Kognitiivinen vinouma.

Käsitykseni todellisuudesta on, kuten kaikilla, omalla tavallaan vinoutunut. Syynä on se, että olen tutkinut lähinnä mallintamisen ja mallien toimintaa ja teknologiaa, jolla mallien ominaisuuksia voi selvittää. Kontekstina on formaali verifiointi, mutta tämä on yleisluontoisempi katsaus.

Malli voidaan ajatella ajatuskoneeksi, jonka tarkoituksena on esittää "olennainen" jostakin todellisesta ilmiöstä. Mallin relevanssi viittaa yhtäältä siihen, ovatko ilmiön olennaiset piirteet mukana vai eivät ja toisaalta siihen, kuinka tarkkaan malli ennustaa "todellista" maailmaa.

Malli voi olla huono tai hyvä; se ei koskaan ole "oikea" tai "väärä". Malli voi toki olla virheellinen, eli siinä voi olla jokin sellainen piirre, joka on otettu mukaan epähuomiossa tai jätetty jokin asia pois. Malli voidaan myös operationalisoida väärin, jolloin mallin toiminnallisten osien tai muuttujien suhteet tulkitaan eri tavalla kuin on tarkoitettu.

Sana mallintarkastus on tässä kontekstissa harhaanjohtava. Sana "model" viittaa siinä logiikassa ja matematiikassa esiintyvään mallin käsitteeseen; Silloin "malli" käsitteenä viittaa johonkin struktuuriin, joka täyttää annetut aksioomat. Nykyisin maalintarkastuksen yhteydessä usein kuitenkin käytetään sanaa "malli" sillä tavalla kuin tämän merkinnän alkuosassa, eli malli on jonkinlainen "rautalankahäkkyrä" tms., ikäänkuin todellisen järjestelmän pienoismalli, jonka oikeellisuus "tarkastetaan".

Oma tietoteoriani on vinoutunut siksi, että pohdin työkseni näitä asioita. Oman alani epistemologiassa yksi kysymys liittyy siihen, miten voimme koskaan tietää, onko malli oikea. Jos tahdomme vakuuttua järjestelmän X oikeellisuudesta, haluamme tyypillisesti tietää, että järjestelmällä X on kaikki halutut ominaisuudet eikä mitään kiellettyjä ominaisuuksia. Jos järjestelmä itse on liian suuri tarkastettavaksi, rakennamme mallin Y ja tarkastamme tästä mainitut ominaisuudet. Emme kuitenkaan voi tietää, onko Y mallinnettu niin, että X todella toteuttaa sen, mitä Y:kin.

Toinen kysymys liittyy siihen, onko annettu spesifikaatio oikea. Tämä liittyy kaikkiin formalismeihin yleisemminkin. Formaali järjestelmä on tarkalleen määritelty, objektiivisesti se, mitä se on, kun se on kerran määritelty. Emme vain voi koskaan olla varmoja siitä, milloin olemme määritelleet sen, mitä lähdimmekin määrittelemään.

Radio-ohjelmassa joku mies väitti, että pitkälle keskiajalle uskottiin, että hämähäkillä on kuusi jalkaa, koska empiirinen metodi oli niin ylenkatsottu. Siis ajatus siitä, että joku olisi ottanut hämähäkin käteen ja laskenut sen jalat, oli "typerä" ja "lapsellinen". Tällainen keino hankkia tietoa oli vain yksinkertaisesti väärä.

Siitä huolimatta että mallin empiirinen verifiointi, siis havaintojen vertaaminen mallin ennusteisiin, oli hyväksytty, ihmiset eivät vieläkään ole ymmärtäneet täysin mallien roolia. Ne ovat ehkä "tietoa", mutta ne eivät ole "todellisuutta". Maailma ei ole sama asia kuin malli. Tämä liittyy ensimmäiseen kysymykseen: onko mallilla ne ominaisuudet, joita mallinnettavalla ilmiöllä.

Toisen tyypin kysymystä pidetään ns. oikeassa tieteessä kuitenkin epämielenkiintoisena tai se ainakin sivuutetaan. Se on kuitenkin yhtä tärkeä. Onko kysymys Higgsin bosonin olemassaolosta todella se, joka meitä kiinnostaa? (Tämä on retorinen kysymys, tietysti se kiinnostaa meitä, mutta syistä, jotka liittyvät malliin, ei "todellisuuteen".)

Noniin, suonette anteeksi. Alan rakentaa mallintarkastinta Petriverkoille.