keskiviikko 6. toukokuuta 2009
Devalvaatio.
Aamulehden yleisönosastolla tiesi joku valopää kertoa, että syy Suomen talouselämän ahdinkoon löytyy, mistäs muualtakaan kuin Eurosta. Vienti on supistunut kolmanneksen ja "liian vahva" Euro on syyllinen. Kekkonen olisi jo devalvoinut, mutta koska Kekkonen on kuollut, tekstissä ylistettiin Väyrystä, joka sentään ymmärtää, miten talous toimii.
Tällä hetkellä vuoden euribor on noin 1.71 prosenttia. Pienellä valuutta-alueella, joka on riippuvainen rajan yli kulkevista rahavirroista, korko on devalvaation uhatessa aina paljon korkeampi. Sen on pakko olla, koska muuten valuttaa halutaan vain myydä ja ainoa vaihtoehto rahan vaihdettavuuden ja arvon säilyttämiselle on korkean koron lisäksi totalitaarinen pääomien kontrolli. Tämä on tietysti monien vasemmistolaisten mieleen, mutta valitettavasti se on yleensä pitkällä aikavälillä vielä haitallisempaa ulkomaankaupalle. Mikä sekin on tietysti monen vasemmistolaisen mieleen, mutta tuskin oli Aamulehteen kirjoittaneen fil.kandin tarkoitus.
Lisäksi on vähän vaikeaa nähdä, mihin valuuttaan nähden Euro muka olisi liian vahva. Suhteessa Dollariin se on suunnilleen samalla tasolla nyt, ehkä hivenen heikompi, kuin se oli vuosi sitten. Rupla toki on sukeltanut parikymmentä prosenttia ja syynä on ollut pääosin öljyn halpeneminen. Jos esimerkksi Suomessa käytettäisiin ruplaan sidottua valuuttaa, öljyn hinta ei olisi laskenut, vaan olisi samalla tasolla kuin viime kesänä.
Devalvaatio on tulojen ja varallisuuden siirto kansalaisilta, joilla on kiinteä nimellispalkka tai käteistä rahaa, vientiteollisuudelle (tai yksityishenkilöille), jolla on ulkoimaiden valuutassa mitattavia saatavia ja toisaalta tuotettavan uuden tavaran ostajille, jotka saavat tavaran siten halvemmalla. Devalvaation teho työllisyyden ja talouden "parantamiseksi" perustuu kokonaan tälle jälkimmäiselle mekanismille. Hinta-alennus kohdistuu kuitenkin vain kotimaan valuutassa mitattuihin kustannuksiin ja niihinkin vain väliaikaisesti. Tuontitavaran kallistuminen johtaa siihen, että devalvaatio ei auta juuri mitään sellaisen viennin osalta, jossa kotimaisen lisäarvon osuus on pieni. Esimerkiksi Venäjälle Suomen kautta kärrättävien autojen "vienti" ei hyödy devalvaatiosta mitään. Lisäksi paljon ulkomaankauppaa käyvä talous kuten Suomi kokee aikamoisen hintashokin, kun tuontitavara kertaheitolla kallistuu kymmeniä prosentteja.
Vaikutus korkomarkkinoilla on myös yleensä paha, usein paljon pahempi kuin se ongelma, jota devalvaatiolla hoidetaan. Kotimaiset yritykset, joilla on ulkomaisia velkoja, joutuvat kertaheitolla maksuvaikeuksiin. Tuontiyritykset ja tuonnista riippuvat yritykset joutuvat sellaisessa taloudessa varautumaan erilaisin instrumentein mahdolliseen devalvaatiouhkaan jo etukäteen ja tämä tekee pääomasta niille kallista lähtökohtaisesti. Kun devalvaatio tehdään, näiden liiketoiminta kärsii silti. Pankit ovat tällaisessa taloudessa riippuvaisia kotimaisesta säästämisestä ja kotimaisesta pääomasta, tai jos eivät ole (kuten Islannissa), devalvaatio kaataa myös pankkeja.
