Olen aina ollut tavattoman hidas lukemaan. Jos joku osaa neuvoa oikeasti toimivan lukunopeutta kasvattavan tekniikan, niin arvostan. Otin alkukesästä, tai oikeastaan jo aiemmin keväällä, projektikseni perehtyä uudelleen science fiction- genreen. Luin joskus nuorempana enemmänkin, mutta valikoimani kaventui jossain vaiheessa Philip K. Dickiin, Heinleiniin ja Iain M. Banksiin.
Kevään jälkeen olen Hyperion- kantoksen kaksi ensimmäistä osaa, Vernor Vingen kaksi Queng Ho- kirjaa ja Reynoldsin "Ilmestysten Avaruuden". Lisäksi luin uudelleen Clarken Avaruusseikkailu 2001:n ja Saganin Contactin loppuun asti, koska olin sen nuorempana jättänyt kesken. Lukaisin myös Isomäen Sarasvatin Hiekkaa- opuksen, josta toisaalla vähän nillitinkin jo. Eilen kirjastosta tarttui käteen J. Pekka Mäkelän "aslhain". Muutenkin ajattelin lukemisessani painottaa ehkä enemmän suomalaista tuotantoa.
En ihan tarkalleen ymmärrä, miksi ihmiset eivät tyypillisesti lue enempää. En ole itse koskaan listannut harrastuksiini "lukemista", koska pidän itseäni vähän lukeneena ja sivistymättömänä moukkana, kun en ole lukenut oikeita kirjoja ja olen aina aivan ulkona kirjallisuutta käsittelevässä keskustelussa. Koetin joskus nuorempana päteä lukemalla tylsiä kirjoja ja rankkoja nimiä, niitsejä ja sensellaisia, mutta niistä jäi aina jotenkin likainen olo. Kirjan lukemisen ei pitäisi olla suorittamista, vaan hauskaa tekemistä.
Kun pidin opiskelijoille jonkinlaisen "käsi pystyyn"- gallupin kesäkuussa, hyvin moni ei ollut lukenut yhtään kirjaa alkuvuonna. Enemmän kuin kaksi kirjaa lukeneita oli muistaakseni kaksi viidenkymmenen opiskelijan joukossa. Ymmärsin, että hitaasta lukutahdistani ja sivistymättömyydestäni huolimatta on oikeasti olemassa iso joukko väkeä, joka on vielä jotain ihan muuta.
En muista oliko se Freakonomicsissa, jossa kerrottiin, että kirjojen määrä lapsen kotona oli merkittävä muuttuja sille, kuinka älykäs lapsesta tulee, mutta se, luettiinko lapselle, ei ollut. Mene ja tiedä. Ilman mitään tilastollista analyysiä, mielikuvani siitä, miten kesäkurssini tentti meni on, että ne, jotka kätensä nostivat, pärjäsivät parhaiten.
Ehkä tässä on jälleen kyse puuttuvan muuttujan harhasta. En tiedä, tekisikö lukeminen opiskelijoista fiksumpia. Lapsille aion edelleen lukea ja tukea näiden lukemisharrastusta.
14 kommenttia:
Oletan, että tarkoitit pelkästään kaunokirjallisuutta, mutten ole ihan varma.
Minä olen melko nopea lukemaan, jos lukemisen käsittää siinä merkityksessä, että riittää, jos lukemastaan saa edes jotain tolkkua. Se ei ole pelkkää silmäilyä vaan jotain silmäilyn ja ajatuksella lukemisen väliltä. Tätä tapaa käytän lehtiä paperilta tai lähes mitä tahansa näytöltä lukiessani.
Opin tuon jostain opiskeluoppaasta nuorempana, vaikkei se sitten omaan opiskeluun sopinutkaan. Se opeteltiin liikuttamalla kynää tai sormea tekstillä nopeammin kuin normaalisti lukisi, ja lopputuloksena silmät hyppivät isompia loikkia rivillä kuin ennen ja aivot hahmottivat sanoja silti riittävästi. En osaa kuitenkaan neuvoa sen paremmin.
