Kävin eilen elokuvissa katsomassa Michael Mannin uusimman elokuvan Public Enemies. Tunsin itseni petetyksi monellakin tapaa.
Aivan ensiksi täytyy sanoa, että elokuva ei ollut niinkään huono kuin se oli turha. Käsikirjoitus poikkesi hyvin vähän Heat:in vastaavasta. Kummassakin Mann oli itse sekä kirjoittajana että ohjaajana, eikä se yllätä minua lainkaan.
Heat oli aikanaan loistava action-pläjäys jossa oli klassisen tragedian rakenne, sopivan ohuet ja monomaaniset henkilöhahmot ja paljon rytinää. Se on yksi niitä harvoja elokuvia, jotka olen katsonut useampaan kertaan ja nauttinut. Valitettavasti Public Enemiesiä katsoessa tuntui, että olen taas katsomassa samaa elokuvaa eri näyttelijöin ja erilaisin lavastein. Ja vähän heikommalla kässärillä ja vielä vähän ohueammilla hahmoilla, jotka kuitenkin oli kierrätetty - ja jopa monistettu - tässä elokuvassa. Nautin siitä myös tällä kertaa paljon vähemmän.
Johnny Depp ei petä edelleenkään, ja myös Christian Bale osaa näytellä synkkää poliisia. mutta kuinka paljon loppujen lopuksi elokuva voi perustua siihen, että päähenkilöt näyttävät hyvältä?
4 kommenttia:
Tositapahtuma: 97` Los Angelesissa pari raskaasti aseistautunutta pankkiryöstäjää yritti päästä ulos piiritystilanteesta forcella.
North_Hollywood_shootout
Video
Juu, muistelin tuollaisesta joskus lukeneeni.
Ai, kirjoitit Mannin uusimmasta myös omaan blogiisi. Huomaan, että vaikka painotimme katselukokemuksissamme hieman eri asioita, olemme Public Enemiesistä pitkälti samaa mieltä.
Jep. Painotus oli eri, itse jäin jumiin tosiaan tarinan rakenteeseen. Katsoin etukäteen, että kirjoittaja oli tässä Mann ja Heat on yksi suosikkielokuvistani action-puolella.
Lähetä kommentti