Sataa tai paistaa.

Osmo Soininvaaran blogissa oli juttu siitä, miten Australiaan on rakenteilla suuri aurinkovoimala. Hinta nyt oli tietysti aika suuri, mutta en puutu siihen. Keskustelussa tuli esiin kysymys, miksi Saharaan ei rakennettaisi aurinkovoimaloita tuottamaan sähköä Euroopan tarpeisiin.

Sivuuttaen varsinaiset tekniset ja olosuhteisiin liittyvät hankaluudet ja itse voimaloiden hinnan, niin siirtoverkko olisi käsittääkseni merkittävä osa koko investoinnista ja iso pullonkaula. En kuitenkaan tässä käsittele mitään asian teknistä puolta.

Poliittinen kysymys nousi keskustelussa esiin myös. Eli koska Afrikka on poliittisesti epävakaampaa kuin Eurooppa, tällaisen linkin luominen ja riippuvuuden lisääminen tuntuisi hölmöltä. Mikä voi olla tietysti ihan perusteltua.

Kylmän teräksen realiteetti sanoo, että jos jossain on jotain riittävän arvokasta, niin se hyödynnetään. Esimerkiksi Saudi-Arabia, joka on yksi ahdasmielisimmistä islamilaisista teokratioista maailmassa, on USA:n tärkeä liittolainen öljynsä vuoksi. Raha puhuu, samoin kylmä teräs. Jos Saharan aurinkoenergia tulee kustannustehokkaaksi tavaksi tehdä energiaa Eurooppaan, sen hyödyntämiseen löytyy poliittinen tahto ja keinot.

Taannoisessa Talouselämä-lehdessä Seppänen esitti huumorilla Suomen ja Namibian yhdistämistä. Kirjoitus oli tietysti huumoria, mutta itse leikittelin joskus ajatuksella, että suomalaiset perustaisivat siirtokunnan Namibiaan. Namibiasta tosin ei kannattaisi vetää johtoja Eurooppaan.