Minusta vihreän puolueen suurin ongelma on, että se on kulturellien naisten puolue. En usko, että miehillä on siinä puolueessa paljon sananvaltaa. JJ Kasvi ja Soininvaara esittävät välillä ihan käyttökelpoisia ajatuksia, mutta puolueesta saa sen kuvan, että lopulta päätökset tekee naisporukka, joka kokoontuu jonnekin, himmentää valot ja sytyttää tuoksukynttilät ja päättää puolueen linjan.
Tommi, mikä sinusta vihreiden tärkein kohderyhmä sitten on?
Vihreillä, kuten millään muullakaan keskisuurella tai suurella puolueella, ei yksinkertaisesti ole mitään yhtä tärkeintä kohderyhmää. Niin suureksi puolueeksi kuin esimerkiksi vihreät ovat ei yksinkertaisesti ole mahdollista tulla nostamalla yhden kohderyhmän asiaa muiden yläpuolelle, koska ei ole olemassa mitään niin suuria kohderyhmiä, että saamalla niiden kannatus olisi mahdollista nousta niin suureksi puolueeksi.
Vihreät on ensinnäkin de facto vasemmistolainen puolue.
Kyllä. (Itse asiassa kannattajakuntiensa omasta mielestään edustamalla vasemmistolaisuusasteella mitattuna Suomen kolme vasemmistolaisinta puoluetta ovat vasemmistoliitto, vihreät ja demarit tässä järjestyksessä.) Mutta nyt ei puhuttu ollenkaan siitä, ovatko vihreät vasemmistolainen vai ei-vasemmistolainen puolue, vaan siitä, onko ns. kulttuurivasemmisto vihreiden tärkein kohderyhmä.
"Vihreillä, kuten millään muullakaan keskisuurella tai suurella puolueella, ei yksinkertaisesti ole mitään yhtä tärkeintä kohderyhmää. Niin suureksi puolueeksi kuin esimerkiksi vihreät ovat ei yksinkertaisesti ole mahdollista tulla nostamalla yhden kohderyhmän asiaa muiden yläpuolelle, koska ei ole olemassa mitään niin suuria kohderyhmiä, että saamalla niiden kannatus olisi mahdollista nousta niin suureksi puolueeksi."
Minusta tässä kiteytyy juuri ns. SWPL-ajattelu (tai Suomessa juuri kulttuurivasemmitolaisuus). SWPL (tai kulttuurivasemmistolaiset) pitää itseään mukamaste monimuotoisena ryhmänä, jossa kaikki ovat yksilöpyksilöitä. Vitsi nimessä "Stuff white people like" on se, että tämä ryhmä on stereotyyppisesti vasemmistolainen länsimainen ja valkoihoinen, jossa ulkopuoliselle (Landerin tapauksessa sisäpiiriläiselle) kaikki tosiasiassa näyttävät ajattelevan täsmälleen samanlaisesti.
Minusta tässä kiteytyy juuri ns. SWPL-ajattelu (tai Suomessa juuri kulttuurivasemmitolaisuus).
Tämä on puhtaasti omaelämäkerrallinen väite, jonka tueksi ei löydy minkäänlaista tutkimuksellista näyttöä. Missään esimerkiksi valtio-opin tutkimuksen piirissä tehdyissä selvityksissä puolueiden kannatuspohjasta Suomessa ei näy suurilla ja keskisuurilla puolueilla mitään yhtä tärkeintä kohderyhmää muiden ryhmien ylitse. Kohderyhmäpuolueet ovat pienpuolueita, kuten RKP ja kristilliset.
Se, että SWPL-ajattelu koetetaan ilmeisesti lisäksi liittää henkilökohtaisesti minuun, on oikeastaan poikkeuksellisenkin häkellyttävää, koska olen omistanut kokonaisen kirjan suomalaisesta kulttuurivasemmistolaisuudesta voimakkaana huokuvan samuuden ja homogeenisyyden pilkkaamiselle ja vastustamiselle.
Tämä keskustelu on nyt saanut ihan toisenlaisen sävyn kuin kuvittelin.
Ensiksikin, Tommi on sinänsä oikeassa, ainakin minun kohdallani. Siis siinä, että nämä karakterisoinnit ovat "omaelämänkerrallisia". Olen itse viettänyt käytännössä koko aikuisen ikäni erilaisissa "SWPL"-ympyröissä. Ei siinä mitään, suurimmaksi osaksi jopa allekirjoitan ison osan siihen kuuluvista arvoista tms.
Käyttämäni termi "kulttuurivasemmisto" oli sekin vähän hehtaaripyssyllä ampumista. Taustalla on jotain sellaista, että Lex Karpelan valmistelujen ollessa käynnissä esimerkiksi Rosa Meriläinen ihan avoimesti kertoi, kuinka tekijänoikeuslobby syötti ja juotti porukkaa ja esitti tämän jotenkin sellaisessa hengessä, että kulttuurin puolesta ja jonkinlaisina vasemmistolaisina tässä ollaan lakeja säätämässä.
Laajemmin tämä porukka - siis se, johon minulla on kosketusta - on tätä porukkaa, jolle kulttuuriharrastus on tärkeä osa statuksen viestittämistä. Tästä käytin - virheellisestikin, mutten täysin - nimitystä "kulttuurivasemmisto".
Siinä samastumisen kohteena on usein kulttuurin "isot nimet" ja näiden taustavoimien intressit otetaan usein annettuna ja positiivisina voimina.
Myöhemmän kirjoitukseni kommenteissa Tommi ehkä hieman hätkähdyttävästi tulkitsi minun käsityksiäni, eikä täysin virheellisestikään. Olen ehkä tässä asiassa liian jyrkkä ja syynä on todennäköisesti se, että koin tämän asian olleen viimeinen pisara.
OK. Varmasti Tommi on erilainen ja paremmin informoitu kuin porukka vasemmistossa, jota hän kritisoi, niin kuin on epäilemättä JJ Kasvi ja Osmo Soininvaarakin. Kyllä tämä on minullekin selvää, vaikka hieman leimakirvestä heiluttelinkin. Ymmärrän, että jos kokee itsensä aatteen oppositiossa olevaksi punavihreäksi on ehkä tärkeää korostaa koko ryhmän monimuotoisuutta. Merkittävin ryhmä Vihreissä ovat kuitenkin minusta nuo kulttuurivasemmistolaiset, vaikka heitä olisikin vain neljäs tai kolmas osa Vihreiden äänestäjistä. Tämä porukka siinä puolueessa on se joka määrä. Minusta esimerkiksi Sinnemäki tai Hautala on niin kulttuurivasemmistolainen kuin voi olla. Ulkopuoliselle puolue voi näyttäytyä tässä valossa.