Kaunokirjallisuutta (jota en lue näytöltä) lukiessani sen sijaan joudun tietoisesti keskittymään, etten lukisi liian nopeasti. Kaunokirjalliseen tekstiin on pakattu samaan merkkimäärään enemmän informaatiota kuin tietokirjalliseen, ja visualisointiinkin täytyy varata aikaa, jotta lukemisesta nauttii.
Jos kyse ei ollut pelkästä kaunokirjallisuudesta vaan kirjoista yleensä, nykyään pitää muistaa, että se, ettei lue kirjoja, ei vielä todista mitään sivistyneisyydestä. Pitäisi tuntea myös henkilön surffailutavat eli harrastaako hän ajankulukseen esim. Wikipedia-selailua.
Kirjojen lukemiselle on paljon substituutteja, mutta väittäisin, että wikipedian kaltaiset jutut ovat enemmänkin komplementteja, so., niitä lukevat enemmän ihmiset, jotka jo muutenkin lukevat paljon.
Toki ihmiset lukevat (ja katsovat esitelmiä yms.) paljon internetistä ilman kirjojakin. Mutta kirjojen lukeminen lienee aika hyvä proxy kumminkin.
Yksilön kohdalla tällaista ennustetta ei tietenkään voi kovin hyvin tehdä, mutta jos valikoidaan kaksi sadan hengen ryhmää, joista toisen jäsenet on valikoitu niin, että he eivät juuri kirjoja lue (muuten siis satunnaisesti) ja toiset paljon lukevia, niin minun on hyvin vaikea uskoa, ettei mitään havaittavaa eroa "sivistyneisyyden" suhteen olisi. Jopa täysin riippumatta siitä, minkälaista edes jotenkin hyväksyttyä sivistyneisyyden määritelmää käytetään.
Minä luen paljon mutten juuri koskaan mitään painettua. Kaunokirjallisuutta en ole lukenut varmaan vuosikymmeneen.
Lukemisessahan on tietysti kyse paljon muusta kuin kirjojen lukemisesta, mutta minusta se, että opiskelijat eivät lue paljon kirjoja, ei selity sillä, että he lukevat sensijaan wikipediaa tai jotain muita asialähteitä.
Sensijaan he eivät lue mitään, tai ainakin heidän lukemisensa määrä on merkittävästi vähäisempi kuin niillä, jotka lukevat myös kirjoja. Väitän, että jos valikoimatta sen tarkemmin ottaisimme "paljon kirjoja" ja "vähän kirjoja" lukevat ja katsoisimme sitten, kumpi ryhmä lukee enemmän esim. wikipediaa tms. niin "paljon kirjoja" lukevat lukisivat myös sellaisia lähteitä keskimäärin enemmän.
Sensijaan he eivät lue mitään, tai ainakin heidän lukemisensa määrä on merkittävästi vähäisempi kuin niillä, jotka lukevat myös kirjoja. Väitän, että jos valikoimatta sen tarkemmin ottaisimme "paljon kirjoja" ja "vähän kirjoja" lukevat ja katsoisimme sitten, kumpi ryhmä lukee enemmän esim. wikipediaa tms. niin "paljon kirjoja" lukevat lukisivat myös sellaisia lähteitä keskimäärin enemmän.
Olen tuosta aivan samaa mieltä.
Mikä tahansa lukeminen kehittää etenkin keskittymiskykyä, toissijaisesti asioiden abstraktia jäsentelyä ja vasta viimeiseksi mielikuvitusta. Scientific Americanin Mind & Brain teemanumerossa viime vuodelta oli juttua aiheesta.
Itse havaitsin tämän armeijassa, joka tunnetusti mädättää aivot. Jostain syystä oli todella hankala lukea pitkää pätkää tekstiä kun olin siellä vuoden lusinut, rupesi väsyttämään ja ajatus harhailemaan. Sitä ennen kykenin lukemaan Pedot kahdessa viikossa ajatuksen kanssa, kiirettä pitämättä.
Luen joka päivä tunnin tai kaksi. Olen lukenut siitä asti kun menin opiskelemaan. Ennen en juuri lukenut. Aiemmin luin kaunokirjallisuutta sitten muuta. (1-2 tuntiin ei ole laskettu mukaan netti lukemista eikä töissä lukemista vaan kirjojen lukeminen aamulla ennen kuin perhe herää..)