Oikeastaan minun on vaikea ymmärtää, mitä näiden devalvaatiohinkujien päässä liikkuu. Olisivat hiljaa kun eivät ymmärrä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
15 kommenttia:
Onko seuraavassa järkeä?
Viime ja tänä vuonna on selvinnyt, että aiemmin monenlaisesta työstä maksettiin liikaa. Devalvaatio on tapa saada työn hinta joustamaan alaspäin ja korjata talous toimimaan tehokkaammin.
En kylläkään kannata devalvaatiota (koska en ymmärrä).
Esimerkiksi Virossa palkkakehitys on ilmeisesti juossut tuottavuuden ohi. Tällöin devalvaatio voi olla järkevä ratkaisu. Argumentointia tähän suuntaan: http://fistfulofeuros.net/afoe/economics-and-demography/devaluation-euro-membership-and-loan-defaults-some-thoughts-for-my-critics
Sama pointsi kun Antilla: devalvoimalla saadaan laskettua palkkoja leikkaamatta palkan nimellisarvoa (jota mm. AY-liike vastustaisi viimeiseen asti).
Peruspalkansaaja tuijottaa vaan niitä euroja, ei rosentteja tai roknooseja.
Niukasta resurssista, kuten teollisuuden tilauksista kilpailtaessa valuuttaa devalvoimalla voidaan saavuttaa suhteellinen kilpailuetu (esim. kruunu-Ruotsi vs. euro-Suomi). Ei tule edes race to the bottomia kun Suomella on se euro.
En vastusta devalvaatiota millään "race to the bottom"- argumentilla, vaan sillä, että se ei saavuta edes sitä, mitä sillä haetaan kuin hetkellisesti ja osittain.
Vientiteollisuuden kilpailukykyä on paljon muutakin kuin palkkakilpailu. Reaalipalkkoja saadaan tietysti alas devalvaatiolla ja se on devalvaation hyvä puoli. Mutta reaalipalkkoja voidaan laskea ja tuottavuutta nostaa myös muuten kuin pakottamalla alennusmyynti.
Se, että ihmiset tuijottavat vain nominaalisia palkkoja on myös epäolennaista. Devalvaation uhka tekee nominaalisistakin suureista, kuten nyt vaikkapa koroista, palkansaajan ja teollisuuden kannalta huonommat.
Teollisuutta on muutakin kuin vientiteollisuutta. Käsitys, jonka mukaan vain vienti voi johtaa rikastumiseen, on merkantilismia. Merkantilismi ymmärrettiin perustavalla tavalla virheelliseksi talousteoriaksi jo 1700-luvulla. Vienti on hyödyllistä vain siksi, että sillä saadaan aikaan tuontia. Viennissä viedään ulkomaille arvokasta tavaraa ja saadaan korvaukseksi paperilappuja. Jos niillä paperilapuilla ei saa mitään, niin vienti on vain työskentelyä jonkun muun pussiin.
Lisäksi monimutkaisesti ulkomaankaupasta riippuvaisessa avotaloudessa jo valuutan arvon heilahtelujen mahdollisuus tuottaa hirveitä riskejä. Katsokaa Islantia, sen valuutta on devalvoitunut lähes 60 prosenttia.
Korkojen vakaus on tuottanut Suomelle suurta hyötyä. Miettikää asiaa asunnonomistajien kannalta. Ensi syksyn korontarkistuspäivän jälkeen meidän perheessä ei makseta asuntolainan korkoa todennäköisesti kuin hieman yli kaksi prosenttia. Ero on huikea viime laman aikaisiin yli seitsemän prosentin korkoihin. Tuohon kun vielä tulisi lomautus päälle, niin pakkomyynti voisi olla lähellä. Ja kun pakkomyyntejä oli viime lamassa yhtä aikaa paljon, erittäin suuria omaisuusmassoja siirtyi tavallisilta ihmisiltä sijoittajille tai varakkaille yksityishenkilöille, jotka napsivat halpoja pitkällä aikavälillä rankasti aliarvostettuja asuntoja pois markkinoilta.