Joku päivä vielä kirjoitan Erkki Toivasta mukaillen kirjan nimeltä "Amerikassa kaikki on erillaista". Pointtina että rapakon takaisesta keskustelusta napatut käsitteet kuten SWPL tai White Flight ei vaan oikein tipu suomalaiseen arkitodellisuuteen, ihan vaan siksi että suomalainen arkitodellisuus on erillainen kuin amerikkalainen arkitodellisuus, esimerkiksi luokka- ja rotuerot ovat erillaisia.
Meillä suomessa, sellaista ihmisryhmää joka tarkemmin erittelemättä on sitä mieltä että kulttuuri on "arvokas asia" on tapana kutsua kulttuuriporvareiksi. TM:llä on etuliitteet sekaisin.
Ushanov ja Gc taas ovat minusta kummatkin väärässä. Yleensä ihmiset hakeutuvat puolueisiin siksi että heillä on joku asia jonka he kokevat tärkeäksi, toki näitä voi olla usempia mutta tuskin kukaan kokee kaikkia jonkun puolueen ajamia asioita henkilökohtaisesti tärkeiksi. Tästä seuraa että puolueiden agenda on komiteasuunnittelun seuraus jossa on jokaisen vähänkään merkittävän intressiryhmän vaatimukset lueteltuina, kysymys ei ole niinkään siitä että kaikki muut jäsenet kannattaisivat niitä varauksetta vaan siitä ettei ne vaan kiinnosta suurta enemmistöä. Esimerkiksi Suomen suurimman kansanliikkeen Keskustan ohjelmat ovat monisatakohtaisia järkäleitä joissa on mm. tarkasti maatalouden intressit esillä, ja sen jäsenistä maanviljelijöitä on alle kymmenesosa.
Eli pienelläkin ryhmällä voi olla puolueen linjaan joissain asioissa suuri vaikutus, mutta toisaalta ajatus että ko. ryhmä näin ollen pyörittää KOKO puoluetta on absurdi. Puolueiden johtoon valikoituu ihmisiä jotka tulee vähiten huonosti toimeen kaikkien eri klikkien kanssa, varsinkin Kepu on tässä suhteessa legendaarinen.
Teemu: Välillämme ei ole tässä todellisuudessa mitään näkemyseroa, koska itse puhuin puolueiden äänestäjistä, mutta sinä taas puhut paljon suppeammasta ihmisryhmästä eli puolueiden jäsenistä. Se, mitä sanot puolueiden jäsenistä ja heidän vaikutuksestaan eri puolueiden omaksumiin linjauksiin, on täysin totta.
Teemu, minusta olet väärässä. Kaupungeissa asuu pilvin pimein koulutettuja aikuisia, jotka ovat "vasemmistolaisia", so. kammoksuvat kaikenlaista oikeistolaisuutta, uusliberalismia, vapaakauppaa, jne. ja jotka äänestävät vihreitä tai ääritapauksissa vasemmistoliittoa.
Näiden ihmisten parissa ns "oikeat mielipiteet" ovat erittäin vahvoja. Kyse ei ole tarkalleen samasta asiasta kuin SWPL- ajattelussa, mutta riittävän tarkasti kyllä.
Minusta "kulttuurivasemmisto" ja "kulttuuriporvarit" eivät oikeastaan ole eri asioita. David Brooksin Bobo's in Paradise kuvasi tätä SWPL-ilmiötä jo vuonna 2000. (Kirja on hauska, voin suositella kaikille.)
Ilmiöön kuuluu olla vasemmistolaisesti huolestunut erilaisista virallisista uhritahoista, mutta samalla kukkahattutätimäisesti konservatiivinen ja ehkä jopa oikeistolainen "huolestuttavien" ilmiöiden, kuten vapaasti rehottavan internetin, suhteen.
Boheemi porvarius on täynnä ristiriitoja, kuten nimi jo antaa ymmärtää. 2000-luvulla jenkkibopot olivat huolestuneita ympäristöstä ja samalla kaasuttelivat Range Rovereilla koska se oli oikeanlaista statusviestintää.
Sittemmin Range Roverilla ajamisesta on tullut bopojen keskuudessa paheksuttavaa, nykyään kuuluu ajaa sähköautolla. Oikeilla ympäristöä edistävillä teoilla ei koskaan ole tässä porukassa ollut niinkään suurta merkitystä kuin sillä, että voidaan signaloida olevan osa tätä porukkaa.
Vaikka bopoissa on huvittavia piirteitä, samanlaista löytyy tietysti mistä tahansa ryhmästä.
Sinänsä minäkin jaan Tiedemiehen kanssa samat arvot kuin SWPL:t. Minulle vain tärkeämpää ovat todelliset vaikutukset kuin signalointi.
Mutta tekee se kipeää siinä vaiheessa kun itse tajuaa olevansa myös tuollainen. Tommi ei vielä selkeästi ole sitä tajunnut.
En tiedä. Ehkä Tommi on tajunnut sen jo aiemmin. Minä olen jonkinlainen idealisti. Tarkoitan sitä, että minä kuvittelen, että asioita pitäisi tehdä niin, että jotkut tietyt arvot toteutuvat, eivätkä vain pintatasolla näytä siltä. Kuten ilmeisesti Mikkokin.
En siis väitä, ettei Tommi ajattelisi näin myös, mutta hän tuntuu suhtautuvan vihreisiin pragmaattisemmin. Siis että vaikka heidän kohdallaan idealisoitu ja aktuaalinen ovat ehkä ristiriidassa, niin aktuaalinen on silti lähempänä omaa ideaalia kuin muilla puolueille.
Omalla kohdallani en enää edes oikeastaan usko näin. Esimerkiksi Soininvaaran lähestymistapa ja analyysi ovat suomalaisten poliitikkojen joukossa ehkä kaikkein parhaat, mutta hänkin tuntuu sovittavan analyysiaan usein vihreiden aktuaaliseen feminismiin ja anti-ydinvoima-aktivisteihin yms. päin "salonkikelpoisemmaksi".
