En täysin ymmärrä tämänhetkistä julkista debattia "Jumalaa tuskin on olemassa"-kampanjan ympärillä. Ikäänkuin jonkinlaisina "argumentteina" tätä kampanjaa vastaan on esitetty näkemyksiä, joiden mukaan kampanja rikkoo uskonnonvapautta vastaan. Kääntelen tätä miten vaan, niin argumentin pitäisi toimia myös siten, että sananvapautta vastaan rikottaisiin, jos mainostettaisiin että "Ei kannata huutaa".
Less Wrong-artikkeli (Eliezer Yudkowskyn kirjoittama) siitä, mikä on "epäteismin" ja "antiteismin" ero, olisi ehkä hyödyllinen niille, jotka mainittua kampanjaa noin rankasti parjaavat.
Itse en pidä sellaisia kampanjoita kovin tärkeinä substanssin tasolla, mutta muodon ja erityisesti niitä vastaan esitettyjen argumenttien tasolla ne ovat mielenkiintoisia. En siis usko, että ihmiset muuttuvat rationaalisemmiksi sillä, että heille toitotetaan itsestäänselviä väittämiä. Enkä pidä sellaista loppujen lopuksi toivottavana. Mutta kun kerran näitä on, niin ihmisten itsepetoksen seuraaminen on sinänsä mielenkiintoista.
Itsepetoksella en viittaa uskoon, vaan argumentteihin sen suhteen, mitä muiden tulisi uskoa.
Minua ei henkilökohtaisesti millään tavalla häiritse se, mitä muut uskovat, so. millainen epistemologia heillä on. Tietysti voin argumentoida eri näkökulmista kuin toisenlaisen epistemologian omaava ihminen, mutta viimekädessä olen tässä suhteessa lähes kokonaisvaltaisesti relativisti.
Uskomusjärjestelmien hyvyydelle on tietysti tietyssä mielessä objektiiviset kriteerit, koska uskomusjärjestelmästä merkittävä osa on operationalisoitavissa, siis muutettavissa väittämiksi muotoa "jos teen X tapahtuu Y". Silloin kun sekä X että Y mainituissa väittämissä ovat jollain tasolla (suoraan tai epäsuoraan) havaittavissaolevia asiantiloja, voidaan tämän säännönmukaisuuden paikkansapitävyyttä koetella.
Teismi ei siksi ole "väärä", se ei edes välttämättä tuota huonoa operationalisointia. Esimerkiksi otetaan ateistinen, mutta tiedoiltaan puutteellinen henkilö, joka esittää ennustuksenaan, että "kosken vasemmalla kädellä punaiseen ja oikealla siniseen johtoon, eikä mitään tapahdu". Toisena esimerkkinä teisti, joka sanoo "jos kosken vasemmalla kädellä punaiseen ja oikealla siniseen johtoon, Herra iskee minut maahan". Mikäli kytkemme johdot suurjännitelinjan vaiheisiin, voimme ennustaa, että Teistin operationalisointi on parempi.
Hänen epistemologiansa johtaa kuitenkin herkemmin umpikujaan, koska "Herran työksi" ilmoitettua tapahtumaa on vaikeampi analysoida enää osasina. Jotta tietoa voisi kehittää eteenpäin, täytyy kyetä esittämään väitteitä, jotka voivat olla vääriä. Tämä on kuitenkin välttämätön, ei riittävä ehto. Tietoteorian pitää voida kertoa myös miten asiassa voi edetä, jos väite osoittautuu vääräksi. Jos ainoa sallittu reagointitapa virheelliseksi osoittautuneeseen ennusteeseen on "tutkimattomia ovat Herran tiet", tämä johtaa dynaamiseen haittaan.
5 kommenttia:
Katselin tuossa, että uskovaisilla on joku vastakampanja menossa. Ovat ripustaneet talojen katoille ristejä. Siis ympäri kaupunkia.
Hiukan mautonta provokaatiota, jos minulta kysytään. Semminkin kun nyssejen kylkiä sensuroidaan.
Epistemologiassa tunnut ampuvan vähän tykillä kärpästä. Uskovainen päätyy näppärästi aina siihen johtopäätökseen, että Jumala suosittelee sitä mikä on oman edun kannalta hyödyllisintä.
Jumala tulee uskovaisen päätöksentekovaiheeseen mukaan vasta rationalisointivaiheessa. Kun todisteet ovat riittävän vahvat erilaiset uskonnolliset säännöt ja periaatteet saavat joustaa. Jos AK-47:llä pystyy tappamaan vääräuskoisia paremmin, Jumala sallii sen käyttämisen.
Mitä itse kamppikseen tulee, minun on vaikeaa nähdä sitä mitenkään muuten kuin uskovaisten kiusaamisena. Mitään hyötyä tuollaisesta kamppisesta ei ole. Sikäli voisi sanoa, että se on "pahan hengen" eli biologisen ihmisen aikaansaannosta, kuten kaikki muiden kiusaaminen on.
Sinänsä demokraattisessa valtiossa muiden kiusaaminen laillisin keinoin pitää sallia, koska sananvapauden kieltämisestä seuraisi vielä ikävämpiä asioita.
Mutta paljastaa kyllä minusta kuinka hölmöjä jotkut antiteistit saattavat olla.
Jos aikoo käsitellä uskontoja kiinnostavasti, kannattaa tehdä kuten minkä tahansa ilmiön kanssa; etsiä sen parhaan ilmentymän argumentit, eikä heikoimman ilmentymän argumentteja.
En osta Mikon esitystä rationalisoinnista. Pitkällä aikavälillä on toki niin, että uskonto sallii ne asiat, joista on hyötyä.
Mutta yksilö, joka noudattaa uskonnollista doktriinia ei ajattele näin. Uskonnossa on institutionaalisia jarruja erilaisille tietämisen tavoille. Esimerkiksi katolinen kirkko palautti Galilein kerettiläissyytöksestä vasta 1900-luvun lopulla. Teoriassa - joskaan ei käytännössä - hurskas katolinen ei siihen asti saanut uskoa, että kuuta ja planeettoja saa katsella kaukoputkella ja tehdä tästä johtopäätöksiä niiden liikkumisesta toistensa suhteen.
(Tämä ei ole argumentti katolista uskoa tai muuta uskoa vastaan, ainoastaan huomio, että kaikki uskovien käyttämät uskonnolliset argumentit tietämisen tavoista eivät suinkaan ole pelkkää rationalisointia silloin kun ne tehdään.)
Tutkin mielelläni argumentteja ja niiden rakennetta, mutten kiistä ettenkö iloitsisi siitä, kun mielestäni väärässä olevat tahot käyttävät huonoja argumentteja. Vastaavasti harmistun, kun mielestäni sinänsä oikeassa olevat käyttävät huonoja argumentteja.
Hyvistä argumenteista sensijaan ilahdun aina.
En minäkään usko, että uskovainen itse "ajattelee" näin, ei rationalisointi ole "ajattelua". Mutta toimii kuitenkin kuten ajattelisi tuolla tavalla. Eli rationalisoi.
Yksilölle voi olla oman edun mukaista esimerkiksi uskoa uskonnollisen referenssiryhmän outoihin mutta yleisiin käsityksiin jottei joudu roviolle.
Lähetä kommentti