Jutta on kai niin, että Ruotsi on elinkeinorakenteen samalaisuuden takia Suomen tärkein kilpailija. Ruotsin kruunu on devalvoitunut kai jo lähemmäs 20 prossaa suhteessa euroon.
Tästä oli euroon liittymisen alla puhetta. Olisi ehkä pitänyt sitoa liittymispäätös Ruotsin päätökseen.
Ruotsalainen protektionismi on jonkin sortin vapaamatkustusta Suomen siivellä: Suomi pitää osaltaan yllä luottamusta vakaaseen mutta liian vahvaan valuuttaan, kun taas Ruotsi on pistänyt pystyyn alennusmyynnin eikä edes osta Suomesta tavaraa.
Parin vuoden päästä sitten nähdään, onnistuiko Ruotsin protektionismi. Itse veikkaan, että hannuhanhet kirivät pitkälle Suomen ohi. 2012 korot alkavat olla samaa luokkaa, mutta Suomessa työttömyys korkeampi. Konkurssiaaltokin tulee olemaan täällä rajumpi.
Kun valuutta on heikentynyt, ollaan entistä riippuvaisempia vientiteollisuudesta.
"Tämä on tietysti monien vasemmistolaisten mieleen, mutta valitettavasti se on yleensä pitkällä aikavälillä vielä haitallisempaa ulkomaankaupalle. Mikä sekin on tietysti monen vasemmistolaisen mieleen, mutta tuskin oli Aamulehteen kirjoittaneen fil.kandin tarkoitus."
Itse olen siinä mielessä vasemmistolainen, että minusta riippuvuus ulkomaankaupasta pitäisi minimoida, mutta toisaalta ulkomaankauppa pitäisi pyrkiä maksimaalisesti hyödyntämään pitäen tuota riippumattomuutta rajaehtona.
Ei aavistustakaan kyllä miten tuo toteutettaisiin. Se varmaan vaatisi sopivasti korruptoitunutta liike-elämää ja vahvoja, kansallisia rahoituslaitoksia, joihin liike-elämä olisi sidottu ja sitoutunut.
Itse olen siinä mielessä vasemmistolainen, että minusta riippuvuus ulkomaankaupasta pitäisi minimoida, mutta toisaalta ulkomaankauppa pitäisi pyrkiä maksimaalisesti hyödyntämään pitäen tuota riippumattomuutta rajaehtona.Tämähän on tietysti Pohjois-Korean toimintatapa. Sieltä saa jotain osviittaa myös siitä, millainen elintaso tuolla strategialla tulee. Toki Pohjois-Korealla on muitakin elämää hankaloittavia rakenteita, mutta kuitenkin.
Ruotsi tarjoaa tässä hyvän empiirisen testin. Viiden vuoden päästä voidaan verrata Ruotsin ja Suomen tilannetta, siivota teollisuushaaraspesifiset tekijät tilastoista ja katsoa kummassa meni paremmin.
En pistäisi penniäkään likoon sen puolesta, että Ruotsi pärjää paremmin.
Ruotsiin kun vertaillaan ahkerasti jo nyt, niin voi katsoa myös sellaista anekdotaalista todistetta, että Suomessa on nyt alempi työttömyys kuin Ruotsissa ensimmäistä kertaa noin ikinä.
Jos devalvaatiota perustellaan työllisyydellä (kuten ennen oli tapana, vrt. myös Keynes), argumentteja kannattaisi ehkä tarkistaa. Kotimarkkinoiden osuus taloudessa ja etenkin työllisyydessä alkaa ilmeisesti Suomessakin olla niin suuri, että niiden tuhoaminen 90-luvun laman tyyliin jotta saataisiin vienti vetämään ei yksinkertaisesti ole järkevää politiikkaa (vähän kärjistäen).
"Tämähän on tietysti Pohjois-Korean toimintatapa. Sieltä saa jotain osviittaa myös siitä, millainen elintaso tuolla strategialla tulee. Toki Pohjois-Korealla on muitakin elämää hankaloittavia rakenteita, mutta kuitenkin."