Ajattelin etten kommentoi tähän vanhaan ketjuun enää, mutta:
Kaupungeissa asuu pilvin pimein koulutettuja aikuisia, jotka ovat "vasemmistolaisia", so. kammoksuvat kaikenlaista oikeistolaisuutta, uusliberalismia, vapaakauppaa, jne. ja jotka äänestävät vihreitä tai ääritapauksissa vasemmistoliittoa.
Minä tunnen paljon ihmisiä jotka ajattelevat juuri noin, että on olemassa tälläinen epämääräisesti määritelty urbaanivihervasemmistolainen ryhmä johon he tavallaan kuuluvat, mutta josta toisaalta irtisanoutuvat siksi että sen ideologia on epäjohdonmukainen, esim. vastustetaan vapaakauppa ja sitä vääristäviä maataloustukia. Ajatusvirhe tässä on se että postuloidaan punavihermikälie idelogia, kun tosiasiassa uskomukst malliin kapitalismi on paha asia, kasvissyönti on hyvä asia, vapaakauppa on huono asia, autot ei kuulu kaupunkiin, jne. on uskomuskimppu jota nimenomaan yhdistää korkeintaan tilastollinen taipumus esiintyä tietyssä väestössä eikä joku taustaideologia mistä ne kumpuavat. Tuo ideologia ei ole johdonmukainen siksi ettei sitä ole olemassakaan.
Mielestäni yleistyvä taipumus postuloida ideologioita, esim. feminismi, on Amerikan tuomisia. Eli nimenomaan popsosiologiaa malliin David Brooks. En tiedä mistä se kumpaa, mutta kun sylttytehdas näyttää olevan amerikan oikeistossa niin minulla on aiheesta epäilys:
Millä tahansa poliittisellä liikkellä on joitain uskomuksia jotka yksinkertaisesti eivät pidä paikkaansa, tämä on normaalia ja näiden ylläpitäminen johtaa myötähäpeää aiheuttavaan kiertelyyn ja älylliseen epärehellisyyteen. Nykyisillä jenkkikonservatiiveilla nämä ovat kuitenkin sekä poikkeuksellisen keskeisiä että lukuisia: verojen laskeminen lisää aina verotuloja, seksuaalivalistus lisää sukupuolitauteja ja abortteja, julkinen sektori on aina tehoton verrattuna markkinoihin, jne. Toisaalta koulutetut ihmiset, asiantuntijoista puhumattakaan, lähes väsymättä selittävät seikkaperäisesti miksi nämä uskomukset eivät pidä paikkaansa. Puolustuksen retorinen ratkaisu on sivuuttaa todellisuus yleistämällä kiista ideologiseksi konfliktiksi, ja tätä varten tarvitaan vastaideologia. Esimerkiksi asiantuntijat eivät suinkaan ole sitä mieltä että sukupuolivalistus kannattaa koska tästä on empiiristä näyttöä, vaan sen takia että he ovat liberaaleja, ateisteja, tms.
Teemu, minusta tuo on jo aika outo väistely. Minä tunnen henkilökohtaisesti paljon noita ihmisiä, iso osa heistä on, tai on ollut jossain vaiheessa henkilökohtaisia ystäviäni. Olen ihan faktisesti "riidellyt" esimerkiksi ydinvoimasta ja tekijänoikeusasioista tuttavieni kanssa.
Sen, että tällaista väkeä on minun lausumani mukaan "pilvin pimein", perustan puhtaasti päättelylle, että olisi erittäin epätodennäköistä, etteikö tällaista porukkaa olisi muissa "isoissa" kaupungeissa Suomessa. Näyttäisi olevan, ja minä epäilen, että ainakin Mikon tuttavapiirissä on jonkin verran.
Tahdon nyt vielä korostaa, että minulla ei ole sinänsä mitään tätä "porukkaa" vastaan, eikä edes suuremmin tarvetta irtisanoutua niistä perusarvoista, joita tähän juttuun liittyy. Koen vain tämän, sanoisinko boheemin porvarillisuuden ja siihen liittyvän homogeenisyyden paineen epätarkoituksenmukaiseksi muutamien, sinänsä tärkeiden, poliittisten kysymyksien kannalta.
En koe että minulla on mitään syytä väistellä, sillä että onko tuollainen porukka oikeasti olemassa ei ole minulle henkilökohtaisesti merkitystä. Ehkä me tunnetaan eri ihmisiä, mutta minusta tuo vaan tuntuu löysää aikalaisanalyysiltä.
30 kommenttia:
En nyt yhden Heli Järvisen sekavan kirjoituksen perusteella sanoisi mitään. Muutenkin harvinaisen tyhjä yleistys, kun yleensä kirjoitat perustellen.
Kannattaa tutustua ennemmin vaikka puolueessa varsin vahvan nuorisojärjestön kantoihin: http://vino.fi/tietoyhteiskuntalinjapaperi
Tämäkin vielä. Järvinen taitaa olla jopa vihreäksi suorastaan harvinaisen pihalla, mutta toisaalta en myöskään muista, milloin viimeksi olisin lukenut jostakin Vihreiden politiikasta, josta voisin olla jotakin muuta kuin täysin päinvastaista mieltä.
Touko: Teot puhuvat puolestaan. Riittää kun katsoo miten Vihreät ovat äänestäneet.
Ilman kunnon perusteluita pidän kiinni näkemyksestä, jonka mukaan inhimillisessä toiminnassa ei ole tapahtunut mitään sellaista muutosta, joka estäisi kolme-neljä sukupolvea aikaisemmin eläneitä esi-isiämme arvioimaan ja ratkomaan nykyisiä ongelmiamme. Itse kutsun tätä trubaduuri-ongelmaksi.
Kun trubaduuri tuli esiintymään ravintolaan tai kylään tai minne vaan, hän tietenkin soitteli omia laulujaan mutta myös kopioi muiden lauluja. Hän oli eräänlainen yhdistelmä radiota ja nauhuria. Trubaduuri sai elantonsa soittelustaan, mutta jokainen häntä kuunnellut ei joutunut maksamaan. Hiukan yksinkertaistaen, trubaduuri sai palkan ensimmäiseltä asiakkaaltaan, usein majatalon isäntä. Loput asiakkaat kokoontuivat majatalon isännän vieraiksi. Varmasti oli niitä, jotka eivät maksaneet mitään, mutta pääosa käytti rahansa majatalon antimiin. No niin, tuo siis värikkäästi ja yksinkertaistaen esitettynä.