Luin varmaan ensin siksi että etsin elämälle jotain tarkoitusta. Sitten aloin lukea "esteettisistä" syistä ja sitten uteliaisuuttani. Sitten se muuttui myös elämäntavaksi. Henkireiäksi.
Työni ei ole niin kummoista että saisin siitä elämän sisältöä. Harrastan toki muutakin kuin lukemista, mutta lukeminen ja kirjoittaminen on tärkein harrastus.
Minäkään en ole enää vuosiin lukenut paljon romaaneja. Nykyisen ns."taidekirjallisuuden" ongelma on se, että siellä ei koskaan törmää oikeasti sympaattisiin henkilöhahmoihin. Hollywoodissa tämä tiedetään - jokaisessa hittielokuvassa on yleensä miellyttävä päähenkilö.
Olen lukenut Kunderan tuotannosta suurimman osan, vaikka en oikeasti pitänyt hänen kirjoistaan, juuri edellä mainitun takia. Sama koskee Coetzeen Nobel palkittua kirjaa, joka oli ihan taitavasti rakennettu, mutta en tuntenut sympatiaa ketään romaanin hahmoa kohtaan. Monet vanhat kirjat taas eivät ymmärrettävästi pysty käsittelemään kaikkia nykymaailman asioita. Siksi luen nykyään vähän kaunokirjallisuutta. Olen yrittänyt myös lukea scifiä, mutta esimerkiksi Clarken Avaruusseikkailu 2001 oli (minusta) niin paska, että en enää jaksa ja jotenkin vanhassa tosi vanhassa scifissä ei ole sitä mitä haen, eli nykymaailman ja lähitulevaisuuden asioiden käsittelyä.
Hmm.
En tykkää minäkään lukea mitään ns. korkeakirjallisuutta, koska en tajua, mitä hohtoa siinä on. Scifiä luen yleensä sen takia, että tykkään siitä noin yleensä. Tykkäsin kyllä 2001:stä, ja oikeastaan tykkäsin siitä enemmän nyt kuin parikymmentä vuotta sitten. Kirjahan on yli neljäkymmentä vuotta vanha, ja sellaisena se on kestänyt todella hyvin aikaa. Loppuosa siitä on jotenkin over the top.
Sama juttu, kaunokirjallisuutta ei tule enää hirveästi luettua... Novelleja luen jonkin verran ja kunhan jaksan, aion paneutua englanninkielisiin scifi- ja fantasianovelleihin ja kenties venäjänkielisiin. Edellisiä on tietysti maailma pullollaan. Jotenkin luen nykyään mieluummin novelleja kuin romaaneja. Kyse ei ole siitä, ettenkö pystyisi ihan hyvin lukemaan paksujakin kirjoja, mutta en ole lukenut yhtäkään, jossa pituus olisi ollut todella kohdallaan, kaikissa olisi ollut selkeästi karsittavaa ja sellainen ärsyttää minua. Toisekseen, "uppoan" helposti kirjoihin enkä enää jaksaisi valvoa aamuun asti vain, koska kirja on pakko saada loppuun ennen nukkumaanmenoa...
Kovin mielelläni luen nykyään popularisoituja tiedekirjoja ja jopa tiedekirjoja, jos ne on hyvin kirjoitettu (ei-niin-hyvin kirjoitettuja luen sitten opintojen puolesta). Erityisesti historiajutut ovat sydäntä lähellä. Lisäksi luen keittokirjoja. :D Kokkaaminen nyt vaan on hauskaa...
Ja joo, tunnustan lukevani harlekiineja. ;) Kukakohan niitä Suomessa varsinaisesti edes lukee? Mökkilukemistona niitä kyllä käytetään, divarien pitäjät ovat kertoneet, että kesällä harlekiineja menee kuin häkää, porukka kantaa niitä muovikasseissa sisään ja ulos.