No no ;)
Minähän lisäsin siihen, että en tiedä systeemiä jolla tuohon pääsisi.
Jos itse hyväksyt sen, että ihminen taloudellisena toimijana pyrkii maksimoimaan omaa etuaan, niin miksi valtio tai joku muu yhteisö ei tekisi samoin?
Ja jos, niin ellei se olisi kansallisvaltio, niin mikä sitten?
Jos itse hyväksyt sen, että ihminen taloudellisena toimijana pyrkii maksimoimaan omaa etuaan, niin miksi valtio tai joku muu yhteisö ei tekisi samoin?
Valtion kohdalla "oma etu" on huonosti määritelty käsite. Se ei ole, kuten esimerkiksi yritys, ihmisten vapaaehtoisesti muodostama kokonaisuus, jolla on alusta asti jokin tietty päämäärä.
Lisäksi protektionismi - myös devalvaatioiden muodossa - on oikeastaan enemmänkin peliä, jossa pyritään yhtäältä siirtämään hyvinvointia ryhmiltä toisille ja se on negatiivissummaista. Se osa, joka tapahtuu kansakunnan sisällä ei ole missään hyvinmääritellyssä mielessä "valtion etu", vaikka jossain Kekkoslovakiassa tällaista retoriikkaa käytettiinkin.
Lisäksi valtioiden välillä se muodostaa kollektiivisen vangin dilemman, joten protektionismissa ei tavallaan ole voittajia, ainakaan jos kaikki sitä tekevät ja jos sitä tehdään liikaa.
"Lisäksi valtioiden välillä se muodostaa kollektiivisen vangin dilemman, joten protektionismissa ei tavallaan ole voittajia, ainakaan jos kaikki sitä tekevät ja jos sitä tehdään liikaa."
Myönnän, että tämä on yaketi yak, mutta silti: Jotenkin noita valtion tapaisia, protektionistisia yhteisöjä vain syntyy.
Oletetaan, että valtion idea on suojella niitä, jotka eivät tuota välitöntä voittoa. Jos valtiota ei olisi, niin kuka suojelisi esimerkiksi meitä taidemaalareita?
Jotenkin noita valtion tapaisia, protektionistisia yhteisöjä vain syntyy.
Valtioita syntyy isoksi osaksi siksi, että ihmiset pääsääntöisesti pitävät poliisista ja jonkinlaisesta tuomioistuimesta enemmän kuin vaikka moottoripyöräjengeistä ja sotalordeista.
Kun valtio on kerran pistetty pystyyn, niin sen haalimilla pyssyillä halutaan sitten yleensä tehdä jotain. Yhteiskunta koostuu ihmisistä ja ihmiset ovat pääsääntöisesti aika itsekkäitä. Protektionismi aiheuttaa yleensä pienen yksilökohtaisen kustannuksen isolle joukolle ja suuren hyödyn pienelle joukolle, joten se on poliittisesti aika helposti myytävissä varsinkin sellaisena aikana, jolloin sitä voidaan markkinoida "työpaikkojen turvaamisena".
Kansallismielinen vasemmistolaisuus, leikkimielisesti "kansallissosialismi" vetoaa ihmisiin tällaisena aikana. Siinä ei ole mitään kauhean yllättävää.
Oletetaan, että valtion idea on suojella niitä, jotka eivät tuota välitöntä voittoa. Jos valtiota ei olisi, niin kuka suojelisi esimerkiksi meitä taidemaalareita?
Valtion ideaksi voidaan tietenkin olettaa mitä tahansa. Yhteiskunta koostuu ihmisistä, myös taidemaalareista.
Miksi taidemaalareita pitäisi erityisesti suojella? Ei kai tämä ole sitä samaa retoriikkaa, jonka mukaan ilman taiteilija-apurahoja kaikki taiteilijat kärrättäisiin gulakeihin?
Lähetä kommentti