Nykypäivään verrattuna tilanne ei juuri ole muuttunut. Niin musiikki-, ohjelmisto- kuin lääketeollisuuttakin vaaditaan luovuttamaan toinen kopio ilmaiseksi, koska ensimmäinen kopion saajahan on jo maksanut koko tuotekehityksen. Tämä pätee vain siinä tilanteessa, että ensimmäisen kopion ostanut (se majatalon isäntä) pitää biisin/ohjelman/lääkkeen vain omana ilonaan. Ensimmäisen kopion omistaja tuo jotain lisähyötyä yhteisölleen, ja siitä johtuen hän saa asiakkaita. Majatalossa lisähyöty on mahdollisuus ravintoon ja sosiaalisiin kontakteihin. Nykymaailmassa musiikkiteollisuuden antama lisähyöty on ihan sama (ravintola ja sosiaaliset suhteet).
Keskeinen kysymys nyt onkin, että mitä sellaista lisäarvoa musiikkiteollisuus on tuottanut kuluttajalle, että nämä olisivat valmiita maksamaan musiikkiteollisuudelle mahdollisuudesta tulla kuuntelemaan musiikkia. Sukupolvi sitten ihmiset olivat valmiita maksamaan lp-levystä, koska sen tekeminen ei onnistunut kotikonstein. Nyt itse musiikin tallentaminen onnistuu kaikilta ja kustannus syntyy lähinnä internetin palveluntarjoajan myymästä yhteydestä. Ja jos wlanien jakaminen ei kohta enää ole rikollista, sekin murenee alta pois.
Se että saako musiikkiteollisuus kuinka paljon rahaa kuuntelusta vai eikö saa sitä sitä lainkaan on lähes yhdentekevää, samoin se että joutuvatko käyttäjät maksamaan jotain. Olennaista on nämä lieveilmiöt asian ympärillä, kuten näytösoikeudenkäynnit ja kontrolloimattoman valvonnan lisääntyminen. Vakavat IPR-kysymykset koskevat lähinnä patentteja, ja se patenttilobby valitettavasti pystyy käyttämään hyväkseen näitä kulttuuri-idiootteja niputtamalla kaikki IPR-kysymykset yhteen.
Tämän takia, minusta jonkinlainen "kasettimaksu" on täysin siedettävä kompromissi. Siihen ei sisälly hyvinvointitappioita koska aineistoista ei laskuteta per käyttö, ja maksu olisi aika pieni, joitain euroja kuussa per internet-liittymä. Jos musiikkilobbyn saa lopettamaan kansalaisoikeuksien polkemisen jonkinlaisen internetin teostomaksun vastineeksi, niin minulla tämä käy.
Kiinnitän minäkin huomiota tuohon yleistykseen "vihreät". Kyseessä oli yhden poliitikon henkilökohainen mielipide. Puolueessa on kannatusta molemmille kannoille.
Pari vuotta sitten perustettiin suorastaan työryhmä – johon kuulun – yhteisen kannan muodostamiseen. Ryhmä vaan ei ole toiminut yhden kokouksen jälkeen lainkaan, mikä on harmi.
Joskus minäkin ajattelin kuten Touko ja Antti, mutta en enää. Vihreiden edustajien äänestyskäyttäytyminen näihin asioihin liittyvistä laeista äänestettäessä kertoo kaiken olennaisen.
Mitä virkaa näillä "kannattaa tutustua tarkemmin" jne jutuilla oikein on, jos kansanedustajat äänestävät tällaisissa jutuissa Teosto-mafian ja patentti-lobbyn mielen mukaisesti?
Vihreät on liberaalille politiikalle jotain samanlaista kuin Suomi-Soffa on edullisille huonekaluille: Joka mainoksessa sellainen on, mutta kun menee liikkeeseen kysymään, myyjä nauraa ja sanoo että mainoksesssa on näytekappale, joka sekin on sittemmin laitettu takahuoneeseen.
En nyt jaksa tarkistaa äänestyslukemia. Jos ne ovat tapahtuneet vihreiden hallitusaikana, siinä ei ole mitään ihmeellistä – useimmista asioista hallituspuolueet äänestävät yhtenä rintamana, mahdollinen vaikuttaminen on tapahtunut paljon aiemmin. Oppositioaikana (kun ei tarvinnut puolustaa hallitusyhteistyötä) näissä äänestyksissä vihreät jakaantuivat selkeästi kahteen leiriin.
Toinen näkökulma: vihreissä kansanedustajat eivät edusta puoluetta vaan omatuntonsa mukaan äänestäjiään. Puolueen linja ei sido kansanedustajaa.
Mun on pakko todeta että en näe tätä "kansalaisoikeuksien" "slippery slope" -argumenttia, jolla tekijänoikeuksia tunnutaan vastustavan mitenkään hirvittävän vahvana.
Kaikkien vapauksien mukana tulee vastuuta. Nyt internet tarjoaa vain vapauksia, joiden seurauksena koko kaupallisen kulttuurin tuotannolta digitaaliselle ajalle putoaa pohja.
Tämä(kään) ei voi olla kestävä tai toivottava tilanne.
Itse näen nykyisen piraattiliikkeen lieveilmiöineen hämmentäväksi yhdistelmäksi rapakon takana syntynyttä libertarismia ja toisaalta kotoperäistä vasemmistolaista "suuryhtiökritiikkiä".
Molemmilla laidoilla on teoreettisessa viitekehyksessään ihan hyvää tarjottavaa, mutta yhteiskunnallinen tasapaino ja se paljon kuulutettu "viisaus" harvemmin ilmenee puhtaana kummankaan puheissa.
Miten kansalaisvastuuta voitaisiin toteuttaa internetissä uusien ja vanhojen "kansalaisoikeuksien" siitä kärsimättä?
Hyvitysjärjestelmä ja jonkinlainen systeemi, jossa latausmääriä voitaisiin anonyymisti selvittää olisi hyvä alku.