Vaikka kodin kirjasto epäilemättä vaikuttaa lapsen lukemisiin, aivan täysin ne eivät käy yhteen. Meillä ei koskaan ollut kovin paljoa kirjoja, jos ei lasketa isän valtaisaa musiikkikirjastoa, mutta vähän siellä oli luettavaa, suurin osa oli nuotteja ja erilaista musiikin teoriaa. Tämä sitten aiheutti sen, että luin 12-vuotiaana mm. Salman Rushdien Häpeän (mikä ei mielestäni mikään lasten kirja ole), koska hyllyssä ei ollut muutakaan luettavaa sillä hetkellä ja puoliksi asuin kirjastossa. Myönnän aina tunteneeni kateutta kavereita kohtaan, joiden koti oli täynnä kirjoja. Omistuista oli, että jotkut heistä eivät silti lukeneet kovin paljoa...
En sitten tiedä, olisivatko asiat humanistisissa piireissä toisin, sillä jotenkin itse tunnun tuntevan aika paljonkin runsaasti lukevia ihmisiä ja suurin osa tutuistani on tietysti opintojen kautta tuntemiani humanisteja. Ehkä luonnontiedettä opiskelevat lukevat vähemmän?
Ei sitä lukunopeutta kannata pyrkiä lisäämään, vaan hommaa lukemiseen jonkinlainen rutiini. Esimerkiksi itse pyrin lukemaan 20-30 sivua joka päivä oli kyseessä sitten hupikirja tai tenttikirja.
En ihan tarkalleen ymmärrä, miksi ihmiset eivät tyypillisesti lue enempää.
Koska koululaitos tuhoaa lasten ja nuorten lukuhalut pakottamalla lukemaan kaikenlaista kovassa arvossa pidettyä paskaa (Seitsemän veljestä, Tuntematon sotilas jne). Pakkopullasta selviydyttyä ajattellaan, että jos tässä oli se parhaana pidetty tuotanto, niin mitä voi olla jäljellä=
Ei sitä lukunopeutta kannata pyrkiä lisäämään, vaan hommaa lukemiseen jonkinlainen rutiini.
Siis, minulla on lukemiseen rutiini, mutta ongelma on, että sen rutiinin puitteissa saan luettua liian vähän. Luen yleensä päivällä töissä työhön liittyviä juttuja ja blogitekstejä, niiden suhteen ei ole mitään ongelmaa, mutta illalla kotona luen yleensä sellaisen tunnin verran.
En osaa arvioida, kuinka paljon siinä ajassa saan luettua, mutta varmasti alle 50 sivua, koska 700-sivuisen kirjan lukemiseen menee yli kaksi viikkoa. Viimeksi Reynoldsin "Ilmestysten Avaruuden" lukemiseen meni melkein kolme viikkoa.
Ehkä aivoni vain ovat hitaat ja tyhmät, mikä ei olisi mitenkään ihmeellistä.
@Mikko Sandt
Koulu toimii epäilemättä monille vieroitushoitona tässäkin asiassa, mutta jos lukemiseen on addiktoitunut jo valmiiksi, lukuhalut eivät häviä. Lapset kannattaa altistaa pieninä. Sääli vain niitä lapsia, joiden kotona ei lueta.
Pitäisi varmaan tämän innoittamana kokeilla jotain lukunopeutta lisäävää tekniikkaa ja raportoida sitten takaisin. Ainakin yksi ohje oli sellainen, että pitäisi saada mitattavissa oleva ero lukunopeudessa jo 30 minuutin harjoittelun jälkeen.
Joskus kun niitä vilkaisin, niin jäi sellainen vaikutelma, että ne toimivat parhaiten nimenomaan sellaiseen tarpeeseen, että pitää lukea joku kirja esimerkiksi tenttiin. Eli jos siis tarvitsee vaikka oppia isosta materiaalista mahdollisimman nopeasti.
Tosin ehkä tässäkin on sitten joku välimalli, jos haluaa lukunopeutta hieman lisää, mutta silti lukea kunnolla. Perusperiaate noissa kai on lähinnä kai (jo aiemmin mainittu) katseen opettaminen ja subvokalisaation (eli tekstin lukemisen mielessään) poistaminen.
Lähetä kommentti