Voin tässä vain siteerata Robert A. Heinleinin erästä hahmoa:
“There has grown up in the minds of certain groups in this country the notion that because a man or corporation has made a profit out of the public for a number of years, the government and the courts are charged with the duty of guaranteeing such profit in the future, even in the face of changing circumstances and contrary to the public interest. This strange doctrine is not supported by statute nor common law. Neither individuals nor corporations have any right to come into court and ask that the clock of history be stopped, or turned back.”
Kuusikymmentäkolme vuotta sen jälkeen, kun George Orwell huomautti, että sana "demokratia" oli lakannut jo jonkin aikaa sitten merkitsemästä enää yhtään mitään - koska sitä käytettiin tyhjänä iskusanana hymistelemään mitä tahansa kuviteltavissa olevia asioita joita kulloinenkin puhuja sitten sattuikin pitämään henkilökohtaisesti hyvinä ja toivottavina - tulee ihminen, joka on ottanut tehtäväkseen tuoda yhteiskunnalliseen keskusteluun kylmää rationaalisuutta ja järkiperäisyyttä, ja päästää sormistaan lausahduksen "Vihreät eivät kannata demokratiaa, vaan monopolistien mielivaltaa". Pitäen sitä ilmeisesti jonkinlaisena rationaalisena argumenttina. Tämä on aika pysäyttävää. Kas kun et saman tien kirjoittanut, että tahtosi vastaisesti äänestäminen on vihreiden geneettinen erityispiirre.
Orwell: "The words democracy, socialism, freedom, patriotic, realistic, justice have each of them several different meanings which cannot be reconciled with one another. In the case of a word like democracy, not only is there no agreed definition, but the attempt to make one is resisted from all sides. It is almost universally felt that when we call a country democratic we are praising it: consequently the defenders of every kind of regime claim that it is a democracy, and fear that they might have to stop using that word if it were tied down to any one meaning. Words of this kind are often used in a consciously dishonest way. That is, the person who uses them has his own private definition, but allows his hearer to think he means something quite different. Statements like Marshal Pétain was a true patriot, The Soviet press is the freest in the world, The Catholic Church is opposed to persecution, are almost always made with intent to deceive."
Lisään joukkoon yhden: "Statements like Vihreät eivät kannata demokratiaa, vaan monopolistien mielivaltaa are almost always made with intent to deceive."
Tommi: Sanaa "demokratia" on tässä tietenkin käytetty itseironisesti.
Pahoittelen jos tästä saa käsityksen, että sen merkityksen olisi tarkoitus olla osa "rationaalista" tai "analyyttista" keskustelua. Sitä se ei missään nimessä ole.
Tunnustan ihan suoraan, ilman kiertelyjä, että sanavalinnassani on kyse vain ja ainoastaan henkilökohtaisesta pettymyksestäni vihreisiin. Olin vuosikaudet ladannut paljon odotuksia ja optimismia puolueeseen ja takerruin sen liberaaliin perintöön. Kuvittelin, että vihreät puolueena kasvaisi ohi jonkinlaisesta jälkivasemmistolaisesta ja tätimäisestä paremmintietämisestä(*), mutta näin ei käynyt.
Sensijaan vihreiden tärkein kohderyhmä on ns. kulttuurivasemmisto, suomalaisten vastine valkoisille ihmisille, joilla on oikeat mielipiteet(tm) ja moraalinen ylemmyydentunto.
Tarkoitukseni ei ole huiputtaa, vaan purkaa kiukkuani. Minua on petetty, ja tämä muistutti minua jälleen kerran siitä, missä mittakaavassa.
(*) tarkoitan tätimäisellä paremmintietämisellä sitä, että lausunto on rohkea ja viisas silloin kun sen esittää nainen, mutta lattea itsestäänselvyys, jos sen esittää mies.
Valitettavasti erityisesti pienen hallituspuolueen toimintaa on huono tarkkailla eduskuntaäänestysten perusteella. Poliittinen vääntö on käyty äänestystä ennen, ja asioissa, joissa pieni puolue on hyvin eri mieltä muun hallituksen kanssa, on vaikea saada kuin pieniä viilauksia aikaan.
Lisäksi pienen puolueen toiminnassa korostuu harkinta poliittisen pelivaran käyttökohteista. Vastustetaanko kirkasotsaisesti kaikkea pahaa, vai säästetäänkö paukut vaikuttamiseen asioissa, joissa suuret hallituspuolueet eivät ole jyräämässä kantoja yhtenä rintamana.
Sensijaan vihreiden tärkein kohderyhmä on ns. kulttuurivasemmisto, - -.
Anteeksi nyt vain, mutta melkein kahdentoista prosentin tukemaksi keskisuureksi puolueeksi ei tässä maassa kyllä nousta pitämällä tärkeimpänä kohderyhmänä "ns. kulttuurivasemmistoa". Suomen kansasta ei läheskään kaksitoista prosenttia ole kulttuurivasemmistolaisia, ja kulttuurivasemmistolaisistakaan vihreitä ei kannata kuin osa. Jotta väitteesi pitäisi paikkansa, kulttuurivasemmistolaisuuden pitäisi suurissa asutuskeskuksissa lisäksi olla vielä tätäkin verrattomammin yleisempää. Vihreiden viime syksyn kunnallisvaalikannatuksesta voidaan päätellä, että esimerkiksi täällä Helsingissä 23,2 % ihmisistä on kulttuurivasemmistolaisia ja siellä Tampereellakin 15,7 %. Jos kävelet Hämeenkadun päästä päähän, joka kuudes vastaan tuleva ihminen on kulttuurivasemmistolainen. Ei kuulosta ihan hirvittävän uskottavalta.
Voin tässä vain siteerata Robert A. Heinleinin erästä hahmoa: "- - Neither individuals nor corporations have any right to come into court and ask that the clock of history be stopped, or turned back."
Tuo sitaatti on, epäilemättä tahattomasti, aivan hirvittävän paljastava. Voihan sitä puhua ja pauhata niistä oikeuksista, joita katsoo itsensä tai muiden omaavan, mutta jos ei ole osoittaa, millä konkreettisilla vallankäytöllisillä mekanismeilla näiden oikeuksien toteutuminen on tarkoitus taata, ne ovat yhtä tyhjän kanssa. Tuli mieleen vertaus, jota filosofi Raymond Geuss on käyttänyt eräästä Robert Nozickin tekstikohdasta, jossa tämä latelee pöytään samanlaista "ihmisillä on sellaisia ja sellaisia oikeuksia blaablaa ja siitä syystä mikään taho ei saa blaablaa" -puhetta: Nozickin puheet ovat kuin iso kuoleva kala, joka troolarin kannella haukkoo sätkien henkeään ja kieriskelee viimeisillä voimillaan kyljeltä toiselle kykenemättä tekemään ahdingostaan pelastautumiseksi yhtään mitään.
Tämä on itse asiassa vähän koomisenkin tuntuista, koska kaikkein vanhin ja suosituin veijo perusinsinöörien vastaväite vihervasemmistoa kohtaanhan on aina ollut, että vihervasemmistolaisuus on pelkkä käenpoikamaisesti vaativa suu, joka ei pysty kysyttäessä osoittamaan, miten vaatimuksista on konkreettisesti reaalimaailmassa mahdollista edetä niiden toteuttamiseen. Jos nykyisen tekijänoikeusjärjestelmän vastustaminen olisi sitä, mitä sinun kirjoituksiasi lukemalla olisi mahdollista päätellä sen olevan, niin nykyisen tekijänoikeusjärjestelmän vastustajat olisivat itse samanlainen vaativa suu kuin vihervasemmisto, vaikka osalla sattuisikin olemaan perusinsinöörin koulutus.
Tommi, mikä sinusta vihreiden tärkein kohderyhmä sitten on? Vihreät on ensinnäkin de facto vasemmistolainen puolue. Itsekin olet kutsunut jopa Soininvaaraa vasemmistointektuelliksi. Toisekseen vihreät ovat suurimmaksi osakseen jollain tasolla kulturelleja, jopa duunarivihreät. On totta, että kaikki vihreät eivät ole korkeakoulutettuja, mutta vihreän puolueen identiteettin kuuluu minusta jonkinlainen akateemisuus.
Minusta vihreän puolueen suurin ongelma on, että se on kulturellien naisten puolue. En usko, että miehillä on siinä puolueessa paljon sananvaltaa. JJ Kasvi ja Soininvaara esittävät välillä ihan käyttökelpoisia ajatuksia, mutta puolueesta saa sen kuvan, että lopulta päätökset tekee naisporukka, joka kokoontuu jonnekin, himmentää valot ja sytyttää tuoksukynttilät ja päättää puolueen linjan.
Tommi, mikä sinusta vihreiden tärkein kohderyhmä sitten on?
Vihreillä, kuten millään muullakaan keskisuurella tai suurella puolueella, ei yksinkertaisesti ole mitään yhtä tärkeintä kohderyhmää. Niin suureksi puolueeksi kuin esimerkiksi vihreät ovat ei yksinkertaisesti ole mahdollista tulla nostamalla yhden kohderyhmän asiaa muiden yläpuolelle, koska ei ole olemassa mitään niin suuria kohderyhmiä, että saamalla niiden kannatus olisi mahdollista nousta niin suureksi puolueeksi.
Vihreät on ensinnäkin de facto vasemmistolainen puolue.
Kyllä. (Itse asiassa kannattajakuntiensa omasta mielestään edustamalla vasemmistolaisuusasteella mitattuna Suomen kolme vasemmistolaisinta puoluetta ovat vasemmistoliitto, vihreät ja demarit tässä järjestyksessä.) Mutta nyt ei puhuttu ollenkaan siitä, ovatko vihreät vasemmistolainen vai ei-vasemmistolainen puolue, vaan siitä, onko ns. kulttuurivasemmisto vihreiden tärkein kohderyhmä.
"Vihreillä, kuten millään muullakaan keskisuurella tai suurella puolueella, ei yksinkertaisesti ole mitään yhtä tärkeintä kohderyhmää. Niin suureksi puolueeksi kuin esimerkiksi vihreät ovat ei yksinkertaisesti ole mahdollista tulla nostamalla yhden kohderyhmän asiaa muiden yläpuolelle, koska ei ole olemassa mitään niin suuria kohderyhmiä, että saamalla niiden kannatus olisi mahdollista nousta niin suureksi puolueeksi."
Minusta tässä kiteytyy juuri ns. SWPL-ajattelu (tai Suomessa juuri kulttuurivasemmitolaisuus). SWPL (tai kulttuurivasemmistolaiset) pitää itseään mukamaste monimuotoisena ryhmänä, jossa kaikki ovat yksilöpyksilöitä. Vitsi nimessä "Stuff white people like" on se, että tämä ryhmä on stereotyyppisesti vasemmistolainen länsimainen ja valkoihoinen, jossa ulkopuoliselle (Landerin tapauksessa sisäpiiriläiselle) kaikki tosiasiassa näyttävät ajattelevan täsmälleen samanlaisesti.
Minusta tässä kiteytyy juuri ns. SWPL-ajattelu (tai Suomessa juuri kulttuurivasemmitolaisuus).
Tämä on puhtaasti omaelämäkerrallinen väite, jonka tueksi ei löydy minkäänlaista tutkimuksellista näyttöä. Missään esimerkiksi valtio-opin tutkimuksen piirissä tehdyissä selvityksissä puolueiden kannatuspohjasta Suomessa ei näy suurilla ja keskisuurilla puolueilla mitään yhtä tärkeintä kohderyhmää muiden ryhmien ylitse. Kohderyhmäpuolueet ovat pienpuolueita, kuten RKP ja kristilliset.
Se, että SWPL-ajattelu koetetaan ilmeisesti lisäksi liittää henkilökohtaisesti minuun, on oikeastaan poikkeuksellisenkin häkellyttävää, koska olen omistanut kokonaisen kirjan suomalaisesta kulttuurivasemmistolaisuudesta voimakkaana huokuvan samuuden ja homogeenisyyden pilkkaamiselle ja vastustamiselle.
Tämä keskustelu on nyt saanut ihan toisenlaisen sävyn kuin kuvittelin.
Ensiksikin, Tommi on sinänsä oikeassa, ainakin minun kohdallani. Siis siinä, että nämä karakterisoinnit ovat "omaelämänkerrallisia". Olen itse viettänyt käytännössä koko aikuisen ikäni erilaisissa "SWPL"-ympyröissä. Ei siinä mitään, suurimmaksi osaksi jopa allekirjoitan ison osan siihen kuuluvista arvoista tms.
Käyttämäni termi "kulttuurivasemmisto" oli sekin vähän hehtaaripyssyllä ampumista. Taustalla on jotain sellaista, että Lex Karpelan valmistelujen ollessa käynnissä esimerkiksi Rosa Meriläinen ihan avoimesti kertoi, kuinka tekijänoikeuslobby syötti ja juotti porukkaa ja esitti tämän jotenkin sellaisessa hengessä, että kulttuurin puolesta ja jonkinlaisina vasemmistolaisina tässä ollaan lakeja säätämässä.
Laajemmin tämä porukka - siis se, johon minulla on kosketusta - on tätä porukkaa, jolle kulttuuriharrastus on tärkeä osa statuksen viestittämistä. Tästä käytin - virheellisestikin, mutten täysin - nimitystä "kulttuurivasemmisto".
Siinä samastumisen kohteena on usein kulttuurin "isot nimet" ja näiden taustavoimien intressit otetaan usein annettuna ja positiivisina voimina.
Myöhemmän kirjoitukseni kommenteissa Tommi ehkä hieman hätkähdyttävästi tulkitsi minun käsityksiäni, eikä täysin virheellisestikään. Olen ehkä tässä asiassa liian jyrkkä ja syynä on todennäköisesti se, että koin tämän asian olleen viimeinen pisara.
OK. Varmasti Tommi on erilainen ja paremmin informoitu kuin porukka vasemmistossa, jota hän kritisoi, niin kuin on epäilemättä JJ Kasvi ja Osmo Soininvaarakin. Kyllä tämä on minullekin selvää, vaikka hieman leimakirvestä heiluttelinkin.
Ymmärrän, että jos kokee itsensä aatteen oppositiossa olevaksi punavihreäksi on ehkä tärkeää korostaa koko ryhmän monimuotoisuutta.
Merkittävin ryhmä Vihreissä ovat kuitenkin minusta nuo kulttuurivasemmistolaiset, vaikka heitä olisikin vain neljäs tai kolmas osa Vihreiden äänestäjistä. Tämä porukka siinä puolueessa on se joka määrä. Minusta esimerkiksi Sinnemäki tai Hautala on niin kulttuurivasemmistolainen kuin voi olla. Ulkopuoliselle puolue voi näyttäytyä tässä valossa.
Joku päivä vielä kirjoitan Erkki Toivasta mukaillen kirjan nimeltä "Amerikassa kaikki on erillaista". Pointtina että rapakon takaisesta keskustelusta napatut käsitteet kuten SWPL tai White Flight ei vaan oikein tipu suomalaiseen arkitodellisuuteen, ihan vaan siksi että suomalainen arkitodellisuus on erillainen kuin amerikkalainen arkitodellisuus, esimerkiksi luokka- ja rotuerot ovat erillaisia.
Meillä suomessa, sellaista ihmisryhmää joka tarkemmin erittelemättä on sitä mieltä että kulttuuri on "arvokas asia" on tapana kutsua kulttuuriporvareiksi. TM:llä on etuliitteet sekaisin.
Ushanov ja Gc taas ovat minusta kummatkin väärässä. Yleensä ihmiset hakeutuvat puolueisiin siksi että heillä on joku asia jonka he kokevat tärkeäksi, toki näitä voi olla usempia mutta tuskin kukaan kokee kaikkia jonkun puolueen ajamia asioita henkilökohtaisesti tärkeiksi. Tästä seuraa että puolueiden agenda on komiteasuunnittelun seuraus jossa on jokaisen vähänkään merkittävän intressiryhmän vaatimukset lueteltuina, kysymys ei ole niinkään siitä että kaikki muut jäsenet kannattaisivat niitä varauksetta vaan siitä ettei ne vaan kiinnosta suurta enemmistöä. Esimerkiksi Suomen suurimman kansanliikkeen Keskustan ohjelmat ovat monisatakohtaisia järkäleitä joissa on mm. tarkasti maatalouden intressit esillä, ja sen jäsenistä maanviljelijöitä on alle kymmenesosa.
Eli pienelläkin ryhmällä voi olla puolueen linjaan joissain asioissa suuri vaikutus, mutta toisaalta ajatus että ko. ryhmä näin ollen pyörittää KOKO puoluetta on absurdi. Puolueiden johtoon valikoituu ihmisiä jotka tulee vähiten huonosti toimeen kaikkien eri klikkien kanssa, varsinkin Kepu on tässä suhteessa legendaarinen.
Teemu: Välillämme ei ole tässä todellisuudessa mitään näkemyseroa, koska itse puhuin puolueiden äänestäjistä, mutta sinä taas puhut paljon suppeammasta ihmisryhmästä eli puolueiden jäsenistä. Se, mitä sanot puolueiden jäsenistä ja heidän vaikutuksestaan eri puolueiden omaksumiin linjauksiin, on täysin totta.
Teemu, minusta olet väärässä. Kaupungeissa asuu pilvin pimein koulutettuja aikuisia, jotka ovat "vasemmistolaisia", so. kammoksuvat kaikenlaista oikeistolaisuutta, uusliberalismia, vapaakauppaa, jne. ja jotka äänestävät vihreitä tai ääritapauksissa vasemmistoliittoa.
Näiden ihmisten parissa ns "oikeat mielipiteet" ovat erittäin vahvoja. Kyse ei ole tarkalleen samasta asiasta kuin SWPL- ajattelussa, mutta riittävän tarkasti kyllä.
Minusta "kulttuurivasemmisto" ja "kulttuuriporvarit" eivät oikeastaan ole eri asioita. David Brooksin Bobo's in Paradise kuvasi tätä SWPL-ilmiötä jo vuonna 2000. (Kirja on hauska, voin suositella kaikille.)
Ilmiöön kuuluu olla vasemmistolaisesti huolestunut erilaisista virallisista uhritahoista, mutta samalla kukkahattutätimäisesti konservatiivinen ja ehkä jopa oikeistolainen "huolestuttavien" ilmiöiden, kuten vapaasti rehottavan internetin, suhteen.
Boheemi porvarius on täynnä ristiriitoja, kuten nimi jo antaa ymmärtää. 2000-luvulla jenkkibopot olivat huolestuneita ympäristöstä ja samalla kaasuttelivat Range Rovereilla koska se oli oikeanlaista statusviestintää.
Sittemmin Range Roverilla ajamisesta on tullut bopojen keskuudessa paheksuttavaa, nykyään kuuluu ajaa sähköautolla. Oikeilla ympäristöä edistävillä teoilla ei koskaan ole tässä porukassa ollut niinkään suurta merkitystä kuin sillä, että voidaan signaloida olevan osa tätä porukkaa.
Vaikka bopoissa on huvittavia piirteitä, samanlaista löytyy tietysti mistä tahansa ryhmästä.
Sinänsä minäkin jaan Tiedemiehen kanssa samat arvot kuin SWPL:t. Minulle vain tärkeämpää ovat todelliset vaikutukset kuin signalointi.
Mutta tekee se kipeää siinä vaiheessa kun itse tajuaa olevansa myös tuollainen. Tommi ei vielä selkeästi ole sitä tajunnut.
En tiedä. Ehkä Tommi on tajunnut sen jo aiemmin. Minä olen jonkinlainen idealisti. Tarkoitan sitä, että minä kuvittelen, että asioita pitäisi tehdä niin, että jotkut tietyt arvot toteutuvat, eivätkä vain pintatasolla näytä siltä. Kuten ilmeisesti Mikkokin.
En siis väitä, ettei Tommi ajattelisi näin myös, mutta hän tuntuu suhtautuvan vihreisiin pragmaattisemmin. Siis että vaikka heidän kohdallaan idealisoitu ja aktuaalinen ovat ehkä ristiriidassa, niin aktuaalinen on silti lähempänä omaa ideaalia kuin muilla puolueille.
Omalla kohdallani en enää edes oikeastaan usko näin. Esimerkiksi Soininvaaran lähestymistapa ja analyysi ovat suomalaisten poliitikkojen joukossa ehkä kaikkein parhaat, mutta hänkin tuntuu sovittavan analyysiaan usein vihreiden aktuaaliseen feminismiin ja anti-ydinvoima-aktivisteihin yms. päin "salonkikelpoisemmaksi".
Ajattelin etten kommentoi tähän vanhaan ketjuun enää, mutta:
Kaupungeissa asuu pilvin pimein koulutettuja aikuisia, jotka ovat "vasemmistolaisia", so. kammoksuvat kaikenlaista oikeistolaisuutta, uusliberalismia, vapaakauppaa, jne. ja jotka äänestävät vihreitä tai ääritapauksissa vasemmistoliittoa.
Minä tunnen paljon ihmisiä jotka ajattelevat juuri noin, että on olemassa tälläinen epämääräisesti määritelty urbaanivihervasemmistolainen ryhmä johon he tavallaan kuuluvat, mutta josta toisaalta irtisanoutuvat siksi että sen ideologia on epäjohdonmukainen, esim. vastustetaan vapaakauppa ja sitä vääristäviä maataloustukia. Ajatusvirhe tässä on se että postuloidaan punavihermikälie idelogia, kun tosiasiassa uskomukst malliin kapitalismi on paha asia, kasvissyönti on hyvä asia, vapaakauppa on huono asia, autot ei kuulu kaupunkiin, jne. on uskomuskimppu jota nimenomaan yhdistää korkeintaan tilastollinen taipumus esiintyä tietyssä väestössä eikä joku taustaideologia mistä ne kumpuavat. Tuo ideologia ei ole johdonmukainen siksi ettei sitä ole olemassakaan.
Mielestäni yleistyvä taipumus postuloida ideologioita, esim. feminismi, on Amerikan tuomisia. Eli nimenomaan popsosiologiaa malliin David Brooks. En tiedä mistä se kumpaa, mutta kun sylttytehdas näyttää olevan amerikan oikeistossa niin minulla on aiheesta epäilys:
Millä tahansa poliittisellä liikkellä on joitain uskomuksia jotka yksinkertaisesti eivät pidä paikkaansa, tämä on normaalia ja näiden ylläpitäminen johtaa myötähäpeää aiheuttavaan kiertelyyn ja älylliseen epärehellisyyteen. Nykyisillä jenkkikonservatiiveilla nämä ovat kuitenkin sekä poikkeuksellisen keskeisiä että lukuisia: verojen laskeminen lisää aina verotuloja, seksuaalivalistus lisää sukupuolitauteja ja abortteja, julkinen sektori on aina tehoton verrattuna markkinoihin, jne. Toisaalta koulutetut ihmiset, asiantuntijoista puhumattakaan, lähes väsymättä selittävät seikkaperäisesti miksi nämä uskomukset eivät pidä paikkaansa. Puolustuksen retorinen ratkaisu on sivuuttaa todellisuus yleistämällä kiista ideologiseksi konfliktiksi, ja tätä varten tarvitaan vastaideologia. Esimerkiksi asiantuntijat eivät suinkaan ole sitä mieltä että sukupuolivalistus kannattaa koska tästä on empiiristä näyttöä, vaan sen takia että he ovat liberaaleja, ateisteja, tms.
Teemu, minusta tuo on jo aika outo väistely. Minä tunnen henkilökohtaisesti paljon noita ihmisiä, iso osa heistä on, tai on ollut jossain vaiheessa henkilökohtaisia ystäviäni. Olen ihan faktisesti "riidellyt" esimerkiksi ydinvoimasta ja tekijänoikeusasioista tuttavieni kanssa.
Sen, että tällaista väkeä on minun lausumani mukaan "pilvin pimein", perustan puhtaasti päättelylle, että olisi erittäin epätodennäköistä, etteikö tällaista porukkaa olisi muissa "isoissa" kaupungeissa Suomessa. Näyttäisi olevan, ja minä epäilen, että ainakin Mikon tuttavapiirissä on jonkin verran.
Tahdon nyt vielä korostaa, että minulla ei ole sinänsä mitään tätä "porukkaa" vastaan, eikä edes suuremmin tarvetta irtisanoutua niistä perusarvoista, joita tähän juttuun liittyy. Koen vain tämän, sanoisinko boheemin porvarillisuuden ja siihen liittyvän homogeenisyyden paineen epätarkoituksenmukaiseksi muutamien, sinänsä tärkeiden, poliittisten kysymyksien kannalta.
En koe että minulla on mitään syytä väistellä, sillä että onko tuollainen porukka oikeasti olemassa ei ole minulle henkilökohtaisesti merkitystä. Ehkä me tunnetaan eri ihmisiä, mutta minusta tuo vaan tuntuu löysää aikalaisanalyysiltä.
Lähetä kommentti